Ajatuksenjuoksua

Noniin.. Nyt on takana viikonloppu ja messut, vaan työputki se jatkuu edelleen. Viikonloppu tarjosi kuitenkin aivan mahtavaa vaihtelua, ja sitäkin mukavampaa oli taas tänään palata myymälään, normaaliin työrytmiin ja omien työkavereiden pariin. Tosin messujen aikana myös pääsin tutustumaan uusiin tyyppeihin, ja ainakin meistä tuli facebook-kavereita, jos ei jopa antifacebook-kavereita. Mahtavia tyyppejä, hauskaa riitti, samoin kuin pipo kireällä kulkevia messukansalaisia. On tämä Helsinki ihmeellinen paikka, täällä ihmiset ovat niin kiireisiä. Voitteko kuvitella.. heti kun yritti jakaa flyeriä käteen, ne luikki karkuun mutisten toinen toistaan hauskempia tekosyitä sille, miksi juuri nyt ei ole aikaa kuunnella meidän tarjousta, tai edes osallistua arvontaan. Kun on vaan niiiin KIIRE!
Melkein takana on myös oman rakkaan ikuisuudelta tuntunut matka, jolta tämä palautuu vihdoin tänä iltana. Ihan pieni hetki pitää vielä tappaa aikaa, sitten saan saan lähteä kohti lentokenttää. Tällä kertaa saan sieltä toivottavasti mukaan jotakin muuta kuin kalan, vaikka siinäkään ei varsinaisesti mitään vikaa ollut!

Lupasin tänne kuvamateriaalia messuviikonlopusta, mutta lopullinen saldo taitaa olla viisi kuvaa. Nekin lähes vauhdissa napattuja, lähinnä oman muistikuvan virkistämiseen tarkoitettuja. Kuvien puutteesta huolimatta ideoita parvekkeen sisustukseen alkaa olla kirkkaana mielessä. Jos tarkkoja ollaan, on kirkkaita mielikuvia oikeastaan useita erilaisia. Enää pitäisi päättää, minkä tyylin toteuttaa. Vaikein osuus on siis edessä! Taidan jättää sen toisen puoliskoni päätettäväksi, tai jos tuntuu vaikealta, arvottavaksi. Olen saanut suhteellisen vapaat kädet parvekkeen kanssa, joten oma-aloitteinen suunnitteluni ei ole hyeenamaista toisen oikeuksien ja mielipiteiden eliminoimista.

Tulisipa vain kesä pian, pääsisi nauttimaan visioinnin tuloksesta. Lupaan ikuistaa kamerallani ensimmäisen aamuteeni valmiilla, kotoisalla parvekkeellamme <3

Sitten asiasta seitsemäteen! Irtisanoin tänään asuntoni Porissa, joten nämä kai olivat viimeiset hyvästit! Tosin pitänee vielä käydä irroittamassa omat hyllyt seinältä ennen uusien asukkaiden tuloa. Ja korjaamassa vessan kynnyksen laatoitus. Hehe.. Aikaa lienee kuitenkin huhtikuun loppupuolelle asti, sen pitäisi riittää vaikka luonteeltani olenkin hyvin, hyvin saamaton monien asioiden suhteen.
Tänään pääsin näkemään huhtikuun työvuorot ensimmäisen kerran, ja voi sitä autuasta hetkeä. KOLME kokonaista viikonloppuvapaata, joista pari jopa vähän pidennettyjä. Ensimmäisenä tulossa pääsiäinen, neljän päivän lepo ja ennen kaikkea yhdessäolo tekee nyt hyvää, pitkän työputken, ja siipan pitkän poissaolon jälkeen. Enkä aio suunnitella mitään, en luvata mitään, enkä tehdä mitään, ennen kuin spontaanisti senhetkisen intuition mukaan. Aion tehdä silloin juuri, ja vain sitä mitä huvittaa, mennä ja tulla ja olla vain meidän mielemme mukaan. Aion rentoutua ja ottaa kaiken ilon irti siitä neljästä päivästä. Paljon ulkoilua, toivottavasti aurinko paistaisi jokaisena lomapäivänä niin, että voisin polttaa poskipääni ensimmäisen kerran tänä keväänä.

Näiden ajatusten voimalla jaksan tämän työviikon läpi, eikä edes tee tiukkaa! On paljon asioita, jotka saavat talven pimeyden ja harmauden pois mielestä, yksi niistä on se, että ihan juuri pian, muutaman lauseen kirjoitettuani, lähden noutamaan voittajani* lentokentältä kotiin! Häntä vastassa onkin onnellisin ja ylpein tyttöystävä ikinä!

*Vihjeen voit saada sivustolta www.rgmmc.com -> rgmmc news.

Lisäksi mielen pitää virkeänä projekti "kaaso", sekä toinen projekti, johon voisi antaa vinkkiä http://www.yrityshelsinki.fi/! Pieniä vihjeitä saattaa pikkuhiljaa sadella, mutta kieltäydyn toistaiseksi julkaisemaan asiasta tämän enempää tietoa. Jos jotakin nyt yleensä sattuu kiinnostamaan..

Nyt tämä tyttö jättää loppuillaksi blogit, facebookit, puhelimet ja telkkarit.. Pikapikaa nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja vielä pikaisemmin takaisin!

Adios!

Kohti kevättä!

Kevään tullen tuntuu aina siltä, että ihan uusi aikakausi on alkanut. Kevät antaa taas uuden mahdollisuuden, tuntuu kuin uusi vuosi vaihtuisi. Oikeastaan olen sitä mieltä, että uudenvuoden juhlaa tulisi viettää huhtikuun kynnyksellä. Oikeana uutena vuotena on yleensä takana jo useampikin pimeä ja masentava kuukausi, eikä tämä muka-merkityksekäs juhla muuta mitään. Edessä on edelleen toiset saman verran pimeitä ja masentavia kuukausia. Vasta nyt alkaa tuntua siltä, että kesän tulo ennen elokuun vaihdetta on oikeasti realistinen ajatus.

En ole varma, johtuuko olotilani täysin uudesta elinympäristöstä, vai siitä, että saan herätä aamuseitsemältä siihen, että auringonsäteet yltävät omaan sänkyyni asti. Mieli on virkistynyt aivan uskomattoman paljon viimeisten viikkojen aikana. Odotan jokaista päivää aivan kuin niissä olisi kaikissa jotakin erityistä. En malta tuhlata aikaani jäämällä aamulla sängyn pohjalle, vaan sen sijaan haluan päästä nauttimaan tästä olotilasta, auringonpaisteesta, hyvästä mielestä ja ympäristön tarjoamista aktiviteeteista ja haasteista täydellä teholla. Tuotti jopa vaikeuksia antaa itselle lupa istua nyt hetkeksi alas kirjoittamaan näitä ajatuksia, tälläkin hetkellä olisi monta asiaa jonka parissa voisin puuhailla kaikenlaista. Eikä edes aurinko paista.

Mikä hienointa, on yksi asia, jonka tiimoilta olen saanut parhaimman mahdollisen yhdistelmän. Uusi koti + kevät. Uusi koti pitää sisustaa, ja kevät jos joku saa sisustamisen ja remontoinnin puhkeamaan mahtavimpaan kukkaan. On puutarhamessua, sisustusmessua, rakennusmessua, mökkimessua, sitämessua ja tätämessua, sekä näiden lisäksi aikakauslehtien sivut suorastaan pursuavat vinkkejä kauniiseen kevätkotiin ja puutarhaan. No, puutarhaahan meillä ei toki ole,  vaan melko suuri, lasitettu parveke kylläkin! Siitä tulee vielä oma ylpeyteni jonain päivänä, kun saan ajatukseni lopullisesti nivottua kasaan sen suhteen, miltä haluan "takapihani" näyttävän. Pitää olla tilaa olla ja istua, tilaa nauttia aamiainen parvekkeella kuumana kesäaamuna (olen tilannut pitkän ja kuuman kesän), pitää olla huopamatto ja kukkia, lyhtyjä hämäriin kesäiltoihin. Haluan parvekkeeni olevan paikka, jonne voin huoletta kävellä paljain varpain, jossa voin istua alas juomaan kupillisen aamuteetä, jossa voin katsella kun taivas salamoi ja vettä sataa kaatamalla. Ja ennen kaikkea haluan sen olevan paikka, jossa voin tuntea oloni kotoisaksi. Ahhh..
Tästä pääsemmekin aasinsiltaa siihen, että Helsingin messukeskuksessa on parhaillaan menossa Kevätmessut 2010, joissa yhdistyy lähes kaikki aiemmin mainitut messutyypit. Ja minähän olen siellä töissä! Yritän ehtiä töiden lomassa ehtiä vähän kiertämään, hakemaan ideoita ja napsimaan teille joitakin kuvia siitä, mitä asioita haluaisin hyödyntää parvekkeen sisustuksessani, saatte sitten myöhemmin arvioida lopputuloksen onnistumisprosentin. Viimeistään sunnuntai-illalla, kun messut ovat kokonaisuudessaan ohi, laitan tänne kuvamateriaalia ja tarinaa viikonlopun kokemuksesta.
Ensimmäisen päivän silmäilyjen perusteella messukeskus on täynnä osastoja, joista ei malta pitää silmiä ja näppejä irti, on pakko päästä hipelöimään ja tutustumaan erilaisiin tarjouksiin. Silmät (lue: pää) sumeana kuljen pitkin käytäviä hämmentyneenä siitä, miten paljon on sellaisia mahdollisuuksia, joita en edes itse ole tulleet ajatelleeksi. Ja voitte kuvitella.. omissakin ajatuksissa on jo paljon, mistä pitäisi karsia. Mitä tapahtuu sitten, kun nämä messut ovat ohi?

Tulkaa tekin hakemaan ideoita Finnexpon kevätmessuilta! Kesä tulee, pian löytyy lumen alta liian pitkiksi kasvaneet nurmikot, kuihtuneet kukat, ränsistynyt leikkimökki, lumen vallannut parveke ja kuluneet puutarhakalusteet. Kevään ja auringonpaisteen myötä löytyy ihmeellisesti myös pölystä harmaantuneet ikkunat... Paitsi meillä, hähää!

Lue lisää sivulta www.finnexpo.fi/kevat

Sitten erästä asiaa on  vaan pakko hehkuttaa täälläkin... Omaa mieltäni virkistää entisestään sellainenkin asia, että minusta tuli kaaso! Kesällä saan todistaa kahden ystäväni avioliiton solmimista ja olla auttamassa häiden valmistelemisessa parhaalla mahdollisella tavalla. Kunniatehtävänämme on myös järjestää morsiamen viimeinen ilta neitinä ja tehdä siitä ikimuistoinen. Sitä ennen saan todennäköisesti todistaa montaa v*ttua ja p*erkelettä. Se kaiketi kuuluu asiaan. Niillekin hetkille voi varovasti hymyillä sitten jälkikäteen.

Mikäpä siis tässä. Jatketaan mieli virkeänä ja toivotetaan kevät ja kesä tervetulleeksi!

Tältä erää tarinointi päättynee tähän, siirryn makuuhuoneen puolelle lukemaan kirjaa, jonka eräs aivan kertakaikkisen mahtava rouva luovutti päästäkseen eroon valtavasta kirjavarastostaan. Samalta reissulta tarttui mukaan "Mc Koppakuoriainen" -t-paitoja, hammastahnaa sekä toinenkin kirja. Kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö vain? Tämä rouva siippoineen ovatkin erittäin mielenkiintoinen pariskunta, on hienoa olla tämänkin verran tekemissä heidän kaltaisten ihmisten kanssa. Opettavat minulle elämästä paljon asioita sanomatta juurikaan yhtään mitään erityistä.

Bonne nuit! Nukkumalla aikakin kuluu nopeammin. Mitä enemmän siis nukun, sitä nopeammin tulee maanantai. Maanantai on hyvä päivä. Maanantaina saan siippani ranskasta kotiin. Maantaina.. Maanantaina.. Mmmaa.. Mmm.. Zzz..zz..

Hyvää viikonloppua!

Ugh, kiirettä tuntuu pitävän, kun en ole ehtinyt päivitellä tännekään kuulumisia pitkään aikaan! Ihan rehellisesti, en ole laiskotellut hetkeäkään sitten viime päivityksen, jokainen töistä vapaa hetki on kulunut lähinnä muuton parissa. Kaksi viikkoa on juostu juoksemisen perään, tekemistä on ollut enemmän kuin kylliksi. Nyt vihdoin on aikaa hengähtää ja viettää rentouttava, vapaa viikonloppu.
Järjestelemistä kuitenkin on vielä jäljellä, uusi koti näyttää hyvältä, mutta ihan kaikki tavarat eivät vielä ole löytäneet paikkaansa, johtuen osittain myös siitä, että erinäiset hyllyt ja koukut odottavat vielä seinälle kiinittämistä. Meistä kahdesta minä taidan olla se, jolle siihen hommaan tarkoitettuja työkaluja ei kannata luovuttaa, ja poikaystävääni ei näy kotosalla ennen kuun loppua! Se pahanen kuljeksii ympäri Italiaa ja Ranskaa vielä seuraavan puolitoistaviikoisen, joten niin kauan makaavat myös hyllyt makuuhuoneen nurkassa.
Tosin edellistä lausetta pitänee korjata sen verran, että "kuljeksiminen" lienee melko harhaanjohtava kuvaus, kysymyshän on puhtaasti hänelle tärkeästä harrastuksesta, osittain jopa voisi sanoa, että työstä. Matkaan eivät siis lähteneet huvin vuoksi. Urheilun kylläkin. Ja minä kateellisena jäin kotiin. Sain kuitenkin tilalle kalan! Pirun hyvä kala onkin.

Pikkuhiljaa alkaa löytyä rutiinit ja uudenlainen rytmi uudessa kotikaupungissa. Joka päivä opin lisää, liikkuminen helpottuu ja päivä päivältä ympäristö tuntuu enemmän kodilta. Töissä väki alkaa olla tuttua, olo on rento ja juttu luistaa itsekseen, enää ei tarvitse tunnustella mitä voi sanoa kenellekin.
Lähitulevaisuus on piukassa jo suunnitelmia, pitää mennä sinne ja tänne ja hoitaa sitä ja tätä ja puuh.. Tuntuu, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti tunnit riitä.
Aiemmin kerroin saaneeni hyvän tarjouksen elixialta ja tarttuneeni siihen. Nyt olen saanut täyden tehon harrastukseeni, sali on tullut tutuksi ja valtavalla innolla porskutan haasteiden kautta tavoitteisiin. Oma personal trainer varmasti edesauttaa asiaa isolla kädellä ;) Aiemmin "personal trainer" on kuulostanut korviini snobien ja rahassa kylpevien, tai muuten vain itsekurittomien ihmisten tarpeelta. Kuitenkin ensimmäisen, pelkästään liittymishintaan kuuluvan pt-tunnin jälkeen päätin, että aion itsekin jatkaa kunnon kohottamistani henkilökohtaisen ohjaajan kanssa. Oma pt on mahtava tyyppi, tiukka ja kuria ylläpitävä valmentaja, koko pakettia ylläpitävä ohjaaja, sekä henkinen tuki. Kokonaisvaltainen kartoitus, vain ja tasan minua varten suunniteltu ohjelma, sekä kultaakin kalliimmat neuvot ja ohjeet liikuntaan, terveyteen ja ravintoon liittyen takaavat, että tämä nainen saavuttaa tavoitteensa kesään mennessä! Kurinalaiseen pakettiin sisältyy kaikki edellinen, "kotitehtävät", tapaamiset ja yhteinen treeni kerran viikossa. Kokonaisuus on aivan taatusti jokaisen sentin arvoinen. Puhkun energiaa, intoa ja tahtoa, haluan nähdä mitä oikeasti saa aikaan kun todella tekee töitä.
Ensimmäinen yhteinen salitreeni tuntui siltä, että kuolema kävi hengittämässä niskaan. Tunnin jälkeen oli toki voittajafiilis ja hyvä olo kaikin puolin, silloin osasin arvostaa ohjaajani vaativuutta. Tunnin aikana sen sijaan ehdin pariin otteeseen miettiä, onko tarkoitus saada minut vuoteen omaksi ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi, vai mukavasti kasvatella kesäkuntoa. "Mukava" on kaikin puolin väärä termi kuvaamaan ensimmäistä rääkkituntia pitkän chillailuvaihteen jälkeen, mutta se oli myös palkitsevaa. Tästä on tie ainoastaan ylös päin! Suosittelen muillekin kunnonkohottajille.

Tähän väliin on pakko liittää pieni mainospuhe. Käväisimme eräänä suklaanhimon vallanneena päivänä Itäkeskuksen Leonidas -suklaapuodissa. Kaakaopuun suklaat olivat ttttaivaallisia, mutta myös järjettömän kalliita. Hinta on 48€/kg! Verratkaapas sitä fazerin siniseen. Jos normaali, 250g levy maksaisi 12 euroa, olisi hinta tällöin leonidaksen suklaita vastaava. Mutta silloin tällöin, erityisiin tilanteisiin konvehdit sopivat mainiosti, vaikka niitä ei kerralla raaski montaa kappaletta ostaakaan. Jokainen konvehti maistui taivaalliselta, se jos joku oli ylellistä herkkua. Suklaat tosin olivat myös niin makeita, että järjetön, koko päivän kasvanut suklaanhimoni tyydyttyi kahdella konvehdilla. Kukkaron nyörit eivät salli kuitenkaan leonidaksessa vierailua aina, kun herkuttelutarve tulee, mutta joskus pitää muistaa oikeasti hemmotella itseä ja mahdollisesti kumppaniakin. Veikkaan kuitenkin, että jos poikaystävältäni sidotaan silmät, on sen jälkeen ihan sama, tarjotaanko hänelle syötäväksi näitä herkkupaloja, vai fazerin sinistä. Ehkä kysymys itselläni on vielä taivaallista makuakin enemmän siitä yleellisyyden mielikuvasta. Kun joku maksaa noin järjettömästi, on sen pakko olla hyvää. Oikeasti puotiin ensimmäistä kertaa kävelin vain ja ainoastaan kyseisen mielikuvan vuoksi. Irtokonvehdit näyttivät niiiiin kutsuvilta lasivitriinissä.....

Nyt alkaa kellonaika näyttää siltä, että on aika siirtyä illanviettoon hyvän ystäväni luo, illan ohjelmassa ihanien tulevaisuuden tapahtumien suunnittelua ja ihan vähäsen viintä. Ja myös ehkä ihan vähäsen yöelämää.
Viettelen siis iloisesti vapaata viikonloppua, keräten voimia tulevaan työputkeen.

Hyvää viikonloppua myös kaikille, jotka nyt istuvat lukemassa kirjoittamaani huuhaata. Palailen taas kun on asiaa, ja kun aikataulu sen sallii!

Hattaraa ja pilvilinnoja

Nälkä, päänsärky, nestehukka, kuiva kurkku ja hartiakipu on ne asiat, jotka vaivaavat tällaisten työpäivien jälkeen, niinkuin esimerkiksi tänään oli. Ei taukoja, lukuunottamatta pikaista ruokista, ei aikaa jutella ja tutustua työkavereihin, ei aikaa lukea nettilehtiä tai aikaa puhua puhelimessa (nämä asiat eivät kai kuulukaan niihin, joita työpaikalla ensisijaisesti tehdään). Ei edes aikaa juoda välissä kupillista vettä tai kahvia. Työpäivä päättyi 20 minuuttia myöhemmin mitä piti, koska asiakkaita riitti vielä yli sulkemisajan.

Siitä huolimatta, että edellinen kappale sai tilanteen kuulostamaan äärimmäisen negatiiviselta, olen tosiasiassa aivan fiiliksissä tästä kaikesta! Pidän kiireestä, pidän siitä, että asiakkaita on paljon (Huom! En kuitenkaan ihan rehellisesti voi sanoa, että pidän asiakkaista, koska se olisi yleistämistä. Kauniisti voinen sanoa, että ihan kaikista ei voi, eikä tarvitse pitää. Ehkä hekään eivät pidä minusta.), pidän uudesta työympäristöstä ja uusista työkavereista. Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen ja itseeni, siihen, että uskalsin lähteä pois sen kaiken luota, mikä oli jo tullut tutuksi ja mikä olisi ollut helppoa.

Päivät ovat menneet ihan älytöntä vauhtia eteenpäin.. Omia juttuja ei ole aikaa funtsia työpäivän aikana, joten niitä olen yrittänyt hoitaa aamuisin ja iltaisin. Parisuhteen hoitamiseenkin pitää käyttää huolellisesti aikaa joka päivä! Kuntosalikortin sain hommattua ja tänään poikkesin uudella salilla kurkkaamassa millaiseen ympäristöön pääsen treenailemaan. Paikka näytti olevan tosi kiva, viihtyisä ja eloisa. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Huomenna lähtee taas treenit pitkästä aikaa pyörimään, saadaan tämä tyttö kesäkuntoon ;)
Muuton tiimoilta olisi paljonkin asioita hoidettavana. Uuteen asuntoon pääsemme viemään tavaroita jo hyvällä tuurilla ensi viikolla, vuokrasopimus virallisesti alkaa 1.4. Jee! Uusi koti on mieletön, mahtava upea, ihana! Minä <3 oma sauna.
Nyt on niin monta asiaa käsillä, etten tiedä mistä olisin eniten innoissani. On vaan niin hyvä mieli jatkuvasti, että on kiva päästä hehkuttelemaan täällä.
Vaikka vielä on asumisten, raha-asioiden ja ympäristöön, liikkumiseen ja yleensäkin Helsinkiin sopeutumisen kanssa vähän pakka sekaisin, niin tunnelin päässä on valoa rutkasti. Uskon, että kuukauden kuluttua alkaa joka taholla helpottaa. Pääsee asettumaan ja nauttimaan rauhassa siitä mitä on ympärillä. Kevät tekee tuloaan ja kesäkin lähestyy.. voiko tässä olla huonolla tuulella? Kaiken lisäksi mua on joka päivä tukemassa, naurattamassa ja tekemässä onnelliseksi sellainen ihminen, jonka seurassa vain on mahdotonta olla pahantuulinen. Pari loistavaa kaveriakin löytyy täältä päin! Ja puhelin.... se vasta hieno keksintö on. On ollut kiva jutella ja kuulla kuulumisia Porin ja Harjavallan kavereilta.

Yritin keksiä jotain negatiivistakin, jottei ylitsevuotava kertomukseni siitä, miten onnellinen olen, tuntuisi liian epäuskottavalta. Juuri nyt en kyllä keksi mitään, mistä näkisin aiheelliseksi valittaa. Tämän mielentilan löytäessäni tunsin saavuttaneeni jotain! Onpas pieni hetki kulunut siitä, kun olen ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin. Tilanteessa, jossa mikään maailman asia ei paina ollenkaan. Ei juuri nyt. Ei juuri tässä mielentilassa. Vau.. Tämähän on tavoittelemisen arvoista.

Näissä tunnelmissa on hyvä lopettaa, syödä kunnon iltapala, käpertyä peiton alle ja jatkaa unissa samoissa pilvilinnoissa, jotka kerrankin ovat käyneet todellisuuteenkin.

Täältä päin siis hyvää yötä ja yhtä hyvää huomista päivää muillekin!