Herkuttelua

Lupailin laittaa niistä lauantain tarjottavista jotain juttua tänne, alla pari linkkiä, josta keräilin ideat. Vähän muokkailin ja yhdistelin oman mieleni mukaan. Ensimmäinen linkki Pakkopullaan. Ajatuksena oli tehdä noita lohirullia, mut S-marketista oli kaikki rieskat loppu, joten vaihdoin "ruisnappeihin", vaikka lopputuloksena olikin saaristolaisnapit lohitäytteellä. Vähän ruohosipulituorejuustoa, savustettua lohta kunnon keko, päälle puoli teelusikallista smetanaa ja tilliä koristeeksi, jos tahtoo koreilla. Näyttää herkulliselta ja maistuu taivaalliselta.

http://pakkopulla.vuodatus.net/blog/category/Pikkusuolaiset

Kuva pakkopullasta.

Edit: yllä olevassa kuvassa siis jotain aivan muuta, kuin lohinappeja. Uskon tunnistavani kalan, ja tillinkin. Kumpaakaan ei näistä taida löytyä.

Seuraavasta linkistä löytyy "Helpot pesto-kinkkuneliöt" ja kyllä olikin helpot, nopeat ja älyttömän hyvät! Näistä ei sen enempää, mutta kokeile, seriously. Jokainen osaa tällaisia väkertää ilman reseptejäkin, mutta linkittelen näitä ideapankiksi. Mulla ainakin on usein pää aivan tyhjä kun pitäisi keksiä tarjottavaa, mutta näiltä bloggaajilta ei tunnu ideat loppuvan.

http://sekasoppa.vuodatus.net/blog/491920/helpot-pesto-kinkkuneliot/

Käsin syötävien lisäksi tein pari salaattia, ennalta-arvattavan makaronisalaatin ja raikkaan halloumisalaatin. Tavallisen vihreän salaatin saa kohotettua taivaallisiin sfääreihin kun yksinkertaisesti pirskottelee päälle vähän oliiviöljyä ja rouhii mustapippuria. Juustot pannulta höyryävinä joukkoon ja avot! Juustoa löytyi tarjottavista kyllä joka muodossa: halloumia salaatissa, kermajuustoa makaronisalaatissa, fetaa lihapullissa.

Lihapullista pitänee mainita, että ne rankattiin alta aikayksikön maailman parhaiksi ja minä tietty olin aivan hämilläni (ja salaa vähän ylpeä), kun aikaisemmin päivällä olin täysin intuition vallassa sekoitellut taikinaani, tapojeni mukaan, vähän siitä purkista ja vähän tästä. Kaksi pellillistä lihapullia meni niin nopeasti parempiin suihin, etten ehtinyt kissaa sanoa. Sunnuntaina oli pakko jo tehdä uusi satsi. Ennen vieraiden saapumista ajattelin, että pöytä notkuu tarjottavista ja niitä saa sitten viikon päästä heittää pois jääkaapin perältä homehtumasta. Suurin osa kuitenkin katosi lauantain aikana ja loput viimeistään sunnuntaina. Harvemmin olen yksin ahertanut tarjoiluja 15 henkilölle ja arviointikykyni sen suhteen oli vähän hukassa. Kakun kävin hakemassa Vantaan pitopalvelusta sopuhintaan, sen väkertämiseen mulla ei enää olisi riittänyt aika eikä kärsivällisyys. Astioitakin jouduin vähän vuokraamaan, kahden hengen taloudestamme en mitenkään pusertanut isoja ja pieniä lautasia niin isolle väkimäärälle. Kahdet lautaset 15 henkilölle maksoivat 9 euroa, joten pidän kyllä mielessä vuokrauksen mahdollisuuden jatkossakin. Turha niistä on stressata kun hinta on noin mitätön.

Viime aikoina olen myös pariin kertaan hyödyntänyt maailman helpomman mustikkapiirakan reseptiä. Murotaikinapohja (saa myös valmiina kaupan pakastealtaasta), mustikoita sopivasti, eikä muuta kuin valion valiljarahka (+yksi muna) päälle ja uuniin. Nam! Ja vaniljakastiketta tietenkin tarjoilun yhteydessä.

Juhlista yli viikonlopun jälkeen jäi ainoastaan yhtä lasillista vajaa tonkallinen valkoviiniä, jonka tyhjentäminen tässä taloudessa vie todennäköisesti noin puolitoista vuotta :D Ainakin sitä on.

Loppuun vielä yksi linkki, tätä selaillessa tulee mieletön leipomishinku, kunnes tajuaa, etten koskaan saisi noin kauniita kakkuja aikaiseksi! Sivustolla siis monenlaista, mutta tsekkaa ainakin kakut. Mielettömiä. Isolla ämmällä.

http://vaaleanpunainennonparelli.com/blog/

Yksi vapaapäivä tilattu

..vielä se ei ole saapunut, odotan kovasti. Ehdin jo salaa haaveilla vapaasta viikonlopusta, mutta kyllähän se oli tiedossa, että ihan turhaan. Koko viikonloppu töitä, mutta seuraavan oon pyytänyt vapaaksi, katsotaan kuinka käy. Parempi se on vähän töitäkin paiskia, valtio loogisesti pienentää opiskelijan tukea kun asumismenot nousevat. Go KELA! Eihän tässä nyt tietysti mitään ongelmaa ole kun vuorokaudessa tunteja on 24, hyvin ehtii käydä koulussa, töissä ja vielä nukkuakin. Ainiin mut mites se sosiaalinen elämä ja elämä yleensäkin?

Vapaata kyllä oli viime viikonloppuna, ja oli muuten hauskaakin! Lauantaina juhlittiin Mikon eilisiä 30-vuotissynttäreitä (+ Hannan kunnioitettavaa 22 vuotta!) kymmenpäisen kaveriporukan kanssa ja sunnuntaina juhlat jatkuivat kun Euran väki ilmestyi yllätysvierailulle. Mikko ei etukäteen tiennyt kummastakaan, vaan autuaasti buukkasi lauantaipäivän täyteen palaveria, sillä välin kun minä olin "töissä", eli kotona paistamassa piirakoita ja kakkuja ja siivoamassa hullun lailla. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka jouduin salailemaan ja piilottelemaan kaikenlaista, kuten ruokatarvikkeita ja juomia siivouskaappiin ja sitä rataa. Vähän ennen yllätystä meinasin paljastua parin mokan takia, mutta sain vielä syötettyä puppupuheita sen verran, ettei M kotiovelle saapuessaan osannut odottaa, että olohuoneessa odottaa iso kaveriporukka valmiina juhlistamaan pyöreitä vuosia. Hämmennys oli melkoinen! Ilta oli mukava, mutta yötä myöden rällästäjiksi meistä ei enää näytä olevan, viimeisetkin tuikut alkoivat sammua jo yhden jälkeen ja bäkkäriltä oli vielä pitkä matka kotiin. Koko lauma vaappui zombina juniin ja busseihin ja toivotteli hyvää yötä kun monet ihmiset jäivät vielä tallomaan toistensa varpaita baarien tanssilattioille.

Sunnuntaina M kuvitteli meidän syövän hyvin ja lepäävän, ja syövän taas.. Unikin alkoi kesken päivän maistua ja siihenhän sitten sohvalle edellisestä illasta väsynyt juhlija simahti sillä aikaa, kun valmistelin illallista kuudelle. Voisitko kuvitella mitään mukavampaa, kuin anopin yllätysvierailun kesken päiväunien? ;) Onneks Mikolla onkin vähän spesiaalit appivanhemmat ja yllätys oli oikeasti tosi mieluinen. Oli aivan superihanaa nähdä koko porukkaa, äitiä, isää, siskoa ja Petriä pitkän tauon jälkeen! Ilta kului kuulumisten vaihdossa ja vatsa täyttyi ruuasta ja edellisen päivän kakuista ja leivonnaisista, joita oli vielä yllinkyllin jäljellä. Aikaa vaan olisi vaadittu viisi kertaa enemmän, jotta se olisi edes vähän paikannut edeltävää pitkää taukoa, mutta toivotaan, että lähitulevaisuudessa onnistutaan järkkäämään paremmin yhteisiä juttuja. Mekään ei olla käyty Eura-Harjavalta-Pori -akselilla vissiin vuosisataan, olis miljoona syytä lähteä kuhan löytyisi jostain sellainen väli, että ehtisi. Haaveilen nyt, että se tapahtuis viikon päästä vkloppuna, mutta johan se todistettiin postauksen alkupuolella, että ei ne haaveet aina niin vaan toteudu.. I´ll try my best.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi ihana ja Mikko tuntui olevan tosi otettu kaikesta, supersuuri kiitos jokaiselle, jotka olitte paikalla! Mulla itselläni oli hauskaa kun sain yksin tirskua ja hihitellä kaikelle, kun viikon aikana enemmän ja vähemmän jouduin leikkimään salaista agenttia. Eilen, oikeana syntymäpäivänä, käväisi vielä Mikon sukulaisia kakkukahvilla ja katsastamassa meidän uuden asunnon, nyt alkaa olla humpat ja jumpat (mistä tulikin mieleeni, että sain Mirkan mun kanssa zumballe viime maanantaina!) remuttu ja olis kiva rauhottua vähän välillä, mutta eeeeehei, vielä ainakin tämä viikko on täyteen buukattu ohjelmaa.

Nyt alkaa kello olla sopivasti sen verran, että voin alkaa sulkea myymälää :D Viimeinen tunti duunissa on aina samanlainen, kukaan ei käy enää sen jälkeen, kun kello on lyönyt kahdeksan. Nyt on sitten tämäkin aika käytetty hyödyksi. Koitan laitella jossakin välissä tänne vähän linkkejä viime lauantain tarjoiluista, oli superhelppoja ja aivan mielettömän hyviä pikkusuolaisia!

Makeaa mahan täydeltä

Kirjaimellisesti. Vatsa on niin täynnä vohveleita, ettei tarvii viikkoon syödä mitään! Oli pakko tehdä palkinnoksi jotain herkkua, kun ensin käytin aurinkoisen vapaapäivän suursiivon suorittamiseen. Nyt on hyvä mieli kuitenkin ku koti taas kiiltää. Nyt omistan pienen hetken tälle ja sen jälkeen kömmin vällyjen väliin (Voi eiii! Nyt tajusin, että puhtaat petivaatteet puuttuu vielä! Luulin jo työn olevan ohi.) ahmimaan lisää Greyn Anatomiaa. Selitän mielettömät maratonini sillä, että kun katson niitä nyt yhtäjaksoisesti kuin hullu, on urakka nopeasti ohi ja voin taas muutaman päivän päästä jatkaa normaalia elämää ilman neljätuntisia saippuasarjasessioita. Onneks kuitenkin Mikkokin on vähän koukussa niihin, etten oo ainoa hullu täällä.

Huomenna olis vielä toinen vapaa edessä ja Turkuun  aiotaan suunnata. Kakolan kierros järjestetään tänä vuonna viimeistä kertaa ja kyllähän siellä pitää käydä kurkistamassa. Paikka ei varmaan herätä hilpeyttä, vaikka se vankilakäytöstä suljettiinkin jo 2007.. Intouduin googlettamaan aiheesta hetki sitten ja päädyin lopulta murha.info -sivustolle, joka on niin jumalattoman addiktoiva kaikessa kaameudessaan, että se päihittää jopa melkein Greyn Anatomian. Ja vie takuuvarmasti yöunet.

Tästä päästäänkin hyvin aasinsiltaa meidän juhannuksen tapahtumiin. 

Pitänee mainita, että vaikka näitä kuvia katsoessa kaikki hälytyskellot alkaa huutamaan täysiä, mitään pahaa ei oikeasti tapahtunut :D Ammunta valittiin äänin 10-0 yhdeksi mökkiolympialajiksi ja aluksi pelkäsin pitää koko kapistusta kädessä kun ajattelin, että mun tuurilla kudit ampuukin väärään suuntaan tai jotain, menetän näköni ja ammun kaveria ilmakiväärillä. Kävi kuitenkin ilmi, että, vaatimattomasti, olen luonnonlahjakkuus. No can do. Tölkit lenteli muurilta naps naps vaan. Parikilpailun johdossa ammunnan ja tikanheiton jälkeen oltiin tasapisteillä sekä minä parini kanssa, että Mikko oman parinsa kanssa. Ollaan niin lyömättömiä. Harmi, että unohdettiin jatkaa olympialaisia lauantaina mölkyllä ja munanheitolla, niinpä kokonaistulosta ei saatu koskaan tietää. Tässä talossa siis määrätään kaapin paikka edelleen yhteistuumin!

Ei näytä enää ollenkaan niin pelottavalta. Ei huuda hälytyskellot, ei.

Juhannus oli kaikin puolin onnistunut ja aivan mahtava, just sellainen mitä kaipasin. Kymmenen henkeä ja boombox piti huolen siitä, että mökkinaapurit ihan siellä järven toisella puolellakin varmasti olivat väkisin tai vapaaehtoisesti hengessä mukana. Ruokaa oli ainakin viisinkertainen määrä tarvittavaan verrattuna, juomaa oli riittävästi, musiikkia laidasta laitaan, aamusta aamuun. Jo ylempänä mainitut mökkiolympialaiset saatiin ainakin hyvään alkuun ja muutenkin tuli kamalasti urheiltua, frisbeen kanssa muun muassa. Saunasta juostiin uimaan ja uimasta taas saunaan kerta toisen jälkeen. Turhat sievistelyt jätettiin sikseen, vaikka porukka olikin osin toisilleen tuntematonta. Alusta asti oli selvää, että kasassa on älyttömän hyviä tyyppejä ja fiilis oli kuin oltaisi tunnettu pidempäänkin. 

Yhtä monta tyyliä kuin ampujaa.

En tiedä mikä oli juhannuksen paras osa, mutta sauna ja lettuhetki noin klo 02.00 lauantaiyöstä menee ainakin aika kärkeen. Lujaa perässä tulee kuitenkin myös lauantain Alias jota päädyttiin pelaamaan kun ulkona  alkoi kunnon kaatosade. En tiedä mitä hemmettiä tapahtui, mut mun vatsalihakset on naurusta vieläkin kipeet! Välillä peli meinas kuitenkin mennä vakavaksi, kilpailuhenkiset ihmiset erottuivat hällä väliä -tyypeistä ja nappuloiden siirtämisestä oltiin tarkkaakin tarkempia. Joka kierroksella kuitenkin tuli jonkun suusta jotain niin älytöntä, että jokaiselta tuli kunnon huutonaurua. Listaykköseksi pääsi muun muassa selitykset, joissa selitettävä sana oli joko verbi, tai ehkä adjektiivi, se liittyy koiriin, joskus myös ihmisiin, kestää vain hetken.. tai hetkinen. Unohdetaan nämä otetaan uusi katsantokanta.. keskitytään miettimään sienestystä. Kävi myös ilmi, että pohjanmaalla erittäin suosittu urheilulaji on puukkohippa. Huoh, hengitän taas nauramisen välissä ja siirryn pikkuhiljaa pois koneen ääreltä. Paitsi pakko vielä mainita, että me Mikon kanssa voitettiin aliasturnaus, high five! Kiitos jokaiselle mahtavan juhannuksen tehneelle!

Asiaa tuntuu olevan..?

Vielä loppukevennykseksi laitan kuvan tuliaisesta, jonka Mikko toi mulle Maranellosta ;) Eiku..

Metka Metka-gaala!

Otsikon mukaisesti juhlittiin eilen Metka-gaalassa. Kyseessä on siis opiskelijajärjestö Metkan järjestämä vuosittainen gaala, eli vuosijuhla. Vuosijuhlaa voisi kutsua kauniisti verhotuiksi opiskelijabileiksi, koska sama mentaliteetti loppujen lopuksi on missä vaan - mitä enemmän alkoholia, sen parempi. Metka-gaalassa alkoholitarjoilu oli ehkäpä vielä petollisempi kuin muissa peruskinkereissä. Ensinnäkin juoma on halvan sijasta täysin ilmaista, ja toiseksi, se tarjoillaan pöytiin. Mikä siinä sitten on vialla? No.. Kun kaksi ja puoli tuntia nauttii illallista istualtaan ja hörppii siinä sekä alkumaljat, snapsit, että illallisviinit ja tämän jälkeen nousee ensimmäisen kerran esimerkiksi suunnistamaan kohti wc:tä, huomaa, että salakavalasti ne juomat ovatkin menneet päähän... ja jalkoihin. Ihan täysin huomaamatta!

Illallinen oli mielettömän hyvä, mutta vatsaan jäi kyllä sen jälkeen vielä ammottava kolo, jonka olisin voinut paikata esimerkiksi puolikkaalla kebabannoksella. Alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan jälkeen en edelleenkään ollut ollenkaan varma kumpi vatsaani täytti enemmän, ruoka vai viini. Mutta olipas muuten ihanaa hienostella! Sitä niin harvoin pääsee tilaisuuteen, jossa ei tarvitse laittaa tikkua ristiin ruokansa eteen, vaan kaikki tuodaan pöytään, niin ruoat, kuin juomatkin. Laseja ja ruokailuvälineitä oli pöytään katettuna niin paljon, että tarvittiin hotelli- ja ravintola-alan koulutus pohjalle jotta osattiin käyttää kaikkia vempaimia oikeassa järjestyksessä. Ruokailun ohessa sitten tietysti asiaankuuluvasti laulettiin erilaisia juomalauluja pienistä käärmeistä ja helvetin pienistä käärmeistä, sekä seuraavaa:

Tänään otetaan
(sävel: Joulu on taas)


Tänään otetaan, tänään otetaan,
helevetin paljon viinaa
Huomenna on, huomenna on,
helevetin kova krapula


I dag ska vi ta, i dag ska vi ta,
helevete mycket brännvin
I morgon ska vi ha, i morgon ska vi ha, helevete kova krapula

Tänä vötame, tänä vötame
kuradima palju viina
Homme meil on, homme meil on
kuradima kova pohmakas

 
Ja hauskaa oli! Tietenkin. Ruokailun jälkeen meitä viihdytti Jaakko Saariluoma, jonka jälkeen poskilihakset olivat niin hapoilla, että myöhemmin en tiennyt että hymyilinkö vai irvistelinkö ihmisille. Stand up -komiikka on hyvin esitettynä aivan uskomattoman hulvattoman mahtavaa, mutta koomikon kynsiin joutuminen ei välttämättä niinkään. Vitsi vitsinä, mutta aika raakaa läppää Jaakko heitti parista eturivissä istuvasta mieshenkilöstä. Toinen ymmärsi huumorin, toinen ilmeestä päätellen ei. Jaakon lisäksi meille esiintyi Pop/Jazz-konservatorion mielettömän lahjakkaita opiskelijoita, jotka kyvyillään voisivat olla miljoona kertaa pidemmällä uransa kanssa kuin yksikään idols-tähti, mitenkään heitäkään väheksymättä.

Komeat avecit!

Vuosijuhlasta oli tarkoitus siirtyä jatkamaan iltaa Club Ahjoon, ja tämä onkin se osuus, josta tulee illan ainoa pitkä miinus. Meille toisin sanoen jaettiin vuosijuhlassa fiksusti vapaalippuja paikkaan, jonka ikäraja oli 24 vuotta. Selkkauksen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta sisälle, mutta itselleni toi moka aiheutti jo sen verran ärtymystä, että sen ja väsymyksen ansiosta todettiin, että taitaa olla parempi lähteä kotiin päin. Ahjo ei muutenkaan oikein iskenyt itselleni, ymmärrän kyllä ikärajan. Juoksin nappaamaan ensimmäisen taksin oven edestä ja aamulla olin jälleen iloinen pitkistä yöunista - työt kutsui. Niinkuin aina.

Ilta sisälsi paljon naurua, vähän tanssia, jonkin verran laulua ja paljon hyvää mieltä. Itselläni oli pullat hyvin uunissa, avecini osasi huomioida hameen laahukset ja muut asiaan kuuluvat kohteliaisuudet ja muukin porukka oli mitä parhainta seuraa. Kiitos! <3

Ps. loppuun laitettava tämä kaikista edustavin hellittelykuva....

This is my Christmas (Viimeinen joulupostaus.. lupaan)

Ei sentään This is my life, joka tuli katsottua taas jokunen viikko sitten. Uuno turhapurot on kyllä maailman parasta viihdettä. Isältä tuli eilen ilouutisia, tämä lupasi polttaa kaikki viisi miljoonaa Uuno Turhapuroa VHS:lta DVD-levyille. Meillä siis ihan oikeesti on ne kaikki. Ainakin melkein. Ja täällä on nainen, joka on katsonut joka ikisen läpi varmaan reilusti toista kymmentä kertaa.


Asettelussa on vielä toivomisen varaa, mut tämä kelpaa paremmin kuin hyvin. Terveisin minä, joka ennen videotykin ilmestymistä olin sitä mieltä, että sitä ei todellakaan tarvita mihinkään.

 Nojuu. Luettuani hyvän tovin puolituttuni avautumisblogia ja naurettuani itseni tärviölle, voin alkaa tuottamaan omaa huuhaatani tänne. Kaveri tänään huomautteli, että en oo viime aikoina ollut kovin tunnollinen blogini kanssa.. totta. Eikä harmita yhtään! Oon viettänyt ihan oikeaa joululomaa, laatuaikaa poikaystäväni kanssa, laatuaikaa perheeni ja ystävieni kanssa, tehnyt hullun viikon rakettimyynnissä, juhlistanut niin Joulua, syntymäpäiviäni, kuin vuoden vaihtumistakin. Vielä on kolme autuasta vapaata jäljellä ja jos näiden aikana saan tämän yhdenkin postauksen valmiiksi, olen siitä jo iloinen. Se ei kuitenkaan ole prioriteettijärjestyksessäni likimainkaan ensimmäisellä sijalla.

Tänään mennään siis sellaisessa tilanteessa, että lähes kaksi vuotta kestänyt työni Dna Kaupalla loppui Joulukuun 22. päivä ja ensi maanantaina puhaltaa jo uudet tuulet. Odotukset on korkealla ja vähän perhosiakin alkaa olla vatsassa. Uusi koulu, uusi työ. Siinä on riittävästi uutta yhdellä kertaa! Koulun alkamisesta oon kaikista eniten innoissani. :) Aivan mahtavaa päästä opiskelemaan ja tekemään oikeasti jotain sellaista, mistä on haaveillut. Odotan myös mielenkiinnolla uusiin ihmisiin tutustumista. Jo pääsykokeissa tapasin muutaman kivan tyypin, toivottavasti törmään heihin maanantaina. Jos jollekin on vielä epäselvää, lähden siis opiskelemaan sairaanhoitajaksi Metropolia-ammattikorkeakouluun. And I´m ready. Definitely!

Näitä koetuksia ennen kuitenkin tämä joululoma on tehnyt ihmeitä ja tullut todella tarpeen. Joulu oli yksi ihanimmista. Saavuimme Harjavaltaan vasta myöhään aattoa edeltävänä iltana ja painuimme melkein suoraan nukkumaan. Aattoaamuna oli ihana herätä virkeänä ja, juuri niinkuin aiemmin uumoilin, joulupuuron tuoksuun! Noudatimme jälleen aaton tutuksi muodostunutta kaavaa - aamupuuro, joulurauhan julistus, sauna, päivällinen, lahjojen jako. Tosin tällä kertaa vähän tiiviimmässä tahdissa, koska sisko oli lähdössä viettämään aattoiltaa Petrin perheen luokse Euraan.

Lahjojen jako tuotti paljon hämmästyneitä ilmeitä, riemun kiljahduksia ja itselleni melkein kyyneleitä kun Mikko oli laittanut parastaan. Ja ketku vielä väitti ennen joulua ettei muka oo hankkinut juuri oikeastaan yhtään mitään... No, kai se sitten on suhteellista. Tunsin itseni pieneksi lapseksi, tai ainakin tosi superkiltiksi, kun paketti toisen perään ojennettiin minulle.

Onko mulla maailman ihanin poikaystävä? On.

Täytyy sanoa, että vanhemmillani (ja näköjään myös poikaystävälläni) on vähän kummallinen käsitys siitä, mitä tarkoittaa "ei juuri mitään". Joka vuosi toistuu sama tarina.. Tänä vuonna ei sitten ole kyllä enää niin paljon lahjoja, kun tytötkin on isoja jo. Hohhoijaa. Hyvä kun ne taas mahtui kuusen alle.Tai eihän ne mahtunutkaan. Ja tarkoituksena ei ole nyt suinkaan kerskailla että mepäs saatiin tän verran paketteja, paljoks sä sait? Vaan valaista sitä, että miten kahjoja mun perheessä ollaan. Kyllä mä itsekin meinasin vähän hulluksi käydä noiden pakettien kanssa. Mutta kun antamisen ilo on jotain niin käsittämättömän hienoa, etten malta ottaa rauhassa niiden kanssa. Kysykää nyt sitten, että mistä sellainen on peräisin?

Omista paketeistani löytyi tällä kertaa paljon hemmottelujuttuja! Jalkakylpyallas, jota olin toivonut. On hierontaa ja kuplia, veden lämmitin ja kaikki. Luksus. Lisäksi kääreistä löytyi kuorintavoiteita, hierontaöljyjä, rasvoja, tuoksuja.. Lämmin pyjama, selän lämmitin, paksut, muhkeat peitot ja jotakin aivan ihanaa mieltä lämmittävää, jonka poikaystäväni oli itse tehnyt. Lämmittäväksi voisin kutsua myös lahjakorttia, joka vie meidät kauas etelän lämpöön tulevan kahden kuukauden sisällä. Yllättäin paketeista kuoriutui myös kansioita, kyniä, kumeja, vihkoja, koulukirjoja.. Koululaukku. Ja listaan kun lisätään vielä kaksi kirjaa, Nomination-pala, valokuva-albumi, kengät, laukku, vähän suklaata ja leffaa niin aletaan olla valmiita. Eipäs. Lämmikkeeksi vielä chilituotteet, -suklaa, -salmiakki ja -tahna, joista kiitos Olalle ja Annalle. Ja minua on taas hemmoteltu niin paljon, että en voi kun pyöritellä päätäni. Kiitos <3 En tiedä mistä hyvästä nämä kaikki ovat. Puolustuksekseni pitää kyllä sanoa, että tämä lahjarikas joulu toi kyllä paketteja muillekin ihan yhtä paljon, niin Mirkalle, Petrille, Äidille, Isälle kuin Mikollekin. En siis rohmunnut yksin kaikkia. En tiedä pitäisikö tuntea huonoa omaatuntoa tällaisesta hulluttelusta.

Siskoni kasvot olivat myös näkemisen arvoiset monien pakettien kohdalla. Hänestäkin on jo kasvanut sen verran iso tyttö, että niin sanotut "krääsät" ovat jo jääneet pois ja joka paketista löytyy jotain hyödyllistä ja mieluista. Hehkutus jatkui vielä seuraavanakin päivänä, kun esittelyyn pääsi kaikki Petrin luota saadut lahjat, ja kyllähän niitäkin riitti!

Uskon, että meillä jokaisella oli aivan mahtava joulu. Jokainen oli iloinen saamistaan ja antamistaan lahjoista. Jokainen nautti toistensa seurasta. Jokainen rentoutui. Se oli kaikkein paras asia koko joulussa! Ja kuten sanottu, osa lahjoista on vielä ikään kuin saamatta. Poikaystävän kanssa lähdemme lomamatkalle tammi-helmikuun aikana. Huhtikuussa on vuorossa pidennetty viikonloppu Lontoossa Mikon, Mirkan ja Petrin kanssa. Voiko tässä nyt sitten olla muuten kuin naama mandariinilla :)

Joulussa on yksi asia jota rakastan yli kaiken - ruoka. Kerran vuodessa ahdetaan jouluruokia niin, ettei vuoteen taas kaivata niitä. Kinkkua, laatikoita, kalaa, rosollia, lihapullia, salaatteja... Niin paljon, että ne alkaa tulla korvista. Hauskin osuus on se, että joka vuosi meillä on pöydässä muodon vuoksi myös punaviinipullo, johon oikeasti kukaan ei koske. Lieneekö sama pullo vuodesta toiseen? Meillä ollaan maitotyttöjä ja -poikia. Perinteistä sen verran, että alkoholi ei niihin kuulu. Viinilasillinen ruuan kanssa on hyväksyttävää, jos meistä joku muka sen haluaa nauttia, ja ehkä terästetty glögilasillinen illalla, that´s it. Tällä kertaa glögilasillisen korvasi illalla nautittu baileys yhdellä jääkuutiolla. Glögi taisi unohtua kokonaan. Jos se olisi muistettu, olisimme luultavasti jättäneet sen terästämättä. Maistuu paremmalta.

Loppuilta vietettiin lähinnä testaillen saatuja lahjoja ja lököillen. Tulipas katseltua myös iskän joululahjaksi saama Vesku -leffa, joka mielenkiintoisella tavalla avasi Vesa-Matti Loirista myös muuta, kuin Uuno Turhapuron. Joululeffat, joulukuusi, jouluruoka.. joulusitä, joulutätä, kynttilät, hyvä seura. Lyömätöntä. Joulu on mielestäni vuoden paras päivä. Ei varmaan ollut edes tarpeellista sanoa sitä ääneen. Nyt kun joulu on ohi, alkaa kesän odottelu. Ei näillä muilla pimeillä, kylmillä  ja lumisilla päivillä tee mitään.

Lisää kuvia tulee kuhan saan ne käsiini, nämä oli äidin fb-albumista poimittuja.

Se on siinä!

Nonni.. Tiiättekö mitä? Oon jo yli viikko sitten saanut tietää, että pääsin kouluun. Aivan niinkuin sitä ei jo jokainen tietäisi niin kirjotanpa tännekin. Eli JEEEE! Tammikuun kymmenentenä päivänä astun opiskelijaelämän saloihin. Pelottaa jo nyt, et mitä kaikkea se tuo tullessaan.. Ei pelkästään se koulu, vaan se kaikki oheistoiminta.

Tulevaisuuden suhteen alkaa hommat olla klaarit, opiskelupaikka löytyy, työpaikka löytyy! Joten kaikki oorait. Joulun välipäiviksi mennään myymään ihmisille rakettihyvää ja toivotaan, että tarpeeksi töitä paiskomalla päästään pianpianpian lomalle.. Aurinkorannat huutaa jo mun nimeä! Ja ne Egyptin haikalat..

Töistä kun nyt aloin jauhaa niin jatketaan sitten hetki vielä samalla linjalla. Marras-joulukuun vaihde on osoittanut, että vauhti alkaa kiristyä ja päivät pidentyä. Joulukuun alun perusteella voisin sanoa, että viimeisestä kuukaudestani Dna Kaupalla on tulossa ihan antoisa. Marraskuun loppupuolella rykäisty erittäin onnistunut duunipäivä kollegani kanssa toi palkinnon, joka päätti viime perjantaina kahdentoista päivän työputkeni. Firma tarjosi kerrassaan mahtavan illan! Muutamien kollegoideni kanssa suuntasimme klo 21.00 Kappeliin illalliselle ja jatkoimme siitä puolen yön jälkeen Tivolin kautta Huumaan kun tanssijalkoja vipatti. Tällaisessa illassa on aina varjopuolensa. Kun on tarpeeksi kivaa, huomaa sen vielä sunnuntainakin. Jos ei muuta, niin väsyttää ainakin hemmetisti! Mutta NÄIN iso kiitos jokaiselle mukana olleelle.

En minä... vaan ne muut.

Tänään tuli vähän haikea fiilis ilmoitellessani eri tahoille, että Dna-urani päättyy joulukuun 22. päivä. Tammikuussa olis tullut kaksi vuotta täyteen. Johan sitä on siinä.. Nyt on aika jatkaa eteenpäin!

Sit asiasta seitsemänteen.. Itsenäisyyttä juhlittiin taas edellispäivänä ja minäpä en katsonut minuuttiakaan linnan juhlia! Poikkesin siis jokavuotisesta perinteestäni katsomalla jotain yöuneni vievää teurastuselokuvaa poikaystävän ja sen kaverin kanssa. Ihan videotykiltä, jottei vaan tehosteetkaan jäisi huomaamatta. Hyvä, etten oksentanut leffan aikana, sen verran kuvottavaa touhua näkyi välillä. Että suosittelen muillekin, Repo Men. On se oikeesti ihan mielenkiintoinen, en usko, että kukaan ainakaan voi nukahtaa kesken kaiken.. Ennen tätä illan showta vietettiin sellainen "ei tehdä mitään" -päivä ja oli ehkä parhain ja ihanin päivä aikoihin! You should try.

Linnan juhlista on kommentoitava sen verran, että Chisu oli aivan ehdottomasti yksi upeimmista juhlavieraiden joukossa, jos ei jopa linnan kuningatar (anteeksi, Tarja). Olen nähnyt paljon uusintoja tilaisuudesta, sekä lehtikuvia.. Muutamat erottuivat joukosta enemmän tai vähemmän edukseen. Mielestäni äärivastenmielisen Päivi Räsäsen puku oli kaunis, vaikkakin muistutti hieman morsiamen valkoista pukua. Itse taas en kovastikaan syttynyt Laura Lepistön puvulle, jota on kovasti julkisella puolella kehuttu. Oopperalaulajatar Karita Mattilan hivenen avoinainen iltapuku vaikutti siltä, että se tipahtaa aivan minä hetkenä tahansa. Onneksi en katsonut juhlia livenä, olisin pidättänyt sen vuoksi hengitystä koko illan.
Leena Harkimo näytti upealta. Mekko ei ollut kovin sävähdyttävä, mutta naisen pituus vei kaiken huomion. Maria Guzenina-Richardsonin "takinkääntötemppu" ei oikein ollut mieleeni, minusta se oli vähän mautonta. Mutta kukin tavallaan. Miehistä mieleen jäi Lauri "luihu" Tähkä, joka näytti lähinnä pelottavalta sliipatussa tukassaan, sekä Paleface aka. Karri miettinen superstareissaan. Olen sitä mieltä, että tennarit linnan juhlissa on ehkä etikettivirhe, mutta sopi miehelle kuin nyrkki silmään. Tuskin Tarja oli niistä pahoillaan. Miehistä omat lempparini olivat ehdottomasti Jani Toivola ja Jorma Uotinen. Oli myös hienoa nähdä kautta aikain iäkkäin presidentti linnan juhlissa, vaka vanha Mauno Koivisto.

No, se niistä linnan juhlista.. Kyllä niitä jo ruodittiinkin tarpeeksi tähän blogiin.

Tänään oon viettänyt vapaapäivää kiroten pääkaupunkiseudun julkista liikennettä, joka on niin epic fail, ettei tosikaan. Ps. tällä aiheella näemmä sain jo melkein taistelun facebookissa aikaan välille espoolainen - harjavaltalainen joiden näkemykset liikennesekasorron aiheuttajista oli hieman erilaiset :D *naur*. Isäni on vahvasti sitä mieltä, että koko Helsinki on ihan hanurista, ja helsinkiläiset vielä enemmän. Teitä ne ei osaa aurata, eikä ihmiset ajaa autoa. Eikä ne myöskään tiedä, että elämää on muuallakin kuin Helsingissä. Ja myöskin, että lunta ei täällä päin olla vissiin aiemmin nähty, kun se niin hämmästyttää. Terkkuja vaan rakkaalle isäukolle, luet tätä kuiteskii. Mut kyllähän se niin on, että tää lumimäärä täällä on vähän totuttua suurempi, eikä oikein tiedetä mihin sitä vietäis ku joka paikka on jo valmiiksi täyteen ahdettu. Meidän pihakin on jo ku sokkelo, kun koko iso parkkipaikka on niin täynnä kolme neljä metriä korkeita lumikasoja, joka kulmassa ja välissä mihin niitä vaan suinkin mahtuu. Ja vielä kun kaupanpäällisenä on miljoona ihmistä ja pari autoakin niin tila alkaa loppua kesken. Mut huh, huokaisen syvään. Onneksi en ole helsinkiläinen ;) Muuten oma isäni epäilisi jo minunkin ajo-, näkö- ja monia muita kykyjä. Lav juu! Mutta niin, asiaan.. Matkustelin siis keskustaan hoitelemaan uuteen työpaikkaani liittyviä sopimusasioita ja poikkesin samalla Hannan luona juomassa kupposen glögiä ja viemässä sille kengät, joista ystävällisesti jätin vaan toisen :D Toisen unohdin autuaasti kassiini ja kiikutin kotiin asti. Että ole hyvä vaan..

Lupasin itselleni ja siipalle, että vapaapäivinä syödään sitten tästä lähin vähän normaalista poiketen, tehdään siitä meille perinne. Aloitin sen tänään smetanalohella, kasvisrisotolla ja kreikkalaisella salaatilla ja jumpe et oli hyvää vaiks itse sanonki! Tämä idea poiki kiinalaisen ystävämme valmistamista herkuista, joita tämä meille loihti itsenäisyyspäivän iltana.. Tuli vaan mieleen, että itsekin vois syödä joskus jotain muuta ku pastaa tai perunaa ja jauhelihakastiketta? Katsotaan miten pitkälle meidän tuleva perinne kantaa. Ehkä ensi viikkoon asti ainakin!



OHJEET BLOGIIN KUVAAMISTA VARTEN:

1. Ota kuva niin, että vähintään yksi ruokalaji on piilossa.
2. Varmista, ettei valoa ole tarpeeksi.
3. Älä kerro kenellekään mitä vuoassa on, arvailu on paljon hauskempaa kun ruokalaji näyttää jo kerran syödyltä.
4. Muista ottaa MAITO mukaan kuvaan.
5. Älä missään nimessä kuvaa koko kattausta.

Eiköhän tässä ala olla taas suunnilleen kaikki mitä oli kielen päällä.. Mä odotan joulua jo ihan sikana, se unohtui sanoa. Oon ihan täpinöissä! Joulua, uutta vuotta, ensi vuotta.. toisaalta odotan ihan kaikkea.

Hyvää yötä ja kauniita unia. Mulla on niin virkeä olo, että tarvii varmaan lähteä laskemaan lampaita, että saa unen päästä kiinni!

Avenged Sevenfold ja muuta mukavaa

Maanantaina koitti vihdoin odotettu Avenged Sevenfoldin keikka jäähallilla, eikä paljon muuta voi sanoa kun että WAU! Siistihän se oli, monipuolinen ja vaikuttava ja ihon kananlihalle nostattava. Pienenä miinuksena keikan kesto, joka oli vaivaiset tunti ja viisitoista minuuttia. Mutta tunti ja viisitoista minuuttia täyttä meininkiä tarjosi kyllä vastinetta jokaiselle eurolle. Odotan jo nyt, että pääsen katsomaan bändiä uudelleen! "See you in next summer" taisi olla viimeinen lause jonka M. Shadows heitti ilmoille.

Oli huippukivaa nähdä Miraa pitkästä aikaa ja tuntui taas, ettei mitään taukoa ole ollutkaan! Juttu luisti entiseen tapaansa ja posket on vieläki kipeet nauramisesta. Ilta oli aivan nappionnistunut. Naatiskeltiin meillä vähän valkkaria ja kun se loppui ni haettiin täydennystä kaupasta.. Parit siiderit kaupan päällisiksi ja sit tassua toisen eteen --> jäähallille. "Vihreen mäkkärin" kautta päästiin vihdoin lumimyrskyssä perille asti ja nähtiin hallilla lisää kavereita, kivaa jeje! Oltiin paikan päällä just eikä melkein, lämppäreitä ei ehditty nähdä ja paikoillemmekin päästiin just kun ekat soundit soitettiin, ei siis yhtään liian myöhään. Ja wau.. wauwauwau! Mahtavaa!

Mikko otti kuviakin hirveen läjän, itse olisin ollut siihen täysin kykenemätön, koska kädet läpsi tahtia koko setin ajan eikä keskittymiskykykään olisi riittänyt valokuvailuun, annoin 100% Avenged Sevenfoldille. :)



Blurri kuva, mut älä häiriinny siitä.



Keikan jälkeen lähdettiin lumimyrskyssä haahuilemaan kohti kotia hymy huulilla ja kädet taputtamisesta vereslihalla. Iltapalaksi vähän valkosipulimajolla kuorrutettua ruisleipää ja sit unten maille.. Kiitos seuralaisille kivasta illasta <3

Mä alan olla täällä ihan jännärit housuissa kun tieto pääsykokeiden tuloksista kolkuttelee jo ovella.. Perjantaina julkaistaan mut postia joutuu sit oottelemaan ensi viikkoon asti. Höh. Hehkutan täällä kyllä samoin tein kun jotain vaan kuuluu. Muuten ei sitten mitään ihmeellistä ookkaan ilmoilla.. Perussettiä. Töitä on paljon. Todella paljon. Mut saa ollakin, lepään seuraavan kerran sitten jouluna :) Silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa.. Toisin sanoen silloin, kun ihmiset ovat menneet joulusta sekaisin. Töiden ulkopuolella on vähän iskenyt velttovaihde.. Kaamosmasennus alkaa olla ohi, mut nyt tekis vaan mieli istua saunassa ja makoilla sohvalla kuuma glögi kourassa. Salillekaan ei nyt just huvita, mielummin meen vaikka tekeen lumienkeleitä hankeen. Kyllä mä olen huhkinut ihan tarpeeks viimeisen vuoden aikana, jotta oon nyt ansainnut vähän lököttelyä!

Ei kait tässä.. Hyvää joulun odottelua teille <3 Mä palailen taas!

Ps. Auto hajos. Älä ikinä, siis IKINÄ, osta ooppelia.

This is why I love Christmas (varoitus: jouluhypetystä)

Teenpäs kiusaa nyt kaikille niille, jotka ovat kauhuissaan siitä, että kaupat ovat jo täyttyneet joulupukeista ja tontuista..

Facebookista on saanut jo kaksi viikkoa lukea siitä, miten ihmisiä ärsyttää, ahdistaa, masentaa tai suututtaa joulun tulo, tai vähintään sen turhan aikainen ilmestyminen. On totta, että joulun alkuperäiset merkitykset jäävät vähän kaupallisuuden jalkoihin. Omasta mielestäni syksy ja talvi on tavallisesti kuitenkin niin julmetun kylmää, synkkää arjessa puurtamista, että on syytäkin keksiä juhlan aiheita, ja mitä pidempikestoisiksi niitä venyttää, sen parempi. Rakastan sitä, kun kauppojen ikkunoihin ilmestyvät ensimmäiset punaiseen verhotut somisteet, ja sitä, kun kotona voi alkaa hyvällä omalla tunnolla polttamaan kynttilöitä ja juomaan glögiä. Valkoinen maa kruunaisi kaiken, mutta yllätys, ettei sellaista vielä näy.

Vaikka kuinka yritän kasvaa yli siitä joululahja-intoilusta, ovat nekin musta ihana osa joulua. Lahjoja ei tarvitse olla kasapäin, mutta jokunen paketti saa kyllä niitä jouluperhosia vatsaan. Ja voi sitä antamisen iloa! On mahtavaa nähdä riemastunut ilme sen rakkaan kasvoilla, joka juuri avasi sinun antamasi paketin. Tänä jouluna aion erityisen paljon panostaa siihen, että pääsen näkemään niitä ilmeitä :) Eikä se tarkoita sitä, että lahjoihin pitää hassata omaisuus. Vain oma mielikuvitus on rajana sille, mitä lahjaksi voi antaa. Viime jouluna olin köyhä - en edes köyhä opiskelija -vain köyhä :D Ja kaikessa masennuksessani siitä, etten voi ostaa lahjoja hirveillä rahasummilla, en tajunnut, että voisin käyttää jotain muuta rikkautta, omaa mielikuvitustani. Tänä vuonna aion paikata sen. Aion siis aivan täysin tietoisesti aloittaa joululahjahömpötyksen tästä päivästä lähtien!

Joulussa on monta asiaa, mikä saa minut rakastamaan sitä. Yksi tärkeimmistä ei suinkaan liity lahjoihin tai rahan kulutukseen, vaan yhdessäoloon. Joulu on sitä harvinaista aikaa, joka saa jopa pikkusiskoni pysymään kotona. Keräännymme koko perheen kanssa yhteen ja nautimme joulun tunnelmasta. Perheen määritelmä saattaa tässä kohtaa olla vähän joustava, mukaan luonnollisesti kuuluu myös meidän siskosten kumppanit, joskus joulunvietossa on mukana myös äidin veli puolisoineen ja milloin ketäkin. Kissa pahanen viettää myös joulua, kuten näkyy!

Mahdollisuuksien mukaan aloitan joulunvieton jo edellisenä päivänä kuusen koristelulla ja fiilistelyllä. Parasta on olla jo jouluaamuna vanhempien luona, kun aamulla aikaisin saa herätä joulupuuron tuoksuun kun äiti on sitä varten herännyt aamu seitsemältä :D Kiitos äiti. Jouluaamuna kuluu käpertyä sohvan nurkkiin koko porukalla, laittaa villasukat jalkaan ja katsoa kaikki maailman jouluohjelmat ja -elokuvat joita telkkarista näytetään.

Meillä noudatetaan yleensä tiettyä kaavaa jouluaaton puuhissa. Joulupuuron laskettua aletaan suunnitella saunan lämmitystä ja valmistellaan joulupäivällistä. Järjestys on ehdottomasti; ensin saunaan, sitten syödään. Ruokailu on yksi joulun parhaita puolia, saa ahmia vatsan niiiiin täyteen jouluherkkuja, ettei kykene ennen iltaa tekemään muuta kuin loikoilemaan vatsan vieressä. Mutta sitä ennen nautitaan joulusaunasta. Saunasta ei suinkaan voi istua suoraan ruokapöytään (oma ideologiani), vaan ensin pitää laittaa tukka, kammata nassu ja pukea päälle jotain kivaa, mutta ensisijaisesti mukavaa ja lämmintä. Toivon, että jouluna maa on valkea ja pakkanen paukkuu, jotta sisällä takan lämpö tuntuisi entistäkin paremmalta. Hämärän tullen sytytetään paljon kynttilöitä palamaan, ne ovat se piste iin päälle tunnelman luomisessa! Mukavuuslevel on siis 11, asteikolla 1-10.



Iskä puuttuu kuvasta, muttaku se ei oo mikkää linssilude!



Sitten kun kaikki perusjutut on hoidettu, olo on saunan jäljiltä raikas, vatsa on täynnä ja jäljet on siivottu pois, ei tarvitse tehdä muuta, kuin olla ja nauttia. Perusjuttuihin vielä voidaan lukea mukaan joulurauhan julistus (jota siskoni inhoaa, turhaa ajan tuhlausta kuulemma) ja vierailu niiden luona, jotka ovat jo enkeleitä. Isovanhempien haudalle siis viedään myös joulukynttilät.

Iltaa kohden alkaa lapsenmielisyys hiipii minuunkin ja väistämättä alan odottaa pakettien jakoa. Tässä kohtaa pikkusiskoni on yleensä jo kuin vieterieläin :D No, rehellisesti sanottuna onhan se jo vähän rauhoittunut, mut kyllä se lahjojen jakamisen ajankohta on aina keskustelunaihe numero yksi, kun ilta lähestyy. Ja auta armias jos tielle tulee yksikin tätä toimitusta viivyttävä asia ni johan on soppa valmis. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuitenkin. Lahjat kun saadaan jakoon niin jokaisella on naama mandariinilla, varsinkin pikkusiskolla! Loppuilta meneekin sitten joutuisasti pakettien parissa ja aina jostain paketista löytyy jotakin, joka tuottaa kaikille iloa. Pelejä, leffoja.. Jos ei muuta, niin suklaata ainakin!

Meillä joulu kestää yleensä sen kaksi päivää, jonka jälkeen alkaa arki palaamaan taloon. Juhlan syitä joulun pyhiin sattuu enemmänkin, sillä omia syntymäpäiviäni vietetään 25.12. Näiden syömistalkoiden jälkeen on taas voimia palata töihin ja muihin normaaleihin puuhiin. Voi taas hyvällä mielellä odottaa koko vuoden seuraavaa joulua ;)

Ennen joulua minut saa joulufiilikseen talven tulo, valkea maa, kynttilät, glögi.. ja mikäs muu kuin pikkujoulut ;) Tosin meidän firmassa pikkujouluja on perinteen mukaan vietetty vasta vuodenvaihteen jälkeen, parhaimmillaan maaliskuussa. Mutta kuten sanottu, joulufiilistä on sallittua venyttää! Joulun alla on ihanaa hääräillä salaperäisesti pakettien kimpussa, arvailla mitä paketeista löytyy ja suunnitella koristuksia joulun ajaksi. Näillä aion siis omaakin arkea piristää!

Joulua odotellessa!

Millainen on sinun joulu?

Perussettiä taas

Tällä kertaa en aio sanoa tähän alkuun mitään muuta, kuin että kuvia ette saa, taaskaan. Ihan vaan siksi kun niitä ei ole.

Puolitoista viikkoa sitten lauantaina käytiin vähän viettelemässä iltaa Mikon kanssa, mutta vanhoja alkoi väsyttää sen verran, että käperryttiin lopulta mielummin kotiin peiton alle :) Ehdittiin kuitenkin syömään ja nauttimaan parit siiderit ennen kuin silmät painui kiinni. Oli kuitenkin tosi kivaa! Sittemmin vietin edellisen viikon itsekseni, kun siippa oli reissussa. Tai yksin ja yksin, melkolailla 50-50, ehdin kuitenkin käydä ulkona Hentun ja Hannan kanssa ja viime viikonlopun lusin Harjavallassa vanhempien luona.

Pakko ekaks hehkutella viime torstaita, kun Henttu tuli Helsinkiin juhlistamaan synttäreitään, etuoikeutetusti vain mun ja Hannan kanssa ;) Meidänhän piti lähteä vain teatteriin, ja mahdollisesti yhdelle. Syömässäkin suunnittelimme käyvämme. Ja kuinkas sitten kävikään? Kaikkihan sen tietää..
Yllättävää sinänsä, että varsinkin minä ja Henttu ollaan nykyään niitä, jotka kymmeneltä on sitä mieltä, et olis korkee aika jo painua petiin. Nyt kaikilla kolmella oli niin vimmattu menofiilis, et eihän me voitu jättää iltaa ihan lyhyeen.. Se vaan venyi sillai hiljalleen, no jos nyt vielä nämä, no jos nyt vielä tuo.. Ehkä vielä yksi.. Ehkä vielä Iguana (ehkä vielä kannullinen sangriaa?!).. Ehkä vielä Millionaires Club.. Ups.

Käytiin siis katsomassa Kumman kaa -liveshow-mikälie Presidentin teatterisalissa ja jumpe, et se olikin hyvä! Samaa settiähän se on ku telkkaristakin katsottuna, mut luoja, että nauratti. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, että Elluun ja Anneen on niin helppo samaistua.. Suosittelen näytöstä lämpimästi muillekin hömppähuumorin ystäville. Ja MINÄ KUULIN, että miehetkin siellä nauroivat, että rohkeesti vaan mukaan, ei oo vain naisille suunnattu. No.. hihitellen sitten poistuttiin salista näytöksen päätyttyä ja oltiin kaikki yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti jäädään vielä yhdelle siihen pressaan. Valomerkki tuli kuitenkin hetimmiten (torstai) ja meitä alettiin häätää ulos. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että eiköhän käydä Henry´s pubista hakemassa jotain naposteltavaa kun Henttukin oli jo nälissään kuihtunut niin pieneksi, ettei meinannut tuulessa pysyä jalat maassa. Henry´s oli niin täynnä, että vaihdettiin suuntaa ja naposteltiin Mephisissä, jossa oli sen verran mukava tunnelma, ettei turhaan kiirehditty pois.. Vaan taas se tuli! Valomerkki. Jos ei kuitenkaan ihan vielä mennä kotiin.. Ihan hetki tekisi mieli vielä istuskella kun on niin mukavaa.. Poiketaan siis Iguanassa. No siellä vasta viihdyttiinkin. Sangria maistui hämmästyttävän hyvältä ja suupielet nousi entistä enemmän ylöspäin.. Kukin vuorollaan vihjaili siitä, miten onkin niin jännän pirtee olo, ettei oikeen vielä tekis mieli mennä kotiin, eikä oikein sit tiedä mitä pitäis tehdä, jos sit oliskin parempi lähtee nukkumaan silti..

Tarpeeks kauan kierreltyämme ja kaarreltuamme tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että kysytään Iguanan (aivan mahtavalta) baarimikolta paras paikka lähistöltä ja mennään sinne. Millionaires Clubia suositeltiin, ja kaikista epäluuloista huolimatta lyötiin nokkamme sinne. Olihan se sen arvoista, ilta oli aivan mieletön ja ekan kerran tositosi pitkään aikaan tuntui siltä, että valomerkki tuli aaaaivan liian nopeasti! Ensimmäinen asia; lähde tästä lähtien aina ulos torstaina. Henkilökunta on rennompaa, kenenkään pinnaa ei kiristä, he vitsailevat ja ovat kiinnostuneita asiakkaistaan.. Menepä perjantaina.. Not. Ovimiehet, narikka ja baarimikot ovat kireitä ku viulunkielet, kaikki paikat on ääriään myöden täynnä ja taksia saa odotella kuus tuntia. Loistavan illan päätteeksi käveltiin ovesta ulos suoraan taksiin ja huristeltiin kotiin. Jäi hyvä mieli. Seuraavaa yhtä onnistunutta saa varmaan taas tovin ootella. Sitä odotellessa muistelen tätä :)

Ja seuraava päivä olikin sitten jotain aivan päinvastaista. Ylläripylläri. Illalla kuitenkin huristeltiin Harjavaltaan, Henttu matkaseuranani. En väitä, että Hentun tasainen kuorsaus siinä apukuskin paikalla olis mua juuri hereillä auttanut pitämään, mut ainakin se sai skarppaamaan ku ei ollu vaan oma henki kyseessä jos vaikka sattuu nukahtamaan rattiin :D Selvittiin kuitenkin hengissä kotiin asti, eikä ees jääty tien varteen susien syötäväksi.. Aivan koomassa siis ajelin ohi Karkkilan ABC:n, ja olin aivan varma, ettei päästä seuraavalle tankkauspisteelle asti enää..

Haastoin itseni tekemään viikonlopun aikana ennätyksen siinä, montaako kaveria ehtii nähdä kahden päivän aikana. Haha. No, todellisuus oli sitten vähän toinen. Söin, nukuin, söin.. Äidin ja siskon kanssa hemmoteltiin itseämme hartiahieronnoilla, jalkarasvoilla ja kaikilla muilla tököteillä. Käytiin isän kanssa salilla. Illalla syötiin taas ja lämmitettiin sauna.. Poltettiin kynttilöitä ja nautittiin loikoilusta. Sisko ja siskon poikaystäväkin viihtyivät kerrankin kotosalla ja se vasta oli ihan huippua :) En siis liikkunut juuri minnekään. Paitsi kummituksen luona kävin kuuntelemassa matkatarinoita ja kasvattamassa omaa matkakuumetta. Kummitukselle vaan terveisiä, että jos meidän roadtrip-haavematka toteutuu niin sopii liittyä matkaseuraan! Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi leppoisa ja rentouttava, oli tosi kivaa!

Maanantai-aamuna jouduin taas auton rattiin ja ajelemaan kotiin päin. Kodissa ei missään nimessä ole mitään vikaa, vaan arjessa, töissä.. Jos niissäkään, mut jostainhan on aina pakko valittaa. Maanantaina kuitenkin sain vihdoin Mikon takaisin kotiin viikon reissulta <3 Jo oli aikakin. Nyt on taas maailma radallaan.. Kouluun sain pääsykoekutsun, tätä menoa musta tulee hoitsu! Ensin kuitenkin vielä pitää selvitä ensi keskiviikosta. Hyvä, etten oo jo käynyt hakemassa koulutarvikkeita, kyniä, kumeja, kansioita jne.. Oon vaan niin intona! :) Mut katsotaan miten tytön käy. Nyt on vielä luku-urakkaa edessä.

Palailen taas, kun kiireiltäni kerkeän! Puspus.

Täältä pesee!

En ihan tarkkaan vielä tiedä mitä, mutta kun tekee mieli kirjoittaa. Lähdetään vaikka siitä, että istun tyytyväisenä kotona, synttäreidenkään jäljiltä yhtään vapisematta, tutisematta tai voimatta pahoin. Toisin kuin synttärisankari itse ;) Eilen siis juhlistimme Hannan ja Annin yhteis-synttäreitä tyttöporukalla, ensin Annin kotona, josta siirryimme KY:lle, YK:lle, mikälie, en vieläkään muista kummin päin nuo kirjaimet on, Hanna kun jutteli mulle vaan Yhdistyneistä Kansakunnista, mutta niillä ei kaiketi ole mitään tekemistä Helsingin yöelämän kanssa? Anyway.. Puolet illasta pohdimme, miten käyttäisimme 7,2 miljoonaa euroa, jos lottovoitto omalle kohdalle sattuisi. Alkoi harmittamaan niin vietävästi, että oli pakko kipata siiderit nopsaan pois, lähteä jatkamaan iltaa ja unohtaa koko puheen aihe. Joku Matti Meikäläinen Kalajoelta äkkirikastui eilen illalla. Ajatus on niin utopistinen, että on vaikeaa ajatella, mitä itse tilanteessa tekisi. Joka kerta kuitenkin asiaa ajatellessa minusta tulee niin katkera, että parempi kun nytkin lopetan, ennen kuin ehdin edes aloittaa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010092512408592_uu.shtml

Poistuin bussille 03.30 niissä ajatuksissa, että tänään kuolen väsymykseen töissä. No, näin ei kuitenkaan käynyt, koska noin 04.30 viime yönä tajusin, ettei mulla ole työvuoroa tänään laisinkaan. Helpotus. Sen sijaan olen nyt vajonnut syvälle sohvatyynyjen sekaan ja sen lisäksi, että kirjoitan teille, en tee juuri  muuta kuin katselen televisiota toisella silmällä. Odotan muuten innolla tänään alkavaa Tanssii tähtien kanssa -kautta, sekä uusi Vastaparit -sarja pitää myös katsastaa. Lisäksi tietty salkkariuusinnat meni jo, BB on tulossa ja ihan katsottava elokuvakin tulisi sunnuntaileffassa. Että viihdettä riittää. Mikko on Porissa kisoissa, joten ihan itsekseni saan vallata sohvan ja tietokoneen. Vaikka mielelläni tekisin vaihtokaupat tietokoneesta siippaan.

Tähän väliin huomautus. Se, joka tätä lukee, pakottakoot minut optikolle! Alkaa silmät harottaa taas sinne ja tänne kun tuijotan tietokoneen ruutua, tekstiä on vaikeaa lukea. Olen vain saaaaaamaton..

Ennen synttärijuhlia poikkesimme Dealerissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Ruoka oli hyvää, juomaa oli riittävästi, väkeä oli paljon ja tapahtuma mukavasti järkätty. Maija Vilkkumaa ehdittiin nähdä, Fintelligens aloitteli juuri kun olimme poistumassa takavasemmalle. The Baseballs olisi ollut viihdyttämässä myöhemmin illalla, mutta olin jo poistunut paremmille laitumille siinä vaiheessa. Matkapuhelinmaailman kuumimmat uutuudet oli esittelyssä, tosin luulen, että 80% väestä tuli paikalle lähinnä ilmaisen ruoan ja juoman vuoksi, eikä niinkään seuraamaan laite-demoja tai kuulemaan tarinaa myynnin kehityskäyristä. Jotakin tuli kuitenkin tsekattua itsekin, mutta lähinnä aika meni seurusteluun. Kyllähän Nokia oli hienot puitteet meille tarjonnut, että kiitokset niistä voi kyllä lähettää. Kana olisi saanut olla vähän kosteampaa.

Ja tässä pari kuvaa meidän rakastavaisten perjantaista :) Vuosipäivää juhlimassa...

Minulle lähimmät tietävät kriisini sen suhteen, että pitää näyttää hampaat kun hymyilee. Tästä kuvasta vaan välittyy täysillä se fiilis, joka kantoi läpi illan. Kiitos rakas <3 En siis jaksa välittää kriisistä juuri nyt ;) Kuvassa näkyy myös riipus, jonka sain lahjaksi päivämme kunniaksi. Love it!

Tätä hymyä en voi vastustaa! Mikko kyllä valitteli tästä kuvasta, että näyttää kaljulta. En ole ihan samaa mieltä.

Sitten vielä änkeän tähän postaukseen vähän tukkakuvaa..

Tukkaa lukuunottamatta kuvattava ei ole tässä (ainakaan) kovin häävi! Olenko koomassa vai nähnyt kummituksen? Tukkaan on vielä tulossa lisäkkeeksi klipsipidennykset, kuhan raaskisin ne ostaa..

..ja kenkäkuvaa..

Tässä toiset uusista rakkaistani, jotka lähtivät Brysselistä mukaan puoli-ilmaiseksi. Yli polven ylettyvät prätkäsaappaat, nyt jo olleet käytössä jatkuvasti, hyvä kun kotona maltan riisua. Likaiset näyttää jo olevan.. Eivätkä oikeasti kiillä yhtään, vaan nahka on mattapintaista. Ja löysin juuri kuulakärkikynän, jonka hetki sitten hukkasin! :D

Eli tiivistettynä, rakastan mun uusia kenkiä ja uutta tukkaa, kiitos Henriikka! Punainen väri tosin on aika paha, se alkaa nyt jo näyttää haalistumisen merkkejä. Iiik!

Jos laiskasunnuntaisin ei olisi kullan arvoista olla juuri omassa kodissa, omalla sohvalla (koska näyttää aivan hirveältä eikä jaksa säikytellä naapureita) lähtisin Hannalle potemaan myötäkrapulaa. Saattaa olla, että luovun tästä sunnuntai-periaatteestani ja lähden vielä kyläilemään jos Hanna on vastaanottavainen.

Nyt päästän helpotuksen huokaisun, kun sain vihdoin tämänkin tehtyä. Piti Harjavalta-viikonlopustakin laittaa kuvia, kunnes tajusin, ettei niitä ole. Mutta oli aivan mielettömän ihana nähdä perhettä pitkän ajan jälkeen, äitiä, isää ja siskoa. Harmi, kun välimatka on näin pitkä, heidän kanssaan on hurjan mukava viettää aikaa. Sain kuitenkin taas mukaan tuomisia, joita on jopa vielä muutama jäljellä.. Nam!

Näillä siis jatkan herkuttelua nytkin, keitän saavillisen teetä ja vajoan vielä vähän syvemmälle sohvan koloihin.

Rentouttavaa sunnuntaita muillekin!