Am I too lucky?

Nyt voin tehdä tällaisen fiilispostauksen kun nätisti maltoin eilen pysytellä viime viikonlopun tapahtumissa. Eli nyt tapahtuu kevyt repeäminen JEEEAAJEJEJEJAJJAJEJEEE!! Sori. Tähän on kyllä selitys olemassa.Tämä viikko on tuonut mukanaan niiiin monta kivaa juttua, etten ees tajua miten tällainen on mahdollista. Oon alkanut jo pelätä, että liian hyvästä onnesta rangaistaan pian jotenkin. Mut se olkoon sit sen ajan murhe, nyt aion nauttia tästä kaikesta kivasta kun kerran sitä tarjotaan!

Viikko sinänsä ei ollut muuten mitenkään erityisen ihmeellinen, itse asiassa jopa aika täysi ja rankka. Koulupäivät oli pitkiä kahdeksasta neljään rykäisyjä ja töissäkin oon ollut poikkeuksellisen paljon, neljänä päivänä kuluvalla viikolla. Mut joka päivä aina perjantaihin asti kului sellaisessa jännärifiiliksessä, että perjantaina sen purkauduttua tuntui siltä, että kuusi sataa kiloa painoa olisi tipahtanut harteilta. Vaikka olikin kivasta jännityksestä kysymys, niin toi "mitä jos" -spekulointi alkoi jo olla ahdistavaa.

No mitä sitten tapahtui? Helmikuussa Espanjan visiitillä mieleeni kulkeutui ajatus työssäoppimisjaksosta Fuengirolassa. Heti matkan jälkeen aloin selvitellä asiaa ja sain selville, että Fugessa on yksi suomalainen vanhusten hoivakoti, jossa elämäni ensimmäisen sairaanhoitajakoulun työssäoppimisen tavoitteet olisi voinut täyttyä. Soitin Hoivakoti Helenaan saman tien ja sain huonoja uutisia. Moni muukin suomalainen sairaanhoitaja on ilmeisesti innostunut Espanjan auringosta, koska kaikki työssäoppimispaikat oli ensi syksyyn asti varattuja. Jouduin siis hylkäämään haaveeni - harjoittelu Espanjalaisessa laitoksessa ei tulisi kuuloonkaan, koska minun espanjankielen taidollani ei toivoteta kuin hyvää yötä ja huomenta.

Yritin keksiä uutta ratkaisua haaveeni toteuttamiseen, ja yritin taas.. ja taas. Pää oli aivan tyhjä, lopulta jo tyydyin ajatukseen Tilkan kuntoutussairaalasta ja viileästä toukokuusta. Kunnes yhtenä päivänä, aivan totaalisen kyllästyneenä lumeen ja pakkaseen päätin, että kielitaitoni on sittenkin täysin riittävä englannin kieliseen sairaalamaailmaan ja espanjakin tietysti sujuu siinä sivussa. Laitoin sähköpostia Xanit International Hospital -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee pyöräilymatkan päässä Fuengirolasta ja kysyin työssäoppimispaikkaa. Kun postiini ei vastattu puolen vuorokauden kuluessa, soitin perään. Paikka oli minun! Enää oli edessä kaikista hankalin osuus: vakuuta Metropolia siitä, että kolmen kk opiskelun jälkeen olet valmis ulkomaisille kentille. Muutama päivä ja kyynel myöhemmin sain tahtoni läpi, vaikka oikea hakuaika kansainväliseen harjoitteluun oli ollut jo tammikuussa. Hurraa sisukkuus! Perjantaina sain viimeisen siunauksen (ja 24 täytettävää kaavaketta) asialle kansainvälisen vaihdon koordinaattorilta ja elämä oli taas yhtä hymyä.

Alkuviikosta sain myös puhelinsoiton Elixia Itäkeskuksesta, soittivat avoimen hakemukseni perusteella. Käväisin haastattelussa keskiviikkona ja minulle luvattiin paikka samantien, jos vielä saisin hyvän arvion suosittelijalta. Kiitos Anniinalle positiivisista kommenteista, perjantaina varmistui myös uusi työpaikka! Amazing! Facebookissa hehkuttelin myös sitä, että H&M:n paketti tipahti postiluukusta samana perjantaina (kahden päivän toimitusajalla!!) ja hyvää mieltä tuottaa myös Belgian matka, tiistaina lähdetään klo 17.20 Helsinki-Vantaalta hippulat vinkuen.

Ja mitä muuta.. vaikka mitä ihanaa. Yleisesti on niin hyvä fiilis, ettei mitään järkeä :) Enkä voi sanoa, että olen yksin oman onneni seppä. Kyllä tässä on sormet pelissä niin Mikolla kuin Espanja-asioita selvitelleillä opettajilla. Ja uudella työnantajalla.. Ja perheellä. Ja kavereilla. Ja keväällä. Ja ja..

Pikkupiikki loppuun: Äskeiseen viitaten, millä keväällä? Talvihan täällä on!! Espanjassa ei.. dippadaa...

M&M&M&P

Pyydän heti anteeksi mahdollisia jääkiekkoletkautuksia tai virheitä tekstissä, kuuntelen tässä kirjoittaessa Kalpa-Lukko -matsia semijännittyneenä.

Pienen hiljaisuuden jälkeen on taas vaikka ja mitä mielessä, mut lähdetäänpä nyt liikkeelle vaikka siitä, kun Mirka ja Petri olivat meillä kylässä viime viikonloppuna. Vaikka itse olin töissä puolet viikonlopusta, niin tuntui silti, että perjantai-illan ja sunnuntai-aamupäivän välille jäi ihan kivasti aikaa tehdä kaikennäköistä! Perjantai-ilta tosin ainakin Mirkan kohdalta meni vähän ohi, neiti nukkui meidän sohvalla jo täysillä kun tulin töistä kotiin :D Vähän koomassa eka ilta tais mennä muiltakin, iltapalan jälkeen käytiin jo nukkumaan.


Lauantaina sen sijaan ehdittiin yhtä jos toistakin kun lähdettiin aamulla hyvissä ajoin liikkeelle. Ekana suunnattiin Valtterin kirppikselle penkomaan ja vähän löydettiinkin jotain kotiin viemistä. Valtterista hypättiin bussiin ja matkustettiin Itiksen kautta Myllypuroon katsomaan Mikon salibandymatsia, jonka jälkeen oli vielä pakko jäädä hohtokeilaamaan pari kierrosta. Oli sikakivaa! Keilailun jälkeen oltiin jo niin mehustettuja, että oli pakko lähteä kauppaan ja kotiin syömään pizzaa ja makaamaan oman mahan viereen.

Mikä laji? Tai chi?

Ilta käytettiin leffaillen ja herkutellen. Myöhemmin voin laittaa tänne videon, joka puoltaa sitä tosiasiaa, että Pizza Kit on vihoviimeinen vaihtoehto pizzapohjaksi. Joo, joskus kehuin sitä.. syön sanani. Ostettiin sellainen nopean ruuan toivossa, mutta lopulta päädyin tekemään taikinan ihan itse.. se oli kanssa-asujillekin turvallisempaa, verenpaine alkoi silkasta raivosta kohoamaan jo tähtitieteellisiin lukemiin.

Ps. Jatkoajalla mennään.. sydän tykyttää... uaaah!

Nauruntäyteinen viikonloppu sai kivan  päätöksen kun sunnuntaina tehtiin (minä tein!) kunnon aamupala ja ehdittiin vielä hetki jubailla ennen kun mä jouduin taas töiden orjaksi. Kiitos M&P hyvästä seurasta!

Linssiludet

Päästiin molemmat samalle aukeamalle Espanjan reissulla :) Kyseessä Uusi Fuengirola lehden artikkeli ja minihaastis! Kuvaa klikkaamalla saa artikkelin suuremmaksi.

Girl stuff

Sisko <3

Mullapas on tänään ollut vapaapäivä, jonka aikana olen muun muassa tyhjentänyt vaatekaapista kaksi jätesäkillistä vaatteita joita en enää syystä tai toisesta käytä. Osa on suoraan pois heitettäviä, osan ajattelin kierrättää pikkusiskon kautta jos vaikka hän haluis niistä joitakin. Tein ihan perusteellisen kevätsiivon vaatekaappeihin ja nyt ihmettelen, että kuka ne täyttää uudelleen?

Vaatekaappiprojektin ohessa täällä on huutanut Alicia Keys ja Paramore ja paljon paljon muita koko päivän läpeensä ja naapurit ovat myös kuulleet omia sovituksiani.. Jatkossa täytyy vältellä ihmisiä kun kuljen tämän talon julkisissa tiloissa. Erityisesti Anssi Kelan kappaleiden versiot olisin voinut jättää jakamatta kaikkien asukkaiden kanssa. Kevät ja aurinko tekee mut vaan ihan sekopäiseksi! On vaarallista olla liian hyvällä tuulella. Vältin sentään tanssimista niiden ikkunoiden lähellä joista näkee suoraan tuolta pihabaareista meille sisään.

Ikkunoista tulikin mieleeni, että kauheeta näin kevään tullen huomata, miten ikkunat huutaa pesua.. Tulee varmaan nopeemmin puhdasta kun maksan jollekin siitä hyvästä, luulen et itse ryhdyn tuumasta toimeen suunnilleen siinä syyskuun tietämillä :D

Oli pakko leikkiä vähän kameralla ajan kuluksi. Henttu teki myös vaatekaappi-inventaarion jokunen aika sitten ja minähän olin kuin haukka paikalla kun ilmoitettiin, että saa tulla tonkimaan. Oli sitten rikollisen paljon mun näköistä vaatetta lähdössä kirpparille. Koin oikeutetuksi pelastaa ne kaikki omaan kaappiini! Raukat. Pienemmässä kuvassa esillä myös Espanjan Pull and Bearista haalittu takki, jota ihailen jatkuvasti ja malttamattomana odotan sille sopivia kelejä. Kuvan kengille onkin sitten ihan oma tarinansa.. Ne, jotka tuntee tarinan, varmaan kohottelee suupieliään nyt. En aio antaa sitä vahingon iloa kaikille, että selvittäisin koko maailman kaikkeuden epäonnistuneimman päivän kohta kohdalta teille, mutta voisin nostaa esille yhden aika oleellisen pointin. Päivänä, jolloin pääsin koulusta 15.45 ja juna kohti Harjavaltaa oli lähtemässä 16.30, eli mulla oli kiire, joku älypää oli varastanut mun kengät pukuhuoneesta.. oikeesti... Mitä helvettiä?! Voi olla varma, että ne kengät kyllä tunnistan jos kävelee vastaan. No, johan ne olikin aikansa eläneet. Jumalattomassa neljän ruuhkassa sitten sompailtiin kohti juna-asemaa, crocseissa, ja koitettiin matkalta bongata kenkäkauppaa. Sellainen löytyi kun löytyikin ja kolmen minuutin pohdinnan jälkeen nappasin nämä mukaan.Uudet lempparit! Tästä voi päätellä miten koko muu päivä sujui..

Nyt loppuillaksi Stieg Larssonia ja herkkuja ja ehkäpä jotain leffailuakin, että voin taas nukahtaa kun neljäsosa elokuvasta on katsottu.. tein muuten vispipuuroakin Mikon pyynnöstä ja kyllähän se kannatti, nam!

Metka Metka-gaala!

Otsikon mukaisesti juhlittiin eilen Metka-gaalassa. Kyseessä on siis opiskelijajärjestö Metkan järjestämä vuosittainen gaala, eli vuosijuhla. Vuosijuhlaa voisi kutsua kauniisti verhotuiksi opiskelijabileiksi, koska sama mentaliteetti loppujen lopuksi on missä vaan - mitä enemmän alkoholia, sen parempi. Metka-gaalassa alkoholitarjoilu oli ehkäpä vielä petollisempi kuin muissa peruskinkereissä. Ensinnäkin juoma on halvan sijasta täysin ilmaista, ja toiseksi, se tarjoillaan pöytiin. Mikä siinä sitten on vialla? No.. Kun kaksi ja puoli tuntia nauttii illallista istualtaan ja hörppii siinä sekä alkumaljat, snapsit, että illallisviinit ja tämän jälkeen nousee ensimmäisen kerran esimerkiksi suunnistamaan kohti wc:tä, huomaa, että salakavalasti ne juomat ovatkin menneet päähän... ja jalkoihin. Ihan täysin huomaamatta!

Illallinen oli mielettömän hyvä, mutta vatsaan jäi kyllä sen jälkeen vielä ammottava kolo, jonka olisin voinut paikata esimerkiksi puolikkaalla kebabannoksella. Alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan jälkeen en edelleenkään ollut ollenkaan varma kumpi vatsaani täytti enemmän, ruoka vai viini. Mutta olipas muuten ihanaa hienostella! Sitä niin harvoin pääsee tilaisuuteen, jossa ei tarvitse laittaa tikkua ristiin ruokansa eteen, vaan kaikki tuodaan pöytään, niin ruoat, kuin juomatkin. Laseja ja ruokailuvälineitä oli pöytään katettuna niin paljon, että tarvittiin hotelli- ja ravintola-alan koulutus pohjalle jotta osattiin käyttää kaikkia vempaimia oikeassa järjestyksessä. Ruokailun ohessa sitten tietysti asiaankuuluvasti laulettiin erilaisia juomalauluja pienistä käärmeistä ja helvetin pienistä käärmeistä, sekä seuraavaa:

Tänään otetaan
(sävel: Joulu on taas)


Tänään otetaan, tänään otetaan,
helevetin paljon viinaa
Huomenna on, huomenna on,
helevetin kova krapula


I dag ska vi ta, i dag ska vi ta,
helevete mycket brännvin
I morgon ska vi ha, i morgon ska vi ha, helevete kova krapula

Tänä vötame, tänä vötame
kuradima palju viina
Homme meil on, homme meil on
kuradima kova pohmakas

 
Ja hauskaa oli! Tietenkin. Ruokailun jälkeen meitä viihdytti Jaakko Saariluoma, jonka jälkeen poskilihakset olivat niin hapoilla, että myöhemmin en tiennyt että hymyilinkö vai irvistelinkö ihmisille. Stand up -komiikka on hyvin esitettynä aivan uskomattoman hulvattoman mahtavaa, mutta koomikon kynsiin joutuminen ei välttämättä niinkään. Vitsi vitsinä, mutta aika raakaa läppää Jaakko heitti parista eturivissä istuvasta mieshenkilöstä. Toinen ymmärsi huumorin, toinen ilmeestä päätellen ei. Jaakon lisäksi meille esiintyi Pop/Jazz-konservatorion mielettömän lahjakkaita opiskelijoita, jotka kyvyillään voisivat olla miljoona kertaa pidemmällä uransa kanssa kuin yksikään idols-tähti, mitenkään heitäkään väheksymättä.

Komeat avecit!

Vuosijuhlasta oli tarkoitus siirtyä jatkamaan iltaa Club Ahjoon, ja tämä onkin se osuus, josta tulee illan ainoa pitkä miinus. Meille toisin sanoen jaettiin vuosijuhlassa fiksusti vapaalippuja paikkaan, jonka ikäraja oli 24 vuotta. Selkkauksen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta sisälle, mutta itselleni toi moka aiheutti jo sen verran ärtymystä, että sen ja väsymyksen ansiosta todettiin, että taitaa olla parempi lähteä kotiin päin. Ahjo ei muutenkaan oikein iskenyt itselleni, ymmärrän kyllä ikärajan. Juoksin nappaamaan ensimmäisen taksin oven edestä ja aamulla olin jälleen iloinen pitkistä yöunista - työt kutsui. Niinkuin aina.

Ilta sisälsi paljon naurua, vähän tanssia, jonkin verran laulua ja paljon hyvää mieltä. Itselläni oli pullat hyvin uunissa, avecini osasi huomioida hameen laahukset ja muut asiaan kuuluvat kohteliaisuudet ja muukin porukka oli mitä parhainta seuraa. Kiitos! <3

Ps. loppuun laitettava tämä kaikista edustavin hellittelykuva....

What´s up

Tähän väliin voisi laittaa tulemaan ihan vaan kuulumisia. Viime postauksesta on taas aikaa ja seuraavaksi tulee kuitenkin sellainen kuvaoksennus tämän illan metka-gaalasta, eli ts. vuosijuhlasta, etten samaan viitsi tunkea asiaa siitä ja tästä. Kyseinen gaala muuten on enteillyt katastrofia jo tässä kuluvan viikon aikana, vaikka itse tapahtuma on vasta tänään. Eilen aamulla olin jo valmis luovuttamaan koko pirun juhlan, koska puvusta ei vielä ollut tietoakaan. Kaikki yritykset hankkia asiaankuuluvaa iltapukua meni pieleen yksi toisensa jälkeen ja kieltäydyin maksamaan uudesta puvusta niin montaa sataa euroa kun niistä joka puolella haluttiin. No, palaset kuitenkin vihdoin loksahtivat kohdalleen viime hetkellä ja nyt henkarissa odottelee kaunis punainen iltapuku ja siihen sopivat asusteet. Kuvia sitten myöhemmin koko tapahtumasta.

Koulujuttuja tietysti tulee heti tässä alkumetreillä. Tämän kevään lääkäriluennot on takana, osa paremmin ja osa.. no, ei niin hyvin. Farmakologia tuntui heprealta ja voipi olla, että sen kanssa saan mennä vielä uusintakierrokselle. Sisätaudit ei sen selkeämpää kuunneltavaa ollut, mutta toisaalta sen verran mielenkiintoista, että tiedän suoriutuneeni tentistä vähintäänkin hyvin. Muita haastavia on vielä kevään täydeltä, anatomiaa ja fysiologiaa, lääkehoitoa, ensiapua... Yhtä jos toistakin, joiden kanssa saa ahertaa sinne ihan kesäkuun ensimmäisille päiville asti. Hassua, miten aika kuluu nopeasti. Hassua on myös se, miten pienessä ajassa on oppinut valtavasti uutta ja miten tottunut on jo opiskeluun, aivan kuin sitä olisi takana jo ainakin viisi kertaa enemmäin kuin oikeasti onkaan. Kaikesta työntäyteisyydestä on jo tullut rutiinia. Täysipäiväisesti töissä käydessäni mietin, miten helppoa se olikaan. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei tarvinnut miettiä työasioita kun ovi sulkeutui perässä. 8h töitä, 16h vapaata kaikesta siitä. Nyt koulua on 25h vuorokaudessa, kun tehtävät tulee kotiin ja kaikesta uudesta pitää muutenkin vaahdota joka hetki. Onneksi mulla on mies, joka on älyttömän hyvä esittämään kiinnostunutta!

Raskas työ - raskaat huvit, viime lauantai sen osoitti kun kourallinen tyttöjä kasaantui meille Kaivokselaan, josta saunan ja kotipihan karaokebaarin kautta matkattiin Bäkkärille keskustaan ja hyvillä mielin taas kotiin nukkumaan ja nauramaan illan tapahtumille. Illan saldo: kuusi tyhjää viinipulloa, paljon naurua ja yhdet hukkuneet sukat (+ muutama julkaisukelvoton valokuva).

Ja mitä muuta? No, poikkesin Harjavallassa kurkkaamassa vielä kerran lapsuuden kotia, johon nyt jo joku uusi asukas tekee täydellä höyryllä muuttoa. Koti siis muutti Euraan! Eikä se ole huono vaihtoehto ollenkaan, puitteet olivat oikeinkin mukavat. Samalla reissulla tuli seurattua ihan livenä maailmankaikkeuden huonointa jääkiekkoa ja loppuaika menikin sitten kauppojen tyhjentämiseen ja tenttiin lukemiseen. Niin ja tukka lähti! Tai lyheni ainakin radikaalisti :) Harkitsin noin kolme sekuntia ennen päätöstä leikata se vaivalla kasvatettu, latvoista kuivunut epätasaisesti kasvatettu reuhka pois. Pää toivottavasti mahtuu puvun kanssa samoihin kuviin, joten molemmista kuvia tulossa siis ehkäpä huomenissa.

Eikä kai oikeastaan mitään muuta ihmeellistä tässä kohtaa. Palaan kuvien kera vähän myöhemmin :)