Tämän päivän urakka

Eipä tässä muuta sitten enää jaksakaan, kuin toivottaa hyvää yötä!

Ps. Johnny English oli superhauska ja keilaamassakin tuli käytyä. Huomenaamuna klo 9 siskon kanssa Valtterin kirppikselle, toivon tekeväni löytöjä talvea silmällä pitäen. Palataan taas, kun molemmat silmäni pysyvät auki.

Vaarallinen sunnuntai

Elisa viihde on muutanut mun elämän kulkua. Edellispäivänä totesin, että se voi olla vaikka vaarallista. Ennen käytin ylimääräistä vapaa-aikaa facebookissa ja muuten vaan koneella roikkumiseen. Nyt olen luvannut, että kotona yläkerta on täysin tietokonevapaa, koska tietokoneella istuminen ei oikeesti rentouta, se vaan koukuttaa ja silmät menee kieroon kun tuijottaa ruutua jatkuvasti. Olen myös huomannut, että tietokoneella keskittyy vain tietokoneeseen, telkkari sen sijaan antaa mahdollisuuden vain toisella silmällä katseluun, pystyn huolehtimaan esimerkiksi kodista, ruuanlaitosta tai parisuhteesta samaan aikaan televisiota katsellessa, tai vaikka lukemaan lehteä. Paremman puutteessa televisio ja teekuppi kuitenkin myös huolehtii, etten kuole tylsyyteen, vaikkapa sillä aikaa kun poikaystäväni on löytänyt seuraa keskiajan sotureista, eli on pelaamassa alakerrassa.

No mutta.. Sunnuntaina huomasin tämän koituvan kohtalokseni. Miksikö? Ensin tulee tuutin täydeltä tanssia ja tähtiä. Siis tanssii tähtien kanssa. Kaksi tuntia tekee ihmisen aivan hulluksi, sitä ykskaks löytää itsensä sahaamasta pitkin olohuonetta, "tanssien" milloin rumbaa ja milloin sambaa. Valssikin taittui kivasti ja ensi sunnuntaina jo varmaan myös paso doble. Joka sunnuntai päätän lähteä tanssikursseille mielikuvitusparin kanssa, Mikkoa sinne ei saa. Eikä oikeasti minuakaan, maanantaina kaikki on jälleen menneen talven lumia. Seuraavaan sunnuntaihin saakka.. Eikä tässä tietenkään kaikki, pahin on vielä edessä.. Suomalainen komediasarja Vedetään hatusta on seuraava ohjelma, joka ei ehkä kampita vaativilla tanssitekniikoilla, mutta tappaa nauruun ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Välillä on pakko sulkea silmät ja korvat, kun lakkaa kokonaan henki kulkemasta. Kun nauru (ja hengitys) tasaantuu, uskaltaa taas katsoa pienen hetken.

Pelkään myös muuttuvani sohvallamakaajatelevisiolöhnöttäjäksi, koska nykyään voin vaan näppärästi puhelimellani klikata illan lempiohjelmat tallennukseen - niinpä minulla on aina boksilla odottamassa jotain mukavaa katseltavaa, kuten sinkkuelämää, täydelliset naiset, neljän tähden illallinen, huippumalli haussa jne.. Kaiken lisäksi mainoksetkin saa kelata pois. Voi veljet. Ennen televisio oli käytössä vain leffailtoina, nyt musta on tullut sen orja. Kun pääsen kotiin, keitän teetä ja istahdan television ääreen ja naps, tunniksi tai kahdeksi riittää taas ihania ohjelmia. Tulee ihan mieleen sinkkiksen Miranda and the case of broken TiVo. Että kiitos vaan Elisa viihde.

Jatkan aiheesta jauhamista kuitenkin vielä sen verran, että voitko kuvitella mitään ihanampaa, kuin se, että töistä päästessäsi sua kotona odottaakin esimerkiksi pyykkikasan sijasta pari jaksoa lempisarjaa. Sytytät kynttilän tai pari, puet jalkaan ne kuluneimmat villasukat, keität ison saavillisen teetä ja käperryt sohvan nurkkaan ja sitten vaan play. Eikä tarvii katsoa ostos-tv:tä. Ja siis tietysti pakotat myös poikaystäväsi sinkkuelämäämaratoniin, jolloin yleensä käy niin, ainakin omalla kohdallani, että saan seuraa kymmeneneksi minuutiksi, muutaman silityksen ja kauniin sanan, jonka jälkeen (kun olen tarpeeksi syvällä uppoutuneena ohjelmiini) tämä vähin äänin pakenee jälleen niiden sotureidensa pariin. Joskus olen oikein onnekas ja Mikko jää sohvalle lötköttämään mun kanssa. Se on parhautta.

Jotta nyt olisin sanojeni mittainen nainen, aion tänään vielä korkata eilen alkaneen Täydelliset naiset -seasonin. Avausjakso jäi näkemättä ja halusin säästellä sitä siihen, että ehdin rauhassa istahtaa alas ja nauttia niinkuin edellä mainitsin. Olishan siellä vaikka mitä muutakin... mutta jos sitten joku toinen päivä..

Ps. Tänään rankka päivä, ensin koulussa 7,5 tuntia, sitten suoraan töihin ja kotiin klo 21. Mamma mia, että uuvuttaa. Onneksi vapaa viikonloppu siintää, ihanaa seuraakin on tulossa kyläilemään <3 Tule jo perjantai!!

Ohi on!

Ei sentään varusmiespalvelus, vaikka otsikosta niin voisikin päätellä. Suoritusta kuitenkin voisi siihen verrata (nyt kaikki miehet vetää herneen nenään). Anatomian ja fysiologian tentti suoritettu tänään ja uskoisin, että vielä kaiken päälle suhteellisen onnistuneesti. Tämän lukurääkin päätteeksi ajattelin palkita itseni makaamalla sohvalla koko illan, katsomalla pari leffaa ja syömällä aivan armottomasti herkkuja ja syöttämällä niitä Mikollekin niin paljon, ettei sekään jaksa nousta sohvalta tekemään mitään tylsää. Jos sitten huomenna taas olisi elävien kirjoissa kun saa ensin nukkua kunnon yöunet. Tytöt kyllä yritti houkutella ulos tänään ja hetken jo harkitsin suostuvani.. mutta ei musta taida olla siihen. Yritin suoraan koulusta jo houkutella niitä ulos, syömään tai siiderille  kahville, mutta kun ei heti lähdetty niin arvasin et tässä käy näin, kun pääsen kerran kotiin ni tänne jään. Sitäpaitsi ne on järjestänyt joka tapauksessa jo meidän "tuparit", meiltä kysymättä ja niiden johdosta on pakko lähteä jonnekin rilluttelemaan. En edes muista millon niiden piti olla, kai sitten näen kun väkeä lappaa ovesta sisälle.. tästä voisin päätellä, että ollaan itse jotenkin huonosti huolehdittu näistä uuteen kotiin muuttamisen mukana tulleista velvollisuuksista. Tapahtumasta on kuulemma tulossa ihan facebookiin kutsukin. Pyysin ilmoittamaan sen verran tarkasti milloin tämä tapahtuma kodissamme järjestetään, että saisin järjestettyä itseni paikalle :D Muulla ei niin kauheesti oo väliä. Odotan innolla!

Siirsin joitakin päiviä takaperin koneelle materiaalia uuden videokameran syövereistä ja kuvittelin, että voisin julkaista jotakin täällä, mutta ei onnistu. Videoista ei löytynyt montaakaan julkaisukelpoista. Sisältö siis liittyy kuitenkin  vain Mikon 30-vuotis synttäreihin, ei mihinkään sen kummallisempaan. Lähinnä kelvottomuus johtuu kuvaajan huonoudesta, eipä juuri iloa irtoa videoista, joista ihmisten päät ovat karsiutuneet pois. Ja samaan kategoriaan uppoaa muutama muukin vastaava pätkä samalta illalta.. Ostin siis Mikolle synttärilahjaksi Canon Legria HF R26 -videokameran ja toivon kovasti, että sille on myös käyttöä. Uskon, että sen suurin kulutus tulee keskittymään, yllättäin, autourheilun puolelle. Yritän olla sen kanssa aktiivinen vaikkapa seuraavalla reissulla Al Ainissa, Arabiemiraateissa ;) Kyllä, matka on varattu, 20.11, hola Dubai!

Rotax Grand Finals on kartingin suurin kilpailutapahtuma koko maailmassa, ja joka vuosi eri luokissa kilpailee yhteensä yli 200 kilpailijaa. Tämä maailmanfinaaliksi kutsuttu kilpailuviikko huipentuu joka kauden lopussa, ja siellä kilpailee kartingkuljettajien parhaimisto eri puolilta maailmaa. Tänä vuonna saan ylpeänä olla todistamassa, kun Mikko toteuttaa unelmaansa ja kilpailee tässä joukossa. Eurochallengen mestaruus antoi paikan Grand finalseihin ja pitkän odotuksen ja taistelemisen jälkeen sinne todella ollaan menossa.
Alla viime vuoden fiiliksiä Italiasta.

Matka aiheuttaa kyllä taas vähän harmaita hiuksia ja erinäisiä järjestelyitä, työharjoitteluni sattuu tietenkin samaan ajankohtaan. Soitin kuitenkin jo harjoittelupaikkani osastonhoitajalle, hän oli hyvin ymmärtäväinen ja aivan ihana tyyppi kaikin puolin, eli matkan viimeinenkin este (koulua en laske, joku sieltä varmasti nurisee) matkalle on pyyhitty pois edestä. Sovimme, että teen vain ennen ja jälkeen matkan tunteja niin, että tarvittava kokonaismäärä tulee täyteen. Huh ja kiitos! Eiköhän kaikki järjesty kun laittaa järjestymään.

Viime päivinä ollaan myös pohdittu tämän vuoden rakettimyyntejä, ja alun epäröimisestä huolimatta olemme nyt päättäneet lähteä jälleen rumbaan mukaan. Mikolle tarjottiin aluevastaavan paikkaa (=komeeta palkkaa), ja sitä myötä minulle Mikon viimevuotista paikkaa vastaavana omassa työpisteessämme. Viikon työstä palkka joka viime vuonnakin saatiin, oli makoisa, joten houkutus lähteä mukaan on suuri. Ehkä se mahdollistaa meidän haaveen päästä vielä ennen kiekkokauden päättymistä näkemään Teemu Selänne viimeisenä kautenaan tositoimissa. Tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa... Piiiitkää lentoa ja pientä lomaa! Käytännössä tämä tarkoittaa jälleen joulunpyhien lepoa Eurassa ja heti pyhien päättyessä sinkoamista takaisin kotiin ja ensimmäisenä arkipäivänä kiinni rakettipuuhiin. Viime vuonna oli kyllä superhauskaa ja uskon, ettei tämä vuosi kalpene. Harkitsimme jo hetken pitävämme oikeasti pitkän joululoman, mutta ilmeisesti olemme unohtaneet, mitä sellainen tarkoittaa. Jotain syötävää? Mitä sitä turhaan lepäämään..

Sellaista tänne tänään. Haleja!

Invincible

Muutaman päivän jälkeen on taas kiva palata blogin pariin kun on aiheita mistä kirjoittaa. Unpleasant things first, asuntojupakka kaikkine käänteineen tuli päätökseen vielä viime tiistain aikana, kun ilmoitimme maksavamme sen 155 euroa. Saimme 2000 euron vuokravakuutemme, sekä allekirjoitukset paperiin, jossa vuokranantajamme vakuuttavat, ettei meillä enää ole mitään velvoitteita heitä kohtaan. Kaikki puheet siivouskustannuksista ja muusta humpuukista peruttiin, ylläri. End of story.

Nyt taas elämä on urissaan, eli olen töissä. Tänään kello soi aamulla 04.40 ja silmät ristissä (kyllä, just niin) lähdimme suihkimaan Eurasta kotia kohti. Ihana viikonloppu takana, saatiin levätä ja nautiskella, syödäkään ei tarvitse taas viikkoon, kiitos Äiti. Vanhempien uusi koti oli aivan mielettömän ihana, ei ollut vaikeuksia tuntea oloaan kotoisaksi. Ulkosauna maailman parhailla löylyillä kruunasi kaiken. Pihaa on enemmän kuin tarpeeksi ja rakennuslupaakin jäljellä kolmen omakotitalon verran, ehkä me sitten rakennamme oman pesämme samalle tontille myöhemmin ;) Oli kivaa viettää aikaa porukalla, kiitos! Mirka ja Petri tuleekin pian jo meille syyslomaa viettämään, sitä odotan kovasti.

Onko mitään suloisempaa..?

Lauantaina käytiin myös kurkkaamassa miltä Hentun ja Joonan kartano näyttää ja voi veljet! Vielä tekemistä riittää mut kyllä ovat ihmeitä saaneet aikaan nyt jo. Neliöitäkin on tarpeeksi myös karvaisemmille kavereille. Suunnattiin yhdeksäksi Poriin hohtokeilailemaan porukalla ja tämän jälkeen taltutettiin nälkää Amarillossa. Ja vaikka Järvisen Masa haukkuikin mua rännipelleks ennen kun edes päästiin keilahallille asti, niin kuinkas kävikään, olin almost invincible! Kolmesta kierroksesta minä voitin kaksi ja voi, kuinka monta kaatoa teinkään!! Kyllä nyt jaksan olla itseriittoinen. Illan aikana meinasin kuolla nauruun noin 1600 kertaa, on varmaan turhaa sanoa et oli aivan älyttömän kivaa <3 Ikävä iski nyt jo!

Tämä viikko menee suht leppoisasti, töitä vain keskiviikkoiltana ja sunnuntaina, muuten koulua vaihtelevasti. Perjantaina on anatomian tentti, jonka kyllä pitäisi kuormittaa kaikkia näitä päiviä. Nyt mun pitäisi enää löytää jostain se viimeinen motivaation siemen.. Tai oikeastaan siitäkään ei ole puutetta, on vaan niin paljon kaikkea muutakin kivaa puuhaa. Huomenna mennään Hannan kanssa oriflameiltamille ja saunomaan, joten hellllou tiistai!

Nyt kurvailen kotiin murmelin kainaloon, öitä!

Ei kaduta yhtään

Sunnuntaina kerroin, miten omatunto kolkutteli tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Tänään katumukseni tuntuu naurettavalta. Ko. postauksessa esille tuomani asia on myöhemmin saanut aivan järjettömät mittasuhteet, eikä siinä edes kaikki. Tässä teille tarinaa siitä, miten kunnon nöyryyttäjät ja huijarit toimivat.

Lopputarkastus asunnossamme suoritettiin lauantaina 1.10, jolloin vuokranantajamme totesivat meidän olleen esimerkillisiä vuokralaisia ja kehuivat, miten siistiksi asunto on meidän jälkeen jäänyt. Huolimatta heidän järjettömästä vaatimuksesta uudelleensarjoituksen maksamisesta, päättyi tapaaminen kuitenkin suhteellisen hyvässä hengessä kätellen. Avaimet luovutettiin ja asia oli sen suhteen loppuun käsitelty. Eilen asunnon omistajat huomasivat, ettemme ole suosiolla taipumassa heidän järjettömiin vaatimuksiinsa. Tästä kimpaantuneena asia on saanut lisää haaroja. Tilanne onkin yhtäkkiä se, että asunto on jätetty kauheaan kuntoon ja meille on tulossa lasku myös loppusiivouksesta, sekä uusista uunin osista, koska niissä on käytön jälkiä. Olemme olleet yhteydessä isännöitsijään ja lakineuvojaan, kummaltakin taholta olemme saaneet tuen puolellemme. Eilen asunnon omistajat ilmoittivat vievänsä asian käräjäoikeuteen.

Missä pisteessä olemme nyt? Asunnon omistaja on ehdottanut sovittelua. Sarjoittamisen hinta on vähennetty 230 euroon, josta vielä vähennetään avaimien hinta, jonka olemme jo kertaalleen maksaneet. Kaikki puheet loppusiivouksen ja muiden älyttömien asioiden laskuista on pyörretty. Tällä hetkellä pääsisimme heistä ja koko asiasta eroon maksamalla 155 euroa lukkojen sarjoitustyöstä. Tämän olisimme voineet maksaa jo aikanaan, kun avaimet hukattiin. Nyt suostuminen tähän pyyntöön herättää ristiriitaisia tunteita. Laki ja monet osapuolet ovat meidän puolellamme, ei ole epäselvää miten juttu päättyisi. Sen lisäksi myöntyminen tuntuu nöyrtymiseltä ja ottaa luonteeni päälle. Mutta riittääkö jaksaminen ihan oikeasti näin naurettavan asian pyörittämiseen käräjien kautta? Kiinnostaako meitä olla enää tämän asian, tai kyseisten asunnon omistajien kanssa tekemisissä enää yhtään enempää? Onko asiasta ja näistä ihmisistä eroon pääseminen 155 euron arvoista? Ehkä on. Asia on mietintämyssyssä.

Edit: Ihan pakko vielä mainita koko sopan hilpeimmästä jutusta. Asunnon omistajat ilmoittivat meille maanantaina, että jos emme ilmesty lukkojen sarjoituksen aikana paikan päälle tänään klo 11.00 ja tule siivoamaan sarjoitustyöstä aiheutuvia pölyjä ja muita sotkuja, lähettävät he niistäkin meille laskun. Ajattelin, että voisinko samalla mennä kiillottamaan kyseisen herran kengät tai vaikka toimia itse kynnysmattona? Mitä helvettiä ihmisten päässä oikein liikkuu? Joku raja pitäisi kyykytykselläkin olla. Nämä puheet sittemmin tänään peruttiin.

Sunnuntai vaihtuu maanantaiksi

..ja tässä minä vaan istun.

Omatunto kolkuttelee eilisen riehumisen vuoksi, onko tässä nyt ylitetty raja mitä internetissä voi julkaista ja mitä ei? Koen kuitenkin, että blogini on ovi omaan elämääni ja omiin tuntemuksiini, aina ei kaikkia voi miellyttää. Olen edelleen sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuus vallitsee. Huomenna selviää sitten saadaanko se käännettyä oikeudenmukaisuudeksi.

Kävin tässä puolitoista tuntia läpi kouluhommia ja merkitsin kalenteriin tulevia kursseja ja muita tapahtumia ja huomasin sen täyttyvän vauhdilla! Pitänee merkitä kalenteriin myös se aika, jolloin aion pitää vapaata, että sekin on virallisesti varattu. Muuten täytän jokaisen kolon velvollisuuksilla.

Huomenna on viimeinen työpäivä seuraavaan viikkoon, joten odotettavisssa on vapaita iltoja, jee! Alkaa vihdoin löytyä niitä koloja liikunnallekin. Aikaisemmin jo kerroin uudesta salista, Korso Gym on oikeasti ihan mahtava löytö. Kävelymatkan päässä kotoa laadukas kuntosali ja hyvät ryhmäliikunnat, valtavana plussana myös mahdollisuus käyttää palveluita tekemättä elämän pituista sopimusta heidän kanssaan. Asiakkaalla on mahdollisuus maksaa jäsenyyttään vuodeksi, kuukaudeksi, 10 kerraksi, kertamaksuna... as you like. Hinnatkin on sopivat verrattuna Elixian 70e/kk. En hauku, Elixian palvelut ovat erinomaisia ja jos en olisi opiskelija, varmasti nieleskellen maksaisin senkin summan. Lompakon kevennyttyä on kuitenkin kiva, että sali ei ime koko kuun budjettia ja silti saa reilusti vastinetta. Viime maanantaina jo kävimme siskon kanssa testaamassa Zumban, jonka olin täysin unohtanut olevan ei-minun-laji. Koordinaatiokyky on aivan hukassa, tuntuu, etten erota edes oikeaa vasemmasta. Taidan antaa tilaa niille, joille tanssilliset lajit oikeasti ovat omiaan ja siirryn itse body pumpin puolelle. Ehkä sitten käyn taas nolaamassa siellä itseni, kun sisko seuraavaksi tulee tänne ja haluaa tanssimaan rumbaa ja jiveä. Mitä sitä ei siskonsa eteen tekisi..

Kello on taas niin paljon, että se on hyvää yötä ja huomenta. Unet jää omaan mittakaavaani sen verran lyhyeksi, ettei edes tunne nukkuneensa. Terveisin 12 tunnin yöunia kaipaava.

Ps. Alla oleva pohdintani väkivaltaisuudesta sai kimmokkeen, kun kuuntelin tänään Radio Novalta keskustelua aiheesta tulevaan kansainväliseen väkivallattomaan viikkoon liittyen. Kyllä oikeasti laittaa tällaisen tytön hiljaiseksi, kun kuuntelee faktoja. Kyllä mulla on ollut helppo elämä. Olisi ihanaa, jos jokaisella olisi sellaiseen mahdollisuus.

Decade to overcome violence

Otsikon mukaisesti 2001-2010 olivat vuosikymmen väkivallan voittamiseksi. Silti etenkin naisiin kohdistunut väkivalta on kyseisen vuosikymmenen aikana kasvanut entisestään. Tänäkin vuonna, lokakuussa viikolla 42 vietetään kansainvälistä väkivallatonta viikkoa. Olisi hienoa, jos tämänkaltaiset kampanjat saisivat oikeasti laajaa näkyvyyttä ja vaikuttaisivat edes muutaman ihmisen ajattelutapaan ja elämään. Pelkään kuitenkin, että menestys ei ole sen suurempi, kuin esimerkiksi autottomassa päivässä. Moniko oli autoilematta, tai moniko edes tiesi päivän teemasta? Aihetta sivuaa myös aikaisemmin Tehyn aloittama kampanja: Älä riko hoitajaasi. Itsessäni tämä aihe herätti luonnollisesi erityistä mielenkiintoa kun kerran opiskelen alalle.

Väkivallaton viikko on Yhdysvaltain NNKY:stä liikkeelle lähtenyt kansainvälinen teemaviikko, jota vietetään aina lokakuussa. Suomessa viikkoa vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1997. Viikon teemoja ovat mm. väkivallan uhrien muistaminen, lasten suojeleminen väkivallalta, koulukiusaaminen, naisiin kohdistuva väkivalta, rasismi ja syrjintä, työpaikkakiusaaminen, väkivalta mediassa sekä rauha.

Suomessa NNKY:t pyrkivät Väkivallattomalla viikolla kampanjoimaan erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tavoitteena on murtaa vaikenemisen ja syyllistämisen muuri ja etsiä keinoja, joilla väkivaltaan voitaisiin puuttua. NNKY-liitto on myös mukana Naisten Linja -verkostohankkeessa, joka antaa puhelin- ja internetneuvontaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille tytöille ja naisille.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on yleinen ihmisoikeusloukkaus joka puolella maailmaa - kaikissa yhteiskunnissa, kulttuureissa ja sosiaalisissa ryhmissä. Sillä on monia eri muotoja: tyttösikiöiden abortointi, tyttövauvojen heitteillejättö, sukuelinten silpominen, myötäjäismurhat, naiskauppa, seksuaalinen häirintä ja ahdistelu, raiskaus ja parisuhdeväkivalta.


Vaarallisin paikka naiselle on koti. Parisuhteessa tapahtuva väkivalta on yleisin naisiin kohdistuva väkivallan muoto ja naisten yleisin vammauttaja. On arvioitu, että kolmannes maailman naisista joutuu omassa perheessään väkivallan uhriksi.

Toivon kuitenkin, että vaikka kampanjointi ei vaikuttaisi tekoihin, vaikuttaisipa se edes niistä puhumiseen. Maailmassa on taatusti miljoonia ihmisiä, jotka sulkevat kokemansa sielunsa syvimpiin sopukoihin, eikä tekijä koskaan joudu vastuuseen. "On arvioitu, että Suomessa raiskataan vuosittain 6000-10 000 naista; näistä vain noin 400 tapausta tulee poliisin tietoon ja vain noin 50 johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin."

Väkivalta erilaisissa ympäristöissä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ja siksi olenkin äärettömän kiitollinen, etten sitä ole itse milloinkaan joutunut kohtaamaan. Olen onnekas. Taas yksi syy arvostaa kaikkea sitä, mitä itsellä on, tai on olematta.

Anger management

Tajunta räjähtää, ei voi olla todellista, että maailmassa on kaksi noin uskomatonta ihmistä kuin meidän vanhat vuokranantajat. Todennäköisesti kukaan muu ihminen maailmassa ei oo saanut mua koskaan vihaamaan itseään näin paljon! Tarinoita puolentoista vuoden ajalta riittäisi enemmänkin, mutta keskityn nyt tähän viimeiseen, joka pilasi oman päiväni aivan totaalisesti.

Olemme saaneet aikanaan asuntoomme kolme avainta ja tänään palautimme täsmälleen saman määrän takaisin asunnon lopputarkastuksen yhteydessä. Välissä ehti sattua ja tapahtua, olemme kertaalleen hukanneet kaksi kappaletta avaimia (ulkomailla), jonka jälkeen selvitimme sekä vuokranantajilta, että isännöitsijältä miten toimitaan. Kummaltakin vastaus: voimme teettää uudet, lukkojen sarjoitus ei tarpeellinen. Selvä. Avaimet teetettiin ja maksoimme niistä lähes 100 euroa. Tänään sitten nämä rakkaat ystävämme ilmoittivat, että asunto on muuten ok, mutta ensi tiistaille on tilattu lukkojen uudelleensarjoitus ja se veloitetaan meidän vuokravakuudesta. Anteeks mitä?! Asiasta ei sen enempää tarvitse heidän mielestään keskustella, vaan se on ilmoitusluontoinen. Maanantaiaamuna tulee soimaan isännöitsijän (ja tarpeen tullen monen muun tahon) puhelin ja lujaa, otamme selvää kenen tämä idea on ja kuka sitä muka puoltaa, ja mitä oikeuksia kenelläkin oikeasti on. Luulen, että tämä on nyt aivan täysin kahden ihmisen hatusta tempaistu juttu, eihän kukaan voi oikeasti olla samaa mieltä. Avainten teettämisestä on aikaa vaikka ja kuinka ja silloin asia oli aivan selvä ja loppuun käsitelty. Eihän meille vaan voida ilmoittaa yhtäkkiä kun vuokravakuus pitäisi maksaa takaisin, että "seuraavan asukkaan turvallisuuden maksimoimiseksi" he sarjottavat lukot uudelleen ja me olemme maksumiehiä. Naurettavaa!! Seuraavan asukkaan turvallisuuden maksimoimiseksi he voivat vaikka asentaa kalterit ikkunoihin, mutta eivät meidän rahoillamme.

Käsi ylös jokainen, joka on eri mieltä kanssani. Keskustelen asiasta mieluusti ja kuulen järkeviä perusteluja.

Uskomatonta myös tämän päivän tapahtumissa on se, että tämä rouvashenkilö kävi läpi asunnon jokaisen alkuperäisen sähkölaitteen KÄYTTÖOPPAAN kanssa, ja tarkisti, että onko jokainen osa tallella. Puutoslistaan löysi tiensä muun muassa joku helvetin kiertoilmauunin jonkun osan suodatin, jonka ulkonäöstä minulla, Mikolla tai edes hänellä itsellään ei ollut tietoa. Mutta se puuttui kuitenkin. Vaikka en ole edes koko kiertoilmatoimintoa uunissa käyttänyt milloinkaan. Huoh. Kävi myös ilmi, että huoneiston käyttöopas (seriously, huoneiston käyttöopas?) sanoo, ettei tuuletusikkunoita saa pitää auki pitkää aikaa, vaan tuulettaminen tulee tapahtua nopeasti ja asukkaan paikalla ollessa. Me tietysti rikoimme tällaista sääntöä räikeästi ja jäimme vielä kiinni törkeästä teosta. Samoin, kuin parvekelasien auki pitämisestä. VOI LUOJA. Tämän päivän ansiosta kumarran taas syvemmin Jumalaa siitä, että meillä on ihan ikioma koti, jossa saan käyttää tuuletusikkunoita tuuletukseen, ja jonka uunissa ei ole kiertoilmatoimintoa.

Kiitos ja anteeksi. Nyt on oikeesti jo parempi mieli, kun sain tuulettaa vähän itseänikin täällä. Mikon piti lähteä säbäjoukkueen saunailtaan, mutta mun ilokseni päättikin jäädä kotiin. En tiedä johtuiko se minusta, vai Age of empiresistä. Meillä on täällä ihan oma saunailta, hulluttelin ja ostin kaupasta tacotarvikkeet ja pari somersbytä... -byytä.. miten se kuuluu sanoa? Somersby -siideriä? Ja sauna on taas pian lämmin, itse olin eilen niin leffan pauloissa etten ehtinyt koskaan löylyihin asti. Tänään uusi yritys!

Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua <3