Quick glance

Flunssa meni ja hammaslääkäristäkin selvittiin. Vielä on toinen käynti edessä, kuhan luonto antaa taas periksi mennä kiusattavaksi. Kampin Megaklinikalla käynti oli helppoa, nopeaa ja mun mielestä ihan sopusuhtaisen hintaista verrattuna julkiseen hammashoitoon. Käynti oli juuri niin miellyttävä, kuin hammaslääkärissä käyminen nyt yleensäkin voi olla. Eli.. you know. Mut nyt on hampaat taas melkein mallillaan.

Luonnollisesti mun tervehdyttyä Mikko sai saman flunssataudin, joten edeltävä viikko on ollut yhtä sairaslomaa, vuoroin kenenkin kohdalla. Toisaalta nykyään sairastuminen tuntuu olevan yksi niitä harvoja syitä, jolloin voi hyvällä omallatunnolla vaan maata sohvalla tekemättä mitään. Muuten aina on jotain, mitä pitäisi tehdä ja jonka tekemättä jättämisestä tulee vaan ja ainoastaan huono omatunto. Flunssassa voi pakottaa itsensä unohtamaan koulun, työn ja muut velvollisuudet ja keskittyä vaan lepoon. Nautinnollista sekin - tavallaan.

Muuten kulunut viikko vierähti paljolti koululla, kalenteri on taas aivan täyteen buukattu koko kevääksi. Tiesin jo etukäteen, että lukukaudesta on tulossa tosi intensiivinen, mut onneksi se on yllättänyt mut positiivisesti. Vaikka luentoja on jopa enemmän kuin kuvittelin, ovat aiheet juuri niitä, jotka itseä eniten kiinnostaa. Mä siis keskityn imemään tietoa kuin iilimato ja petaan itselleni lupaavaa tulevaisuutta olemalla nyt tunnollinen koululainen.

Ja tulevaisuudesta puheenollen, hainpas vaihtoonkin. Tutoropettajan kanssa käydyssä keskustelussa kuitenkin ilmeni, että todennäköisyyteni päästä tässä vaiheessa opintoja on vähän huono, kilpailu on kovaa ja hakijoista suuri osa on opiskelijoita, joilla opintopisteitä on ehtinyt kertyä tuplasti omiini verrattuna. Ehtii sinne sitten myöhemminkin, mutta ajattelin että whatta hell, en taatusti pääse jos en edes yritä. Bangkok on ykkösvaihtoehtoni, toissijaisena hain Saskatooniin Kanadaan ja kolmantena paperissa lukee Uusi-Seelanti. Odotukseni ei juuri nyt ole kovin korkealla - etten sitten pety - mutta kolmen viikon kuluttua sitten tulee haun tulokset. Tarkoitukseni ei siis suinkaan ole lähteä vuodeksi kauas pois, vaan ainoastaan muutaman kuukauden harjoitteluvaihtoon. Plan B on lähteä jonnekin Thaimaa/Malesia/Indonesia -suunnalle ensi tammikuussa rakettimyyntien jälkeen reissaamaan muutamaksi viikoksi, kelpuutan senkin :) Kuhan nyt rauhassa aloitellaan tätäkin vuotta ja keskitytään siihen mitä on käsillä, niissäkin asioissa on paljon iloittavaa.

Tänään Hanna tulee meille saunomaan ja syömään, ehkäpä vähän suunnittelemaan tulevaa reissua. Ruoka on kyllä varmaan silti pääosassa. Itsellä oli tänään työpäivä, huomenna työpäivä, maanantaina työpäivä.. Olen koittanut hamstrata töitä nyt niin paljon kuin mahdollista, niin saa sitten hymyillä palkkapäivänä. Jotenkin vaan tuntuu, että innostusta ja motivaatiota on aina vakio määrä. Nyt kun on paljon mielenkiintoisia asioita koulussa ja vapaa-aikana, ei sitä suurinta intoa enää tahdo riittää liittymien myymiseen. Uusia kuvioita onkin tiedossa, mutta niistä lisää sitten vähän myöhemmin. Nyt toivotan hyvää viikonloppua!

Bored to death

Sairastuin maanantaina flunssaan - lähdin silti töihin. Menin vielä töiden jälkeen koulullekin. Tiistaina flunssa jatkui edelleen - en välittänyt. En myöskään keskiviikkona. Torstaina en jaksanut flunssan vuoksi nousta aamulla kouluun, mutta menin iltapäivällä kuitenkin toisen ryhmän samoihin labroihin, jotta ne eivät jäisi rästiin. Tullessa kolasin lumia parkkipaikalta ja omasta pihasta. Sisään tullessani kaaduin sohvalle ja mittasin itseltäni reilun 38 asteen lämmön. Idiootti.

Sitä on aina muille toitottamassa miten pitää sairaana levätä, eikä saa juosta ympäri kyliä, kyllä ne työt ja muut velvollisuudet odottaa. Silti niistä ei malttaisi itse luopua. On epämiellyttävää ilmoittaa pomolle olevansa pois töistä, samoin ikävää jättää pakollisia labroja tai muita tunteja koululla väliin. Yritin kovasti olla huomaamatta koko flunssaa, mutta lopulta se löi aika lujaa päin näköä. Nyt kuolen tylsyyteen maaten sohvalla tunti toisen perään, vuoroin selailemalla facebookia, vuoroin katsoen Californicationia (mennyt jo puolitoista seasonia) ja vuoroin nukkuen.

Olo on aivan hirveä, aivan kuin jyrän alle jääneellä. Aivastuttaa, yskittää, hengästyttää ja joka lihasta kolottaa. Päätä särkee ja kurkkuun sattuu. Nenääkin kirveltää - olen niistänyt kohta varmaan kolme talouspaperirullallista. Lisäks koko ajan on joko liian kylmä, tai kuuma. Olisiko tarjota vielä jotakin lisää? Onneksi Mikko tuli kotiin eilen illalla, niin ei tarvii olla yksin. Olen kuullut eläinihmisistä, mutta mä olen ehdottomasti ihmisihminen. Tarvitsen ihmisiä, tai ihmisen ympärilleni. Yksin olen.. no, yksin. Puolikas. Pimeän tullen pelokas.

Ihmeellisiä suunnitelmia viikonlopulle ei ollut, mutta terveenä olis voinut poiketa matkamessuilla. Missasin ne viime vuonnakin syystä, joka ei nyt muistu mieleen. Kovasti toivoin, että tällä kertaa olisin päässyt haaveilemaan. Ehkä huomenna taas olen kuin en huomaisikaan pientä kuumetta ja livahdan sinne pariksi tunniksi. Tai ehkä en.. Tai.. Katsotaan. Messuista tulikin mieleeni MP-messut, jotka nekin lähestyvät. Parin viikon päästä lauantaina on raumlaissii tulossa messuilemaan ja lupasin heidät majoittaa matalaan majaamme. Pitänee siis itsekin poiketa messuilla, vaikka se onkin silkkaa itsekidutusta moottoripyöräkortittomalle. Messujen jälkeen voisi vaikka viettää vähän iltaa hyvän seuran, ruoan ja juoman äärellä.

Liput stadikan Suomi-Venäjä -otteluunkin tippuivat tänään postiluukusta, vihdoin. 9.2 rynnätään koko perheen voimin seuraamaan kuinka Leijonat rökittää. Sen jälkeen seuraavana todistetaan Teemu Selänteen viimeisiä otteluita Duckseissa - ja ylipäätään - mikäli homma yleensä jatkuu maaliskuulle asti. Tässä alkaa vähän olemaan jännitystä, että ollaanko ajoissa vai eikö olla. Mitä SM-liigaan tulee, pitää myöntää, että olen huonosti kärryillä tämän kauden tapahtumista. Oman lempilapsen menestystä on heppo seurata facebookista kun iskä ja iskän kaverit päivittävät vuoroin hehkutuksia ja vuoroin perkeleitä. En voi sanoa, että kiinnostus olisi lopahtanut, mutta kun matseja pääsee katsomaan hyvin harvoin ja meidän telkkaristakaan niitä ei näe, niin ei oikein pysy samalla tavalla kärryillä. Nykyään meillä katsellaan enemmän NHL:n Xbox -versiota.

Ei mulla varmaan tällä kertaa muuta. Ainiin. Varasin maanantaille hammaslääkäriajan. Holy Judas Priest.....

Something to look forward to

Sunnuntai on jälleen saanut takaisin lepopäivän merkityksensä, hetkeksi. Jos ei pidemmäksi, niin ainakin täksi päiväksi. Aamulla, tai sanoisinko aamupäivällä - ensin puolille päivin nukuttuamme - poikkesimme kaupassa ja ehdimme siis nähdä vilahduksen sitä kaunista, aurinkoista pakkasilmaa joka ensimmäisen kerran tänä talvena täällä etelässä näyttäytyi. Siitä huolimatta palasimme pikapikaa kotiin vällyjen väliin, ja samassa paikassa voisin sanoa olevani edelleenkin.

Heroes ja heroes-unet ovat vuorotelleet tänään. Mulla kun on tapana nähdä aina unia kaikista actionleffoista ja -sarjoista, tietysti niin, että itse olen pääosassa. Rankan sarjamaratonin jälkeen piti vielä ottaa päiväiltaunet kuudesta kahdeksaan. Nyt on sitten taas rytmi hienosti siinä mallissa, että on ihan turha haaveilla pitkistä yöunista. Huomenna alkaa arki ja työt, mikä tarkoittaa jo aiemminkin mainitsemaani viiden herätystä. Säilyykö uni varastossa? Olenko huomenna virkeä, jos olen nukkunut viime yönä ja tänään päivällä hurjan paljon? Vaikka viralliset yöunet jäisivätkin olemattomiksi? Minä en tiedä. Huomenna olen viisaampi.

Onpas tullut sattuneesta syystä tänään lueskeltua vähän Mikon joululahjakirjallisuutta. 501 must-visit cities ja Mad World on täynnä mielenkiintoisia juttuja, ja tällä hetkellä oma huomio suuntautuu niistä kaikista mahtavista vaihtoehdoista juuri Pohjois-Amerikkaan, Californiaan! Lentoliput, hotelli ja vuokra-auto varattiin eilen, jiihaa! 16.3 lähdemme iltapäivällä Helsinki-Vantaalta New Yorkin kautta Los Angelesiin ja palaamme samaa reittiä ollaksemme lähtöpisteessä 27.3 aamukahdeksan tienoilla. Kymmenen päivää on aikaa kiertää Los Angeles, Las Vegas, mahdollisesti San Francisco ja Mexicon rajalta ainakin Tijuana. Kovin tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole tehty, enkä tiedä onko sellainen tarpeenkaan. Varmaa on ainoastaan se, että NHL-matseja olisi tarkoitus käydä katsomassa pari, vielä kun Teemu Selänne pelaa Ducksien riveissä. Baseball tai amerikkalainen jalkapallo ovat kai myös asioita, joista ainakaan molempia ei pitäisi missata kun kerran vierailee näiden urheilulajien mekassa. Grand Canyon on ehdottomasti must-see -listalla, mutta niin on moni muukin paikka ja nähtävyys. Ihan kaikkeen ei taatusti kymmenen päivää riitä, eikä tarkoituksena suinkaan ole juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Jostain pitää ehtiä ajan kanssa nauttimaankin.

Tukikohtamme, hotellimme, sijaitsee Hollywood Boulevardilla ihan Universal Studioiden kupeessa, olenko fiiliksissä? Hassua tässä on se, että juuri tämä hotelli oli edullisimpien joukossa. Majoitus ei ole hirvittävän hintainen. 10 yötä kolmelta henkilöltä yhteensä vajaa 500 euroa. Hotellihuoneemme on sitäpaitsi niin suuri, että sinne mahtuisi vieläkin nukkumapaikoille kaksi henkilöä lisää. Varasimme hotellin koko ajaksi, vaikka saatamme majoittua jokusen yön ehkäpä jossakin muualla, vaikkapa San Franciscon tai Mexicon reissuilla. Näin koko matkatavararöykkiötä ei tarvitse kuljettaa mukana ja on aina "koti" johon palata. Näille reissuille voi pakata reppuun tarvittavat tavarat ja majoittua mahdollisimman halvasti joissakin tienvarsimotelleissa. On myös mukavaa saada liikkua spontaanisti sitten kuin huvittaa, kun majoitusta ei joka paikasta ole etukäteen varattu. Tarkempi matkasuunnitelma saattaisi säästää meiltä jokusen euron rahaa, mutta itse pidämme enemmän vapaudesta päättää paikan päällä mitä tehdä, minne mennä ja milloin.

Vuokra-auto on mielestäni tällaisella reissulla aivan ehdoton. Etenkin kun maksajia on useampi, ei se pidemmän päälle ole yhtään sen kalliimpaa kuin julkisilla liikkuminen, ja taas saa itse päättää minne matkustaa ja milloin. Puhumattakaan siitä, ettei matkustaisi ollenkaan. Auto kustantaa kaiken kaikkiaan 205 euroa koko ajalta ja bensan hinta tiedetysti on vain kolmasosan Suomen hinnoista, noin 50 senttiä litralta. Ei ihan vedä vertoja Arabiemiraattien 25 sentille, mutta kyllä tuo ero tuntuu jo huikealta kun vertaa meidän hintoihin. Tämä on varmasti taas yksi niistä asioista, joiden vuoksi Suomeen tulevat turistit ensimmäisenä lentävät persiilleen. Kun joka kerta huoltoasemalla käydessä järkytyn itsekin.

Nyt vaan on päällä hillitön odotus. Tämä menee ihan selkeästi kärkeen siisteimpänä matkakohteena, jossa itse olen koskaan käynyt. Vietän todennäköisesti nämä väliin jäävät kaksi kuukautta tonkien ja penkoen materiaalia kaikista mahdollisista asioista, joita paikan päällä pitää kokea ja nähdä. Orange Countyssakin varmaan pitää hurauttaa käymään, josko se olisi niin kaunis paikka kuin kaikkien tuntema telkkarisarja antaa ymmärtää. Ajaukset säntäilee, vaikka nyt pitäisi malttaa vielä vähän aikaa.

Onneksi huomisesta alkaen päivät täyttyvät jälleen koululla ja vähän töilläkin, jospa olisi sitten vähemmän aikaa mennä pitkin seiniä tuon matkan vuoksi. On muuten hurjan kivaa palata taas koulun penkille harjoittelun ja joululoman jälkeen! Edessä on luullakseni koko opiskeluajan mielenkiintoisin kevät, aiheet käsittelevät omaa tulevaa suuntautumistani. Mielenkiintoisin, mutta myös intensiivisin, uskoisin. Nyt ei ole varaa ottaa löysin rantein. Opiskelusta itse asian lisäksi mielekästä tekee mahtavat kurssikaverit, joista tosin yhdestä ihanasta jouduimme luopumaan tämän siirtyessä kätilöksi. Itselläkin on kaikenlaisia haaveita omiin opiskeluihin liittyen, mutta katsotaan niitä sitten ajan kanssa. Nyt mennään päivä kerrallaan kohti seuraavaa välietappia, kevään harjoittelua Töölön traumatologisella leikkausosastolla. Ja taas olen aivan liekeissä.

Home, sweet home

Neljä päivää vietetty Euran suunnalla ja tulipa poikettua Porissa ja Harjavallassakin. Kerrankin sai olla ilman kiirettä ja rauhassa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. "Kotona" lepäsin ja lököttelin, luin kirjaa ja nautin vapaasta, joka onneksi jatkuu vielä viikonlopun yli. Monopolia ehdittiin pelata pari erää, joista minä hävisin molemmat. Selkeä todiste siitä, että kaupan ala ei ole ala minua varten, bisnesvainusta ei ilmeisesti ole tietoakaan. Sen sijaan luulen, että ensi kesänä kannattaa jo lähteä kilpailemaan golfmestaruudesta, birdie alkaa olla tuttu juttu. Ai, eikö se olekaan ihan sama homma pelata Xboxilla? Ok.

Eilen oli ihan mahtavaa viettää iltaa pitkästä aikaa Bulgariatyttöjen kanssa. 2005 vietimme mielettömän viikon Sunny Beachilla kolmen parhaan ystävän kanssa, sittemmin yhteiset illanvietot ovat jääneet vähemmälle, mistään reissuista puhumattakaan. Nykyään asumme eri paikkakunnilla, jokaisella on omat juttunsa, koulut, työt, miehet ja pian jo kahdella meistä ne sellaiset maailman suloisimmat kääröt, tiedättehän? Ne sellaiset pikkuiset, joiden sormet hädin tuskin yltävät oman sormesi ympäri ja joiden pyöreitä, sileitä poskia tekisi mieli silittää loputtomasti. Pitkästä aikaa sain pitää sylissäni hurmaavaa 9kk ikäistä poikaa, enkä ilmeisesti ollut niin pelottava, että olisi ollut aihetta itkupotkuraivareille. Nukkumaanmenoaikaan varmasti mua harmitti enemmän kuin poikaa itseä, kun olisin voinut leikkiä ja kuunnella jokeltelua vaikka miten pitkään. Tosin ennen pitkää jokeltelu olisi voinut muuttua suoraksi huudoksi, korkealta ja kovaa. Vauvakuume kohoaa, yhtä kaikki.

Poikkesimme myös paikallisessa kuppilassa, mutta liikkeellä oli niin jännittävää väkeä, ettei viivytty kovin pitkään. Keskenämme meillä oli kyllä kovin hauskaa. Odotin näkeväni kaupungin ainoassa baarissa edes yhdet tutut kasvot, jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa kuulumiset. Turhaan. Nauroimme ja juorusimme tapojemme mukaan ja kommentoimme illan karaoketähtiä - tapojemme mukaan.

Nyt istun taas omalla sohvalla yrittäen purkaa tähän viime päivien tapahtumia, vaikka ajatukseni pyörii vuodessa 2010. Ajatuksenani on kirjoittaa tiivistelmä päällimäisistä muistoista, vuoden kohokohdista. Yritän muotoilla tänne niistä johdonmukaisen, kivan tarinan. En vain tiedä mistä aloittaa.. Yritän pysytellä kuitenkin tässä hetkessä vielä pienen hetken. Tänään kotiin palatessani hurautimme suoraan Kirkkonummelle viettämään eräitä syntymäpäiviä. Kävimme Rossossa syömässä (nyt vatsaani kipristelee) jonka jälkeen tuhosimme parhaamme mukaan suklaakääretorttua, jota äiti pakkasi mukaani ilmeisesti 15 ihmisen tarpeisiin :) Urakan jälkeen kesti useamman tunnin ennen kuin heräsin hiilihydraattikoomasta. Nyt virtaa on taas ja pelkäänpä, että liikaakin. Unirytmi on loman aikana mennyt sekaisin ja etukäteen voin jo aavistaa, että maanantaiaamuna viiden herätys tulee olemaan maanpäällinen helvetti. Totutellakseni tulevaan pitäisi minun jo teoriassa suunnitella nukkumaan menoa. Ja minä kun vasta heräilen. Yritän nyt nukuttaa itseni painamalla pääni pehmeimpään talosta löytyvään tyynyyn, kaivautumalla mukavimman peiton alle ja käynnistämällä elokuvan. Nukahdan AINA kesken elokuvan, loppuratkaisut jää minulle mysteeriksi. Jospa tälläkin kertaa. Mikko käy aina välillä osoittamassa huomiota, mutta pääosin viettää illan alakerrassa koneen äärellä, perjantai on työporukan peli-ilta. Näinpä saan siis valita ällöttävimmän romanttisen komedian, mitä arkistoistamme löytyy!

Ps. Televisiomme on kasvanut 32 tuumasta 46:n sitten viime näkemän. Hämmästyttävää. Kysymys on kuulemma puhtaasti siitä, että minäkin näkisin tekstitykset. Rakkautta <3

Ihmeellinen ilmiö - vapaapäivä!

Hups. Ensimmäisen kerran kuukauteen ehdin istua koneen äärellä sen verran pitkästi, jotta saan joitakin ajatuksia purettua tekstiksi. Jossain määrin voisin kutsua kulunutta kuukautta hektiseksi. Työharjoittelu, palkkatyöt ja koulu veivät kaikki voimat ja minuutit joita suinkin vuorokaudesta irtosi. Harjoittelu sujui hienosti ja jälleen arviointilomakkeessa komeilee kiitettävä arvosana. Paras palaute kuitenkin oli työtarjous. Kesätöitä on siis tiedossa muualla kuin DNA:lla, kiitos Luojan. Keikkahommiakin saattaa löytyä, se selvinnee vielä ensi viikon aikana.

Jotta lomaa ei olisi liikaa, palasin - ensin työskenneltyäni aatonaattona klo 20 saakka - kahden joululomapäivän jälkeen takaisin kiinni työn syrjään. Rakettimyynti piti kiireisenä kaikki välipäivät aina uudenvuoden aattoiltaan asti. Viime vuoden myyjänä toimittuani otin askeleen eteenpäin, siis oman myyntipisteen vetääkseni. Homma sujui hienosti ja myyjäni kanssa siivitimme myyntipisteemme reilusti yli tavoitteen. Ensi vuodelle toivon taas lisähaastetta, suurempaa (lue: rahakkaampaa) pistettä vetääkseni. Työntekijät on jo etukäteen rekrytoitu. Vanhat konkarit lupasivat lähteä hullunmyllyyn mukaan edelleen ja uusia, tuoreita ja innokkaita myyjiä on jo alettu käännyttää Rakettitukun kätyreiksi.

Onneksi kuitenkin voin sanoa jouluna levänneeni ja oikeasti nauttineeni joulun hengestä. Kaikki alkoi jälleen riisipuurosta. Tarina jatkuu joulurauhan julistuksella, joulusaunalla ja mikä parasta, joulupäivällisellä! On jouluruuan ystäviä - ja sitten ei ole. Minä olen. Siitä ei ole epäilystäkään. Vatsa täynnä sitten odottelimme Mirkan ja Petrin kotiutumista, viettivät ensin päivän "petrilässä" ja illan sitten meidän kanssa. Sovimme etukäteen, ettei ostella niitä joululahjoja sitten tänä vuonna. Tämä toteutui hirvittävän hyvin, paketteja oli korkeintaan 40. Oikeasti? Joulupapereista kuoriutui toinen toistaan kivempia yllätyksiä, ei voi kuin olla hurjan kiitollinen. Lahjoja tovi hypisteltyämme päädyimme pelaamaan Monopolia. No, se peli olisi voinut päättyä paremminkin. Näin jälkikäteen melkein huvittaa - vain melkein. How serious can one game be? Very. No, uusintaerä meni jo paremmin ja häviäjätkin jaksoivat nauraa, Mirka nöyryytti kaikkia 100-0. Yksi koko porukan suosikkeja taisi olla Xbox kinecteineen, olohuone muuttui käden käänteessä golfgreeniksi, laskettelurinteeksi ja kuohuvaksi koskeksi erilaisten sporttipelien myötä. Musta oli aivan mielettömän hilpeää nähdä äiti ja isä laskemassa mäkeä kilpaa tai laskea siskon kanssa koskea kieli keskellä suuta. Mikon kanssa sen sijaan olemme pelanneet tennistä jo monta erää. Tällaiset hetket tekevät onnelliseksi.

Uusi vuosi sen sijaan ei juurikaan muistuttanut erityistä juhlapäivää kun heittäydyimme rakettiurakan jälkeen sohvalle kuin kaksi kuollutta kalaa. Hädin tuskin jaksoimme laittaa jotakin murua rinnan alle ennen kuin nukahdimme sohvalle siinä puoli 12 tienoilla, Mikko jo minua aikaisemmin. Meillä oli nakkeja ja perunasalaattia, ja on edelleenkin. Meillä oli myös kuohuvaa, joka on jääkaapissa, edelleen. Raketit... arvatkaapas. No ne on tuossa olohuoneen nurkassa - edelleen. Kai tässä alkaa vanhaksi tulla, kun ei edes harmita miettiä minkälaisia uudenvuoden juhlia saattoi mennä sivu suun. 15 tunnin unet olivat juuri se asia, mitä eniten kaipasin! Pitää juhlia sitten kun ei ole viikon univelkoja alla. Sitäpaitsi eilen palkitsimme itsemme urakasta rentoutumalla leffassa ja syömällä maailman parhaassa ravintolassa - tai ainakin parhaassa, jossa itse olen koskaan illallistanut. Kolmen ruokalajin illallinen amerikkalais-italialaisessa La Famigliassa ehkä verotti enemmän kuin tavallisesti olisimme valmiita pulittamaan, mutta nyt emme välittäneet siitä. Sitäpaitsi ruoka oli taivaallista, joka ikisen sentin arvoista. Leffassakaan ei ole haukkumista. Girl with the dragon tattoo perustuu Stieg Larssonin kolmiosaiseen kirjasarjaan, jonka kaksi ensimmäistä osaa olen ehtinyt lukea. Elokuva oli suorastaan ilmiömäinen, vaikka yleensä kirjan luettua leffa on aivan floppi. Elokuva myötäili kirjan kertomaa hiuksenhienosti ja näyttelijävalinnat olivat loistavia! Kerrankin elokuva oli niin onnistunut, ettei mielenkiinto karannut hetkeksikään, vaikka loppuratkaisu olikin jo tiedossani. Voisin melkein antaa kymmenen tähteä.

Nyt istun sohvalla uusi iPad ja näppäimistö sylissäni, seuraan toisella silmällä mitä sormeni näytölle tuottavat, sekä toisella television ruutua, jossa pyörii GTA. Olin jo unohtanut, mitä tällainen vapaa-aika on. Yhteisiä juttuja ja omia juttuja - yhdessä. Meillä kävi tänään vieraitakin. Wau. Ensin oli pakko tehdä suursiivo, kun täällä ei juuri kukaan ole ehtinyt kodista pitää huolta vähään aikaan. Kotona on vain käännytty, eli sotkettu. Pyykkiä ja astioita kertynyt. Nyt nurkat kiiltää ja kaikki merkit kiireen jättämästä siivosta ovat poissa. Mikko teki lumityöt - pihalla satanut varmaan yli viisitoista senttiä. Piakkoin käperryn kainaloon katsomaan jälleen yhtä elokuvaa. Huomenna Satakuntaan, ehkä ehdin nähdä muutaman ystävänkin :)

Elämää, ei sen enempää

Nojoo... mitähän tässäkin sitten sanoisi. Viimeksi 23.10 olen ehtinyt bloggerin äärelle, vaikka oikeasti olen joka päivä päättänyt, että tänään kirjoitan. Ei vaan ihan oikeasti ole ollut aikaa. Nyt joudun raa´asti karsimaan tapahtumia tästä väliltä pois ja pitäydyn ajankohtaisissa aiheissa.

Harjoittelu Laakson sairaalassa alkoi viime viikon  maanantaina ja aika siellä tuntuu ainakin kuluvan hirvittävän nopeasti. Akuutti sisätautiosasto ei ehkä ole niin akuutti kun toivoin, mutta siitä huolimatta olen viihtynyt. Henkilökunta on asiallista ja ottaa hyvin mukaan kaikenlaisiin puuhiin. Tänään, seitsemäntenä harjoittelupäivänäni, toimin jo päällisin puolin itsenäisesti (=olen työvoimaa). Toisaalta ainakin perushoidollinen osaaminen saa vankkaa pohjaa ja opin asioita, jotka Espanjan harjoittelussa jäivät minulle arvoituksiksi, kuten esimerkiksi kirjaaminen, niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Päivittäisiä rutiineja toistaessa ne jäävät takaraivoon ja toivon mukaan seuraavassa harjoittelussa ei enää tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Tarkoituksenmukaista olisi, että ensi kevään harjoittelussa nämä hommat ovat hallussa ja voidaan jatkaa koulutusta muutamaa askelta eteenpäin.

Salaa myös haaveilen, että jo tämä harjoittelu antaisi minulle mahdollisuuden tehdä keikkaa tulevan alani työpaikoissa. Näillä opseilla ei vielä paljon juhlita, mutta lähihoitajan sijaisuuksia saisin ihan luvan kanssa tehdä. Mielelläni hivuttaisin jo jalkaa ovenväliin.. kaikki alan työkokemus on kullan arvoista. Hoitotyössä kehittymisen kannalta Dna Kaupassa työskentely ei sen sijaan ole ihanteellisin vaihtoehto, mutta siellä taas on maailman parhaat työkaverit ja arvokkaita muistoja. Pelkään, että työpaikkaa vaihtaessa luovun myös ihanista ihmisistä.

Viime aikoina olen taas kuvitellut olevani supermies. Olen tällekin viikolle haalinut yli 60 tuntia töitä ja koulua, eikä tämä tahti tästä ennen joulua yhtään rahoitu. Ensi viikko on joukossa poikkeus, kun lämmitellään Al Ainissa, Arabiemiraateissa kahdeksan päivää. En mä mitään rehvastella halua mutta... enpäs sanokaan :) Kyllä tällasesta puurtamisesta jonkin palkan tarvitseekin. On jotenkin epänormaalia herätä 05.00, lähteä matkustamaan kohti harjoittelupaikkaan klo 06.10, tehdä kahdeksan tunnin työpäivä sairaalassa ja sen jälkeen siirtyä palkkatöihin klo 21.00 asti. Niinä päivinä kun ei ole töitä (ke, to, pe) on koululla sen sijaan iltaluentoja puoli kahdeksaan asti. Kivat mulle. Tänäänkin palaan iloisesti kotiin siinä kymmenen jälkeen ja sitten voinkin kaatua suoraan sänkyyn. Joulu joulu tule jo... Pliis.

No, on sitä muitakin asioita kuin koulu ja työ (mistä muuten jopa nautin, vaikka tästä työmäärästä valitankin). Viime viikonloppuna olin viettämässä isänpäivää Eurassa ja mitäpä muuta siellä tehdään kuin tätä:

Eli äidin kutomat jättivillasukat jalassa sohvalla lököilyä, telkkaria ja sitä parasta, joka kuvassa ei näy: herkuttelua! Ensinnäkin söin taas niin paljon, etten tarvitse ruokaa vielä ensi viikonloppunakaan, ja kaiken päälle oli taas suklaapiirakkaa ja -kakkua, siellä päin ei päde vanha sanonta; ei makeaa mahan täydeltä. Vanhempien luona tulee aina sellainen fiilis, että nyt saa levätä. Vatsa on jatkuvasti yltäkylläinen, pihasauna lämpeää ja sohvalle voi vähän torkahtaa.. saa hetkeksi unohtaa kaikki kiireet. "Kotona" vierailu on ehdottomasti yksi maailman parhaista asioista.

Viime viikkoina on myös ollut yhtä sun toista firman kekkeriä, tyttöjen iltaa sun muuta, mutta tämä ei lopu ikinä jos niistä alan tarinoida. On ollut superhauskaa, se on pääasia!

Nyt vaan mennään päivä kerrallaan, joka aamu hengitän syvään ja valmistaudun päivän koitokseen, joka ilta huokaisen raskaasti kun päivä on ohi. Onneksi on ihana koti, johon palata päivän jälkeen, sekä maailman paras syli, johon voi väsyneenä käpertyä ja hyvällä tuurilla siinä saa vähän silityksiäkin..

Vaarallinen sunnuntai

Elisa viihde on muutanut mun elämän kulkua. Edellispäivänä totesin, että se voi olla vaikka vaarallista. Ennen käytin ylimääräistä vapaa-aikaa facebookissa ja muuten vaan koneella roikkumiseen. Nyt olen luvannut, että kotona yläkerta on täysin tietokonevapaa, koska tietokoneella istuminen ei oikeesti rentouta, se vaan koukuttaa ja silmät menee kieroon kun tuijottaa ruutua jatkuvasti. Olen myös huomannut, että tietokoneella keskittyy vain tietokoneeseen, telkkari sen sijaan antaa mahdollisuuden vain toisella silmällä katseluun, pystyn huolehtimaan esimerkiksi kodista, ruuanlaitosta tai parisuhteesta samaan aikaan televisiota katsellessa, tai vaikka lukemaan lehteä. Paremman puutteessa televisio ja teekuppi kuitenkin myös huolehtii, etten kuole tylsyyteen, vaikkapa sillä aikaa kun poikaystäväni on löytänyt seuraa keskiajan sotureista, eli on pelaamassa alakerrassa.

No mutta.. Sunnuntaina huomasin tämän koituvan kohtalokseni. Miksikö? Ensin tulee tuutin täydeltä tanssia ja tähtiä. Siis tanssii tähtien kanssa. Kaksi tuntia tekee ihmisen aivan hulluksi, sitä ykskaks löytää itsensä sahaamasta pitkin olohuonetta, "tanssien" milloin rumbaa ja milloin sambaa. Valssikin taittui kivasti ja ensi sunnuntaina jo varmaan myös paso doble. Joka sunnuntai päätän lähteä tanssikursseille mielikuvitusparin kanssa, Mikkoa sinne ei saa. Eikä oikeasti minuakaan, maanantaina kaikki on jälleen menneen talven lumia. Seuraavaan sunnuntaihin saakka.. Eikä tässä tietenkään kaikki, pahin on vielä edessä.. Suomalainen komediasarja Vedetään hatusta on seuraava ohjelma, joka ei ehkä kampita vaativilla tanssitekniikoilla, mutta tappaa nauruun ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Välillä on pakko sulkea silmät ja korvat, kun lakkaa kokonaan henki kulkemasta. Kun nauru (ja hengitys) tasaantuu, uskaltaa taas katsoa pienen hetken.

Pelkään myös muuttuvani sohvallamakaajatelevisiolöhnöttäjäksi, koska nykyään voin vaan näppärästi puhelimellani klikata illan lempiohjelmat tallennukseen - niinpä minulla on aina boksilla odottamassa jotain mukavaa katseltavaa, kuten sinkkuelämää, täydelliset naiset, neljän tähden illallinen, huippumalli haussa jne.. Kaiken lisäksi mainoksetkin saa kelata pois. Voi veljet. Ennen televisio oli käytössä vain leffailtoina, nyt musta on tullut sen orja. Kun pääsen kotiin, keitän teetä ja istahdan television ääreen ja naps, tunniksi tai kahdeksi riittää taas ihania ohjelmia. Tulee ihan mieleen sinkkiksen Miranda and the case of broken TiVo. Että kiitos vaan Elisa viihde.

Jatkan aiheesta jauhamista kuitenkin vielä sen verran, että voitko kuvitella mitään ihanampaa, kuin se, että töistä päästessäsi sua kotona odottaakin esimerkiksi pyykkikasan sijasta pari jaksoa lempisarjaa. Sytytät kynttilän tai pari, puet jalkaan ne kuluneimmat villasukat, keität ison saavillisen teetä ja käperryt sohvan nurkkaan ja sitten vaan play. Eikä tarvii katsoa ostos-tv:tä. Ja siis tietysti pakotat myös poikaystäväsi sinkkuelämäämaratoniin, jolloin yleensä käy niin, ainakin omalla kohdallani, että saan seuraa kymmeneneksi minuutiksi, muutaman silityksen ja kauniin sanan, jonka jälkeen (kun olen tarpeeksi syvällä uppoutuneena ohjelmiini) tämä vähin äänin pakenee jälleen niiden sotureidensa pariin. Joskus olen oikein onnekas ja Mikko jää sohvalle lötköttämään mun kanssa. Se on parhautta.

Jotta nyt olisin sanojeni mittainen nainen, aion tänään vielä korkata eilen alkaneen Täydelliset naiset -seasonin. Avausjakso jäi näkemättä ja halusin säästellä sitä siihen, että ehdin rauhassa istahtaa alas ja nauttia niinkuin edellä mainitsin. Olishan siellä vaikka mitä muutakin... mutta jos sitten joku toinen päivä..

Ps. Tänään rankka päivä, ensin koulussa 7,5 tuntia, sitten suoraan töihin ja kotiin klo 21. Mamma mia, että uuvuttaa. Onneksi vapaa viikonloppu siintää, ihanaa seuraakin on tulossa kyläilemään <3 Tule jo perjantai!!

Ohi on!

Ei sentään varusmiespalvelus, vaikka otsikosta niin voisikin päätellä. Suoritusta kuitenkin voisi siihen verrata (nyt kaikki miehet vetää herneen nenään). Anatomian ja fysiologian tentti suoritettu tänään ja uskoisin, että vielä kaiken päälle suhteellisen onnistuneesti. Tämän lukurääkin päätteeksi ajattelin palkita itseni makaamalla sohvalla koko illan, katsomalla pari leffaa ja syömällä aivan armottomasti herkkuja ja syöttämällä niitä Mikollekin niin paljon, ettei sekään jaksa nousta sohvalta tekemään mitään tylsää. Jos sitten huomenna taas olisi elävien kirjoissa kun saa ensin nukkua kunnon yöunet. Tytöt kyllä yritti houkutella ulos tänään ja hetken jo harkitsin suostuvani.. mutta ei musta taida olla siihen. Yritin suoraan koulusta jo houkutella niitä ulos, syömään tai siiderille  kahville, mutta kun ei heti lähdetty niin arvasin et tässä käy näin, kun pääsen kerran kotiin ni tänne jään. Sitäpaitsi ne on järjestänyt joka tapauksessa jo meidän "tuparit", meiltä kysymättä ja niiden johdosta on pakko lähteä jonnekin rilluttelemaan. En edes muista millon niiden piti olla, kai sitten näen kun väkeä lappaa ovesta sisälle.. tästä voisin päätellä, että ollaan itse jotenkin huonosti huolehdittu näistä uuteen kotiin muuttamisen mukana tulleista velvollisuuksista. Tapahtumasta on kuulemma tulossa ihan facebookiin kutsukin. Pyysin ilmoittamaan sen verran tarkasti milloin tämä tapahtuma kodissamme järjestetään, että saisin järjestettyä itseni paikalle :D Muulla ei niin kauheesti oo väliä. Odotan innolla!

Siirsin joitakin päiviä takaperin koneelle materiaalia uuden videokameran syövereistä ja kuvittelin, että voisin julkaista jotakin täällä, mutta ei onnistu. Videoista ei löytynyt montaakaan julkaisukelpoista. Sisältö siis liittyy kuitenkin  vain Mikon 30-vuotis synttäreihin, ei mihinkään sen kummallisempaan. Lähinnä kelvottomuus johtuu kuvaajan huonoudesta, eipä juuri iloa irtoa videoista, joista ihmisten päät ovat karsiutuneet pois. Ja samaan kategoriaan uppoaa muutama muukin vastaava pätkä samalta illalta.. Ostin siis Mikolle synttärilahjaksi Canon Legria HF R26 -videokameran ja toivon kovasti, että sille on myös käyttöä. Uskon, että sen suurin kulutus tulee keskittymään, yllättäin, autourheilun puolelle. Yritän olla sen kanssa aktiivinen vaikkapa seuraavalla reissulla Al Ainissa, Arabiemiraateissa ;) Kyllä, matka on varattu, 20.11, hola Dubai!

Rotax Grand Finals on kartingin suurin kilpailutapahtuma koko maailmassa, ja joka vuosi eri luokissa kilpailee yhteensä yli 200 kilpailijaa. Tämä maailmanfinaaliksi kutsuttu kilpailuviikko huipentuu joka kauden lopussa, ja siellä kilpailee kartingkuljettajien parhaimisto eri puolilta maailmaa. Tänä vuonna saan ylpeänä olla todistamassa, kun Mikko toteuttaa unelmaansa ja kilpailee tässä joukossa. Eurochallengen mestaruus antoi paikan Grand finalseihin ja pitkän odotuksen ja taistelemisen jälkeen sinne todella ollaan menossa.
Alla viime vuoden fiiliksiä Italiasta.

Matka aiheuttaa kyllä taas vähän harmaita hiuksia ja erinäisiä järjestelyitä, työharjoitteluni sattuu tietenkin samaan ajankohtaan. Soitin kuitenkin jo harjoittelupaikkani osastonhoitajalle, hän oli hyvin ymmärtäväinen ja aivan ihana tyyppi kaikin puolin, eli matkan viimeinenkin este (koulua en laske, joku sieltä varmasti nurisee) matkalle on pyyhitty pois edestä. Sovimme, että teen vain ennen ja jälkeen matkan tunteja niin, että tarvittava kokonaismäärä tulee täyteen. Huh ja kiitos! Eiköhän kaikki järjesty kun laittaa järjestymään.

Viime päivinä ollaan myös pohdittu tämän vuoden rakettimyyntejä, ja alun epäröimisestä huolimatta olemme nyt päättäneet lähteä jälleen rumbaan mukaan. Mikolle tarjottiin aluevastaavan paikkaa (=komeeta palkkaa), ja sitä myötä minulle Mikon viimevuotista paikkaa vastaavana omassa työpisteessämme. Viikon työstä palkka joka viime vuonnakin saatiin, oli makoisa, joten houkutus lähteä mukaan on suuri. Ehkä se mahdollistaa meidän haaveen päästä vielä ennen kiekkokauden päättymistä näkemään Teemu Selänne viimeisenä kautenaan tositoimissa. Tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa... Piiiitkää lentoa ja pientä lomaa! Käytännössä tämä tarkoittaa jälleen joulunpyhien lepoa Eurassa ja heti pyhien päättyessä sinkoamista takaisin kotiin ja ensimmäisenä arkipäivänä kiinni rakettipuuhiin. Viime vuonna oli kyllä superhauskaa ja uskon, ettei tämä vuosi kalpene. Harkitsimme jo hetken pitävämme oikeasti pitkän joululoman, mutta ilmeisesti olemme unohtaneet, mitä sellainen tarkoittaa. Jotain syötävää? Mitä sitä turhaan lepäämään..

Sellaista tänne tänään. Haleja!

Invincible

Muutaman päivän jälkeen on taas kiva palata blogin pariin kun on aiheita mistä kirjoittaa. Unpleasant things first, asuntojupakka kaikkine käänteineen tuli päätökseen vielä viime tiistain aikana, kun ilmoitimme maksavamme sen 155 euroa. Saimme 2000 euron vuokravakuutemme, sekä allekirjoitukset paperiin, jossa vuokranantajamme vakuuttavat, ettei meillä enää ole mitään velvoitteita heitä kohtaan. Kaikki puheet siivouskustannuksista ja muusta humpuukista peruttiin, ylläri. End of story.

Nyt taas elämä on urissaan, eli olen töissä. Tänään kello soi aamulla 04.40 ja silmät ristissä (kyllä, just niin) lähdimme suihkimaan Eurasta kotia kohti. Ihana viikonloppu takana, saatiin levätä ja nautiskella, syödäkään ei tarvitse taas viikkoon, kiitos Äiti. Vanhempien uusi koti oli aivan mielettömän ihana, ei ollut vaikeuksia tuntea oloaan kotoisaksi. Ulkosauna maailman parhailla löylyillä kruunasi kaiken. Pihaa on enemmän kuin tarpeeksi ja rakennuslupaakin jäljellä kolmen omakotitalon verran, ehkä me sitten rakennamme oman pesämme samalle tontille myöhemmin ;) Oli kivaa viettää aikaa porukalla, kiitos! Mirka ja Petri tuleekin pian jo meille syyslomaa viettämään, sitä odotan kovasti.

Onko mitään suloisempaa..?

Lauantaina käytiin myös kurkkaamassa miltä Hentun ja Joonan kartano näyttää ja voi veljet! Vielä tekemistä riittää mut kyllä ovat ihmeitä saaneet aikaan nyt jo. Neliöitäkin on tarpeeksi myös karvaisemmille kavereille. Suunnattiin yhdeksäksi Poriin hohtokeilailemaan porukalla ja tämän jälkeen taltutettiin nälkää Amarillossa. Ja vaikka Järvisen Masa haukkuikin mua rännipelleks ennen kun edes päästiin keilahallille asti, niin kuinkas kävikään, olin almost invincible! Kolmesta kierroksesta minä voitin kaksi ja voi, kuinka monta kaatoa teinkään!! Kyllä nyt jaksan olla itseriittoinen. Illan aikana meinasin kuolla nauruun noin 1600 kertaa, on varmaan turhaa sanoa et oli aivan älyttömän kivaa <3 Ikävä iski nyt jo!

Tämä viikko menee suht leppoisasti, töitä vain keskiviikkoiltana ja sunnuntaina, muuten koulua vaihtelevasti. Perjantaina on anatomian tentti, jonka kyllä pitäisi kuormittaa kaikkia näitä päiviä. Nyt mun pitäisi enää löytää jostain se viimeinen motivaation siemen.. Tai oikeastaan siitäkään ei ole puutetta, on vaan niin paljon kaikkea muutakin kivaa puuhaa. Huomenna mennään Hannan kanssa oriflameiltamille ja saunomaan, joten hellllou tiistai!

Nyt kurvailen kotiin murmelin kainaloon, öitä!

Ei kaduta yhtään

Sunnuntaina kerroin, miten omatunto kolkutteli tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Tänään katumukseni tuntuu naurettavalta. Ko. postauksessa esille tuomani asia on myöhemmin saanut aivan järjettömät mittasuhteet, eikä siinä edes kaikki. Tässä teille tarinaa siitä, miten kunnon nöyryyttäjät ja huijarit toimivat.

Lopputarkastus asunnossamme suoritettiin lauantaina 1.10, jolloin vuokranantajamme totesivat meidän olleen esimerkillisiä vuokralaisia ja kehuivat, miten siistiksi asunto on meidän jälkeen jäänyt. Huolimatta heidän järjettömästä vaatimuksesta uudelleensarjoituksen maksamisesta, päättyi tapaaminen kuitenkin suhteellisen hyvässä hengessä kätellen. Avaimet luovutettiin ja asia oli sen suhteen loppuun käsitelty. Eilen asunnon omistajat huomasivat, ettemme ole suosiolla taipumassa heidän järjettömiin vaatimuksiinsa. Tästä kimpaantuneena asia on saanut lisää haaroja. Tilanne onkin yhtäkkiä se, että asunto on jätetty kauheaan kuntoon ja meille on tulossa lasku myös loppusiivouksesta, sekä uusista uunin osista, koska niissä on käytön jälkiä. Olemme olleet yhteydessä isännöitsijään ja lakineuvojaan, kummaltakin taholta olemme saaneet tuen puolellemme. Eilen asunnon omistajat ilmoittivat vievänsä asian käräjäoikeuteen.

Missä pisteessä olemme nyt? Asunnon omistaja on ehdottanut sovittelua. Sarjoittamisen hinta on vähennetty 230 euroon, josta vielä vähennetään avaimien hinta, jonka olemme jo kertaalleen maksaneet. Kaikki puheet loppusiivouksen ja muiden älyttömien asioiden laskuista on pyörretty. Tällä hetkellä pääsisimme heistä ja koko asiasta eroon maksamalla 155 euroa lukkojen sarjoitustyöstä. Tämän olisimme voineet maksaa jo aikanaan, kun avaimet hukattiin. Nyt suostuminen tähän pyyntöön herättää ristiriitaisia tunteita. Laki ja monet osapuolet ovat meidän puolellamme, ei ole epäselvää miten juttu päättyisi. Sen lisäksi myöntyminen tuntuu nöyrtymiseltä ja ottaa luonteeni päälle. Mutta riittääkö jaksaminen ihan oikeasti näin naurettavan asian pyörittämiseen käräjien kautta? Kiinnostaako meitä olla enää tämän asian, tai kyseisten asunnon omistajien kanssa tekemisissä enää yhtään enempää? Onko asiasta ja näistä ihmisistä eroon pääseminen 155 euron arvoista? Ehkä on. Asia on mietintämyssyssä.

Edit: Ihan pakko vielä mainita koko sopan hilpeimmästä jutusta. Asunnon omistajat ilmoittivat meille maanantaina, että jos emme ilmesty lukkojen sarjoituksen aikana paikan päälle tänään klo 11.00 ja tule siivoamaan sarjoitustyöstä aiheutuvia pölyjä ja muita sotkuja, lähettävät he niistäkin meille laskun. Ajattelin, että voisinko samalla mennä kiillottamaan kyseisen herran kengät tai vaikka toimia itse kynnysmattona? Mitä helvettiä ihmisten päässä oikein liikkuu? Joku raja pitäisi kyykytykselläkin olla. Nämä puheet sittemmin tänään peruttiin.

Sunnuntai vaihtuu maanantaiksi

..ja tässä minä vaan istun.

Omatunto kolkuttelee eilisen riehumisen vuoksi, onko tässä nyt ylitetty raja mitä internetissä voi julkaista ja mitä ei? Koen kuitenkin, että blogini on ovi omaan elämääni ja omiin tuntemuksiini, aina ei kaikkia voi miellyttää. Olen edelleen sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuus vallitsee. Huomenna selviää sitten saadaanko se käännettyä oikeudenmukaisuudeksi.

Kävin tässä puolitoista tuntia läpi kouluhommia ja merkitsin kalenteriin tulevia kursseja ja muita tapahtumia ja huomasin sen täyttyvän vauhdilla! Pitänee merkitä kalenteriin myös se aika, jolloin aion pitää vapaata, että sekin on virallisesti varattu. Muuten täytän jokaisen kolon velvollisuuksilla.

Huomenna on viimeinen työpäivä seuraavaan viikkoon, joten odotettavisssa on vapaita iltoja, jee! Alkaa vihdoin löytyä niitä koloja liikunnallekin. Aikaisemmin jo kerroin uudesta salista, Korso Gym on oikeasti ihan mahtava löytö. Kävelymatkan päässä kotoa laadukas kuntosali ja hyvät ryhmäliikunnat, valtavana plussana myös mahdollisuus käyttää palveluita tekemättä elämän pituista sopimusta heidän kanssaan. Asiakkaalla on mahdollisuus maksaa jäsenyyttään vuodeksi, kuukaudeksi, 10 kerraksi, kertamaksuna... as you like. Hinnatkin on sopivat verrattuna Elixian 70e/kk. En hauku, Elixian palvelut ovat erinomaisia ja jos en olisi opiskelija, varmasti nieleskellen maksaisin senkin summan. Lompakon kevennyttyä on kuitenkin kiva, että sali ei ime koko kuun budjettia ja silti saa reilusti vastinetta. Viime maanantaina jo kävimme siskon kanssa testaamassa Zumban, jonka olin täysin unohtanut olevan ei-minun-laji. Koordinaatiokyky on aivan hukassa, tuntuu, etten erota edes oikeaa vasemmasta. Taidan antaa tilaa niille, joille tanssilliset lajit oikeasti ovat omiaan ja siirryn itse body pumpin puolelle. Ehkä sitten käyn taas nolaamassa siellä itseni, kun sisko seuraavaksi tulee tänne ja haluaa tanssimaan rumbaa ja jiveä. Mitä sitä ei siskonsa eteen tekisi..

Kello on taas niin paljon, että se on hyvää yötä ja huomenta. Unet jää omaan mittakaavaani sen verran lyhyeksi, ettei edes tunne nukkuneensa. Terveisin 12 tunnin yöunia kaipaava.

Ps. Alla oleva pohdintani väkivaltaisuudesta sai kimmokkeen, kun kuuntelin tänään Radio Novalta keskustelua aiheesta tulevaan kansainväliseen väkivallattomaan viikkoon liittyen. Kyllä oikeasti laittaa tällaisen tytön hiljaiseksi, kun kuuntelee faktoja. Kyllä mulla on ollut helppo elämä. Olisi ihanaa, jos jokaisella olisi sellaiseen mahdollisuus.

Anger management

Tajunta räjähtää, ei voi olla todellista, että maailmassa on kaksi noin uskomatonta ihmistä kuin meidän vanhat vuokranantajat. Todennäköisesti kukaan muu ihminen maailmassa ei oo saanut mua koskaan vihaamaan itseään näin paljon! Tarinoita puolentoista vuoden ajalta riittäisi enemmänkin, mutta keskityn nyt tähän viimeiseen, joka pilasi oman päiväni aivan totaalisesti.

Olemme saaneet aikanaan asuntoomme kolme avainta ja tänään palautimme täsmälleen saman määrän takaisin asunnon lopputarkastuksen yhteydessä. Välissä ehti sattua ja tapahtua, olemme kertaalleen hukanneet kaksi kappaletta avaimia (ulkomailla), jonka jälkeen selvitimme sekä vuokranantajilta, että isännöitsijältä miten toimitaan. Kummaltakin vastaus: voimme teettää uudet, lukkojen sarjoitus ei tarpeellinen. Selvä. Avaimet teetettiin ja maksoimme niistä lähes 100 euroa. Tänään sitten nämä rakkaat ystävämme ilmoittivat, että asunto on muuten ok, mutta ensi tiistaille on tilattu lukkojen uudelleensarjoitus ja se veloitetaan meidän vuokravakuudesta. Anteeks mitä?! Asiasta ei sen enempää tarvitse heidän mielestään keskustella, vaan se on ilmoitusluontoinen. Maanantaiaamuna tulee soimaan isännöitsijän (ja tarpeen tullen monen muun tahon) puhelin ja lujaa, otamme selvää kenen tämä idea on ja kuka sitä muka puoltaa, ja mitä oikeuksia kenelläkin oikeasti on. Luulen, että tämä on nyt aivan täysin kahden ihmisen hatusta tempaistu juttu, eihän kukaan voi oikeasti olla samaa mieltä. Avainten teettämisestä on aikaa vaikka ja kuinka ja silloin asia oli aivan selvä ja loppuun käsitelty. Eihän meille vaan voida ilmoittaa yhtäkkiä kun vuokravakuus pitäisi maksaa takaisin, että "seuraavan asukkaan turvallisuuden maksimoimiseksi" he sarjottavat lukot uudelleen ja me olemme maksumiehiä. Naurettavaa!! Seuraavan asukkaan turvallisuuden maksimoimiseksi he voivat vaikka asentaa kalterit ikkunoihin, mutta eivät meidän rahoillamme.

Käsi ylös jokainen, joka on eri mieltä kanssani. Keskustelen asiasta mieluusti ja kuulen järkeviä perusteluja.

Uskomatonta myös tämän päivän tapahtumissa on se, että tämä rouvashenkilö kävi läpi asunnon jokaisen alkuperäisen sähkölaitteen KÄYTTÖOPPAAN kanssa, ja tarkisti, että onko jokainen osa tallella. Puutoslistaan löysi tiensä muun muassa joku helvetin kiertoilmauunin jonkun osan suodatin, jonka ulkonäöstä minulla, Mikolla tai edes hänellä itsellään ei ollut tietoa. Mutta se puuttui kuitenkin. Vaikka en ole edes koko kiertoilmatoimintoa uunissa käyttänyt milloinkaan. Huoh. Kävi myös ilmi, että huoneiston käyttöopas (seriously, huoneiston käyttöopas?) sanoo, ettei tuuletusikkunoita saa pitää auki pitkää aikaa, vaan tuulettaminen tulee tapahtua nopeasti ja asukkaan paikalla ollessa. Me tietysti rikoimme tällaista sääntöä räikeästi ja jäimme vielä kiinni törkeästä teosta. Samoin, kuin parvekelasien auki pitämisestä. VOI LUOJA. Tämän päivän ansiosta kumarran taas syvemmin Jumalaa siitä, että meillä on ihan ikioma koti, jossa saan käyttää tuuletusikkunoita tuuletukseen, ja jonka uunissa ei ole kiertoilmatoimintoa.

Kiitos ja anteeksi. Nyt on oikeesti jo parempi mieli, kun sain tuulettaa vähän itseänikin täällä. Mikon piti lähteä säbäjoukkueen saunailtaan, mutta mun ilokseni päättikin jäädä kotiin. En tiedä johtuiko se minusta, vai Age of empiresistä. Meillä on täällä ihan oma saunailta, hulluttelin ja ostin kaupasta tacotarvikkeet ja pari somersbytä... -byytä.. miten se kuuluu sanoa? Somersby -siideriä? Ja sauna on taas pian lämmin, itse olin eilen niin leffan pauloissa etten ehtinyt koskaan löylyihin asti. Tänään uusi yritys!

Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua <3

My day

Tänään, istuessani kliinisten laboratoriotutkimusten teoriatunnilla, huomasin taas olevani oikeassa paikassa. Vaikka koulunkäynti silloin tällöin tympii, antaa se kuitenkin suurta riemua ja toivoa siitä, että jonain päivänä ihan oikeasti teen työtä josta pidän, enkä myy liittymiä ja huonoja puhelimia. Olen myös saanut opiskeluun vihdoin sen otteen, jota haparoivasti yritin jo viime keväänä. Kesti monta kuukautta ennen kuin edes tajusin opiskelevani, ja ennen kuin huomasinkaan, paljon oli hurahtanut ohi enkä ollut ehtinyt edes saada lankojen päistä kiinni. Nyt olin skarppina heti lukukauden alkaessa ja opinnot ovatkin lähteneet käyntiin huomattavasti paremmalla menestyksellä, kuin viime keväänä. Toistaiseksi on vielä paikkaustöitä, viime kevään reissut ja muut opiskelua haittaavat tekijät rokottivat multa luentoja ja labroja, jotka koitan kovalla vimmalla saada suoritetuksi seuraavaan harjoitteluun mennessä. Tavoitteena olisi saada opinnot taas ajantasalle jouluun mennessä, jotta pääsisin aloittamaan kevätlukukauden puhtaalta pöydältä.

Tänään sen sijaan kotona sohvan nurkkaan istahtaessani huomasin, että myös koulun ulkopuolella olen elämässäni ehdottomasti juuri siellä, missä pitääkin. Mulla on ihana koti, upea kumppani, mahtavia ystäviä ja maailman paras perhe. Mulla on myös ihan kiva työpaikka, vaikka sitä blogin alkupuolella parjasinkin. Tuijottelin ikkunasta ulos ja hymyilin. Hymyilen vieläkin.

Minä ja mun viltti, torkkupeitto, tai miksi ikinä haluatkaan sitä kutsua.

Tänään on kiva päivä! Sain nukkua sopivan pitkään, nousin yhdeksältä eikä vielä ollut kiirettä minnekään. Menin kouluun puolilta päivin, pääsin kolmelta ja tiesin, että ilta on vapaa. Torkahdin vähän junaan kotimatkalla ja havahduin onneksi kuulutukseen oikealla asemalla. Kaupan kautta kävelin kotiin, ilma oli ihan mielettömän upea. Ottaen huomioon, että on syyskuun viimeinen päivä, +20 astetta on paljon. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja ympärillä kaikki hehkui punaisena, oranssina, keltaisena.. wau! Muuton jälkeen muhun on iskenyt joku kummallinen tauti, tai muu määrittelemätön mielenhäiriö. Tartuin ensimmäisenä imuriin (siihen uuteen, ihanaan Hooveriin), pyyhin pölyt, tiskasin tiskit, laitoin pyykit ja sit istahdin siihen sohvan nurkkaan, jota aikaisemmin mainostin. Ihanaa olla kotona! Täällä on kovin kotoisaa, etenkin nyt, kun kaikki ihanat kukat ja viherkasvit, joita ollaan saatu ihan älyttömästi, ovat vielä toistaiseksi elossa. Itsekin hankin joitakin, mutta ne on sellaisia IKEAn ikuisuuskasveja, etten niitä onnistu tappamaan kuitenkaan, kuulemma. En usko. No, joka tapauksessa.. Nyt Mikko istuu kaverinsa kanssa yläkerrassa, punaviinipullo näytti olevan seurana, ja mulla on hyvää aikaa bloggailla. Tästä noustessani todennäköisesti siirryn ainoastaan jääkaapin kautta jälleen siihen samaan sohvan nurkkaan, ysiltä alkaa joku leffa, minkä voisi perjantain ratoksi katsoa. Jalkakylpy vois tehdä terää.... Ja saunakin olis lämpeämässä.

Tuleva viikko, huominen ja sunnuntai mukaan lukien, pitää vielä jaksaa rutistaa töissä ja koulussa. Seuraava vapaa koittaa ensi viikon lauantaina. Ajateltiin lähteä Satakuntaan päin, mäkin taisin saada viikonlopun vapaaksi. Odotan innolla, että päästään näkemään vihdoin ja viimein meidän perheen uusi koti, ja voi luoja, miten pitkä aika on siitäkin, kun Hentun kanssa ollaan viimeks nähty. No, nyt nähdään! :) Monenlaista. Rutistuksia sinne suunnalle, Euraan ja Henttulaan!

Loppuun teki mieli laittaa vähän kesämuistoja, nyt kun se alkaa olla jo takana päin. Vielä viime hetken fiilistelyä :) Kohta tulee talvi... loska.. lumi.. pakkaset.. ja joulu <3

Yksi vapaapäivä tilattu

..vielä se ei ole saapunut, odotan kovasti. Ehdin jo salaa haaveilla vapaasta viikonlopusta, mutta kyllähän se oli tiedossa, että ihan turhaan. Koko viikonloppu töitä, mutta seuraavan oon pyytänyt vapaaksi, katsotaan kuinka käy. Parempi se on vähän töitäkin paiskia, valtio loogisesti pienentää opiskelijan tukea kun asumismenot nousevat. Go KELA! Eihän tässä nyt tietysti mitään ongelmaa ole kun vuorokaudessa tunteja on 24, hyvin ehtii käydä koulussa, töissä ja vielä nukkuakin. Ainiin mut mites se sosiaalinen elämä ja elämä yleensäkin?

Vapaata kyllä oli viime viikonloppuna, ja oli muuten hauskaakin! Lauantaina juhlittiin Mikon eilisiä 30-vuotissynttäreitä (+ Hannan kunnioitettavaa 22 vuotta!) kymmenpäisen kaveriporukan kanssa ja sunnuntaina juhlat jatkuivat kun Euran väki ilmestyi yllätysvierailulle. Mikko ei etukäteen tiennyt kummastakaan, vaan autuaasti buukkasi lauantaipäivän täyteen palaveria, sillä välin kun minä olin "töissä", eli kotona paistamassa piirakoita ja kakkuja ja siivoamassa hullun lailla. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka jouduin salailemaan ja piilottelemaan kaikenlaista, kuten ruokatarvikkeita ja juomia siivouskaappiin ja sitä rataa. Vähän ennen yllätystä meinasin paljastua parin mokan takia, mutta sain vielä syötettyä puppupuheita sen verran, ettei M kotiovelle saapuessaan osannut odottaa, että olohuoneessa odottaa iso kaveriporukka valmiina juhlistamaan pyöreitä vuosia. Hämmennys oli melkoinen! Ilta oli mukava, mutta yötä myöden rällästäjiksi meistä ei enää näytä olevan, viimeisetkin tuikut alkoivat sammua jo yhden jälkeen ja bäkkäriltä oli vielä pitkä matka kotiin. Koko lauma vaappui zombina juniin ja busseihin ja toivotteli hyvää yötä kun monet ihmiset jäivät vielä tallomaan toistensa varpaita baarien tanssilattioille.

Sunnuntaina M kuvitteli meidän syövän hyvin ja lepäävän, ja syövän taas.. Unikin alkoi kesken päivän maistua ja siihenhän sitten sohvalle edellisestä illasta väsynyt juhlija simahti sillä aikaa, kun valmistelin illallista kuudelle. Voisitko kuvitella mitään mukavampaa, kuin anopin yllätysvierailun kesken päiväunien? ;) Onneks Mikolla onkin vähän spesiaalit appivanhemmat ja yllätys oli oikeasti tosi mieluinen. Oli aivan superihanaa nähdä koko porukkaa, äitiä, isää, siskoa ja Petriä pitkän tauon jälkeen! Ilta kului kuulumisten vaihdossa ja vatsa täyttyi ruuasta ja edellisen päivän kakuista ja leivonnaisista, joita oli vielä yllinkyllin jäljellä. Aikaa vaan olisi vaadittu viisi kertaa enemmän, jotta se olisi edes vähän paikannut edeltävää pitkää taukoa, mutta toivotaan, että lähitulevaisuudessa onnistutaan järkkäämään paremmin yhteisiä juttuja. Mekään ei olla käyty Eura-Harjavalta-Pori -akselilla vissiin vuosisataan, olis miljoona syytä lähteä kuhan löytyisi jostain sellainen väli, että ehtisi. Haaveilen nyt, että se tapahtuis viikon päästä vkloppuna, mutta johan se todistettiin postauksen alkupuolella, että ei ne haaveet aina niin vaan toteudu.. I´ll try my best.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi ihana ja Mikko tuntui olevan tosi otettu kaikesta, supersuuri kiitos jokaiselle, jotka olitte paikalla! Mulla itselläni oli hauskaa kun sain yksin tirskua ja hihitellä kaikelle, kun viikon aikana enemmän ja vähemmän jouduin leikkimään salaista agenttia. Eilen, oikeana syntymäpäivänä, käväisi vielä Mikon sukulaisia kakkukahvilla ja katsastamassa meidän uuden asunnon, nyt alkaa olla humpat ja jumpat (mistä tulikin mieleeni, että sain Mirkan mun kanssa zumballe viime maanantaina!) remuttu ja olis kiva rauhottua vähän välillä, mutta eeeeehei, vielä ainakin tämä viikko on täyteen buukattu ohjelmaa.

Nyt alkaa kello olla sopivasti sen verran, että voin alkaa sulkea myymälää :D Viimeinen tunti duunissa on aina samanlainen, kukaan ei käy enää sen jälkeen, kun kello on lyönyt kahdeksan. Nyt on sitten tämäkin aika käytetty hyödyksi. Koitan laitella jossakin välissä tänne vähän linkkejä viime lauantain tarjoiluista, oli superhelppoja ja aivan mielettömän hyviä pikkusuolaisia!

Elämä voittaa

Kyllä on sitten viime aikoina taisteltu poikkeuksellisen paljon erinäisiä elämää hankaloittavia juttuja vastaan, kuten esimerkiks aivan järkyttäviä vatsa- ja kuumetauteja. Itse sentään tervehdyin Egyptin jälkeen ilmestyneestä taudista, mutta Mikolle se palasi - entistä pahempana. Ranskassa ollessamme viime perjantaina alkoi kipuilla ja lauantaina sitten parin erän jälkeen vietiin mies ambulanssilla paikalliseen sairaalaan - nestehukka oli kova. Vatsatauti ja melkein 40 asteen kuume häivyttää kehosta nesteitä huomattavasti hurjempaa vauhtia, mitä niitä pahoinvoivana saa sisään. Vuorokausi sairaalassa kohensi kuntoa sen verran, että Mikko oli kykeneväinen osallistumaan palkintojenjakotilaisuuteen sunnuntaina. Kyllä muuten, to be honest, olin niin ylpeetä tyttöystävää kun tuore Euroopan mestari nousi podiumille ja päästiin kuulemaan Suomen kansallislaulu kauden päätteeksi. :)

Sunnuntaina iltaa kohden olo meni taas heikompaan ja maanantaiaamuna oli suorastaan ihme, että ylipäätään onnistuttiin lentämään takaisin Suomeen. Kotiutumista seuraavana yönä lähdettiin taas peijaksen sairaalaan, kun tauti otti takapakkia tosi rajusti. Nyt kuitenkin vihdoin antibioottien aloittamisen jälkeen Mikko alkaa olla kunnossa ja enää tuskin tulee mitään takaiskuja. Pidän kyllä huolen, ettei M liiku kotoa mihinkään ennen maanantaita, silloin saa ehkä lähteä töihin jos on terve :D Tauti vei kaikki voimat sekä sairastavalta, että unen puutteen ja huolehtimisen vuoksi myös itseltä, olen helpottunut, että ollaan jo voiton puolella. Sairaaloissa valvotut yöt jättivät univelkaa ja nyt ollaan nautittu pari yötä piiiiiitkistä unista (tänä aamuna vähän turhankin pitkistä kun meinasin myöhästyä töistä). Nyt jaksaa jo taas hymyillä!

Näiden tapahtumien valossa kodin laitto on jäänyt vähän taka-alalle, mut viikonlopun aikana vihdoin varmasti saadaan vikat tapetit makkarin seiniin ja eilen käytiin Hannan kanssa vielä IKEAssa tekemässä muutaman tunnin kierros, nyt on verhotankoja ja -kankaita, viherkasveja ja sitäsuntätä. Sit aletaan olla jo suhteellisen hyvin voiton puolella. Vanha koti pitäisi käydä tyhjentämässä loppuun, mut taistelen sitä vastaan henkisesti kaikin keinoin, koska jäljellä on enää se kaikki ärsyttävä ja inhottava pikkuroina, jotka eivät oikein kuulu minnekään, mutta joita ei muka voi kuitenkaan heittää pois. Olisin onnellinen jos joku vaan hoitaisi ne pois, voisin vaikka maksaa siitä, etten joutuisi miettimään niitä enää ikinä :D In my dreams. Itsehän se on tehtävä, tyhjennettävä, pakattava ja siivottava. Huoh.

Eilen sitten ravaamisen päätteeksi istuttiin iltaa meillä kahden Hannan ja kahden Mikon kanssa, tyhjennettiin pullo viiniä, syötiin hyvin, saunottiin ja poltettiin kynttilöitä, voi veljet miten koti tuntui kodilta :) Tänään varmasti vietetään ilta kaksisteen ehkä parin leffan kera. Pitkästä aikaa yhteinen vapaa lauantai-ilta ja vielä huominenkin. Tällä hetkellä kaikki aika menee koulussa, lukemassa, töissä ja uuden kodin laitossa, mutta niiden lomassa yritetään jossain välissä vähän vaihtaa vapaallekin.. Toistaiseks huonolla menestyksellä. Kivaa on kuitenkin ollut, ja kivoja juttuja on lähiviikkoina tulossa!

Postauksesta tuli aivoton ja asiasta toiseen hyppivä, työt haittaavat vähän keskittymistä ;) Palataan taas.

Kotipesä

No jopas on ollut vähän ajan puutetta.. Nytkään en ajatellut koneella istua montaa hetkeä. Viime viikko on puurrettu aamusta iltaan ja välillä yöhön asti remontti- ja muuttohommia. Nyt suurin urakka on ohi ja on aika nauttia uuden kodin onnesta. Makuuuhuone on vielä keskeneräinen ja vaatehuoneen rakennus edessä, mutta muuten alkaa näyttää suhteellisen hyvältä. Lukuunottamatta sitä, että siellä ja täällä pyörii jätesäkkejä ja remppatarpeita.. oon yrittänyt parhaani mukaan piilotella niitäkin. Mut kyllä on kannettu, roudattu, maalattu, asennettu, porattu, ruuvattu, väännetty ja käännetty. Viikonloppuna saatiin suurin urakka alta pois, kiitos ahkerille, ihanille ystäville. Muutettiin, kasattiin (IKEA..), järjesteltiin, ihmeteltiin, käänneltiin ja pyöriteltiin.. ja syötiin hyvin. Urakan päätteeksi piti lämmittää sauna ja tyhjentää jääkaappi sinne  hankituista siidereistä ja lonkeroista, mutta kello näytti niin paljon, että tätä tapahtumaa siirrettiin toiseen päivään. Seuraavaksi tänne tullessa saa vaan istahtaa sohvalle (ja saunan lauteille) ja rentoutua. Ei tässä silti vielä kaikki, hommat ei tietenkään rajoitu remppajuttuihin, to do -lista alkaa olla yhtä mittava kuin kenon onnittelijasoittajan. Hanki sitä, osta tätä, soita sinne, käy tuolla... Mutta niistä pitää selviytyä ihan itse.

Elämä on palannut normaaleille raiteilleen, koulu jatkui ja että on kivaa! Syksystä on tulossa välillä enemmän, välillä vähemmän intensiivinen, ja seuraava harjoittelujaksokin pyörähtää käyntiin taas marraskuun alussa. Minä tykkään, minä tykkään. Mitään muuta kovin ihmeellistä ei viime viikkoihin liity. Egyptitauti ei meinannut hellittää, sen vuoksi meni pedissä tosi pitkä aika ja hyviä päiviä valui viemäristä alas. Loppuaika on ollut yhtä remppaa, rautakaupassa ja IKEAssa juoksemista. Että siinäpä se sitten onkin kaikki tapahtunut pähkinän kuoressa. Täällä päässä on yksi vähäsen uupunut, mutta älyttömän onnellinen tyttö!

Ja sitten alla vähän kuvia. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Asunnossa kaikki oli "ihan ok" alun alkaenkin. Lattiat tosin esimerkiksi oli tehty huolimattomasti ja kävi heti selväksi, että ne tehdään uudelleen, materiaalilla tai toisella. Olohuoneen seinä näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta todellisuudessa se näytti jotenkin ihan pohjamaalilta, ja oli aivan täynnä reikiä, entisellä omistajalla oli ilmeisesti ollut noin 216 taulua seinällä. Samaa väriä oli käytetty myös alakerran toisessa makuuhuoneessa, josta tuli meidän käytössä työhuone. Päätimme kääntää väriä lämpimämmän sävyiseksi, tummanruskeaan. Asunnosta löytyi muutamia enemmän tai vähemmän hullunkurisia ratkaisuja, mutta onneksi niitä on ollut helppo fiksailla. Rakastuttiin kuitenkin tilan valoisuuteen ja avaruuteen, koko yläkerta on yhtä suurta tilaa. Asunnosta näkyi huikea potentiaali, kun osasi katsoa värimaailman ja pienten virhekohtien taakse. Kuntoluokitus on kuitenkin hyvä, ja pintaa syvemmälle ei rempan kanssa tarvinnut mennä. Taloyhtiötäkin on hoidettu mainiosti ja tulevan vuosikymmenen remonttisuunnitelma kustannuksineen on inhimillinen.

Ei muuta kun maalikaupoille.. mukaan tasoitteet, maalit, telat ja sudit ja ja.. lista jatkuu. Maalaaminen on remppapuuhista mukavinta, joten yötä myöten omin pikku kätösin sudin maalia seinille. Mikko hoiteli sillä välin lattiajuttuja, mittaili, tilaili ja asenteli.

Muutamia lyhyitä yöunia ja miljoonia rautakauppavisiittejä myöhemmin ollaan seuraavanlaisessa pisteessä:

Kuten näkyy, lattialla ja seinän nojilla lojuu vielä esimerkiksi alakerran "aulan" ja vaatehuoneen matto rullassa, IKEAan palautettavaa tavaraa pahvilaatikoissa, DVD-levyt keittiössä jne.. Nekin tuosta sitten ensi viikolla häviää. Kuvissa ei vielä näy lattialistat paikallaan, mutta nekin saatiin vihdoin ja viimein. Kaikki tekstiilit uupuu, samoin muut pienet yksityiskohdat. Ei ole verhoja, eikä pöytäliinoja, niitäkin viilaillaan tässä pikkuhiljaa. Tumman seinän vastakohtana on tarkoituksena käyttää ihan vaaleita tekstiilejä. Uudet sälekaihtimet ovat myös tulon päällä, vanhoista suunnilleen joka toinen säle on rikki, verho ei laskeudu alas, tai verho on väärän kokoinen. Vähän toisella kädellä joku näitä tehnyt. Mutta huomatkaa Egyptistä tuotu aarteeni keittiön pöydän yllä! Paikka kyllä tulee vielä vaihtumaan, kun Stenvallini saapuu vanhalta asunnolta (unohtui toistaiseksi seinälle) ja vie tämän paikan.

Mut voi luoja miten rakastan noita uusia työpöytiä. Työhuoneella on ihan oikea merkitys, kun kummallakin on oma, tilava työpöytä, johon mahtuu levittämään tietokoneet, kirjat ja paperit. Bueno. Työhuone on muuten vielä vaiheessa, pöytien lisäksi huoneessa ei vielä ole muuta valmista.

Makuuhuoneessa asuu uusi linnani, siis vihdoin se suuri, päädyllinen parisänky mitä olen kaivannut. Nukkuminen 120cm sängyssä on toisinaan saanut haaveilemaan tästä nykytilanteesta. Kuvia ei tule, koska mitään muuta esiteltävää näiden seinien sisällä ei vielä ole, ei edes tapetteja seinillä. Ne saatiin tänään, ja odottavat vielä tapetoijaa. Siihen saadaan uskoakseni myös ratkaisu ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan tämä 82 neliötä on taipunut juuri sellaiseksi kodiksi, josta haaveilimme. Parin yön jälkeen alan jo kotiutua. Hassua muuten, miten omaa pesää rakentaessa noudattaa tietynlaista kaavaa hyvin useissa asioissa.. Tämä kuuluu näin, koska näin äiti/isäkin laittaa. <3

Nyt, tämän pirun puolitoistatuntisen jälkeen jonka tässä vietin, vaikka ei pitänyt, siirryn sohvan ja telkkarin kautta lepäämään. Huomenna herätys klo 06.30, kouluun muutamaksi tunniksi ja illalla 19.30 istun koneessa matkalla Pariisiin.  Au revoir!

Juna kulkee vaan

Istun junassa matkalla kohti Jyväskylää. Onneksi en pakannut kauheesti hellevaatteita, nyt se syksy on kyllä tullut! Jotain helteitä kai vielä luvattiin, mutta nähtäväksi jää. Nyt on ainakin vilpoista. Aikaisemmat arveluni pakkaamisesta meni ihan nappiin: en pakannut tavaroita vielä Egyptiä varten. Jyväskylästä kotiudutaan myöhään sunnuntai-iltana ja lento Hurghadaan lähtee maanantaiaamuna 07.15. Ihan perinteisesti meni siis tämäkin. Etsitään sitten passeja ja tikettejä su-ma yönä. Ja nukutaan maanantaipäivä biitsillä kuhan päästään perille.

Mun piti tänään vaan käväistä töissä, olla sen aikaa, että pahin ruuhka hellittää. Lähdin lopulta viiden huitteilla, jotta ehdin kuuden junaan. Ihan älytöntä pyöritystä. En voi väittää, ettenkö olis tulevasta lomasta ikionnellinen. Lomankaan jälkeen ei tarvii enää istua joka päivä Dna Kaupassa, vaan saa pääsääntöisesti käydä koulua. Sitä odotan. Varmaan ehtii kyllä mieli muuttua senkin suhteen vielä syksyn ja kevään aikana monta kertaa. Sitä vaan ei ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina haluaa jotain muuta.

Eilen oli kaupantekopäivä. Oli hienoa istua Nordean Myyrmäen konttorin isoimmassa neuvotteluhuoneessa paperipinon keskellä, niinkuin muka aikuiset konsanaan. Nimeni kirjoitin aivan sumussa hirveään määrään papereita ja sen verran huolimattomasti niitä luin, että mut olis saanut kyllä varmaan allekirjoittamaan mitä vaan.  Olo on kuitenkin ihan huikea!! Ihan mieletön fiilis kun saa käteensä paperin, jonka mukaan omistamme ihan oman asunnon (isännöitsijätodistuksen mukaan muutaman naapurinkin asunnon, kiitos kirjoitusvirheen osakenumeroissa). Naama mandariinilla sitten lähdettiin pankista erinäiset lahjukset kainaloissa, pyyheliinoja, iittalaa, punaviiniä. Jopas jotakin. Kyllä on kivaa olla kamalasti velkaa. Hetken näytti pankkitilin saldokin mielekkäältä. Myyjän ja välittäjän kanssa pohdimme mitä tapahtuu, jos koko porukka takaajineen päivineen häviää rahojen kanssa Bahamasaarille ennen kuin nimet ovat vedetty papereihin. Yhteistuumin kuitenkin tultiin siihen tulokseen, ettei taida kannattaa. Kovin oli hauskaa. Myyjä oli hauska heppu, kertoi motocross -naapurista ja erotteli taloyhtiöstä kivat ja vähemmän kivat tyypit. Välittäjällekin menee paljon kehuja. Huom! -kiinteistövälityksen ja ainakin oman välittäjämme Sami Luukkosen kanssa homma toimi älyttömän hyvin. Rehellinen ja toimelias nuori mies teki kyllä työnsä ja enemmän. Toki hänelle siitä palkkaa maksetaan, mutta on niitä toisenlaisiakin. Kiinteä palkkio prosenttiosuuden sijaan antoi ainakin itsellemme käsityksen, ettei välittäjä tee/jätä tekemättä asioita vain tienatakseen itse enemmän rahaa. Rehti ja positiivinen kuva jäi meille, kiitos.

Muuttoa aletaan tehdä heti reissusta kotiuduttua, 22.8 saamme avaimet käteen. Ensin varmaan vähän pikkufiksailuja joita halutaan laittaa omanlaiseksi. Tänään kävin hoitamassa nettiasiat kuntoon, eihän sitä ihminen ilmankaan pärjää. Elisa viihde tuli mainoksen uhrina hankittua. Tunnen itseni petturiksi, mutta ei ole mun vika, että denari tarjoaa osoitteeseemme vain lämmintä kättä. Viihteen kaupanpäällisenä sitäpaitsi tuli karaokemikseri, joka pitää sit tupareissa laittaa testiin. Tupareita ennen kekkerit ovat kovin yksitoikkoisia. Mikon kanssa sovittiin, että jääkaappi on täynnä lonkeroa anytime, kuhan seinät saa maalia, huonekalut tulee koottua ja tavarat löytää paikoilleen. Että tervetuloa vaan!

Fiilistelin muuten jo kesän löhöiltyäni tulevaa kotisalia, jos se vaan miellyttää silmää jahka ehdin käydä tutustumassa. Kivenheiton päässä kotoa on KorsoGYM, ilman mitään elinikäisiä sopimuksia, clubijäsenyyksiä tai muuta humpuukia.. Raakaa punttia ja bodypumppia. Ja zumbaa! Kiitos geenit, että löhöjakson aikana paino ei suinkaan ole noussut, vaan tippunut kaksi kiloa. Tosin itse toivon niitä kiloja jo takaisin ja korkojen kanssa, kiitos. Kuitenkin punttisalilta hankittuna, eikä mäkkäriltä. Viime talven housuissa on jo liikaa tilaa vyötäröllä.

Punainen tupa ja perunamaa

"Matkalle mukaan" -listani on edelleen tyhjänä. Ruutuvihko, johon niitä merkintöjä pitäisi ilmestyä, on päässyt toimittamaan hiirimaton virkaa. Tavaroita ei ole mennyt matkalaukkuun itsekseen. Pyykkejä on onneksi enemmän puhtaana kuin likaisena, kiitos naapurit, että olette kestäneet pesukoneen meteliä yötä-päivää. Meidän taloudessa rampataan jossain reissussa niin tiheään tahtiin, ettei ehdi pestä edellisen reissun pyykkivuorta kun jo ollaan menossa seuraavalle. Nytkin pitää Jyväskylässä roikottaa jotain verkkarityylisiä riepuja päällä, että jää sitä kevyttä, kivaa ja käyttökelpoista Egyptin matkalle. 40 asteen lämpötiloissa ei kyllä kovin paksulti sitä vaatetta tarvita, että ei kai tässä hätää.

Reilun puolen vuorokauden kuluttua olen sitten päässyt eräänlaiselle virstanpylväälle elämässäni ja hankkinut oman kodin. Onneksi tätä on mun kanssa jakamassa yksi parhaimmista ystävistäni, ihana kumppani, kaikenkaikkiaan aika kiva tyyppi. Eiköhän meistä ole toisillemme vertaistueksi, vaikka toista kiinnostaakin enemmän työhuoneen säilytystilat ja toista pihan penkeissä kasvava lehtisalaatti. Jotenkin vähän jännittää, vaikkei siitäkään sitten mitään hyötyä ole. Luulisi, ettei ole mikään big deal tehdä vähän asuntokauppoja. Kyllä se vaan mulle merkitsee jotakin.. Ainakin sitä, etten ole enää viisitoista. Ei ole nimittäin sitäkään helppo toisinaan ymmärtää.

Viikonlopun suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia tänään... Työpaikallamme vallitseva työvoimapula johti siihen, että jos starttaan huomenna illalla Jyväskylään, jätän kollegat kahdestaan perjantaipäiväksi, ja voi kun tietäisitte millaista sirkusta se on. Perusperjantaina neljäkään myyjää ei tunnu toisinaan riittävän. Koska mulla on myös melko hyvä pomo, joka antaa mulle paljon erivapauksia koska osaan pyytää kauniisti (ja teen hyvää suklaakakkua), ajattelin, että vastapalvelus joskus voisi olla paikallaan kun sitä kauniisti pyydetään. Porskutan siis vielä huomisen töissä tavalliseen tapaan ja perjantaina lupasin mennä muutamaksi tunniksi helpottamaan päivän ruuhkasumaa, koska mun tilalle ei saatu tuuraajaa. Lähden kuitenkin hyvissä ajoin ehtiäkseni johonkin järkevään aikaan lähtevään junaan joka kuljettaa mut Jykilään. Käy se näinkin.

Huomenna siis kiva päivä! Iltavuoro, saa nukkua pitkään. Pankissa käynti sinänsä ei ole erityisen hauskaa, mutta seuraukset sitäkin mukavampia. Me Naiset ilmestyy torstaisin. Aamutee + uusi lehti, kyllä kelpaa. Torstaisin ilmestyvää hömppälehteä fiilistellessäni voin vaan miettiä, että kyllä on pienet ilot..

Hyvää yötä :)

Terveisin,

Äärimmäisen väsynyt bloggaaja

Ps. Mustikkapiirakka oli menestys

Piirakkaa ja päiväunia

En nyt edes yritä piilotella... Heti alkuun ajattelin läväyttää, että allekirjoittanut on ylihuomisesta lähtien onnellinen ensiasunnon omistaja! Tarkemmin puolikkaan asunnon.. En sitten tiedä valitsisinko yläkerran vai alakerran? Etupihan vai takapihan? Pikkuvessan vai kylppärin? Heheeee, onneksi ei tarvii valita, kuhan halusin ilmaista, että meillä todella on nämä kaikki! Ehkä on lapsellista fiilistellä näin, mutta olkoon. Se on minun koti, meidän koti. Ensimmäinen laatuaan. Mulle hemmetin iso asia, sanokaa mitä sanotte.

Muutaman viikon päästä asutamme rivitalokolmiota Itä-Vantaalla, lähellä Korson juna-asemaa. Asunnon linkitin tänne aikaisemmin, mutta koska se on poistunut myynnistä, ei linkkikään luonnollisesti enää toimi. Kuvia tulossa heti, kun pääsemme asuntoon käsiksi. Kaupat on sovittu tehtäväksi torstaille klo 13 ja reissusta palattuamme 22.8 saamme avaimet ikiomaan kotiimme. Sit alkaakin pikkupuuhailu. Asunto on hyvässä kunnossa, mutta muutamia juttuja haluamme muuttaa oman maun mukaiseksi. Maalaushommia ainakin, ja pihan laittoa ennen talven tuloa. Voihan veljet.. Projektin edetessä laitan kyllä tänne materiaalia. NYT on tervetulleita kaikki vinkit remonttihommiin! Ja tietenkin kaikki apu... 

Kuva antaa vähän osviittaa tulevasta. Iso, valoisa keittiö on mun ehdoton suosikki koko asunnossa. Luoja, miten voi ihminen olla onnellinen.. Tällainen ei olis koskaan voinut tapahtua ilman Äidin ja Isän apua, ollaan heille miljoona kiitosta velkaa <3 Ja pullakahvit. Tosin pullakahvit on tässä kohtaa aika lame, eiköhän me keksitä jotain enemmän, jotain, millä osoittaa sen avun ja tuen merkitys.

Oon viime päivät käynyt niin ylikierroksilla, ettei mitään järkeä. Oli pakko jo poiketa IKEAssakin suunnittelemassa ja haaveilemassa, hakemassa ideoita. Mielikuvia on jos jonkinlaisia, nyt mietitään keinoja niiden toteuttamiseen. Hankintoja tehdään sitä mukaa kun pankkitili antaa myöden, yritämme mahdollisimman paljon juosta tarjousten perässä, syynätä erilaisia nettipalstoja, kuten esimerkiksi huuto.net ja tori.fi. Vähän näkemällä vaivaa, etsimällä ja itse tekemällä saa huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin kävelemällä huonekaluliikkeeseen ja maksamalla sohvasta 1500 euroa. Sänky on hankintalistalla ykkösenä (heti remonttitarpeiden jälkeen) ja siihen mielellään vähän panostaakin, jos löytää hyvän. Again, vinkit, tervetuloa.

Tässä välissä jumituin tunniksi penkomaan toria, taas. Uskomaton paikka, paljon löytöjä.

Olen taas toiminut omaan perinteiseen tapaani viime aikoina. Kun tekemistä olisi paljon - en tee mitään. Torstai-iltana lähdetään Jyväskylään, josta palaamme sunnuntai-iltana. Maanantaiaamuna kello 07.15 lähtee lento Hurghadaan. Eli käytännössä huomenna pitäisi olla tavarat pakattu. Not gonna happen. Eli pakkaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tässä pöydällä on lista, jonka otsikoksi olen jo eilen kirjannut "matkalle mukaan". Listalla ei ole yhtään asiaa. Sen sijaan olen käyttänyt aikaani leipomalla mustikkapiirakkaa ja haaveilemalla. Äärimmäisen hyödyllistä. 

Työt on maistuneet viime aikoina vähän puulle, varmaan johtuu siitä, että on niin paljon omia kivoja juttuja menossa, ettei millään jaksaisi keskittyä DNA:n liittymiin. No, onneksi työkaverit ovat ihan loistava vertaistuki.  Tuntuu, että muutkin on lomanjälkeisissä fiiliksissään vähän potkimista vailla, niin potkitaan sit toinen toisiamme. Ja nauretaan välillä makeesti. Joskus mulla on sellasia päiviä, niinkuin tänään, et tarmoa ja virtaa on vaik miten paljon, mut ei huvita puhua kenellekään. Olisin mielelläni keskittynyt esimerkiksi johonkin supertärkeisiin paperihommiin, hoitanut kaikkien mitä ikävimmätkin caset alta pois, siivonnut vaikka varastoakin mielummin napit korvilla kuin ollut asiakaspalvelija. Tekeekö se musta huonon? Ei. Istuin nätisti tiskiini, hymyilin, ja otin päivän ensimmäisen asiakkaan, jolla oli puhelin rikki. Siitä se sitten alkoi... Kauppaa onneksi tuli kivasti, niinkuin viime päivinä muutenkin. Se palkitsee.. palkkapäivänä.

Mä siirryn nyt mustikkapiirakkavuoan kautta petiin.. parhaimmat ideat tulee yleensä juuri sillloin, kun yrität nukkua. Silloin olet liian innoissasi, jotta voisit nukkua, mutta liian väsynyt noustaksesi ylös laittamaan ajatuksia paperille. Ajanhukkaa.. valvot vain käyttääksesi aikaa ajatuksille, jotka olet aamulla unohtanut. Hyvää yötä!

Lomalla

Tulipa sitten tavattua niin urpo kiinteistönvälittäjä ettei mitään järkeä. Käytiin tunti sitten katsomassa yhtä rivarin pätkää, jota pitkään silmäiltiin etuovi.comista. Kuvat jo kertoivat, että asunnossa on laittamista, mutta hyviäkin pointteja oli, joten päätimme mennä katsomaan. Todellisuus oli valtava pettymys, asunto ei missään nimessä ollut sitä mitä haemme. Oli miten oli, tämä ei ollut pointti.. Välittäjä luonnollisesti kysyi, että hammeko nimenomaan pihallista kotia, vai olemmeko harkinneet kerrostaloa. Vastasimme, että rivitalot ovat nyt olleet mielessä, niitä etsimme. "Minulla olisi teille ihana kohde, kolme huonetta ja keittiö, erittäin hyvällä sijainnilla. Juuri remontoitu, hyvin hoidettu taloyhtiö ja halvat vastikkeet. Lisäksi asunnossa on suuri lasitettu parveke ja mahtavat näköalat viidennestä kerroksesta".  Mitä? Viidennestä kerroksesta? Emmekö me juuri sanoneet etsivämme rivitaloa. Tämä kyseinen kerrostaloasunto mainittiin vajaan puolen tunnin sisällä valehtelematta ainakin viisi kertaa. "Minkälainen budjetti teillä on asunnon hankintaan?" Kerroimme budjettimme, jonka jälkeen nainen esitelmöi meille ainakin kolmea kohdetta, joiden hintapyynti oli vähintään 50 000€, parhaimmillaan 150 000€ yli budjettimme. Hämmästyneinä kuuntelimme vielä luentoa IKEA:n keittiökaapistoista, meille liian kalliista asunnoista ja välittäjän pojan tyttöystävän asuntokaupoista. Tätä kyseistä asuntoa, jonka keittiössä seisoimme, ei nainen esitellyt juuri sanallakaan. Asunto ei miellyttänyt ja teimme sen selväksi. Kiitimme ja olimme poistumassa, kun nainen reippaasti totesi, että eiköhän istuta alas ja raapustella tarjous paperille. MITÄ?! Ei kiitos.

Nyt mielessä pyörii edelleen aikaisemmin linkittämäni asunto. Siitä ei ole vielä tarjouksia tehty ja mekin vielä toistaiseksi mietimme omaamme. Tänään bongasimme jälleen uuden, jolle sovimme esittelyn. Kuvien ja tietojen perusteella mun sydämeni suli, samoin Mikon. Mutta kuten tänäänkin todistettiin, oikean kuvan saa vasta paikan päällä. Käy kurkkaamassa täältä.

Vietän tällä hetkellä viimeisiä vapaita ennen kuin jään pois täysipäiväisestä pestistäni DNA Kaupalla. Jatkan kyllä edelleen osa-aikaisena ja teen tunteja niin paljon kuin koulun ohella on suinkin mahdollista tehdä. Huominen siis vielä vapaa, jonka käytän osittain lähtemällä Viivin kanssa mustikkametsälle! Pitää saada vähän aarteita pakkaseen talveksi. Huomisen vapaan jälkeen pieni rutistus - töitä ensi viikon perjantaihin asti, sitten viikonlopuksi Jyväskylään kartingkisoihin ja maanantaina, tattadaa, Hurghadaan <3 Tervetuloa loma!

Tuli kyllä lomailtua viime viikonloppukin, nimittäin Alavudella. Isä saavutti crossikisoissa tavoitteensa, keräsi kivasti pisteitä ja kaikki meni muutenkin hienosti, viikonloppu oli kerrassaan mahtava. Leirintäalue oli mielettömän kaunis ja ihana, painan kyllä sen mieleeni tulevaisuutta varten. Jos koskaan liikuskelet tuolla nurkilla, esimerkiksi Tuurissa, harkitse majapaikaksesi Sepänniemen lomakylää!

Viikonloppu kului paljolti crossiradalla, mikä oli muuten epätavalliseen tapaan aivan mielettömän hieno ja katsojaystävällinen, hyvältä paikalta näki melkein koko radan. Oli kiva seurata niin pienten kuin isompienkin tiukkoja ja jännittäviä eriä auringonpaisteessa ja hyvässä seurassa. Kaikki radalta otetut kuvat ovat järkkärissä Mirkalla, mun pokkarista löytyi nää vapaa-ajan otokset. Ehkä saan niitä vielä myöhemmin tänne..

Samaan aikaan kun Alavudella ajettiin hiki otsalla crossia, Tanskassa ajettiin kartingia, Rotax Euro Challengen kolmatta osakilpailua, jossa Mikko oli omassa luokassaan suvereenisti nopein niin aika-ajoissa, alkuerissä, pre-finaalissa kuin finaalissakin. Nämä voitot vahvistivat myös kauden 2011 Euroopan mestaruuden, vaikka yksi osakilpailu on vielä edessä. Voi riemun ja onnen määrää, tätä on odotettu ja niin paljon on M tän eteen töitä tehnyt! Me tietty Alavudella seurasimme reaaliaikaisesti eriä netin kautta ja kiljuimme kaikki vuorotellen toisiamme säikytellen. Ihan mahtavaa, kyllä kelpaa nyt ylpeän tyttöystävän :)

http://www.mkartteam.com/index.php?page=2&data=31-07-2011&lang=fi

Tulipa muuten sunnuntaina poikettua Tuurin kyläkaupassakin ja on se paratiisi, voi veljet. Melkein tyhjin käsin lähdin tosin ulos, mutta jos uusi koti olisi jo ollut tiedossa, olisi sinne voinut tehdä vaikka ja mitä hankintoja. Suhteellisen halvat hinnat ja aivan  mielettömän upeita juttuja valtava talo täynnä, pitää lähteä uudelleen kuhan tietää vähän mitä tarvitsee. Matkaan tarttui jäätelökone, jota ei vielä olla ehditty testata. Kerron sitten, minkälaisia tuloksia sillä saa aikaiseksi. Keskisillä myytiin myös kampaamotuotteita ihan järkevään hintaan, hamstrasin vähän shampoita ja sen sellaista, en mitään kummallista kuitenkaan. Mikko pelästyi tykin kokoista hiuslakkapurnukkaani ja imitoi heti mulle miten siitä suihkuttamalla kaatuu kaikki kymmenen metrin säteellä olevat ihmiset.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Suomen kesä on parhaimmillaan maailman suurinta nautintoa kun saa uida järvessä, syödä grillattua ruokaa ja saunoa rantasaunassa. Valoisat yöt ja viime aikoina vallinneet lämpötilat tekevät siitä aina vaan paremman. Nautitaan nyt vielä, syksyn henkäyksen kuitenkin alkaa jo hiljalleen tuntea ja talvikaan ei ole niin kaukana kuin kuvittelisi. Aika kuluu niiiiiin nopeaan..