Neljä päivää vietetty Euran suunnalla ja tulipa poikettua Porissa ja Harjavallassakin. Kerrankin sai olla ilman kiirettä ja rauhassa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. "Kotona" lepäsin ja lököttelin, luin kirjaa ja nautin vapaasta, joka onneksi jatkuu vielä viikonlopun yli. Monopolia ehdittiin pelata pari erää, joista minä hävisin molemmat. Selkeä todiste siitä, että kaupan ala ei ole ala minua varten, bisnesvainusta ei ilmeisesti ole tietoakaan. Sen sijaan luulen, että ensi kesänä kannattaa jo lähteä kilpailemaan golfmestaruudesta, birdie alkaa olla tuttu juttu. Ai, eikö se olekaan ihan sama homma pelata Xboxilla? Ok.
Eilen oli ihan mahtavaa viettää iltaa pitkästä aikaa Bulgariatyttöjen kanssa. 2005 vietimme mielettömän viikon Sunny Beachilla kolmen parhaan ystävän kanssa, sittemmin yhteiset illanvietot ovat jääneet vähemmälle, mistään reissuista puhumattakaan. Nykyään asumme eri paikkakunnilla, jokaisella on omat juttunsa, koulut, työt, miehet ja pian jo kahdella meistä ne sellaiset maailman suloisimmat kääröt, tiedättehän? Ne sellaiset pikkuiset, joiden sormet hädin tuskin yltävät oman sormesi ympäri ja joiden pyöreitä, sileitä poskia tekisi mieli silittää loputtomasti. Pitkästä aikaa sain pitää sylissäni hurmaavaa 9kk ikäistä poikaa, enkä ilmeisesti ollut niin pelottava, että olisi ollut aihetta itkupotkuraivareille. Nukkumaanmenoaikaan varmasti mua harmitti enemmän kuin poikaa itseä, kun olisin voinut leikkiä ja kuunnella jokeltelua vaikka miten pitkään. Tosin ennen pitkää jokeltelu olisi voinut muuttua suoraksi huudoksi, korkealta ja kovaa. Vauvakuume kohoaa, yhtä kaikki.
Poikkesimme myös paikallisessa kuppilassa, mutta liikkeellä oli niin jännittävää väkeä, ettei viivytty kovin pitkään. Keskenämme meillä oli kyllä kovin hauskaa. Odotin näkeväni kaupungin ainoassa baarissa edes yhdet tutut kasvot, jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa kuulumiset. Turhaan. Nauroimme ja juorusimme tapojemme mukaan ja kommentoimme illan karaoketähtiä - tapojemme mukaan.
Nyt istun taas omalla sohvalla yrittäen purkaa tähän viime päivien tapahtumia, vaikka ajatukseni pyörii vuodessa 2010. Ajatuksenani on kirjoittaa tiivistelmä päällimäisistä muistoista, vuoden kohokohdista. Yritän muotoilla tänne niistä johdonmukaisen, kivan tarinan. En vain tiedä mistä aloittaa.. Yritän pysytellä kuitenkin tässä hetkessä vielä pienen hetken. Tänään kotiin palatessani hurautimme suoraan Kirkkonummelle viettämään eräitä syntymäpäiviä. Kävimme Rossossa syömässä (nyt vatsaani kipristelee) jonka jälkeen tuhosimme parhaamme mukaan suklaakääretorttua, jota äiti pakkasi mukaani ilmeisesti 15 ihmisen tarpeisiin :) Urakan jälkeen kesti useamman tunnin ennen kuin heräsin hiilihydraattikoomasta. Nyt virtaa on taas ja pelkäänpä, että liikaakin. Unirytmi on loman aikana mennyt sekaisin ja etukäteen voin jo aavistaa, että maanantaiaamuna viiden herätys tulee olemaan maanpäällinen helvetti. Totutellakseni tulevaan pitäisi minun jo teoriassa suunnitella nukkumaan menoa. Ja minä kun vasta heräilen. Yritän nyt nukuttaa itseni painamalla pääni pehmeimpään talosta löytyvään tyynyyn, kaivautumalla mukavimman peiton alle ja käynnistämällä elokuvan. Nukahdan AINA kesken elokuvan, loppuratkaisut jää minulle mysteeriksi. Jospa tälläkin kertaa. Mikko käy aina välillä osoittamassa huomiota, mutta pääosin viettää illan alakerrassa koneen äärellä, perjantai on työporukan peli-ilta. Näinpä saan siis valita ällöttävimmän romanttisen komedian, mitä arkistoistamme löytyy!
Ps. Televisiomme on kasvanut 32 tuumasta 46:n sitten viime näkemän. Hämmästyttävää. Kysymys on kuulemma puhtaasti siitä, että minäkin näkisin tekstitykset. Rakkautta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti