My day

Tänään, istuessani kliinisten laboratoriotutkimusten teoriatunnilla, huomasin taas olevani oikeassa paikassa. Vaikka koulunkäynti silloin tällöin tympii, antaa se kuitenkin suurta riemua ja toivoa siitä, että jonain päivänä ihan oikeasti teen työtä josta pidän, enkä myy liittymiä ja huonoja puhelimia. Olen myös saanut opiskeluun vihdoin sen otteen, jota haparoivasti yritin jo viime keväänä. Kesti monta kuukautta ennen kuin edes tajusin opiskelevani, ja ennen kuin huomasinkaan, paljon oli hurahtanut ohi enkä ollut ehtinyt edes saada lankojen päistä kiinni. Nyt olin skarppina heti lukukauden alkaessa ja opinnot ovatkin lähteneet käyntiin huomattavasti paremmalla menestyksellä, kuin viime keväänä. Toistaiseksi on vielä paikkaustöitä, viime kevään reissut ja muut opiskelua haittaavat tekijät rokottivat multa luentoja ja labroja, jotka koitan kovalla vimmalla saada suoritetuksi seuraavaan harjoitteluun mennessä. Tavoitteena olisi saada opinnot taas ajantasalle jouluun mennessä, jotta pääsisin aloittamaan kevätlukukauden puhtaalta pöydältä.

Tänään sen sijaan kotona sohvan nurkkaan istahtaessani huomasin, että myös koulun ulkopuolella olen elämässäni ehdottomasti juuri siellä, missä pitääkin. Mulla on ihana koti, upea kumppani, mahtavia ystäviä ja maailman paras perhe. Mulla on myös ihan kiva työpaikka, vaikka sitä blogin alkupuolella parjasinkin. Tuijottelin ikkunasta ulos ja hymyilin. Hymyilen vieläkin.

Minä ja mun viltti, torkkupeitto, tai miksi ikinä haluatkaan sitä kutsua.

Tänään on kiva päivä! Sain nukkua sopivan pitkään, nousin yhdeksältä eikä vielä ollut kiirettä minnekään. Menin kouluun puolilta päivin, pääsin kolmelta ja tiesin, että ilta on vapaa. Torkahdin vähän junaan kotimatkalla ja havahduin onneksi kuulutukseen oikealla asemalla. Kaupan kautta kävelin kotiin, ilma oli ihan mielettömän upea. Ottaen huomioon, että on syyskuun viimeinen päivä, +20 astetta on paljon. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja ympärillä kaikki hehkui punaisena, oranssina, keltaisena.. wau! Muuton jälkeen muhun on iskenyt joku kummallinen tauti, tai muu määrittelemätön mielenhäiriö. Tartuin ensimmäisenä imuriin (siihen uuteen, ihanaan Hooveriin), pyyhin pölyt, tiskasin tiskit, laitoin pyykit ja sit istahdin siihen sohvan nurkkaan, jota aikaisemmin mainostin. Ihanaa olla kotona! Täällä on kovin kotoisaa, etenkin nyt, kun kaikki ihanat kukat ja viherkasvit, joita ollaan saatu ihan älyttömästi, ovat vielä toistaiseksi elossa. Itsekin hankin joitakin, mutta ne on sellaisia IKEAn ikuisuuskasveja, etten niitä onnistu tappamaan kuitenkaan, kuulemma. En usko. No, joka tapauksessa.. Nyt Mikko istuu kaverinsa kanssa yläkerrassa, punaviinipullo näytti olevan seurana, ja mulla on hyvää aikaa bloggailla. Tästä noustessani todennäköisesti siirryn ainoastaan jääkaapin kautta jälleen siihen samaan sohvan nurkkaan, ysiltä alkaa joku leffa, minkä voisi perjantain ratoksi katsoa. Jalkakylpy vois tehdä terää.... Ja saunakin olis lämpeämässä.

Tuleva viikko, huominen ja sunnuntai mukaan lukien, pitää vielä jaksaa rutistaa töissä ja koulussa. Seuraava vapaa koittaa ensi viikon lauantaina. Ajateltiin lähteä Satakuntaan päin, mäkin taisin saada viikonlopun vapaaksi. Odotan innolla, että päästään näkemään vihdoin ja viimein meidän perheen uusi koti, ja voi luoja, miten pitkä aika on siitäkin, kun Hentun kanssa ollaan viimeks nähty. No, nyt nähdään! :) Monenlaista. Rutistuksia sinne suunnalle, Euraan ja Henttulaan!

Loppuun teki mieli laittaa vähän kesämuistoja, nyt kun se alkaa olla jo takana päin. Vielä viime hetken fiilistelyä :) Kohta tulee talvi... loska.. lumi.. pakkaset.. ja joulu <3

Herkuttelua

Lupailin laittaa niistä lauantain tarjottavista jotain juttua tänne, alla pari linkkiä, josta keräilin ideat. Vähän muokkailin ja yhdistelin oman mieleni mukaan. Ensimmäinen linkki Pakkopullaan. Ajatuksena oli tehdä noita lohirullia, mut S-marketista oli kaikki rieskat loppu, joten vaihdoin "ruisnappeihin", vaikka lopputuloksena olikin saaristolaisnapit lohitäytteellä. Vähän ruohosipulituorejuustoa, savustettua lohta kunnon keko, päälle puoli teelusikallista smetanaa ja tilliä koristeeksi, jos tahtoo koreilla. Näyttää herkulliselta ja maistuu taivaalliselta.

http://pakkopulla.vuodatus.net/blog/category/Pikkusuolaiset

Kuva pakkopullasta.

Edit: yllä olevassa kuvassa siis jotain aivan muuta, kuin lohinappeja. Uskon tunnistavani kalan, ja tillinkin. Kumpaakaan ei näistä taida löytyä.

Seuraavasta linkistä löytyy "Helpot pesto-kinkkuneliöt" ja kyllä olikin helpot, nopeat ja älyttömän hyvät! Näistä ei sen enempää, mutta kokeile, seriously. Jokainen osaa tällaisia väkertää ilman reseptejäkin, mutta linkittelen näitä ideapankiksi. Mulla ainakin on usein pää aivan tyhjä kun pitäisi keksiä tarjottavaa, mutta näiltä bloggaajilta ei tunnu ideat loppuvan.

http://sekasoppa.vuodatus.net/blog/491920/helpot-pesto-kinkkuneliot/

Käsin syötävien lisäksi tein pari salaattia, ennalta-arvattavan makaronisalaatin ja raikkaan halloumisalaatin. Tavallisen vihreän salaatin saa kohotettua taivaallisiin sfääreihin kun yksinkertaisesti pirskottelee päälle vähän oliiviöljyä ja rouhii mustapippuria. Juustot pannulta höyryävinä joukkoon ja avot! Juustoa löytyi tarjottavista kyllä joka muodossa: halloumia salaatissa, kermajuustoa makaronisalaatissa, fetaa lihapullissa.

Lihapullista pitänee mainita, että ne rankattiin alta aikayksikön maailman parhaiksi ja minä tietty olin aivan hämilläni (ja salaa vähän ylpeä), kun aikaisemmin päivällä olin täysin intuition vallassa sekoitellut taikinaani, tapojeni mukaan, vähän siitä purkista ja vähän tästä. Kaksi pellillistä lihapullia meni niin nopeasti parempiin suihin, etten ehtinyt kissaa sanoa. Sunnuntaina oli pakko jo tehdä uusi satsi. Ennen vieraiden saapumista ajattelin, että pöytä notkuu tarjottavista ja niitä saa sitten viikon päästä heittää pois jääkaapin perältä homehtumasta. Suurin osa kuitenkin katosi lauantain aikana ja loput viimeistään sunnuntaina. Harvemmin olen yksin ahertanut tarjoiluja 15 henkilölle ja arviointikykyni sen suhteen oli vähän hukassa. Kakun kävin hakemassa Vantaan pitopalvelusta sopuhintaan, sen väkertämiseen mulla ei enää olisi riittänyt aika eikä kärsivällisyys. Astioitakin jouduin vähän vuokraamaan, kahden hengen taloudestamme en mitenkään pusertanut isoja ja pieniä lautasia niin isolle väkimäärälle. Kahdet lautaset 15 henkilölle maksoivat 9 euroa, joten pidän kyllä mielessä vuokrauksen mahdollisuuden jatkossakin. Turha niistä on stressata kun hinta on noin mitätön.

Viime aikoina olen myös pariin kertaan hyödyntänyt maailman helpomman mustikkapiirakan reseptiä. Murotaikinapohja (saa myös valmiina kaupan pakastealtaasta), mustikoita sopivasti, eikä muuta kuin valion valiljarahka (+yksi muna) päälle ja uuniin. Nam! Ja vaniljakastiketta tietenkin tarjoilun yhteydessä.

Juhlista yli viikonlopun jälkeen jäi ainoastaan yhtä lasillista vajaa tonkallinen valkoviiniä, jonka tyhjentäminen tässä taloudessa vie todennäköisesti noin puolitoista vuotta :D Ainakin sitä on.

Loppuun vielä yksi linkki, tätä selaillessa tulee mieletön leipomishinku, kunnes tajuaa, etten koskaan saisi noin kauniita kakkuja aikaiseksi! Sivustolla siis monenlaista, mutta tsekkaa ainakin kakut. Mielettömiä. Isolla ämmällä.

http://vaaleanpunainennonparelli.com/blog/

Yksi vapaapäivä tilattu

..vielä se ei ole saapunut, odotan kovasti. Ehdin jo salaa haaveilla vapaasta viikonlopusta, mutta kyllähän se oli tiedossa, että ihan turhaan. Koko viikonloppu töitä, mutta seuraavan oon pyytänyt vapaaksi, katsotaan kuinka käy. Parempi se on vähän töitäkin paiskia, valtio loogisesti pienentää opiskelijan tukea kun asumismenot nousevat. Go KELA! Eihän tässä nyt tietysti mitään ongelmaa ole kun vuorokaudessa tunteja on 24, hyvin ehtii käydä koulussa, töissä ja vielä nukkuakin. Ainiin mut mites se sosiaalinen elämä ja elämä yleensäkin?

Vapaata kyllä oli viime viikonloppuna, ja oli muuten hauskaakin! Lauantaina juhlittiin Mikon eilisiä 30-vuotissynttäreitä (+ Hannan kunnioitettavaa 22 vuotta!) kymmenpäisen kaveriporukan kanssa ja sunnuntaina juhlat jatkuivat kun Euran väki ilmestyi yllätysvierailulle. Mikko ei etukäteen tiennyt kummastakaan, vaan autuaasti buukkasi lauantaipäivän täyteen palaveria, sillä välin kun minä olin "töissä", eli kotona paistamassa piirakoita ja kakkuja ja siivoamassa hullun lailla. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka jouduin salailemaan ja piilottelemaan kaikenlaista, kuten ruokatarvikkeita ja juomia siivouskaappiin ja sitä rataa. Vähän ennen yllätystä meinasin paljastua parin mokan takia, mutta sain vielä syötettyä puppupuheita sen verran, ettei M kotiovelle saapuessaan osannut odottaa, että olohuoneessa odottaa iso kaveriporukka valmiina juhlistamaan pyöreitä vuosia. Hämmennys oli melkoinen! Ilta oli mukava, mutta yötä myöden rällästäjiksi meistä ei enää näytä olevan, viimeisetkin tuikut alkoivat sammua jo yhden jälkeen ja bäkkäriltä oli vielä pitkä matka kotiin. Koko lauma vaappui zombina juniin ja busseihin ja toivotteli hyvää yötä kun monet ihmiset jäivät vielä tallomaan toistensa varpaita baarien tanssilattioille.

Sunnuntaina M kuvitteli meidän syövän hyvin ja lepäävän, ja syövän taas.. Unikin alkoi kesken päivän maistua ja siihenhän sitten sohvalle edellisestä illasta väsynyt juhlija simahti sillä aikaa, kun valmistelin illallista kuudelle. Voisitko kuvitella mitään mukavampaa, kuin anopin yllätysvierailun kesken päiväunien? ;) Onneks Mikolla onkin vähän spesiaalit appivanhemmat ja yllätys oli oikeasti tosi mieluinen. Oli aivan superihanaa nähdä koko porukkaa, äitiä, isää, siskoa ja Petriä pitkän tauon jälkeen! Ilta kului kuulumisten vaihdossa ja vatsa täyttyi ruuasta ja edellisen päivän kakuista ja leivonnaisista, joita oli vielä yllinkyllin jäljellä. Aikaa vaan olisi vaadittu viisi kertaa enemmän, jotta se olisi edes vähän paikannut edeltävää pitkää taukoa, mutta toivotaan, että lähitulevaisuudessa onnistutaan järkkäämään paremmin yhteisiä juttuja. Mekään ei olla käyty Eura-Harjavalta-Pori -akselilla vissiin vuosisataan, olis miljoona syytä lähteä kuhan löytyisi jostain sellainen väli, että ehtisi. Haaveilen nyt, että se tapahtuis viikon päästä vkloppuna, mutta johan se todistettiin postauksen alkupuolella, että ei ne haaveet aina niin vaan toteudu.. I´ll try my best.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi ihana ja Mikko tuntui olevan tosi otettu kaikesta, supersuuri kiitos jokaiselle, jotka olitte paikalla! Mulla itselläni oli hauskaa kun sain yksin tirskua ja hihitellä kaikelle, kun viikon aikana enemmän ja vähemmän jouduin leikkimään salaista agenttia. Eilen, oikeana syntymäpäivänä, käväisi vielä Mikon sukulaisia kakkukahvilla ja katsastamassa meidän uuden asunnon, nyt alkaa olla humpat ja jumpat (mistä tulikin mieleeni, että sain Mirkan mun kanssa zumballe viime maanantaina!) remuttu ja olis kiva rauhottua vähän välillä, mutta eeeeehei, vielä ainakin tämä viikko on täyteen buukattu ohjelmaa.

Nyt alkaa kello olla sopivasti sen verran, että voin alkaa sulkea myymälää :D Viimeinen tunti duunissa on aina samanlainen, kukaan ei käy enää sen jälkeen, kun kello on lyönyt kahdeksan. Nyt on sitten tämäkin aika käytetty hyödyksi. Koitan laitella jossakin välissä tänne vähän linkkejä viime lauantain tarjoiluista, oli superhelppoja ja aivan mielettömän hyviä pikkusuolaisia!

Update

Eipä täällä ihmeitä ole tapahtunut, mutta ikkunoissa on sentään verhot ja minä sain kauneuskulmaukseni, jee! Vaatehuone (toistaiseksi toimii kodinhoitohuoneena) on erotettu vasemmalla puolella verholla. Ehkä joskus tulee ovet, ehkä ei!

Verhot ja lamppu paikallaan, ja ihan omin pikku kätösin porattu reikiä kattoon niin, että pärinä kävi.

Kotiuduttu ollaan selkeästi kun olohuoneen pöydän alus on täynnä rojua. Hyllyn ähelsin kasaan tänään, siihen tulossa vielä vitriiniovi joskus (lähi)tulevaisuudessa. Olivat loppu viime IKEA visiitillä ja luulen, ettei sitä saada aikaiseksi hakeakaan vähään aikaan, kun ihan kivalta tuo näyttää noinkin. Pölyä vaan, voi pölyä. Ilman ovea siis.

Nyt luvattiin itsellemme, että viikonloppuun mennessä on kaikki siinä kunnossa, että saadaan vihdoin rentoutua. Näin saa todella myös tapahtua! Huomenna vielä rutistus, aamulla tenttiin ja illaksi töihin, nopea suihkiminen pölynimurin ja rätin kanssa ja lauantaiaamuna on täysin eri vaihde, imuri (uusi pölypussiton hooverini <3) on piilotettu kaappiin ja kokoamista odottavia kalusteita tai purkamista odottavia pahvilaatikoita ei loju ympäriinsä. Kiitos ja Aamen.

Nyt jääkaapin kautta petiin. Hyvää yötä!

Elämä voittaa

Kyllä on sitten viime aikoina taisteltu poikkeuksellisen paljon erinäisiä elämää hankaloittavia juttuja vastaan, kuten esimerkiks aivan järkyttäviä vatsa- ja kuumetauteja. Itse sentään tervehdyin Egyptin jälkeen ilmestyneestä taudista, mutta Mikolle se palasi - entistä pahempana. Ranskassa ollessamme viime perjantaina alkoi kipuilla ja lauantaina sitten parin erän jälkeen vietiin mies ambulanssilla paikalliseen sairaalaan - nestehukka oli kova. Vatsatauti ja melkein 40 asteen kuume häivyttää kehosta nesteitä huomattavasti hurjempaa vauhtia, mitä niitä pahoinvoivana saa sisään. Vuorokausi sairaalassa kohensi kuntoa sen verran, että Mikko oli kykeneväinen osallistumaan palkintojenjakotilaisuuteen sunnuntaina. Kyllä muuten, to be honest, olin niin ylpeetä tyttöystävää kun tuore Euroopan mestari nousi podiumille ja päästiin kuulemaan Suomen kansallislaulu kauden päätteeksi. :)

Sunnuntaina iltaa kohden olo meni taas heikompaan ja maanantaiaamuna oli suorastaan ihme, että ylipäätään onnistuttiin lentämään takaisin Suomeen. Kotiutumista seuraavana yönä lähdettiin taas peijaksen sairaalaan, kun tauti otti takapakkia tosi rajusti. Nyt kuitenkin vihdoin antibioottien aloittamisen jälkeen Mikko alkaa olla kunnossa ja enää tuskin tulee mitään takaiskuja. Pidän kyllä huolen, ettei M liiku kotoa mihinkään ennen maanantaita, silloin saa ehkä lähteä töihin jos on terve :D Tauti vei kaikki voimat sekä sairastavalta, että unen puutteen ja huolehtimisen vuoksi myös itseltä, olen helpottunut, että ollaan jo voiton puolella. Sairaaloissa valvotut yöt jättivät univelkaa ja nyt ollaan nautittu pari yötä piiiiiitkistä unista (tänä aamuna vähän turhankin pitkistä kun meinasin myöhästyä töistä). Nyt jaksaa jo taas hymyillä!

Näiden tapahtumien valossa kodin laitto on jäänyt vähän taka-alalle, mut viikonlopun aikana vihdoin varmasti saadaan vikat tapetit makkarin seiniin ja eilen käytiin Hannan kanssa vielä IKEAssa tekemässä muutaman tunnin kierros, nyt on verhotankoja ja -kankaita, viherkasveja ja sitäsuntätä. Sit aletaan olla jo suhteellisen hyvin voiton puolella. Vanha koti pitäisi käydä tyhjentämässä loppuun, mut taistelen sitä vastaan henkisesti kaikin keinoin, koska jäljellä on enää se kaikki ärsyttävä ja inhottava pikkuroina, jotka eivät oikein kuulu minnekään, mutta joita ei muka voi kuitenkaan heittää pois. Olisin onnellinen jos joku vaan hoitaisi ne pois, voisin vaikka maksaa siitä, etten joutuisi miettimään niitä enää ikinä :D In my dreams. Itsehän se on tehtävä, tyhjennettävä, pakattava ja siivottava. Huoh.

Eilen sitten ravaamisen päätteeksi istuttiin iltaa meillä kahden Hannan ja kahden Mikon kanssa, tyhjennettiin pullo viiniä, syötiin hyvin, saunottiin ja poltettiin kynttilöitä, voi veljet miten koti tuntui kodilta :) Tänään varmasti vietetään ilta kaksisteen ehkä parin leffan kera. Pitkästä aikaa yhteinen vapaa lauantai-ilta ja vielä huominenkin. Tällä hetkellä kaikki aika menee koulussa, lukemassa, töissä ja uuden kodin laitossa, mutta niiden lomassa yritetään jossain välissä vähän vaihtaa vapaallekin.. Toistaiseks huonolla menestyksellä. Kivaa on kuitenkin ollut, ja kivoja juttuja on lähiviikkoina tulossa!

Postauksesta tuli aivoton ja asiasta toiseen hyppivä, työt haittaavat vähän keskittymistä ;) Palataan taas.

Kotipesä

No jopas on ollut vähän ajan puutetta.. Nytkään en ajatellut koneella istua montaa hetkeä. Viime viikko on puurrettu aamusta iltaan ja välillä yöhön asti remontti- ja muuttohommia. Nyt suurin urakka on ohi ja on aika nauttia uuden kodin onnesta. Makuuuhuone on vielä keskeneräinen ja vaatehuoneen rakennus edessä, mutta muuten alkaa näyttää suhteellisen hyvältä. Lukuunottamatta sitä, että siellä ja täällä pyörii jätesäkkejä ja remppatarpeita.. oon yrittänyt parhaani mukaan piilotella niitäkin. Mut kyllä on kannettu, roudattu, maalattu, asennettu, porattu, ruuvattu, väännetty ja käännetty. Viikonloppuna saatiin suurin urakka alta pois, kiitos ahkerille, ihanille ystäville. Muutettiin, kasattiin (IKEA..), järjesteltiin, ihmeteltiin, käänneltiin ja pyöriteltiin.. ja syötiin hyvin. Urakan päätteeksi piti lämmittää sauna ja tyhjentää jääkaappi sinne  hankituista siidereistä ja lonkeroista, mutta kello näytti niin paljon, että tätä tapahtumaa siirrettiin toiseen päivään. Seuraavaksi tänne tullessa saa vaan istahtaa sohvalle (ja saunan lauteille) ja rentoutua. Ei tässä silti vielä kaikki, hommat ei tietenkään rajoitu remppajuttuihin, to do -lista alkaa olla yhtä mittava kuin kenon onnittelijasoittajan. Hanki sitä, osta tätä, soita sinne, käy tuolla... Mutta niistä pitää selviytyä ihan itse.

Elämä on palannut normaaleille raiteilleen, koulu jatkui ja että on kivaa! Syksystä on tulossa välillä enemmän, välillä vähemmän intensiivinen, ja seuraava harjoittelujaksokin pyörähtää käyntiin taas marraskuun alussa. Minä tykkään, minä tykkään. Mitään muuta kovin ihmeellistä ei viime viikkoihin liity. Egyptitauti ei meinannut hellittää, sen vuoksi meni pedissä tosi pitkä aika ja hyviä päiviä valui viemäristä alas. Loppuaika on ollut yhtä remppaa, rautakaupassa ja IKEAssa juoksemista. Että siinäpä se sitten onkin kaikki tapahtunut pähkinän kuoressa. Täällä päässä on yksi vähäsen uupunut, mutta älyttömän onnellinen tyttö!

Ja sitten alla vähän kuvia. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Asunnossa kaikki oli "ihan ok" alun alkaenkin. Lattiat tosin esimerkiksi oli tehty huolimattomasti ja kävi heti selväksi, että ne tehdään uudelleen, materiaalilla tai toisella. Olohuoneen seinä näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta todellisuudessa se näytti jotenkin ihan pohjamaalilta, ja oli aivan täynnä reikiä, entisellä omistajalla oli ilmeisesti ollut noin 216 taulua seinällä. Samaa väriä oli käytetty myös alakerran toisessa makuuhuoneessa, josta tuli meidän käytössä työhuone. Päätimme kääntää väriä lämpimämmän sävyiseksi, tummanruskeaan. Asunnosta löytyi muutamia enemmän tai vähemmän hullunkurisia ratkaisuja, mutta onneksi niitä on ollut helppo fiksailla. Rakastuttiin kuitenkin tilan valoisuuteen ja avaruuteen, koko yläkerta on yhtä suurta tilaa. Asunnosta näkyi huikea potentiaali, kun osasi katsoa värimaailman ja pienten virhekohtien taakse. Kuntoluokitus on kuitenkin hyvä, ja pintaa syvemmälle ei rempan kanssa tarvinnut mennä. Taloyhtiötäkin on hoidettu mainiosti ja tulevan vuosikymmenen remonttisuunnitelma kustannuksineen on inhimillinen.

Ei muuta kun maalikaupoille.. mukaan tasoitteet, maalit, telat ja sudit ja ja.. lista jatkuu. Maalaaminen on remppapuuhista mukavinta, joten yötä myöten omin pikku kätösin sudin maalia seinille. Mikko hoiteli sillä välin lattiajuttuja, mittaili, tilaili ja asenteli.

Muutamia lyhyitä yöunia ja miljoonia rautakauppavisiittejä myöhemmin ollaan seuraavanlaisessa pisteessä:

Kuten näkyy, lattialla ja seinän nojilla lojuu vielä esimerkiksi alakerran "aulan" ja vaatehuoneen matto rullassa, IKEAan palautettavaa tavaraa pahvilaatikoissa, DVD-levyt keittiössä jne.. Nekin tuosta sitten ensi viikolla häviää. Kuvissa ei vielä näy lattialistat paikallaan, mutta nekin saatiin vihdoin ja viimein. Kaikki tekstiilit uupuu, samoin muut pienet yksityiskohdat. Ei ole verhoja, eikä pöytäliinoja, niitäkin viilaillaan tässä pikkuhiljaa. Tumman seinän vastakohtana on tarkoituksena käyttää ihan vaaleita tekstiilejä. Uudet sälekaihtimet ovat myös tulon päällä, vanhoista suunnilleen joka toinen säle on rikki, verho ei laskeudu alas, tai verho on väärän kokoinen. Vähän toisella kädellä joku näitä tehnyt. Mutta huomatkaa Egyptistä tuotu aarteeni keittiön pöydän yllä! Paikka kyllä tulee vielä vaihtumaan, kun Stenvallini saapuu vanhalta asunnolta (unohtui toistaiseksi seinälle) ja vie tämän paikan.

Mut voi luoja miten rakastan noita uusia työpöytiä. Työhuoneella on ihan oikea merkitys, kun kummallakin on oma, tilava työpöytä, johon mahtuu levittämään tietokoneet, kirjat ja paperit. Bueno. Työhuone on muuten vielä vaiheessa, pöytien lisäksi huoneessa ei vielä ole muuta valmista.

Makuuhuoneessa asuu uusi linnani, siis vihdoin se suuri, päädyllinen parisänky mitä olen kaivannut. Nukkuminen 120cm sängyssä on toisinaan saanut haaveilemaan tästä nykytilanteesta. Kuvia ei tule, koska mitään muuta esiteltävää näiden seinien sisällä ei vielä ole, ei edes tapetteja seinillä. Ne saatiin tänään, ja odottavat vielä tapetoijaa. Siihen saadaan uskoakseni myös ratkaisu ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan tämä 82 neliötä on taipunut juuri sellaiseksi kodiksi, josta haaveilimme. Parin yön jälkeen alan jo kotiutua. Hassua muuten, miten omaa pesää rakentaessa noudattaa tietynlaista kaavaa hyvin useissa asioissa.. Tämä kuuluu näin, koska näin äiti/isäkin laittaa. <3

Nyt, tämän pirun puolitoistatuntisen jälkeen jonka tässä vietin, vaikka ei pitänyt, siirryn sohvan ja telkkarin kautta lepäämään. Huomenna herätys klo 06.30, kouluun muutamaksi tunniksi ja illalla 19.30 istun koneessa matkalla Pariisiin.  Au revoir!