Viikonloppu kotikulmilla

Otsikon mukaisesti olen siis viettänyt viikonloppua suurimmilta osin Harjavallassa. On ollut ihana nähdä kavereita ja olla vanhempien luona pitkästä aikaa, tosin tuntuu, etten vieläkään ole pystynyt jakautumaan tarpeeksi moneen suuntaan. Minä kun ikävä kyllä pystyn olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan. Päivät ovat kuitenkin olleet antoisia, kaikenlaista on ehtinyt puuhailla..

Kuitenkin ennen viikonlopusta tarinointia haluan hehkuttaa poikaystäväni puolesta! Saksassa kisat ovat kulkeneet mielettömän hyvin ja näyttää siltä, että tänään on jo toinen osakilpailuvoitto tarjolla! Jeee! Vielä täytyy kuitenkin hetken olla maltillinen, kunnes viimeinen ja kovin koitos on ohi. Kannustan parhaani mukaan kotoa käsin ja seurailen tuloksia netistä livenä onnellisena ja iloisena, mutta vähän harmissaan siitä, etten voi olla paikan päällä tsemppaamassa. Lisää tietoa tuloksista ja muista kilpailuun liittyvistä yksityiskohdista, sekä kilpailun jälkeen kuva- ja videomateriaalia (kilpailut, haastattelut, lehdistötilaisuudet jne) löytyy osoitteesta www.rgmmc.com

Nyt on tunti aikaa jänskäillä ennen finaalia, käytetään nyt sekin 'hyödyllisesti'.

Torstai-iltana ajelin Harjavaltaan, kun ensin uuvutin itseni salilla niin, että hyvä kun silmät pysyivät matkan ajan auki. Ilta meni hyvin rauhallisissa merkeissä vanhempien luona, vähän ruokaa ja jutustelua ja nukkumaan. Illan aikana ehdimme monesti ihmetellä Power Balance -ranneketta, josta aion kertoa lisää vähän myöhemmin! Täytyy kuitenkin sanoa, että kaikkien tarinoiden ja muiden ahaa-elämysten jälkeen oli pakko hankkia kyseinen kapistus itsellekin!

Perjantaina tehtiin äidin kanssa aikainen startti ja lähdettiin tunnin lenkille kello puoli yhdeksän aamulla! Tämän jälkeen päivä lähti reippaasti käyntiin, suihkun kautta ja auton nokka kohti poria, Hannan kanssa käytiin koluamassa IsoKarhun putiikit läpi ja huiskuttamassa vanhoille työkavereille.
Harjavaltaan palatessa pääsin vihdoin hentulle uudistamaan tukkani. Kuten seuraavista kuvista näkyy, oli jo korkea aikakin.. Kasvatusyritykseni tuloksena päässäni ohuena lipuva tukka oli pahasti menettänyt muotonsa.. ja värinsä. Ihan noin hirveältä se ei vähän laitettuna näyttänyt, mutta eipä paljon puuttunutkaan.

Melkein kolmen tunnin työn tuloksena olen taas enemmän kuin tyytyväinen uuteen malliin ja väriin! Kiitos Hemuli <3

Hannakin sai reilu viidessä minuutissa ihanan kampauksen iltaa varten!

Pirteä tukkataikurimme!

Illalla sitten oli pakko päästä uuden tukan kanssa ulos, joten tyttöjen kanssa lähdettiin vähän tanssimaan. Iltaa vietettiin Henriikan, Hannan ja Cassun kanssa, jonka jälkeen 11 aikaan suuntasimme kohti Poria ja Cabaretia!

Välillä yritetään käyttäytyä.. Toisinaan taas ei.

 

Vähän jumpatakin piti. Hanna kertoi ottaneensa kuvan ystävästään tekemässä täydellistä vaakaa. Olipa sitten pakko kokeilla, miten se onnistuu itsellä. Ei niin täydellisesti..

Ilta meni kivasti ja oli tosi hauskaa! Kolmen kieppeillä kyyti saapui ja oli aika lähteä kotiin päin. Perjantai-illan hauskuus heijastui kyllä lauantai-aamuunkin. 

Pienen keräämisen jälkeen sain kuitenkin itseni lähtökuntoon (Hentunkin piti, mutta toisin kävi!!) ja suuntasin vesihiihtorantaan kaatosateeseen kuvailemaan vesijettien SM-kilpailuja. Löysin sieltäkin muutaman kaverin jäätymästä. Ilma oli kylmä, kostea ja kolea ja kaiken lisäksi olin unohtanut laittaa kameran akun lataukseen ajoissa. Pari lähtöä sain kuvattua, kunnes kamera ilmoitti, että nyt loppuu tämä leikki.

 

 

 Myöhemmin lauantaina en ottanut enää kameraa mukaan ollenkaan. Kävimme syömässä Sahassa ja illaksi liityin taan Hentun seuraan. Oli Harjavallan paikallisen baarin vuoro, itse olin autolla liikkeellä ja aivan kolalinjalla. Kivaa oli kuitenkin, mutta huomasin tuntevani pientä ahdistusta ahtaassa baarissa humalaisten keskellä. Jaiks!

Nyt vaan, ahhh, lököttelyä.. Saattaapi olla, että minusta kuuluu vielä tänään!

Vähemmän puhetta, enemmän kuvia

Tajusin juuri, että puhuessani viikonlopun kuvamateriaalista annoin selkeästi väärän kuvan. Olen ilmeisesti viettänyt koko viikonlopun crossiradalla, koska muita kuvia ei ole! No, näitä sitten. Jännä laji ja 500 otoksen joukossa oli muutama melko onnistunutkin..

Suattapi olla että vähän miestä harmittaa..

Välillä katseltiin lentokoneita.. siellä taas joku lähti lämpimään.. tuo oli meidän kone.. tai tuo.. tai..

Mikko nappasi pari kuvaa ekasta illasta.. Laatu ei ole mitenkään aisteja hivelevä, mutta who cares? Pakko mainita, että kuvat on otettu iPhonella, jonka kameran laatua olen aiemmin hehkutellut aivan sairaasti. Nyt todistetusti huomataan, ettei sekään ihmeisiin pysty.

Nyt laittamaan koti viikonloppukuntoon ja sitten nokka kohti Satakuntaa! Vi ses!

Vaikeuksien kautta voittoon!

Vihdoin ja viimein alkaa olla hommat sillä mallilla, ettei tarvii tännekään pelkästään ruikuttaa. Nyt alkaa järki palautua päähän pikkuhiljaa kaikkien koitosten jälkeen eikä enää tunnu siltä, että panta kiristää ja verisuonet katkeilee.
Enää painaa se tosiasia, että mieheni on Saksassa kisoissa ja minä täällä, vaikka tarkoituksena oli, että lähden mukaan kannustamaan. Auton avaimet (ja muut yllättävät jutut) veivät kuitenkin niin ison palan taloudestamme, että jäin suosiolla kotiin ja odotan kovasti ensi kertaa! Hengessä olen kuitenkin mukana joka hetki!

Viime päivät ovat menneet niin sekasorrossa ja hulinassa, etten ole ehtinyt enkä jaksanut juuri tänne mitään kirjoitella..
Viikonloppu meni mukavasti kun serkkutyttö oli pidennetyllä viikonloppulomalla luonamme. Alkujaan itselläni ainakin oli ajatuksena nähdä ja näyttää kesäistä Helsinkiä Mirallekin, mutta neljänkään päivän aikana emme ehtineet kuin kerran keskustaan, sunnuntai-aamuna kirppikselle väsyneinä, krapulaisina ja ihmiskammoisina. Itse jouduin näistä neljästä päivästä kolmena töihin, joka rajoitti huomattavasti mahdollisuuksia. Tutuksi sen sijaan tuli oman lähiömme viihtyisä karaokeravintola, jonka terassilla ja looseissa viihdyimme parina iltana ihan vaan omalla porukalla.
Lauantaina tälläsimme itsemme viimeisen päälle ja ehdin jo luulla, että olemme lähdössä ihan oikeasti ihmisten ilmoille. Tosiasiassa kuitenkin pääsimme mutaiselle crossiradalle (korkokengissämme) ja takaisin kotipihan Tilttiin. Hauskaa oli silti, ja täytyy sanoa, että karaokea rakastavana Tiltti on oikea paikka viettää iltaa. Jono oli niinkin pitkä, että vuorotellen lauloimme, Mira ja minä ;) Kotoisa tunnelma ja aivan kerrassaan mahtava henkilökunta tekivät paikasta aivan olohuoneen tuntuisen. Tiltissä on myös mahdollisuus seurata urheilua ja pelailla biljardia, bueno!

Sunnuntaina kävimme seurailemassa Supercrossin SM-kisoja Vantaan vauhtikeskuksessa. Laji on kyllä niin siisti, että mielenhäiriöni ei tarvitse enää paljon syventyä, kun minut jo löydetään crossin selästä.

Viikonlopusta tulossa kuvamatskua kuhan pääsen oman koneen ääreen!

Sain myöskin kutsun pääsykokeisiin, tosin en vielä ainakaan sinne, minne ensisijaisena hain. Ääh.. Tosin pääsykokeisiin lukeminenkin on tuntunut viime aikoina ylivoimaiselta, kun keskittymiskyky on ollut aivan nollassa.

Onneksi viikonloppuna on kuitenkin paljon mukavaa tiedossa, lähden kotiseudulle katsomaan kavereita ja rentoutumaan kokonaiseksi neljäksi päiväksi! Jospa pääsisi avaamaan vesihiihtokaudenkin.. Talviturkin olen jo heittänyt!

Palaan taas illalla, nyt on muuta puuhaa..

Vuodatusta ja fiilistelyä

Bad things first. Tänään käynnistyi viides viikko siitä, kun auton avaimeni hukkuivat. Kaksi viikkoa niistä käytimme etsien, penkoen ja odottaen, jos joku naapureistamme vastaisi katoamisilmoitukseen ja helpotukseksemme palauttaisi avaimet. Turhaan. Lopulta tilasin autooni (hampaita kiristellen) uudet avaimet, joiden kerrottiin kustantavan 250 euroa, ja valmistuksen vievän viikon. Tänään pyörähdettiin kolmannelle viikolle tilauspäivästä, joten otin puhelimen käteen ja päätin soittaa tulikivenkatkuisen puhelun autoliikkeeseen. Liikkeestä heittivät vielä bensaa liekkeihin kertoessaan, että avaimet ovat kyllä jo viikon verran olleet paikalla,  "jostain syystä vain tieto ei ole kulkeutunut sinulle asti".

No, nieleskellen otin tämän tiedon vastaan ja aloin soittelemaan hinausfirmoihin, seuraava askel on siis toimittaa tuo kottero sinne paikanpäälle, jotta voivat uudet avaimet ohjelmoida autooni sopiviksi. Minulla oli jo ajatus siitä, että hinaus tulee olemaan tyyristä. Veikkasin hiljaa mielessäni noin 80 euron paukkua, mutta sekin meni pahasti alakanttiin. Tämäkin lysti kustantaa 150 euroa. Luojan kiitos parin puhelun jälkeen löysin hinausfirman, joka tekee sen laskulla. Lieneekö yllättävää, etten kylve rahassa ja tässä tapauksessa 250e sinne ja 150e tänne alkaa vaikuttamaan siihen, mitä aion syödä loppukuun!

Koko autonavain-jupakka sai mielialan laskemaan kuin aasin häntä, joten päätin sitten samaan syssyyn käydä läpi kaikki asiat, jotka tiedän käyvän hermoilleni. Lähinnä taloudelliseen tilanteeseen liittyen.

Aloitin siitä, että tarkistin tänään saapuneen palkkakuitin. Teen osittain provisioperusteista työtä, ja palkkakuittini kertoi, että jos olisin tehnyt 90 kaupan sijaan 91 kauppaa, olisin saanut 300 euroa enemmän rahaa. En jaksa edes selvittää teille mistä tämä johtuu, mutta koska en myy työkseni taloja, olisi tämän kaupan tekeminen ollut naurettavan helppoa, eikä se olisi vaatinut minulta juuri yhtään mitään. Provisioporras vaan sattui kulkemaan tässä, no can do.

Lisäksi nopeiden plus- ja miinuslaskujen jälkeen sain taas todeta, että elän todellakin vain tehdäkseni töitä.

No, se niistä..

Olen viettänyt pari leppoisaa vapaapäivää auringossa köllien. Olenpas ollut vähän aktiivinenkin, Mikon kanssa edellispäivänä luisteltiin yhteensä 12 kilometriä rannalle ja takaisin upeassa säässä! Oletin, että en seuraavana päivänä pääse sängystä ylös, mutta toisin kävi. Hetken reidet kiskoittelivat aamulla vastaan, mutta pienen venyttelyn jälkeen olo oli ihan vetreä.

Parin auringonottopäivän jälkeen ihooni on tarttunut jopa vähän väriä. Iloitsen siitä, että yleensä huono ihoni saa ihan uudenlaisen hehkun kunnon aurinkokylvyn jälkeen. Tarpeeksi kun kylpee, niin katoaa sekin hehku loppuiäksi ja jäljelle jää vain rusinaksi kärventynyt kuollut ihosolukko, mutta nautitaan nyt niin kauan kuin auringosta vielä on enemmän hyötyä kuin haittaa, kun sitä saa sopivissa määrin (kolmen tunnin päiväannostus lienee hyvä). Kuvassa piti vähän esitellä, miten kynnet mätsää mun korvakorujen kanssa!

Edellispäivältä ei juuri ole kuvamatskua, koska luulin kamerani laturin olevan kadoksissa. Etsin sohvan ja sängyn aluset ja muut mitä ihmeellisimmät paikat ja olin jo toivoton. Miten täällä asunnossa menee kaikki hukkaan!? Tosiasiassa olin laittanut laturin kerrankin oikeaan paikkaan, kaapin hyllylle täysin näkyville, muiden samankaltaisten tavaroiden joukkoon. Löysin sen vahingossa eilen, etsiessäni jotain aivan muuta.

Poikaystäväni nappasi kyllä illalla pari hyvää kuvaa, esimerkiksi;

Ja vähän jotain järkevämpää:

Hoidimme illan kauppareissun lähi-Shellillä, koska päikkärit venähtivät odotettua pidemmiksi ja kaupat ehtivät mennä kiinni. Rullaluistelulenkki ja ulkoilma vievät veronsa! Äiti ja isäkin pyrähtivät päiväkahvilla moottoripyörineen ja voi miten minusta taas tuli kateellinen.. Odottelen, että jollain vuosikymmenellä pääsisin toteuttamaan haaveeni ja ajamaan sen kortin, vihdoin!

Eilen lähdin reippaasti aamulla saattamaan Mikkoa juna-asemalle tämän lähtiessä töihin, etten jäisi koko päiväksi lojumaan sänkyyn.. Kotiin palatessani nappasin sisältä viltin, luettavaa, juotavaa ja musiikkia ja suuntasin pihalle auringonottoon.

Sellaisia päiviä täällä vietellään! Tänään vielä vapaa, joka on hyvin pitkälti ollut melko turha, mutta vapaa on aina vapaa. Ulkona vallitseva semipilvinen sää pitää minut sisätiloissa ja autottomuus kiristelee sen verran, ettei huvita lähteä mihinkään. Julkisilla lähes mihin tahansa ihmisten ilmoille matkustaminen (ja kotiin palaaminen) ottaa tunnista kahteen aikaa bussissa istuen, ei kiitos.

Vieläköhän löytäisin jotain kiukuttelun aiheita, jos oikein etsin ;) No en kai, jokohan sitä olisi aika hengittää syvään ja unohtaa kaikki auton avaimet ja muut kismittävät asiat. Nyt alan kaivamaan itsestäni positiivista energiaa huudattamalla musiikkia niin, että naapurissa ikkunat täräjää!

Jatkoa vappupostaukselle

Vappupostauksessa lupasin kuvamateriaalia siihen, miten tytöt käyttivät viinitonkkaa. Tästä voivat muutkin ottaa mallia!

Huomenna tiedossa päivittelyä, kamerat on täynnä ihania kesäkuvia. Nyt kuitenkin leffan pariin murmelin kainaloon. =) Huomenna vielä vapaapäivä, poikkeuksellisesti kolme peräkkäin! Hyvää yötä!

Viikkokatsaus

Näin viime yönä unta, että sain kutsun pääsykokeisiin. Toivottavasti kyseessä oli enneuni. Pidetään peukkuja!

Helatorstai ja viikonloppu on tuonut tullessaan aivan järjettömän kauniita ja lämpimiä päiviä, joista olen saanut töissä vain haaveilla. Nyt kuitenkin pienen rutistuksen jälkeen on edessä kolme kokonaista vapaapäivää! Todennäköisesti sataa vettä. Sittenpähän sataa. En anna sen haitata.

Helatorstai meni leppoisasti myöhään sängyn pohjalla True Bloodin seurassa, poikaystävänikin on nyt niiin koukussa ;) Muutaman tunnin makaamisen jälkeen lähdimme ulos, jottei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa koko hellepäivän tuhlaamisesta. Suuntasimme Myyrmäen urheilupuistoon, jossa frisbeen heittelymme loppui kuin seinään sen seurauksena, kun viskasin onnettoman lasten fresbeemme aidan yli syvään kuraojaan. No, tuulinen ilma haittasi heittelyä muutenkin, joten luovutimme ja siirryimme auringon ottoon.
Kamera oli mukana, mutta akussa vain vähäinen lataus, joten koko kivan päivän aikana ehdimme ottaa kuusi kuvaa, joista ainakin kaikki itsestäni napatut kuvat ovat totaalisen julkaisukelvottomia.

Mielenkiintoista ohjelmaa viime päivinä ovat myös tarjonneet MM-lätkämatsit. Urheiluhullut ovat kieriskelleet vieroitusoireissaan sitten olympialaisten ja nyt nälkäisiä ruokitaan taas. Pessimistinen asenne viimeisen kaivelemaan jääneen olympiaturnauksen jälkeen alkaa hiljalleen väistyä ja tilalle on ilmestynyt toiveikas ja innokas fiilis (vaikka lopputulos sielläkään ei missään nimessä ollut huono). Toivottavasti Suomi tällä kertaa näyttää, että täältä suunnalta tulee se kovin urheilukansa! Olisi suuri ylpeyden aihe, jos nuori joukkueemme veisi Suomen voittoon. Finaalimatsia olisi mahtava seurata, ja sen ratkaisemiseen ei ole kuin yksi ainoa oikea vaihtoehto. Hopea on aina hävitty. Vaikka lupaisin olla kyllä ylpeä siitäkin.
Eilen käväisimme katsomassa Suomi-Valko-Venäjä -matsin jossakin Kallion kuppilassa kun työkaveri ihanine avovaimoineen esitteli meille kotikulmiaan. Muutaman siiderin, hyvän matsin ja erityisesti hyvän seuran siivittämänä ilta kului rivakasti. Matsin jälkeen jäimme vielä hetkeksi istumaan iltaa, kunnes väsy yllätti (ja omatunto, aamulla herätys klo 7.30) ja pienen kiertoreitin kautta kävelimme bussipysäkille ja matkasimme kotiin. Puolilta öin oli vielä tosi lämmin, ja maisemat kesäisessä Helsingissä iltapimeällä mielettömän kauniit!

Kohtapuolin siirryn nauttimaan vapaapäivistä. Yritän saada vähän kuvamatskua tänne vielä tänään teidän ja omaksi virkistykseksi!

Äitienpäivänä

Yritin pitkään etsiä päivän teemaan sopivaa kappaletta, vain todetakseni, että kaikki jollakin tavalla aiheeseen liittyvät kappaleet ovat omaan, ja äitini tyyliin aivan liian masentavia, tylsiä tai turhan hartaita.
Lopulta kuitenkin löysin hauskan kappaleen, joka suuresti muistuttaa siitä ajasta, jolloin vielä asuin kotona, ja jolloin voin vierittää ison osan vastuusta äidin hartioille, vaikka olinkin jo iso tyttö. Tämä varmasti kolahtaa vielä enemmän pikkusiskooni, joka elää sitä vaihetta juuri nyt.
Tänä päivänä todellakin olen kiitollinen kaikesta huolenpidosta, neuvoista, ohjeista, käskyistä, säännöistä ja siitä, mitä joskus kutsuin nalkutukseksi. Ehkä kutsun silloin tällöin edelleenkin ;) Ehkä taas viiden vuoden päästä olen viisaampi.
Oikein hyvää äitienpäivää parhaimmalle äidille!

Naisen logiikkaa

Olen siis tänään säästänyt shoppailemalla. Ihan oikeasti. Koska minulla ei ole rahaa nyt, tilasin läjän vaatteita henkan nettikaupasta. Sehän ei ole säästöä, ei. Mutta Monien vaatekappaleiden kohdalla luki esim. "Normaali hinta 19,90, nyt vain 9,90! SÄÄSTÄT 10 euroa!" Ja minähän sääääästin kovasti!!

Tässä ainakin suurin osa vaatekappaleista mitä tarttui mukaan online shopista:

Ja poikaystävän pehmittämiseenkin vähän jotakin (oma läjä on sen verran iso, että tilasin nämä viemään huomiota siitä). <3

Näillä vaatteilla Mikosta tulee kunnon kesäesa.

Vaatteet toimitetaan alakerran R-kioskille, joten minullapas ei ole niitä pitkä matka noutamaan. Ilmoituksen saapumisesta tilasin tekstiviestillä, joten saan juosta paketin saman tien noutamaan kun se kipsalle tipahtaa!

Nyt lähden penkomaan omaa vaatekaappiani, jos tekisin sieltäkin jotain löytöjä.

Edit: Kiukuttelen itselleni, kun en osaa tehdä näistä sellaista kivaa kollaasia :<