Hups. Ensimmäisen kerran kuukauteen ehdin istua koneen äärellä sen verran pitkästi, jotta saan joitakin ajatuksia purettua tekstiksi. Jossain määrin voisin kutsua kulunutta kuukautta hektiseksi. Työharjoittelu, palkkatyöt ja koulu veivät kaikki voimat ja minuutit joita suinkin vuorokaudesta irtosi. Harjoittelu sujui hienosti ja jälleen arviointilomakkeessa komeilee kiitettävä arvosana. Paras palaute kuitenkin oli työtarjous. Kesätöitä on siis tiedossa muualla kuin DNA:lla, kiitos Luojan. Keikkahommiakin saattaa löytyä, se selvinnee vielä ensi viikon aikana.
Jotta lomaa ei olisi liikaa, palasin - ensin työskenneltyäni aatonaattona klo 20 saakka - kahden joululomapäivän jälkeen takaisin kiinni työn syrjään. Rakettimyynti piti kiireisenä kaikki välipäivät aina uudenvuoden aattoiltaan asti. Viime vuoden myyjänä toimittuani otin askeleen eteenpäin, siis oman myyntipisteen vetääkseni. Homma sujui hienosti ja myyjäni kanssa siivitimme myyntipisteemme reilusti yli tavoitteen. Ensi vuodelle toivon taas lisähaastetta, suurempaa (lue: rahakkaampaa) pistettä vetääkseni. Työntekijät on jo etukäteen rekrytoitu. Vanhat konkarit lupasivat lähteä hullunmyllyyn mukaan edelleen ja uusia, tuoreita ja innokkaita myyjiä on jo alettu käännyttää Rakettitukun kätyreiksi.
Onneksi kuitenkin voin sanoa jouluna levänneeni ja oikeasti nauttineeni joulun hengestä. Kaikki alkoi jälleen riisipuurosta. Tarina jatkuu joulurauhan julistuksella, joulusaunalla ja mikä parasta, joulupäivällisellä! On jouluruuan ystäviä - ja sitten ei ole. Minä olen. Siitä ei ole epäilystäkään. Vatsa täynnä sitten odottelimme Mirkan ja Petrin kotiutumista, viettivät ensin päivän "petrilässä" ja illan sitten meidän kanssa. Sovimme etukäteen, ettei ostella niitä joululahjoja sitten tänä vuonna. Tämä toteutui hirvittävän hyvin, paketteja oli korkeintaan 40. Oikeasti? Joulupapereista kuoriutui toinen toistaan kivempia yllätyksiä, ei voi kuin olla hurjan kiitollinen. Lahjoja tovi hypisteltyämme päädyimme pelaamaan Monopolia. No, se peli olisi voinut päättyä paremminkin. Näin jälkikäteen melkein huvittaa - vain melkein. How serious can one game be? Very. No, uusintaerä meni jo paremmin ja häviäjätkin jaksoivat nauraa, Mirka nöyryytti kaikkia 100-0. Yksi koko porukan suosikkeja taisi olla Xbox kinecteineen, olohuone muuttui käden käänteessä golfgreeniksi, laskettelurinteeksi ja kuohuvaksi koskeksi erilaisten sporttipelien myötä. Musta oli aivan mielettömän hilpeää nähdä äiti ja isä laskemassa mäkeä kilpaa tai laskea siskon kanssa koskea kieli keskellä suuta. Mikon kanssa sen sijaan olemme pelanneet tennistä jo monta erää. Tällaiset hetket tekevät onnelliseksi.
Uusi vuosi sen sijaan ei juurikaan muistuttanut erityistä juhlapäivää kun heittäydyimme rakettiurakan jälkeen sohvalle kuin kaksi kuollutta kalaa. Hädin tuskin jaksoimme laittaa jotakin murua rinnan alle ennen kuin nukahdimme sohvalle siinä puoli 12 tienoilla, Mikko jo minua aikaisemmin. Meillä oli nakkeja ja perunasalaattia, ja on edelleenkin. Meillä oli myös kuohuvaa, joka on jääkaapissa, edelleen. Raketit... arvatkaapas. No ne on tuossa olohuoneen nurkassa - edelleen. Kai tässä alkaa vanhaksi tulla, kun ei edes harmita miettiä minkälaisia uudenvuoden juhlia saattoi mennä sivu suun. 15 tunnin unet olivat juuri se asia, mitä eniten kaipasin! Pitää juhlia sitten kun ei ole viikon univelkoja alla. Sitäpaitsi eilen palkitsimme itsemme urakasta rentoutumalla leffassa ja syömällä maailman parhaassa ravintolassa - tai ainakin parhaassa, jossa itse olen koskaan illallistanut. Kolmen ruokalajin illallinen amerikkalais-italialaisessa La Famigliassa ehkä verotti enemmän kuin tavallisesti olisimme valmiita pulittamaan, mutta nyt emme välittäneet siitä. Sitäpaitsi ruoka oli taivaallista, joka ikisen sentin arvoista. Leffassakaan ei ole haukkumista. Girl with the dragon tattoo perustuu Stieg Larssonin kolmiosaiseen kirjasarjaan, jonka kaksi ensimmäistä osaa olen ehtinyt lukea. Elokuva oli suorastaan ilmiömäinen, vaikka yleensä kirjan luettua leffa on aivan floppi. Elokuva myötäili kirjan kertomaa hiuksenhienosti ja näyttelijävalinnat olivat loistavia! Kerrankin elokuva oli niin onnistunut, ettei mielenkiinto karannut hetkeksikään, vaikka loppuratkaisu olikin jo tiedossani. Voisin melkein antaa kymmenen tähteä.
Nyt istun sohvalla uusi iPad ja näppäimistö sylissäni, seuraan toisella silmällä mitä sormeni näytölle tuottavat, sekä toisella television ruutua, jossa pyörii GTA. Olin jo unohtanut, mitä tällainen vapaa-aika on. Yhteisiä juttuja ja omia juttuja - yhdessä. Meillä kävi tänään vieraitakin. Wau. Ensin oli pakko tehdä suursiivo, kun täällä ei juuri kukaan ole ehtinyt kodista pitää huolta vähään aikaan. Kotona on vain käännytty, eli sotkettu. Pyykkiä ja astioita kertynyt. Nyt nurkat kiiltää ja kaikki merkit kiireen jättämästä siivosta ovat poissa. Mikko teki lumityöt - pihalla satanut varmaan yli viisitoista senttiä. Piakkoin käperryn kainaloon katsomaan jälleen yhtä elokuvaa. Huomenna Satakuntaan, ehkä ehdin nähdä muutaman ystävänkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti