Let it snow, let it snow, let it snow..

Joululaulut - hot, lumisade - not. Joulu alkaa olla ovella ja sitä jos jotain rakastan. Mutta koska kaikessa on mutta, niin pitää sanoa et jos olin viime postauksen aikoihin täynnä tota lumisadetta ni nyt tulee kyllä jo pahasti yli. Pelkästään eilisen aikana satanut 15cm lisää ja loppua ei näy. Tällä menolla ne ei ens kesän aikana ehdi edes sulaa kunnes jo tulee seuraavat. Nopean laskutoimituksen suoritettuani voisin väittää, että meillä ei kohta ole kuin yksi vuodenaika - talvi. Ja sit puhutaan ilmaston lämpenemisestä.. what? Kohta pakkaan laukut ja lähden niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, tai ainakin sen verran kauas, että lämpötila on vähintään 30 astetta enemmän kuin täällä. Tuun takas sit jos täältä lumet joskus sulaa.

No, anyway, muihin juttuihin.. Nyt kun ollaan tälläsella seminegatiivisella linjalla niin jatketaan sit vaikka lauantaisella katastrofipäivällä.. Oli kyllä taas yksi niistä, joina olis voinut kokonaan jättää heräämättä. 11 piti mennä Hentulle parturiin, vaan eipä tullut mentyä. Ai miksi? Siksi, että herätyskellon soimisesta ei ole tietoakaan, lieneekö ees soinut. Aamulla heräsin pari kertaa ja katsoin kelloa - puoli yhdeksän. Jännä juttu vaan, että toi siskon kello on AINA PUOLI YHDEKSÄN. Pattereiden vaihdon aika? Parturin lisäksi tää pommiin nukkuminen sotki muitakin suunnitelmia. Voin sanoa, että olin tosi aurinkoinen.. Tämän väärän jalan herätyksen ansiosta saatiin hyvä matsi aikaiseksi myös Mikon kanssa (päättyi tasapeliin). Eikä näissä suinkaan kaikki. Päivä jatkoi kulkuaan ihan samanlaisissa merkeissä iltaan asti. WC:n ovi hajosi. Perunat paloivat pohjaan. Lohesta meinasi tulla kahteen kertaan liekitettyä - kerran tahallisesti, toisen kerran vahingossa.. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.. Kai näitäkin joskus sit vaan tarvitaan. Miksi? Oi miksi? Onneksi loppuilta oli ihan mukava. En vaan uskaltanut liikkua minnekään enkä koskea mihinkään, kun ei tiedä mitä olis tapahtunut. Tyydyin äijäleffaan ja sisustussuunnittelu-leikkeihin äidin kanssa. Kotimme on aivan mielettömän upea, ainakin ajatuksen tasolla. Toteutus on vielä vähän hakusessa. Katsotaan sitten joulun jälkeen kun näkee ensin, että mitä se pukkikin tuo ;)

Eilinen oli sen sijaan jo huomattavasti mukavampi päivä, lukuunottamatta aivan hirveetä ajomatkaa Harjavallasta Vantaalle kun keli teki tepposiaan.. Puoli seitsemän startti takasi sen, että koko matkan oli aivan pilkkopimeää, mikä on mulle tosi jebou, kun en muutenkaan nää mitään. Hengissä kuitenkin selvittiin! Kotiin päästyä kaaduin suoraan sänkyyn parin tunnin päikkäreille joiden jälkeen jaksoi taas hymyillä :) Kunnon unien ja leffailun jälkeen käväistiin katsomassa Circus Helsingin Acento -esitys, joka energisyydellään, iloisuudellaan ja käsittämättömillä taidoilla sai niiiin hyvälle tuulelle, että tuollainen pitäis kevennykseksi käydä katsomassa ainakin kerran viikossa. Show hämmästytti ja nauratti ja aitoudellaan vei minut mukanaan mennen tullen. Esiintyjiä oli laidasta laitaan, tyttöjä ja poikia, lapsia ja nuoria, erilaisia roolisuorituksia, upeita asuja, mutta ihan ykkösenä paljon hymyä. Esityksestä ei paistanut jännitys, ei epävarmuus eikä väkisin tekeminen, vaan kaikilla oli lavalla hauskaa ja show oli hiottu toimimaan viimeisen päälle. Kivaa kivaa kivaa! Sirkuksesta helposti tulee mieleen vaan pellet ja pelleily, mutta tosiasiassa se on kaikkea muuta. Hauskaa ehdottomasti, mutta voisinpa kuvitella, että myös hyvin fyysistä ja raskasta, voimia, tasapainoa, kehonhallintaa ja keskittymiskykyä vaativaa työtä. Monet jutuista vaatii niin paljon lihasvoimaa, etten käsitä miten se kaikki mahtui niihin pienenpieniin tyttöihin siellä. Olivat melkoisia energiapakkauksia! Ja uskollisia harrastukselleen, tuollainen työ ei synny kotona pyörittelemällä peukaloita, vaan se vaatii treeniä, treeniä, treeniä useita kertoja viikossa.

Treeneistä aasinsiltaa omiini.. Itselleni muistutukseksi: kolmessa viikossa yksi treeni. Häpeä! Ensin olin kipeenä ja sit on muka ollut töitä ja kaikkea niin paljon. Onhan niitä ollut joo.. Mut come on. Potkikaa mua, pliis? Niin, että sais sen hyvän tahdin taas takaisin mikä oli ennen tätä. Kun se on kivaakin! Höh.

Treenaamisen sijaan olen keskittänyt huomiotani joululahjoihin, joulusiivoukseen, piparitaloon ja muihin leipomuksiin.. Leikkinyt siis ihan täysillä kotia! Piparitaloprojektista on tässä mukana pari otosta, muista leipomuksista sitten myöhemmin. Tälläkin hetkellä koti tuoksuu tuoreille suklaakekseille ja -kakulle, joka odottaa jäähtymistään. Kuorrute päälle ja avot! Huomenna työkaverit saa syödä kakkua joka ehkä maistuu hyvältä, mutta mieltäni sen suhteen kaivelee se, että unohdin vatkata taikinan kuohkeaksi ja kakusta tuli kuin tiiliskivi, yhtä tiivis ainakin. Melkein.. Ehkä. Oon tässä samalla muuten kuunnellut NRJ:n nettisivuilta tota jouluradiota ja rakastan sitä! :) Mahtava fiilis tulee.

Tää jatkaa nyt yöllisiä leipomuspuuhia ja fiilistelee varmaan aamuun asti joululauluja. :))

Hyvää yötä!

Kodissani on joulu!

Tulipa se tehtyä, joulusiivo! Eilen siinä puolen yön aikaan luuttusimme lattioita ja pyyhimme pölyjä :D Maniacs. Mut kyllä nyt on hyvä! On jouluista pöytäliinaa ja ikkunalla kynttelikköä.. Joulukuusi tulee vielä perästä. Nyt on mukava viettää leppoisaa aamua aamiaisen, telkkarin ja bloggerin seurassa, kun ei tartte masentua siitä, et mitä kaikkea PITÄIS tehdä. Paitsi, et yhdeksi pitää mennä töihin. Ei enää montaa kertaa sitäkään.

Eilisestä ei oo mitään ihmeellistä mainittavaa.. Kuljeskelin kävellen ympäriinsä hoitamassa erinäisiä juoksevia asioita, ja kotona ollessani yritin mm. saada itsestäni järkevän, uuden profiilikuvan facebookkiin. Tässä tuloksia:

Minkä itse valitsisit? Huoh.. mun mielestä toi keskellä oleva kuva on kaikista kaunein. Näiden epätoivoisten yritysten jälkeen ajattelin ottaa kuvan niin, että koko asustukseni näkyy. Kuvassa esiintyvät vaatekappaleet ovat siis ne, joissa oon kulkenut siitä lähtien, kun ulkoilma meni ekan kerran pakkasen puolelle:

Tosi pirtee ilme tuli tähän, näytän ihan mielettömän hyväntuuliselta. No, anyway. Neuletakki mallia "isoisä", joka on superkivan tuntuinen ja lämmin = päällä joka päivä. Farkut, joiden alle ei mahdu muuta lämmikettä. Ylipolvensaappaat, syy: katso edellinen lause. Ne lämmittää kivasti jalat, ja sitäpaitsi ulkona on niin paljon lunta, ettei matalammilla varsilla kannata liikkua. Oon koittanut sitä sanoa poikaystävällekin, mut jostain syystä en oo vielä sillä nähnyt samanlaisia. Nää on niin käytännölliset! Sit vaan päälle enää noin viisi kerrosta lämmikettä niin kykenee just kulkemaan ton puolitoista kilsaa juna-asemalle. I <3 autottomuus. Not. Huomisesta lähtien ainakin viisi viikkoa meillä on, kiitos luojan (oikeastaan, kiitos ystävän, joka lähtee joulunviettoon Kiinaan), auto käytössä. Oman auton diagnoosi ei näin kättelyssä vaikuttanut kovin lupaavalta.

Tämän kuvan myötä ymmärtänette mun saappaiden varsien pituuden. Kuljen tästä joka päivä. Joka päivä polku on niin möykkyinen ja saakelin liukas, ettei ikinä tiedä, onko hangessa jalat, takamus vai pää edellä. Ainakin niistä saappaista on sit ensimmäiseen vaihtoehtoon hyötyä.

Matkalta bongattua. Tämä maisema näin jälkikäteen katsottuna näyttää aivan kauniilta. Vaan kylmyys vei kaiken ilon siitäkin.



HUOH, siis. Joko on tullut selväksi, että inhoan tota kylmyyttä? Vähän aikaa sitten vielä intoilin lumesta ja kirpeistä pakkasilmoista, mut tajusin sen olevan ihan järjetöntä. KESÄ tule jo! Tai ok.. Joulu ensin.. Sit kesä, kiitos.

Ps. Kai sitä nyt on naama ton näkönen ku on päivän ollu ulkona, jossa puhelin ei toimi, kamera ei toimi, junat ei liiku, leukaluut jäätyy sijoilleen niin, ettei saa sanaa suusta ennen ku tunnin päästä siitä ku on palannut sisälle (voitte miettiä millasta oli asioida katsastuskonttorilla) ja kaiken päälle hanskatki riistäytyy käsistä. Oon varma, et sekin johtu pakkasesta!!

Hyvää tiistaipäivää :))))

Turvallista uutta vuotta!

Nyt on takana perustavan laatuinen koulutus rakettien myyntiin ja turvallisuusohjeet on hanskassa. Innolla ja täydellä höyryllä lähden niitä kaupittelemaan kaikille raketti-intoilijoille! Oma rakettihistoriani ei ole kovin merkittävä. Pienenä lähinnä pelkäsin niitä. "Ammuin" niitä ihan kaikista pienimpiä, jotka ei ketään muuta kiinnostanut. Niitä, jotka vaan pyörii maassa ja surisee. Vähän varttuessani innostuin lähinnä roomalaisista kynttilöistä. Koin kuitenkin turvallisemmaksi jättää nekin muille kun löysin itseni ihmettelemästä sytytyksen jälkeen, että kummasta päästä ne "tuubat" oikein tulee? Olen joka vuosi niitä kyllä hankkinut, monenlaisiakin, mutta anteliaasti sitten antanut muiden hoitaa ne lähetyshommat (sekään ei ole aina ollut hyvä idea.. muistan puhallelleeni savua kaverin päästä kun se pelkäs, että koko tukka on liekeissä?). Mielummin vaan katselen lopputulosta, ehkäpä nykyään, mukavuuden haluisena, vielä mielummin olohuoneen ikkunasta :) Tämän päivän koulutus ja erityisesti sen tuote-esittely kuitenkin sai minutkin innostumaan. Ei niinkään siitä itse lähettämisestä, sormien jäädyttämisestä ja muusta epämiellyttävästä, vaan nimenomaan siitä lopputuloksen laadusta. Ehkä itsekin hankin muutaman kivan paukun uudeksi vuodeksi, ja henkeni puolesta peläten jopa sytytän ihan itse! Täältä pääset näkemään tämän vuoden valikoimaa ja videopätkiä tuotteista, tosin ihan vielä sivusto ei ole vuodessa 2010. Huhujen mukaan uusi sivusto päivittyy ajan tasalle 19.12.2010.

Nykyisessä työpaikassani mulla on enää kuusi työpäivää jäljellä! Jännää. Näin jo viime yönä unta, että uudessa työpaikassa kaikki meni aivan piloille.. Toivottavasti ei ollut mikään enneuni. Mut niin.. enää siis ti, ke ja to tällä viikolla, sekä ensi viikolla ma, ti ja ke ja sit joulun viettoon ja farewell Dna Kauppa! Olo on kyllä kieltämättä vähän haikeakin. Vaikka oon supermielettömänhyperinnoissani koulun alkamisesta ja kaikesta muustakin uudesta ja kivasta, niin tutuksi ja turvalliseksi muodostunut työpaikkani ei olekaan niin helppo jättää taakse kuin oletin. Työympäristössäni on monta huipputyyppiä, heitä enemmän tulee ikävä, kuin työtä itsessään. Mutta eihän ne tyypit minnekään häviä, vaikka työpaikka vaihtuukin.. Eihän?

Ja sit.. joulujoulujoulujoulujoulu <3 Se on pian! Pari pikku pakettia on vielä hankkimatta, mutta muuten alkaa lahjat olla kasassa. Koti on vielä vähän puutteellinen joulutunnelman suhteen, mutta sekin lienee korjattavissa vielä. Jospa tänään vähän kävis jouluhärpäkeostoksilla :) 23. päivän illalla olis tarkoitus suunnata Harjavaltaan ja viipyä joulun yli 26.päivän aamuun, jolloin otetaan suunnaksi Kerava. Näiden syömistalkoiden jälkeen jaksaakin sit seuraavaan jouluun asti kevyesti syömättä! Nimittäin sekä vanhempieni luona, että Mikon mummulassa ruokaa on aina tarjolla enemmän kuin riittävästi. Uutta ruokalajia on jo tulossa, ennen kuin ehdit edellistä niellä. Mukavaahan tuo silti..

27. päivä alkaa rankka rakettiviikko. Päivät on pitkiä, mutta uskon, että meillä tulee olemaan hauskaa! Uuden vuoden aaton kääntyessä alkuillan puolelle, saadaan laittaa pillit pussiin ja lähteä itsekin juhlahumuun. Ei vielä aavistustakaan siitä, mitä se tarkoittaa. En tiedä missä juhlimme, se jää nähtäväksi! Uuden vuoden jälkeen mulla on mahtavat yhdeksän kokonaista päivää vapaata, joista jokusia päiviä olis tarkoitus viettää Harjavallassa. Aion ottaa näistä päivistä kaiken irti, niiden jälkeen alkaa koulu ja työ, joiden ohella pelkään vapaapäivien olevan kiven alla.

Yhtä kaikki, jouluna ja muina vapaina aion viettää mahdollisimman paljon aikaa oman murusen ja muiden tärkeiden ihmisten, perheen ja kavereiden kanssa. Terkkuja Harjavaltaan, miss u!

Se on siinä!

Nonni.. Tiiättekö mitä? Oon jo yli viikko sitten saanut tietää, että pääsin kouluun. Aivan niinkuin sitä ei jo jokainen tietäisi niin kirjotanpa tännekin. Eli JEEEE! Tammikuun kymmenentenä päivänä astun opiskelijaelämän saloihin. Pelottaa jo nyt, et mitä kaikkea se tuo tullessaan.. Ei pelkästään se koulu, vaan se kaikki oheistoiminta.

Tulevaisuuden suhteen alkaa hommat olla klaarit, opiskelupaikka löytyy, työpaikka löytyy! Joten kaikki oorait. Joulun välipäiviksi mennään myymään ihmisille rakettihyvää ja toivotaan, että tarpeeksi töitä paiskomalla päästään pianpianpian lomalle.. Aurinkorannat huutaa jo mun nimeä! Ja ne Egyptin haikalat..

Töistä kun nyt aloin jauhaa niin jatketaan sitten hetki vielä samalla linjalla. Marras-joulukuun vaihde on osoittanut, että vauhti alkaa kiristyä ja päivät pidentyä. Joulukuun alun perusteella voisin sanoa, että viimeisestä kuukaudestani Dna Kaupalla on tulossa ihan antoisa. Marraskuun loppupuolella rykäisty erittäin onnistunut duunipäivä kollegani kanssa toi palkinnon, joka päätti viime perjantaina kahdentoista päivän työputkeni. Firma tarjosi kerrassaan mahtavan illan! Muutamien kollegoideni kanssa suuntasimme klo 21.00 Kappeliin illalliselle ja jatkoimme siitä puolen yön jälkeen Tivolin kautta Huumaan kun tanssijalkoja vipatti. Tällaisessa illassa on aina varjopuolensa. Kun on tarpeeksi kivaa, huomaa sen vielä sunnuntainakin. Jos ei muuta, niin väsyttää ainakin hemmetisti! Mutta NÄIN iso kiitos jokaiselle mukana olleelle.

En minä... vaan ne muut.

Tänään tuli vähän haikea fiilis ilmoitellessani eri tahoille, että Dna-urani päättyy joulukuun 22. päivä. Tammikuussa olis tullut kaksi vuotta täyteen. Johan sitä on siinä.. Nyt on aika jatkaa eteenpäin!

Sit asiasta seitsemänteen.. Itsenäisyyttä juhlittiin taas edellispäivänä ja minäpä en katsonut minuuttiakaan linnan juhlia! Poikkesin siis jokavuotisesta perinteestäni katsomalla jotain yöuneni vievää teurastuselokuvaa poikaystävän ja sen kaverin kanssa. Ihan videotykiltä, jottei vaan tehosteetkaan jäisi huomaamatta. Hyvä, etten oksentanut leffan aikana, sen verran kuvottavaa touhua näkyi välillä. Että suosittelen muillekin, Repo Men. On se oikeesti ihan mielenkiintoinen, en usko, että kukaan ainakaan voi nukahtaa kesken kaiken.. Ennen tätä illan showta vietettiin sellainen "ei tehdä mitään" -päivä ja oli ehkä parhain ja ihanin päivä aikoihin! You should try.

Linnan juhlista on kommentoitava sen verran, että Chisu oli aivan ehdottomasti yksi upeimmista juhlavieraiden joukossa, jos ei jopa linnan kuningatar (anteeksi, Tarja). Olen nähnyt paljon uusintoja tilaisuudesta, sekä lehtikuvia.. Muutamat erottuivat joukosta enemmän tai vähemmän edukseen. Mielestäni äärivastenmielisen Päivi Räsäsen puku oli kaunis, vaikkakin muistutti hieman morsiamen valkoista pukua. Itse taas en kovastikaan syttynyt Laura Lepistön puvulle, jota on kovasti julkisella puolella kehuttu. Oopperalaulajatar Karita Mattilan hivenen avoinainen iltapuku vaikutti siltä, että se tipahtaa aivan minä hetkenä tahansa. Onneksi en katsonut juhlia livenä, olisin pidättänyt sen vuoksi hengitystä koko illan.
Leena Harkimo näytti upealta. Mekko ei ollut kovin sävähdyttävä, mutta naisen pituus vei kaiken huomion. Maria Guzenina-Richardsonin "takinkääntötemppu" ei oikein ollut mieleeni, minusta se oli vähän mautonta. Mutta kukin tavallaan. Miehistä mieleen jäi Lauri "luihu" Tähkä, joka näytti lähinnä pelottavalta sliipatussa tukassaan, sekä Paleface aka. Karri miettinen superstareissaan. Olen sitä mieltä, että tennarit linnan juhlissa on ehkä etikettivirhe, mutta sopi miehelle kuin nyrkki silmään. Tuskin Tarja oli niistä pahoillaan. Miehistä omat lempparini olivat ehdottomasti Jani Toivola ja Jorma Uotinen. Oli myös hienoa nähdä kautta aikain iäkkäin presidentti linnan juhlissa, vaka vanha Mauno Koivisto.

No, se niistä linnan juhlista.. Kyllä niitä jo ruodittiinkin tarpeeksi tähän blogiin.

Tänään oon viettänyt vapaapäivää kiroten pääkaupunkiseudun julkista liikennettä, joka on niin epic fail, ettei tosikaan. Ps. tällä aiheella näemmä sain jo melkein taistelun facebookissa aikaan välille espoolainen - harjavaltalainen joiden näkemykset liikennesekasorron aiheuttajista oli hieman erilaiset :D *naur*. Isäni on vahvasti sitä mieltä, että koko Helsinki on ihan hanurista, ja helsinkiläiset vielä enemmän. Teitä ne ei osaa aurata, eikä ihmiset ajaa autoa. Eikä ne myöskään tiedä, että elämää on muuallakin kuin Helsingissä. Ja myöskin, että lunta ei täällä päin olla vissiin aiemmin nähty, kun se niin hämmästyttää. Terkkuja vaan rakkaalle isäukolle, luet tätä kuiteskii. Mut kyllähän se niin on, että tää lumimäärä täällä on vähän totuttua suurempi, eikä oikein tiedetä mihin sitä vietäis ku joka paikka on jo valmiiksi täyteen ahdettu. Meidän pihakin on jo ku sokkelo, kun koko iso parkkipaikka on niin täynnä kolme neljä metriä korkeita lumikasoja, joka kulmassa ja välissä mihin niitä vaan suinkin mahtuu. Ja vielä kun kaupanpäällisenä on miljoona ihmistä ja pari autoakin niin tila alkaa loppua kesken. Mut huh, huokaisen syvään. Onneksi en ole helsinkiläinen ;) Muuten oma isäni epäilisi jo minunkin ajo-, näkö- ja monia muita kykyjä. Lav juu! Mutta niin, asiaan.. Matkustelin siis keskustaan hoitelemaan uuteen työpaikkaani liittyviä sopimusasioita ja poikkesin samalla Hannan luona juomassa kupposen glögiä ja viemässä sille kengät, joista ystävällisesti jätin vaan toisen :D Toisen unohdin autuaasti kassiini ja kiikutin kotiin asti. Että ole hyvä vaan..

Lupasin itselleni ja siipalle, että vapaapäivinä syödään sitten tästä lähin vähän normaalista poiketen, tehdään siitä meille perinne. Aloitin sen tänään smetanalohella, kasvisrisotolla ja kreikkalaisella salaatilla ja jumpe et oli hyvää vaiks itse sanonki! Tämä idea poiki kiinalaisen ystävämme valmistamista herkuista, joita tämä meille loihti itsenäisyyspäivän iltana.. Tuli vaan mieleen, että itsekin vois syödä joskus jotain muuta ku pastaa tai perunaa ja jauhelihakastiketta? Katsotaan miten pitkälle meidän tuleva perinne kantaa. Ehkä ensi viikkoon asti ainakin!



OHJEET BLOGIIN KUVAAMISTA VARTEN:

1. Ota kuva niin, että vähintään yksi ruokalaji on piilossa.
2. Varmista, ettei valoa ole tarpeeksi.
3. Älä kerro kenellekään mitä vuoassa on, arvailu on paljon hauskempaa kun ruokalaji näyttää jo kerran syödyltä.
4. Muista ottaa MAITO mukaan kuvaan.
5. Älä missään nimessä kuvaa koko kattausta.

Eiköhän tässä ala olla taas suunnilleen kaikki mitä oli kielen päällä.. Mä odotan joulua jo ihan sikana, se unohtui sanoa. Oon ihan täpinöissä! Joulua, uutta vuotta, ensi vuotta.. toisaalta odotan ihan kaikkea.

Hyvää yötä ja kauniita unia. Mulla on niin virkeä olo, että tarvii varmaan lähteä laskemaan lampaita, että saa unen päästä kiinni!