Neljä päivää vietetty Euran suunnalla ja tulipa poikettua Porissa ja Harjavallassakin. Kerrankin sai olla ilman kiirettä ja rauhassa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. "Kotona" lepäsin ja lököttelin, luin kirjaa ja nautin vapaasta, joka onneksi jatkuu vielä viikonlopun yli. Monopolia ehdittiin pelata pari erää, joista minä hävisin molemmat. Selkeä todiste siitä, että kaupan ala ei ole ala minua varten, bisnesvainusta ei ilmeisesti ole tietoakaan. Sen sijaan luulen, että ensi kesänä kannattaa jo lähteä kilpailemaan golfmestaruudesta, birdie alkaa olla tuttu juttu. Ai, eikö se olekaan ihan sama homma pelata Xboxilla? Ok.
Eilen oli ihan mahtavaa viettää iltaa pitkästä aikaa Bulgariatyttöjen kanssa. 2005 vietimme mielettömän viikon Sunny Beachilla kolmen parhaan ystävän kanssa, sittemmin yhteiset illanvietot ovat jääneet vähemmälle, mistään reissuista puhumattakaan. Nykyään asumme eri paikkakunnilla, jokaisella on omat juttunsa, koulut, työt, miehet ja pian jo kahdella meistä ne sellaiset maailman suloisimmat kääröt, tiedättehän? Ne sellaiset pikkuiset, joiden sormet hädin tuskin yltävät oman sormesi ympäri ja joiden pyöreitä, sileitä poskia tekisi mieli silittää loputtomasti. Pitkästä aikaa sain pitää sylissäni hurmaavaa 9kk ikäistä poikaa, enkä ilmeisesti ollut niin pelottava, että olisi ollut aihetta itkupotkuraivareille. Nukkumaanmenoaikaan varmasti mua harmitti enemmän kuin poikaa itseä, kun olisin voinut leikkiä ja kuunnella jokeltelua vaikka miten pitkään. Tosin ennen pitkää jokeltelu olisi voinut muuttua suoraksi huudoksi, korkealta ja kovaa. Vauvakuume kohoaa, yhtä kaikki.
Poikkesimme myös paikallisessa kuppilassa, mutta liikkeellä oli niin jännittävää väkeä, ettei viivytty kovin pitkään. Keskenämme meillä oli kyllä kovin hauskaa. Odotin näkeväni kaupungin ainoassa baarissa edes yhdet tutut kasvot, jonkun vanhan kaverin, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa kuulumiset. Turhaan. Nauroimme ja juorusimme tapojemme mukaan ja kommentoimme illan karaoketähtiä - tapojemme mukaan.
Nyt istun taas omalla sohvalla yrittäen purkaa tähän viime päivien tapahtumia, vaikka ajatukseni pyörii vuodessa 2010. Ajatuksenani on kirjoittaa tiivistelmä päällimäisistä muistoista, vuoden kohokohdista. Yritän muotoilla tänne niistä johdonmukaisen, kivan tarinan. En vain tiedä mistä aloittaa.. Yritän pysytellä kuitenkin tässä hetkessä vielä pienen hetken. Tänään kotiin palatessani hurautimme suoraan Kirkkonummelle viettämään eräitä syntymäpäiviä. Kävimme Rossossa syömässä (nyt vatsaani kipristelee) jonka jälkeen tuhosimme parhaamme mukaan suklaakääretorttua, jota äiti pakkasi mukaani ilmeisesti 15 ihmisen tarpeisiin :) Urakan jälkeen kesti useamman tunnin ennen kuin heräsin hiilihydraattikoomasta. Nyt virtaa on taas ja pelkäänpä, että liikaakin. Unirytmi on loman aikana mennyt sekaisin ja etukäteen voin jo aavistaa, että maanantaiaamuna viiden herätys tulee olemaan maanpäällinen helvetti. Totutellakseni tulevaan pitäisi minun jo teoriassa suunnitella nukkumaan menoa. Ja minä kun vasta heräilen. Yritän nyt nukuttaa itseni painamalla pääni pehmeimpään talosta löytyvään tyynyyn, kaivautumalla mukavimman peiton alle ja käynnistämällä elokuvan. Nukahdan AINA kesken elokuvan, loppuratkaisut jää minulle mysteeriksi. Jospa tälläkin kertaa. Mikko käy aina välillä osoittamassa huomiota, mutta pääosin viettää illan alakerrassa koneen äärellä, perjantai on työporukan peli-ilta. Näinpä saan siis valita ällöttävimmän romanttisen komedian, mitä arkistoistamme löytyy!
Ps. Televisiomme on kasvanut 32 tuumasta 46:n sitten viime näkemän. Hämmästyttävää. Kysymys on kuulemma puhtaasti siitä, että minäkin näkisin tekstitykset. Rakkautta <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. tammikuuta 2012
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Tämän päivän urakka
Eipä tässä muuta sitten enää jaksakaan, kuin toivottaa hyvää yötä!
Ps. Johnny English oli superhauska ja keilaamassakin tuli käytyä. Huomenaamuna klo 9 siskon kanssa Valtterin kirppikselle, toivon tekeväni löytöjä talvea silmällä pitäen. Palataan taas, kun molemmat silmäni pysyvät auki.
torstai 22. syyskuuta 2011
Update
Eipä täällä ihmeitä ole tapahtunut, mutta ikkunoissa on sentään verhot ja minä sain kauneuskulmaukseni, jee! Vaatehuone (toistaiseksi toimii kodinhoitohuoneena) on erotettu vasemmalla puolella verholla. Ehkä joskus tulee ovet, ehkä ei!
Kotiuduttu ollaan selkeästi kun olohuoneen pöydän alus on täynnä rojua. Hyllyn ähelsin kasaan tänään, siihen tulossa vielä vitriiniovi joskus (lähi)tulevaisuudessa. Olivat loppu viime IKEA visiitillä ja luulen, ettei sitä saada aikaiseksi hakeakaan vähään aikaan, kun ihan kivalta tuo näyttää noinkin. Pölyä vaan, voi pölyä. Ilman ovea siis.
Nyt luvattiin itsellemme, että viikonloppuun mennessä on kaikki siinä kunnossa, että saadaan vihdoin rentoutua. Näin saa todella myös tapahtua! Huomenna vielä rutistus, aamulla tenttiin ja illaksi töihin, nopea suihkiminen pölynimurin ja rätin kanssa ja lauantaiaamuna on täysin eri vaihde, imuri (uusi pölypussiton hooverini <3) on piilotettu kaappiin ja kokoamista odottavia kalusteita tai purkamista odottavia pahvilaatikoita ei loju ympäriinsä. Kiitos ja Aamen.
Nyt jääkaapin kautta petiin. Hyvää yötä!
 |
| Verhot ja lamppu paikallaan, ja ihan omin pikku kätösin porattu reikiä kattoon niin, että pärinä kävi. |
Kotiuduttu ollaan selkeästi kun olohuoneen pöydän alus on täynnä rojua. Hyllyn ähelsin kasaan tänään, siihen tulossa vielä vitriiniovi joskus (lähi)tulevaisuudessa. Olivat loppu viime IKEA visiitillä ja luulen, ettei sitä saada aikaiseksi hakeakaan vähään aikaan, kun ihan kivalta tuo näyttää noinkin. Pölyä vaan, voi pölyä. Ilman ovea siis.
Nyt luvattiin itsellemme, että viikonloppuun mennessä on kaikki siinä kunnossa, että saadaan vihdoin rentoutua. Näin saa todella myös tapahtua! Huomenna vielä rutistus, aamulla tenttiin ja illaksi töihin, nopea suihkiminen pölynimurin ja rätin kanssa ja lauantaiaamuna on täysin eri vaihde, imuri (uusi pölypussiton hooverini <3) on piilotettu kaappiin ja kokoamista odottavia kalusteita tai purkamista odottavia pahvilaatikoita ei loju ympäriinsä. Kiitos ja Aamen.
Nyt jääkaapin kautta petiin. Hyvää yötä!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Kotipesä
No jopas on ollut vähän ajan puutetta.. Nytkään en ajatellut koneella istua montaa hetkeä. Viime viikko on puurrettu aamusta iltaan ja välillä yöhön asti remontti- ja muuttohommia. Nyt suurin urakka on ohi ja on aika nauttia uuden kodin onnesta. Makuuuhuone on vielä keskeneräinen ja vaatehuoneen rakennus edessä, mutta muuten alkaa näyttää suhteellisen hyvältä. Lukuunottamatta sitä, että siellä ja täällä pyörii jätesäkkejä ja remppatarpeita.. oon yrittänyt parhaani mukaan piilotella niitäkin. Mut kyllä on kannettu, roudattu, maalattu, asennettu, porattu, ruuvattu, väännetty ja käännetty. Viikonloppuna saatiin suurin urakka alta pois, kiitos ahkerille, ihanille ystäville. Muutettiin, kasattiin (IKEA..), järjesteltiin, ihmeteltiin, käänneltiin ja pyöriteltiin.. ja syötiin hyvin. Urakan päätteeksi piti lämmittää sauna ja tyhjentää jääkaappi sinne hankituista siidereistä ja lonkeroista, mutta kello näytti niin paljon, että tätä tapahtumaa siirrettiin toiseen päivään. Seuraavaksi tänne tullessa saa vaan istahtaa sohvalle (ja saunan lauteille) ja rentoutua. Ei tässä silti vielä kaikki, hommat ei tietenkään rajoitu remppajuttuihin, to do -lista alkaa olla yhtä mittava kuin kenon onnittelijasoittajan. Hanki sitä, osta tätä, soita sinne, käy tuolla... Mutta niistä pitää selviytyä ihan itse.
Elämä on palannut normaaleille raiteilleen, koulu jatkui ja että on kivaa! Syksystä on tulossa välillä enemmän, välillä vähemmän intensiivinen, ja seuraava harjoittelujaksokin pyörähtää käyntiin taas marraskuun alussa. Minä tykkään, minä tykkään. Mitään muuta kovin ihmeellistä ei viime viikkoihin liity. Egyptitauti ei meinannut hellittää, sen vuoksi meni pedissä tosi pitkä aika ja hyviä päiviä valui viemäristä alas. Loppuaika on ollut yhtä remppaa, rautakaupassa ja IKEAssa juoksemista. Että siinäpä se sitten onkin kaikki tapahtunut pähkinän kuoressa. Täällä päässä on yksi vähäsen uupunut, mutta älyttömän onnellinen tyttö!
Ja sitten alla vähän kuvia. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Asunnossa kaikki oli "ihan ok" alun alkaenkin. Lattiat tosin esimerkiksi oli tehty huolimattomasti ja kävi heti selväksi, että ne tehdään uudelleen, materiaalilla tai toisella. Olohuoneen seinä näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta todellisuudessa se näytti jotenkin ihan pohjamaalilta, ja oli aivan täynnä reikiä, entisellä omistajalla oli ilmeisesti ollut noin 216 taulua seinällä. Samaa väriä oli käytetty myös alakerran toisessa makuuhuoneessa, josta tuli meidän käytössä työhuone. Päätimme kääntää väriä lämpimämmän sävyiseksi, tummanruskeaan. Asunnosta löytyi muutamia enemmän tai vähemmän hullunkurisia ratkaisuja, mutta onneksi niitä on ollut helppo fiksailla. Rakastuttiin kuitenkin tilan valoisuuteen ja avaruuteen, koko yläkerta on yhtä suurta tilaa. Asunnosta näkyi huikea potentiaali, kun osasi katsoa värimaailman ja pienten virhekohtien taakse. Kuntoluokitus on kuitenkin hyvä, ja pintaa syvemmälle ei rempan kanssa tarvinnut mennä. Taloyhtiötäkin on hoidettu mainiosti ja tulevan vuosikymmenen remonttisuunnitelma kustannuksineen on inhimillinen.
Ei muuta kun maalikaupoille.. mukaan tasoitteet, maalit, telat ja sudit ja ja.. lista jatkuu. Maalaaminen on remppapuuhista mukavinta, joten yötä myöten omin pikku kätösin sudin maalia seinille. Mikko hoiteli sillä välin lattiajuttuja, mittaili, tilaili ja asenteli.
Muutamia lyhyitä yöunia ja miljoonia rautakauppavisiittejä myöhemmin ollaan seuraavanlaisessa pisteessä:
Kuten näkyy, lattialla ja seinän nojilla lojuu vielä esimerkiksi alakerran "aulan" ja vaatehuoneen matto rullassa, IKEAan palautettavaa tavaraa pahvilaatikoissa, DVD-levyt keittiössä jne.. Nekin tuosta sitten ensi viikolla häviää. Kuvissa ei vielä näy lattialistat paikallaan, mutta nekin saatiin vihdoin ja viimein. Kaikki tekstiilit uupuu, samoin muut pienet yksityiskohdat. Ei ole verhoja, eikä pöytäliinoja, niitäkin viilaillaan tässä pikkuhiljaa. Tumman seinän vastakohtana on tarkoituksena käyttää ihan vaaleita tekstiilejä. Uudet sälekaihtimet ovat myös tulon päällä, vanhoista suunnilleen joka toinen säle on rikki, verho ei laskeudu alas, tai verho on väärän kokoinen. Vähän toisella kädellä joku näitä tehnyt. Mutta huomatkaa Egyptistä tuotu aarteeni keittiön pöydän yllä! Paikka kyllä tulee vielä vaihtumaan, kun Stenvallini saapuu vanhalta asunnolta (unohtui toistaiseksi seinälle) ja vie tämän paikan.
Mut voi luoja miten rakastan noita uusia työpöytiä. Työhuoneella on ihan oikea merkitys, kun kummallakin on oma, tilava työpöytä, johon mahtuu levittämään tietokoneet, kirjat ja paperit. Bueno. Työhuone on muuten vielä vaiheessa, pöytien lisäksi huoneessa ei vielä ole muuta valmista.
Makuuhuoneessa asuu uusi linnani, siis vihdoin se suuri, päädyllinen parisänky mitä olen kaivannut. Nukkuminen 120cm sängyssä on toisinaan saanut haaveilemaan tästä nykytilanteesta. Kuvia ei tule, koska mitään muuta esiteltävää näiden seinien sisällä ei vielä ole, ei edes tapetteja seinillä. Ne saatiin tänään, ja odottavat vielä tapetoijaa. Siihen saadaan uskoakseni myös ratkaisu ensi viikolla.
Kaiken kaikkiaan tämä 82 neliötä on taipunut juuri sellaiseksi kodiksi, josta haaveilimme. Parin yön jälkeen alan jo kotiutua. Hassua muuten, miten omaa pesää rakentaessa noudattaa tietynlaista kaavaa hyvin useissa asioissa.. Tämä kuuluu näin, koska näin äiti/isäkin laittaa. <3
Nyt, tämän pirun puolitoistatuntisen jälkeen jonka tässä vietin, vaikka ei pitänyt, siirryn sohvan ja telkkarin kautta lepäämään. Huomenna herätys klo 06.30, kouluun muutamaksi tunniksi ja illalla 19.30 istun koneessa matkalla Pariisiin. Au revoir!
Elämä on palannut normaaleille raiteilleen, koulu jatkui ja että on kivaa! Syksystä on tulossa välillä enemmän, välillä vähemmän intensiivinen, ja seuraava harjoittelujaksokin pyörähtää käyntiin taas marraskuun alussa. Minä tykkään, minä tykkään. Mitään muuta kovin ihmeellistä ei viime viikkoihin liity. Egyptitauti ei meinannut hellittää, sen vuoksi meni pedissä tosi pitkä aika ja hyviä päiviä valui viemäristä alas. Loppuaika on ollut yhtä remppaa, rautakaupassa ja IKEAssa juoksemista. Että siinäpä se sitten onkin kaikki tapahtunut pähkinän kuoressa. Täällä päässä on yksi vähäsen uupunut, mutta älyttömän onnellinen tyttö!
Ja sitten alla vähän kuvia. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Asunnossa kaikki oli "ihan ok" alun alkaenkin. Lattiat tosin esimerkiksi oli tehty huolimattomasti ja kävi heti selväksi, että ne tehdään uudelleen, materiaalilla tai toisella. Olohuoneen seinä näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta todellisuudessa se näytti jotenkin ihan pohjamaalilta, ja oli aivan täynnä reikiä, entisellä omistajalla oli ilmeisesti ollut noin 216 taulua seinällä. Samaa väriä oli käytetty myös alakerran toisessa makuuhuoneessa, josta tuli meidän käytössä työhuone. Päätimme kääntää väriä lämpimämmän sävyiseksi, tummanruskeaan. Asunnosta löytyi muutamia enemmän tai vähemmän hullunkurisia ratkaisuja, mutta onneksi niitä on ollut helppo fiksailla. Rakastuttiin kuitenkin tilan valoisuuteen ja avaruuteen, koko yläkerta on yhtä suurta tilaa. Asunnosta näkyi huikea potentiaali, kun osasi katsoa värimaailman ja pienten virhekohtien taakse. Kuntoluokitus on kuitenkin hyvä, ja pintaa syvemmälle ei rempan kanssa tarvinnut mennä. Taloyhtiötäkin on hoidettu mainiosti ja tulevan vuosikymmenen remonttisuunnitelma kustannuksineen on inhimillinen.
Ei muuta kun maalikaupoille.. mukaan tasoitteet, maalit, telat ja sudit ja ja.. lista jatkuu. Maalaaminen on remppapuuhista mukavinta, joten yötä myöten omin pikku kätösin sudin maalia seinille. Mikko hoiteli sillä välin lattiajuttuja, mittaili, tilaili ja asenteli.
Muutamia lyhyitä yöunia ja miljoonia rautakauppavisiittejä myöhemmin ollaan seuraavanlaisessa pisteessä:
Kuten näkyy, lattialla ja seinän nojilla lojuu vielä esimerkiksi alakerran "aulan" ja vaatehuoneen matto rullassa, IKEAan palautettavaa tavaraa pahvilaatikoissa, DVD-levyt keittiössä jne.. Nekin tuosta sitten ensi viikolla häviää. Kuvissa ei vielä näy lattialistat paikallaan, mutta nekin saatiin vihdoin ja viimein. Kaikki tekstiilit uupuu, samoin muut pienet yksityiskohdat. Ei ole verhoja, eikä pöytäliinoja, niitäkin viilaillaan tässä pikkuhiljaa. Tumman seinän vastakohtana on tarkoituksena käyttää ihan vaaleita tekstiilejä. Uudet sälekaihtimet ovat myös tulon päällä, vanhoista suunnilleen joka toinen säle on rikki, verho ei laskeudu alas, tai verho on väärän kokoinen. Vähän toisella kädellä joku näitä tehnyt. Mutta huomatkaa Egyptistä tuotu aarteeni keittiön pöydän yllä! Paikka kyllä tulee vielä vaihtumaan, kun Stenvallini saapuu vanhalta asunnolta (unohtui toistaiseksi seinälle) ja vie tämän paikan.
Mut voi luoja miten rakastan noita uusia työpöytiä. Työhuoneella on ihan oikea merkitys, kun kummallakin on oma, tilava työpöytä, johon mahtuu levittämään tietokoneet, kirjat ja paperit. Bueno. Työhuone on muuten vielä vaiheessa, pöytien lisäksi huoneessa ei vielä ole muuta valmista.
Makuuhuoneessa asuu uusi linnani, siis vihdoin se suuri, päädyllinen parisänky mitä olen kaivannut. Nukkuminen 120cm sängyssä on toisinaan saanut haaveilemaan tästä nykytilanteesta. Kuvia ei tule, koska mitään muuta esiteltävää näiden seinien sisällä ei vielä ole, ei edes tapetteja seinillä. Ne saatiin tänään, ja odottavat vielä tapetoijaa. Siihen saadaan uskoakseni myös ratkaisu ensi viikolla.
Kaiken kaikkiaan tämä 82 neliötä on taipunut juuri sellaiseksi kodiksi, josta haaveilimme. Parin yön jälkeen alan jo kotiutua. Hassua muuten, miten omaa pesää rakentaessa noudattaa tietynlaista kaavaa hyvin useissa asioissa.. Tämä kuuluu näin, koska näin äiti/isäkin laittaa. <3
Nyt, tämän pirun puolitoistatuntisen jälkeen jonka tässä vietin, vaikka ei pitänyt, siirryn sohvan ja telkkarin kautta lepäämään. Huomenna herätys klo 06.30, kouluun muutamaksi tunniksi ja illalla 19.30 istun koneessa matkalla Pariisiin. Au revoir!
perjantai 12. elokuuta 2011
Juna kulkee vaan
Istun junassa matkalla kohti Jyväskylää. Onneksi en pakannut kauheesti hellevaatteita, nyt se syksy on kyllä tullut! Jotain helteitä kai vielä luvattiin, mutta nähtäväksi jää. Nyt on ainakin vilpoista. Aikaisemmat arveluni pakkaamisesta meni ihan nappiin: en pakannut tavaroita vielä Egyptiä varten. Jyväskylästä kotiudutaan myöhään sunnuntai-iltana ja lento Hurghadaan lähtee maanantaiaamuna 07.15. Ihan perinteisesti meni siis tämäkin. Etsitään sitten passeja ja tikettejä su-ma yönä. Ja nukutaan maanantaipäivä biitsillä kuhan päästään perille.
Mun piti tänään vaan käväistä töissä, olla sen aikaa, että pahin ruuhka hellittää. Lähdin lopulta viiden huitteilla, jotta ehdin kuuden junaan. Ihan älytöntä pyöritystä. En voi väittää, ettenkö olis tulevasta lomasta ikionnellinen. Lomankaan jälkeen ei tarvii enää istua joka päivä Dna Kaupassa, vaan saa pääsääntöisesti käydä koulua. Sitä odotan. Varmaan ehtii kyllä mieli muuttua senkin suhteen vielä syksyn ja kevään aikana monta kertaa. Sitä vaan ei ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina haluaa jotain muuta.
Eilen oli kaupantekopäivä. Oli hienoa istua Nordean Myyrmäen konttorin isoimmassa neuvotteluhuoneessa paperipinon keskellä, niinkuin muka aikuiset konsanaan. Nimeni kirjoitin aivan sumussa hirveään määrään papereita ja sen verran huolimattomasti niitä luin, että mut olis saanut kyllä varmaan allekirjoittamaan mitä vaan. Olo on kuitenkin ihan huikea!! Ihan mieletön fiilis kun saa käteensä paperin, jonka mukaan omistamme ihan oman asunnon (isännöitsijätodistuksen mukaan muutaman naapurinkin asunnon, kiitos kirjoitusvirheen osakenumeroissa). Naama mandariinilla sitten lähdettiin pankista erinäiset lahjukset kainaloissa, pyyheliinoja, iittalaa, punaviiniä. Jopas jotakin. Kyllä on kivaa olla kamalasti velkaa. Hetken näytti pankkitilin saldokin mielekkäältä. Myyjän ja välittäjän kanssa pohdimme mitä tapahtuu, jos koko porukka takaajineen päivineen häviää rahojen kanssa Bahamasaarille ennen kuin nimet ovat vedetty papereihin. Yhteistuumin kuitenkin tultiin siihen tulokseen, ettei taida kannattaa. Kovin oli hauskaa. Myyjä oli hauska heppu, kertoi motocross -naapurista ja erotteli taloyhtiöstä kivat ja vähemmän kivat tyypit. Välittäjällekin menee paljon kehuja. Huom! -kiinteistövälityksen ja ainakin oman välittäjämme Sami Luukkosen kanssa homma toimi älyttömän hyvin. Rehellinen ja toimelias nuori mies teki kyllä työnsä ja enemmän. Toki hänelle siitä palkkaa maksetaan, mutta on niitä toisenlaisiakin. Kiinteä palkkio prosenttiosuuden sijaan antoi ainakin itsellemme käsityksen, ettei välittäjä tee/jätä tekemättä asioita vain tienatakseen itse enemmän rahaa. Rehti ja positiivinen kuva jäi meille, kiitos.
Muuttoa aletaan tehdä heti reissusta kotiuduttua, 22.8 saamme avaimet käteen. Ensin varmaan vähän pikkufiksailuja joita halutaan laittaa omanlaiseksi. Tänään kävin hoitamassa nettiasiat kuntoon, eihän sitä ihminen ilmankaan pärjää. Elisa viihde tuli mainoksen uhrina hankittua. Tunnen itseni petturiksi, mutta ei ole mun vika, että denari tarjoaa osoitteeseemme vain lämmintä kättä. Viihteen kaupanpäällisenä sitäpaitsi tuli karaokemikseri, joka pitää sit tupareissa laittaa testiin. Tupareita ennen kekkerit ovat kovin yksitoikkoisia. Mikon kanssa sovittiin, että jääkaappi on täynnä lonkeroa anytime, kuhan seinät saa maalia, huonekalut tulee koottua ja tavarat löytää paikoilleen. Että tervetuloa vaan!
Fiilistelin muuten jo kesän löhöiltyäni tulevaa kotisalia, jos se vaan miellyttää silmää jahka ehdin käydä tutustumassa. Kivenheiton päässä kotoa on KorsoGYM, ilman mitään elinikäisiä sopimuksia, clubijäsenyyksiä tai muuta humpuukia.. Raakaa punttia ja bodypumppia. Ja zumbaa! Kiitos geenit, että löhöjakson aikana paino ei suinkaan ole noussut, vaan tippunut kaksi kiloa. Tosin itse toivon niitä kiloja jo takaisin ja korkojen kanssa, kiitos. Kuitenkin punttisalilta hankittuna, eikä mäkkäriltä. Viime talven housuissa on jo liikaa tilaa vyötäröllä.
Mun piti tänään vaan käväistä töissä, olla sen aikaa, että pahin ruuhka hellittää. Lähdin lopulta viiden huitteilla, jotta ehdin kuuden junaan. Ihan älytöntä pyöritystä. En voi väittää, ettenkö olis tulevasta lomasta ikionnellinen. Lomankaan jälkeen ei tarvii enää istua joka päivä Dna Kaupassa, vaan saa pääsääntöisesti käydä koulua. Sitä odotan. Varmaan ehtii kyllä mieli muuttua senkin suhteen vielä syksyn ja kevään aikana monta kertaa. Sitä vaan ei ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina haluaa jotain muuta.
Eilen oli kaupantekopäivä. Oli hienoa istua Nordean Myyrmäen konttorin isoimmassa neuvotteluhuoneessa paperipinon keskellä, niinkuin muka aikuiset konsanaan. Nimeni kirjoitin aivan sumussa hirveään määrään papereita ja sen verran huolimattomasti niitä luin, että mut olis saanut kyllä varmaan allekirjoittamaan mitä vaan. Olo on kuitenkin ihan huikea!! Ihan mieletön fiilis kun saa käteensä paperin, jonka mukaan omistamme ihan oman asunnon (isännöitsijätodistuksen mukaan muutaman naapurinkin asunnon, kiitos kirjoitusvirheen osakenumeroissa). Naama mandariinilla sitten lähdettiin pankista erinäiset lahjukset kainaloissa, pyyheliinoja, iittalaa, punaviiniä. Jopas jotakin. Kyllä on kivaa olla kamalasti velkaa. Hetken näytti pankkitilin saldokin mielekkäältä. Myyjän ja välittäjän kanssa pohdimme mitä tapahtuu, jos koko porukka takaajineen päivineen häviää rahojen kanssa Bahamasaarille ennen kuin nimet ovat vedetty papereihin. Yhteistuumin kuitenkin tultiin siihen tulokseen, ettei taida kannattaa. Kovin oli hauskaa. Myyjä oli hauska heppu, kertoi motocross -naapurista ja erotteli taloyhtiöstä kivat ja vähemmän kivat tyypit. Välittäjällekin menee paljon kehuja. Huom! -kiinteistövälityksen ja ainakin oman välittäjämme Sami Luukkosen kanssa homma toimi älyttömän hyvin. Rehellinen ja toimelias nuori mies teki kyllä työnsä ja enemmän. Toki hänelle siitä palkkaa maksetaan, mutta on niitä toisenlaisiakin. Kiinteä palkkio prosenttiosuuden sijaan antoi ainakin itsellemme käsityksen, ettei välittäjä tee/jätä tekemättä asioita vain tienatakseen itse enemmän rahaa. Rehti ja positiivinen kuva jäi meille, kiitos.
Muuttoa aletaan tehdä heti reissusta kotiuduttua, 22.8 saamme avaimet käteen. Ensin varmaan vähän pikkufiksailuja joita halutaan laittaa omanlaiseksi. Tänään kävin hoitamassa nettiasiat kuntoon, eihän sitä ihminen ilmankaan pärjää. Elisa viihde tuli mainoksen uhrina hankittua. Tunnen itseni petturiksi, mutta ei ole mun vika, että denari tarjoaa osoitteeseemme vain lämmintä kättä. Viihteen kaupanpäällisenä sitäpaitsi tuli karaokemikseri, joka pitää sit tupareissa laittaa testiin. Tupareita ennen kekkerit ovat kovin yksitoikkoisia. Mikon kanssa sovittiin, että jääkaappi on täynnä lonkeroa anytime, kuhan seinät saa maalia, huonekalut tulee koottua ja tavarat löytää paikoilleen. Että tervetuloa vaan!
Fiilistelin muuten jo kesän löhöiltyäni tulevaa kotisalia, jos se vaan miellyttää silmää jahka ehdin käydä tutustumassa. Kivenheiton päässä kotoa on KorsoGYM, ilman mitään elinikäisiä sopimuksia, clubijäsenyyksiä tai muuta humpuukia.. Raakaa punttia ja bodypumppia. Ja zumbaa! Kiitos geenit, että löhöjakson aikana paino ei suinkaan ole noussut, vaan tippunut kaksi kiloa. Tosin itse toivon niitä kiloja jo takaisin ja korkojen kanssa, kiitos. Kuitenkin punttisalilta hankittuna, eikä mäkkäriltä. Viime talven housuissa on jo liikaa tilaa vyötäröllä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Punainen tupa ja perunamaa
"Matkalle mukaan" -listani on edelleen tyhjänä. Ruutuvihko, johon niitä merkintöjä pitäisi ilmestyä, on päässyt toimittamaan hiirimaton virkaa. Tavaroita ei ole mennyt matkalaukkuun itsekseen. Pyykkejä on onneksi enemmän puhtaana kuin likaisena, kiitos naapurit, että olette kestäneet pesukoneen meteliä yötä-päivää. Meidän taloudessa rampataan jossain reissussa niin tiheään tahtiin, ettei ehdi pestä edellisen reissun pyykkivuorta kun jo ollaan menossa seuraavalle. Nytkin pitää Jyväskylässä roikottaa jotain verkkarityylisiä riepuja päällä, että jää sitä kevyttä, kivaa ja käyttökelpoista Egyptin matkalle. 40 asteen lämpötiloissa ei kyllä kovin paksulti sitä vaatetta tarvita, että ei kai tässä hätää.
Reilun puolen vuorokauden kuluttua olen sitten päässyt eräänlaiselle virstanpylväälle elämässäni ja hankkinut oman kodin. Onneksi tätä on mun kanssa jakamassa yksi parhaimmista ystävistäni, ihana kumppani, kaikenkaikkiaan aika kiva tyyppi. Eiköhän meistä ole toisillemme vertaistueksi, vaikka toista kiinnostaakin enemmän työhuoneen säilytystilat ja toista pihan penkeissä kasvava lehtisalaatti. Jotenkin vähän jännittää, vaikkei siitäkään sitten mitään hyötyä ole. Luulisi, ettei ole mikään big deal tehdä vähän asuntokauppoja. Kyllä se vaan mulle merkitsee jotakin.. Ainakin sitä, etten ole enää viisitoista. Ei ole nimittäin sitäkään helppo toisinaan ymmärtää.
Viikonlopun suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia tänään... Työpaikallamme vallitseva työvoimapula johti siihen, että jos starttaan huomenna illalla Jyväskylään, jätän kollegat kahdestaan perjantaipäiväksi, ja voi kun tietäisitte millaista sirkusta se on. Perusperjantaina neljäkään myyjää ei tunnu toisinaan riittävän. Koska mulla on myös melko hyvä pomo, joka antaa mulle paljon erivapauksia koska osaan pyytää kauniisti (ja teen hyvää suklaakakkua), ajattelin, että vastapalvelus joskus voisi olla paikallaan kun sitä kauniisti pyydetään. Porskutan siis vielä huomisen töissä tavalliseen tapaan ja perjantaina lupasin mennä muutamaksi tunniksi helpottamaan päivän ruuhkasumaa, koska mun tilalle ei saatu tuuraajaa. Lähden kuitenkin hyvissä ajoin ehtiäkseni johonkin järkevään aikaan lähtevään junaan joka kuljettaa mut Jykilään. Käy se näinkin.
Huomenna siis kiva päivä! Iltavuoro, saa nukkua pitkään. Pankissa käynti sinänsä ei ole erityisen hauskaa, mutta seuraukset sitäkin mukavampia. Me Naiset ilmestyy torstaisin. Aamutee + uusi lehti, kyllä kelpaa. Torstaisin ilmestyvää hömppälehteä fiilistellessäni voin vaan miettiä, että kyllä on pienet ilot..
Hyvää yötä :)
Terveisin,
Äärimmäisen väsynyt bloggaaja
Ps. Mustikkapiirakka oli menestys
Reilun puolen vuorokauden kuluttua olen sitten päässyt eräänlaiselle virstanpylväälle elämässäni ja hankkinut oman kodin. Onneksi tätä on mun kanssa jakamassa yksi parhaimmista ystävistäni, ihana kumppani, kaikenkaikkiaan aika kiva tyyppi. Eiköhän meistä ole toisillemme vertaistueksi, vaikka toista kiinnostaakin enemmän työhuoneen säilytystilat ja toista pihan penkeissä kasvava lehtisalaatti. Jotenkin vähän jännittää, vaikkei siitäkään sitten mitään hyötyä ole. Luulisi, ettei ole mikään big deal tehdä vähän asuntokauppoja. Kyllä se vaan mulle merkitsee jotakin.. Ainakin sitä, etten ole enää viisitoista. Ei ole nimittäin sitäkään helppo toisinaan ymmärtää.
Viikonlopun suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia tänään... Työpaikallamme vallitseva työvoimapula johti siihen, että jos starttaan huomenna illalla Jyväskylään, jätän kollegat kahdestaan perjantaipäiväksi, ja voi kun tietäisitte millaista sirkusta se on. Perusperjantaina neljäkään myyjää ei tunnu toisinaan riittävän. Koska mulla on myös melko hyvä pomo, joka antaa mulle paljon erivapauksia koska osaan pyytää kauniisti (ja teen hyvää suklaakakkua), ajattelin, että vastapalvelus joskus voisi olla paikallaan kun sitä kauniisti pyydetään. Porskutan siis vielä huomisen töissä tavalliseen tapaan ja perjantaina lupasin mennä muutamaksi tunniksi helpottamaan päivän ruuhkasumaa, koska mun tilalle ei saatu tuuraajaa. Lähden kuitenkin hyvissä ajoin ehtiäkseni johonkin järkevään aikaan lähtevään junaan joka kuljettaa mut Jykilään. Käy se näinkin.
Huomenna siis kiva päivä! Iltavuoro, saa nukkua pitkään. Pankissa käynti sinänsä ei ole erityisen hauskaa, mutta seuraukset sitäkin mukavampia. Me Naiset ilmestyy torstaisin. Aamutee + uusi lehti, kyllä kelpaa. Torstaisin ilmestyvää hömppälehteä fiilistellessäni voin vaan miettiä, että kyllä on pienet ilot..
Hyvää yötä :)
Terveisin,
Äärimmäisen väsynyt bloggaaja
Ps. Mustikkapiirakka oli menestys
Piirakkaa ja päiväunia
En nyt edes yritä piilotella... Heti alkuun ajattelin läväyttää, että allekirjoittanut on ylihuomisesta lähtien onnellinen ensiasunnon omistaja! Tarkemmin puolikkaan asunnon.. En sitten tiedä valitsisinko yläkerran vai alakerran? Etupihan vai takapihan? Pikkuvessan vai kylppärin? Heheeee, onneksi ei tarvii valita, kuhan halusin ilmaista, että meillä todella on nämä kaikki! Ehkä on lapsellista fiilistellä näin, mutta olkoon. Se on minun koti, meidän koti. Ensimmäinen laatuaan. Mulle hemmetin iso asia, sanokaa mitä sanotte.
Muutaman viikon päästä asutamme rivitalokolmiota Itä-Vantaalla, lähellä Korson juna-asemaa. Asunnon linkitin tänne aikaisemmin, mutta koska se on poistunut myynnistä, ei linkkikään luonnollisesti enää toimi. Kuvia tulossa heti, kun pääsemme asuntoon käsiksi. Kaupat on sovittu tehtäväksi torstaille klo 13 ja reissusta palattuamme 22.8 saamme avaimet ikiomaan kotiimme. Sit alkaakin pikkupuuhailu. Asunto on hyvässä kunnossa, mutta muutamia juttuja haluamme muuttaa oman maun mukaiseksi. Maalaushommia ainakin, ja pihan laittoa ennen talven tuloa. Voihan veljet.. Projektin edetessä laitan kyllä tänne materiaalia. NYT on tervetulleita kaikki vinkit remonttihommiin! Ja tietenkin kaikki apu...
Kuva antaa vähän osviittaa tulevasta. Iso, valoisa keittiö on mun ehdoton suosikki koko asunnossa. Luoja, miten voi ihminen olla onnellinen.. Tällainen ei olis koskaan voinut tapahtua ilman Äidin ja Isän apua, ollaan heille miljoona kiitosta velkaa <3 Ja pullakahvit. Tosin pullakahvit on tässä kohtaa aika lame, eiköhän me keksitä jotain enemmän, jotain, millä osoittaa sen avun ja tuen merkitys.
Oon viime päivät käynyt niin ylikierroksilla, ettei mitään järkeä. Oli pakko jo poiketa IKEAssakin suunnittelemassa ja haaveilemassa, hakemassa ideoita. Mielikuvia on jos jonkinlaisia, nyt mietitään keinoja niiden toteuttamiseen. Hankintoja tehdään sitä mukaa kun pankkitili antaa myöden, yritämme mahdollisimman paljon juosta tarjousten perässä, syynätä erilaisia nettipalstoja, kuten esimerkiksi huuto.net ja tori.fi. Vähän näkemällä vaivaa, etsimällä ja itse tekemällä saa huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin kävelemällä huonekaluliikkeeseen ja maksamalla sohvasta 1500 euroa. Sänky on hankintalistalla ykkösenä (heti remonttitarpeiden jälkeen) ja siihen mielellään vähän panostaakin, jos löytää hyvän. Again, vinkit, tervetuloa.
Tässä välissä jumituin tunniksi penkomaan toria, taas. Uskomaton paikka, paljon löytöjä.
Olen taas toiminut omaan perinteiseen tapaani viime aikoina. Kun tekemistä olisi paljon - en tee mitään. Torstai-iltana lähdetään Jyväskylään, josta palaamme sunnuntai-iltana. Maanantaiaamuna kello 07.15 lähtee lento Hurghadaan. Eli käytännössä huomenna pitäisi olla tavarat pakattu. Not gonna happen. Eli pakkaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tässä pöydällä on lista, jonka otsikoksi olen jo eilen kirjannut "matkalle mukaan". Listalla ei ole yhtään asiaa. Sen sijaan olen käyttänyt aikaani leipomalla mustikkapiirakkaa ja haaveilemalla. Äärimmäisen hyödyllistä.
Työt on maistuneet viime aikoina vähän puulle, varmaan johtuu siitä, että on niin paljon omia kivoja juttuja menossa, ettei millään jaksaisi keskittyä DNA:n liittymiin. No, onneksi työkaverit ovat ihan loistava vertaistuki. Tuntuu, että muutkin on lomanjälkeisissä fiiliksissään vähän potkimista vailla, niin potkitaan sit toinen toisiamme. Ja nauretaan välillä makeesti. Joskus mulla on sellasia päiviä, niinkuin tänään, et tarmoa ja virtaa on vaik miten paljon, mut ei huvita puhua kenellekään. Olisin mielelläni keskittynyt esimerkiksi johonkin supertärkeisiin paperihommiin, hoitanut kaikkien mitä ikävimmätkin caset alta pois, siivonnut vaikka varastoakin mielummin napit korvilla kuin ollut asiakaspalvelija. Tekeekö se musta huonon? Ei. Istuin nätisti tiskiini, hymyilin, ja otin päivän ensimmäisen asiakkaan, jolla oli puhelin rikki. Siitä se sitten alkoi... Kauppaa onneksi tuli kivasti, niinkuin viime päivinä muutenkin. Se palkitsee.. palkkapäivänä.
Mä siirryn nyt mustikkapiirakkavuoan kautta petiin.. parhaimmat ideat tulee yleensä juuri sillloin, kun yrität nukkua. Silloin olet liian innoissasi, jotta voisit nukkua, mutta liian väsynyt noustaksesi ylös laittamaan ajatuksia paperille. Ajanhukkaa.. valvot vain käyttääksesi aikaa ajatuksille, jotka olet aamulla unohtanut. Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)