Lomalla

Tulipa sitten tavattua niin urpo kiinteistönvälittäjä ettei mitään järkeä. Käytiin tunti sitten katsomassa yhtä rivarin pätkää, jota pitkään silmäiltiin etuovi.comista. Kuvat jo kertoivat, että asunnossa on laittamista, mutta hyviäkin pointteja oli, joten päätimme mennä katsomaan. Todellisuus oli valtava pettymys, asunto ei missään nimessä ollut sitä mitä haemme. Oli miten oli, tämä ei ollut pointti.. Välittäjä luonnollisesti kysyi, että hammeko nimenomaan pihallista kotia, vai olemmeko harkinneet kerrostaloa. Vastasimme, että rivitalot ovat nyt olleet mielessä, niitä etsimme. "Minulla olisi teille ihana kohde, kolme huonetta ja keittiö, erittäin hyvällä sijainnilla. Juuri remontoitu, hyvin hoidettu taloyhtiö ja halvat vastikkeet. Lisäksi asunnossa on suuri lasitettu parveke ja mahtavat näköalat viidennestä kerroksesta".  Mitä? Viidennestä kerroksesta? Emmekö me juuri sanoneet etsivämme rivitaloa. Tämä kyseinen kerrostaloasunto mainittiin vajaan puolen tunnin sisällä valehtelematta ainakin viisi kertaa. "Minkälainen budjetti teillä on asunnon hankintaan?" Kerroimme budjettimme, jonka jälkeen nainen esitelmöi meille ainakin kolmea kohdetta, joiden hintapyynti oli vähintään 50 000€, parhaimmillaan 150 000€ yli budjettimme. Hämmästyneinä kuuntelimme vielä luentoa IKEA:n keittiökaapistoista, meille liian kalliista asunnoista ja välittäjän pojan tyttöystävän asuntokaupoista. Tätä kyseistä asuntoa, jonka keittiössä seisoimme, ei nainen esitellyt juuri sanallakaan. Asunto ei miellyttänyt ja teimme sen selväksi. Kiitimme ja olimme poistumassa, kun nainen reippaasti totesi, että eiköhän istuta alas ja raapustella tarjous paperille. MITÄ?! Ei kiitos.

Nyt mielessä pyörii edelleen aikaisemmin linkittämäni asunto. Siitä ei ole vielä tarjouksia tehty ja mekin vielä toistaiseksi mietimme omaamme. Tänään bongasimme jälleen uuden, jolle sovimme esittelyn. Kuvien ja tietojen perusteella mun sydämeni suli, samoin Mikon. Mutta kuten tänäänkin todistettiin, oikean kuvan saa vasta paikan päällä. Käy kurkkaamassa täältä.

Vietän tällä hetkellä viimeisiä vapaita ennen kuin jään pois täysipäiväisestä pestistäni DNA Kaupalla. Jatkan kyllä edelleen osa-aikaisena ja teen tunteja niin paljon kuin koulun ohella on suinkin mahdollista tehdä. Huominen siis vielä vapaa, jonka käytän osittain lähtemällä Viivin kanssa mustikkametsälle! Pitää saada vähän aarteita pakkaseen talveksi. Huomisen vapaan jälkeen pieni rutistus - töitä ensi viikon perjantaihin asti, sitten viikonlopuksi Jyväskylään kartingkisoihin ja maanantaina, tattadaa, Hurghadaan <3 Tervetuloa loma!

Tuli kyllä lomailtua viime viikonloppukin, nimittäin Alavudella. Isä saavutti crossikisoissa tavoitteensa, keräsi kivasti pisteitä ja kaikki meni muutenkin hienosti, viikonloppu oli kerrassaan mahtava. Leirintäalue oli mielettömän kaunis ja ihana, painan kyllä sen mieleeni tulevaisuutta varten. Jos koskaan liikuskelet tuolla nurkilla, esimerkiksi Tuurissa, harkitse majapaikaksesi Sepänniemen lomakylää!

Viikonloppu kului paljolti crossiradalla, mikä oli muuten epätavalliseen tapaan aivan mielettömän hieno ja katsojaystävällinen, hyvältä paikalta näki melkein koko radan. Oli kiva seurata niin pienten kuin isompienkin tiukkoja ja jännittäviä eriä auringonpaisteessa ja hyvässä seurassa. Kaikki radalta otetut kuvat ovat järkkärissä Mirkalla, mun pokkarista löytyi nää vapaa-ajan otokset. Ehkä saan niitä vielä myöhemmin tänne..

Samaan aikaan kun Alavudella ajettiin hiki otsalla crossia, Tanskassa ajettiin kartingia, Rotax Euro Challengen kolmatta osakilpailua, jossa Mikko oli omassa luokassaan suvereenisti nopein niin aika-ajoissa, alkuerissä, pre-finaalissa kuin finaalissakin. Nämä voitot vahvistivat myös kauden 2011 Euroopan mestaruuden, vaikka yksi osakilpailu on vielä edessä. Voi riemun ja onnen määrää, tätä on odotettu ja niin paljon on M tän eteen töitä tehnyt! Me tietty Alavudella seurasimme reaaliaikaisesti eriä netin kautta ja kiljuimme kaikki vuorotellen toisiamme säikytellen. Ihan mahtavaa, kyllä kelpaa nyt ylpeän tyttöystävän :)

http://www.mkartteam.com/index.php?page=2&data=31-07-2011&lang=fi

Tulipa muuten sunnuntaina poikettua Tuurin kyläkaupassakin ja on se paratiisi, voi veljet. Melkein tyhjin käsin lähdin tosin ulos, mutta jos uusi koti olisi jo ollut tiedossa, olisi sinne voinut tehdä vaikka ja mitä hankintoja. Suhteellisen halvat hinnat ja aivan  mielettömän upeita juttuja valtava talo täynnä, pitää lähteä uudelleen kuhan tietää vähän mitä tarvitsee. Matkaan tarttui jäätelökone, jota ei vielä olla ehditty testata. Kerron sitten, minkälaisia tuloksia sillä saa aikaiseksi. Keskisillä myytiin myös kampaamotuotteita ihan järkevään hintaan, hamstrasin vähän shampoita ja sen sellaista, en mitään kummallista kuitenkaan. Mikko pelästyi tykin kokoista hiuslakkapurnukkaani ja imitoi heti mulle miten siitä suihkuttamalla kaatuu kaikki kymmenen metrin säteellä olevat ihmiset.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Suomen kesä on parhaimmillaan maailman suurinta nautintoa kun saa uida järvessä, syödä grillattua ruokaa ja saunoa rantasaunassa. Valoisat yöt ja viime aikoina vallinneet lämpötilat tekevät siitä aina vaan paremman. Nautitaan nyt vielä, syksyn henkäyksen kuitenkin alkaa jo hiljalleen tuntea ja talvikaan ei ole niin kaukana kuin kuvittelisi. Aika kuluu niiiiiin nopeaan..

Stories from jail

Muutamia kuultiin eilen. Käytiin tutustumassa Kakolan vankilaan, virallisemmin Turun vankilaan tai nykyään Lounais-Suomen vankilaan. Kakolanmäen tilukset poistettiin vankilakäytöstä vuonna 2007 ja Lounais-Suomen vankila muutti Saramäkeen. Tänä kesänä Kakolassa järjestetään viimeistä kertaa turistikierroksia. Kierros kesti kaksi tuntia ja maksoi 20€. Kelpo summa, jolle sai parituntisen aikana vastinetta. Kierros oli hirmu mielenkiintoinen!

Kakolanrinteellä tilukset oli yllättävänkin viihtyisät. Piha-alueella oli virkistysalue, "Kakolan riviera", josta löytyi mm. jalkapallokentäksi täydellinen nurmialue ja pieni lampi. Lisäksi pihalta löytyi verkolla varustettuja pelikenttiä sekä ulkosauna. Nykyään piha on jo vähän rehevöitynyt ja ränsistynyt, mutta kaunis kuitenkin. Mutta kuten aina, kolikolla on myös kääntöpuoli. Muutaman neliömetrin kokoiset aidatut ulkoilualueet olivat erityisen vaarallisille vangeille tai niille, jotka pelkäsivät muita vankeja. Ulkoilumahdollisuus oli tunnin päivässä, viikonloppuisin kaksi. Tämä aika kulutettiin joko kävelemällä merkittyä ympyrää tai treenaamalla laitteilla, joita pihassa oli muutama. Saunassa käytiin kerran viikossa ja se olikin miesten ainoa peseytymismahdollisuus (jos ei lasketa mukaan niitä onnekkaita, jotka ansaitulla luottamuksella pääsivät aamuvarhain lämmittämään keittiölle puurovettä tuhansien litrojen saaveissa, joissa näppärimmät kaverit ottivat kylvyn joka aamu vuosien ajan ennen kuin jäivät kiinni!). Tarinoita kuunnellessa käy mieleen, ettei kauniit tilukset välttämättä olleet avain onneen. Vankilarakennus on muuten täysin "kakoliitista" vankien itse rakentama. Pilkullinen harmaa graniitti on Kakolan rinteiltä louhittua, tästä siis on nimitys peräisin.

Painunut polku näkyy edelleen.

Sisälle päästyä mielikuva oli jälleen ristiriitainen. Mennessä puhuttiin pahojen poikien paikasta, siitä, johon vietiin ne kaikkein vaarallisimmat tyypit. Odotin näkeväni rivitolkulla kaltereita ja vähintään veriroiskeita seinillä. Kuitenkin ensivaikutelma oli täysin erilainen. Olen varmaan katsellut liikaa jenkkisarjoja, mietin.

Todellisuus kuitenkin paljastui vasta tarinoiden myötä. Kertomusten jälkeen oli helpompaa nähdä kokonaisuus, kuvitella elämää muurien sisäpuolella. Tarinat keskittyivät tunnettuihin vankeihin, mm. Nikita Fouganthine (ent. Juha Valjakkala), Reijo Hammar, Jarmo "kanaali" Koskinen ja Matti Haapoja vilahtelivat puheissa. Jokaisen tarinassa toistui samat asiat, törkeitä pahoinpitelyjä, tappoja, tapon yrityksiä, aseellisia ryöstöjä, huumausainerikoksia.. Vankilassakin miehet yrittivät saada toisiaan päiviltä mitä moninaisimmin keinoin. Matti Haapoja keräsi villasukkia ja päätti itse päivänsä vuonna 1895 sitomalla lopulta sukkien langoista köyden ja hirttämällä itsensä selliin numero 24. Kakolaa kutsuttiin aikoinaan 1980-luvulla myös pakolaksi, koska se vuosi kuin seula. Sittemmin turvajärjestelyitä parannettiin ja rakenteita muutettiin vankilakäyttöön sopivammiksi.

Tästä se Hammar livahti aikoinaan.

Ja tätä kautta Fouganthine yritti pakoon, onnistumatta. 

Kanttiini

Pikkuhiljaa kierroksen aikana alkoi myös paljastua niitä piirteitä, jota vankilalta odotin. Käytävät ja sellit muuttuivat ankeammiksi, ovet pitävämmiksi ja olot kaikin puolin kurjemmiksi. 

                          

Selleistä vain muutama oli museoitu, eli säilytetty kalusteineen kaikkineen. Suurimmaksi osaksi sellit oli tyhjiä, kalusteet niistä huutokaupattiin kun vankila suljettiin. Seiniltä kuitenkin löytyy edelleen julisteita, tyttöjen kuvia, maisemia, erilaisia piirustuksia ja aivan loputon määrä kirjoituksia. 

Ei ollut toisissa selleissä liikaa tilaa.

Kuvia voisin laittaa vielä kymmeniä, mutta en viitsi tukkia yhteyksiä niillä, käykää sen sijaan itse katsomassa mitä kaikkea kiven sisästä löytyy. Kierroksia järjestetään vielä 27.8 asti!

Kakolan kierroksen jälkeen käytiin vielä Mikon, äidin ja isän kanssa Rossossa ja naurettiin itsemme kipeäksi kun ei mennyt ihan homma putkeen siellä. Syötiin kyllä hyvät ruuat after all, ja vielä ilmaiset jälkkäritkin. Muusin tilalla oli ranskalaisia ja lopulta muusin joukossa ranskalaisia. Hyvitysjälkkäriin tuli väärä kastike jne. Meidän huumori riitti, mutta tarjoilijatyttö alkoi olla hermona kun samantyyppisiä virheitä oli useammassakin pöydässä.. mikä lie sekoittanut työntekijät noin pahasti. Mut kivaa oli!  :)

I < 3 my Canon

Vielä tuo rakas on lepäämässä ja keräämässä virtaa itseensä, mutta pian, oi pian, siitä tulee taas lojaali palvelijani.  Bloggaajat aina  hehkuttavat järkkäreitä, ja joo, ymmärrän kyllä miksi. Mut mä en ole sitä bloggarikansaa joka kulkee meidän Nikon D3000 kainalossa koulussa, töissä, kirpparilla, kaupassa, kahvilla, metrossa, bussissa, olohuoneessa, keittiössä ja vessassa. Sen sijaan pokkari kulkee melkein missä vaan näpsäkästi käsilaukun pohjalla. Oon siltikin harkinnut taskujen koon kasvattamista, koska inhoan raahata mitään kapsäkkiä mukana. Toistaiseksi en oo vielä onnistunut pyristelemään käsilaukusta eroon, tavaraa on kuitenkin naiselliseen tapaan aina kolmen omaisuuden verran.

Tein tänään pienen päiväretken tonne Sörkkään, kun viimein uuvuttavan kamppailun jälkeen löytyi paikka joka myi mun canoniin uusia latureita. Niitä ei ookkaan tarjolla ihan niinku kuvittelis.. Jos nyt verrataan vaikka puhelimen laturin hankintaan, sehän on naurettavan helppoa. Kyseistä kameran laturia löysin tasan Rajala Shopista, 88€!! Halleluja. Samalla hinnalla saan jo uuden kameran. Tukeuduin Davidiin, joka auttoi mua kääntämään koko internetin ihmeellisen maailman läpi ja lopulta tää löysikin mulle paikan, josta niitä sai. Otin samantien puhelimen kauniisen käteen ja soitin. Puhelun aikana kävi ilmi, että liike olikin tukku, joka yleensä  myy vaan yrityksille, eikä niiden myymälä ees ollut oikeesti tänään auki. Silti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan omani hintaan 28€, jee! Kiitos! Ystävällisiä ihmisiä on siis vielä olemassa. Samalla reissulla poikkesin kampissa hakemassa Lontoon reissulle adapterin sähköpistokkeeseen kun ne käyttää siellä ihan vääränlaisia ;) Nii juu ja vaihtamassa rahaa reissua varten.. olin varmaan just niin vainoharhaisen näköinen kun vaan ihminen voi olla, jolla on 850 euroa käteistä rahaa käsilaukussa. Ihan sama jos mun otsassa olis lukenut "ryöstä mut".

Lukuunottamatta laturinmetsästysreissua olenkin sitten ollut toimeton matkavalmisteluiden suhteen. No, onhan tässä ruhtinaalisesti vielä aikaa - huominen. Tälle päivälle mulla on enää tavoitteena saada aikaiseksi listaa mukana tarvittavista asioista. Käyn itseni kanssa jatkuvaa taistelua siitä, mitä ja miten paljon vaatteita tarvitsen mukaan. Eikä kysymys todellakaan ole siitä, millä pärjään. Kyllähän mä pärjään jos mulla on kaksi eri vaatekertaa kun pidän ja pesen niitä vuorotellen. Mut hei... oon nainen. Onneks Lontoosta tullessa on vielä ruhtinaaliset puolitoista päivää aikaa muuttaa mielensä seitsemäntoista kertaa.

Lontoon matkaan liittyen kaikki tärkeät asiat on hoidettu ja kunnossa, enää pitää ottaa mukaan hyvä mieli ja lähteä nauttimaan ennustuksen mukaan hyvistä ilmoista (ps. suomeen luvattiin räntävappua...), hyvästä seurasta ja muista kivoista jutuista. Listalla on ainakin Madame Tussaud´s ja London eye, katsotaan mihin muualle ehditään. Yksi päivä on omistettu ihan kokonaan shoppailulle!

Pääsiäinen meni tänä vuonna Satakunnassa ja aijjjettä oli mukava reissu! Mikko valitettavasti vietti perjantain ja sunnuntain koutsina kartingradalla Porin kevätpäräyksessä. Se verotti meidän yhteistä aikaa, mut onneks lauantai oli kokonaan pyhitetty yhteiselle pääsiäislomalle. Pääosin se sisälsi rentoutumista, lepäilyä ja kakkua, piirakoita, pääsiäismunia, suklaata, lisää kakkua, mariannekakkua, täytekakkua, suklaapiirakkaa, taas kakkua... Äiti on näemmä kyltymätön sokerihiiri ja olettaa selkeästi muidenkin olevan! Pelästyin oikein kun mulle esitettiin kysymys, että pakattaisko vähän kotiinviemisiksikin kakkua... EI!! Älä vaan pakkaa!! Mutta kiitos vaan, kakut ja muut oli silti ihania. Suklaapiirakka on edelleen mun ehdoton lemppari. Oon vaan joskus kuullut sanonnan, ettei makeaa mahan täydeltä.

Vähän viikonloppu sisälsi juhlaakin. Pikkusisko täytti kunnioitettavat 16 vuotta, johan se on iso tyttö. Onnea vielä! Koska pikkusisko itse ei luonnollisesti synttäripäivänään juuri kotona viihtynyt, lähdettiin mekin viettämään iltaa Raumalle. Voihan vinde, että oli ihan supermahtia käydä serkkulassa. Jotenkin kovin vähän ollaan oltu tekemisissä (johtunee tosta järkyttävästä välimatkasta mikä on ollut ihan mahdotonta kulkea) mut hyvin taas kävi selväksi, että samasta puusta ollaan veistetty. Ilta sisälsi enemmän kuin riittävästi hyvää ruokaa, sopivasti kylmää siideriä ja kuolettavan paljon huutonaurua. Baariin saakka ei kukaan päässyt, sen sijaan ilta päättyi helliin Twilight-Edward-Bella-kyyneliin. Me päätettiin lähteä kotiin vähän ennen niitä :D Seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys, ei viitsinyt riekkua ihan järjettömän myöhään. Kiitos upealle seuralle, oli kivaa. Vastedes voitais yrittää vähän useemmin.....  vaikka niinhän me ollaan yritetty jatkuvasti ;)

Maailman kaunein sisko.

Reissun kruunasi vielä sunnuntaiset treffit muutaman ihanan kaverin kanssa, joiden edellisestä näkemisestä olikin jo ehtinyt pahimmillaan kulua kokonainen vuosi! God dammit. No, kurottiin nyt vuosi kiinni ja johan oon jälleen ajantasalla kuulumisista. Lauraa kävin moikkaamassa, sen kanssa onneks ollaan nähty vähän useemmin. Laura tosin on ihminen, jonka kanssa juttua on aina vuoden edestä, vaikka edellisestä yhteydenpidosta olis kolme tuntia. Et hyvä näin.. Kiitos ihanat!

M&M&M&P

Pyydän heti anteeksi mahdollisia jääkiekkoletkautuksia tai virheitä tekstissä, kuuntelen tässä kirjoittaessa Kalpa-Lukko -matsia semijännittyneenä.

Pienen hiljaisuuden jälkeen on taas vaikka ja mitä mielessä, mut lähdetäänpä nyt liikkeelle vaikka siitä, kun Mirka ja Petri olivat meillä kylässä viime viikonloppuna. Vaikka itse olin töissä puolet viikonlopusta, niin tuntui silti, että perjantai-illan ja sunnuntai-aamupäivän välille jäi ihan kivasti aikaa tehdä kaikennäköistä! Perjantai-ilta tosin ainakin Mirkan kohdalta meni vähän ohi, neiti nukkui meidän sohvalla jo täysillä kun tulin töistä kotiin :D Vähän koomassa eka ilta tais mennä muiltakin, iltapalan jälkeen käytiin jo nukkumaan.


Lauantaina sen sijaan ehdittiin yhtä jos toistakin kun lähdettiin aamulla hyvissä ajoin liikkeelle. Ekana suunnattiin Valtterin kirppikselle penkomaan ja vähän löydettiinkin jotain kotiin viemistä. Valtterista hypättiin bussiin ja matkustettiin Itiksen kautta Myllypuroon katsomaan Mikon salibandymatsia, jonka jälkeen oli vielä pakko jäädä hohtokeilaamaan pari kierrosta. Oli sikakivaa! Keilailun jälkeen oltiin jo niin mehustettuja, että oli pakko lähteä kauppaan ja kotiin syömään pizzaa ja makaamaan oman mahan viereen.

Mikä laji? Tai chi?

Ilta käytettiin leffaillen ja herkutellen. Myöhemmin voin laittaa tänne videon, joka puoltaa sitä tosiasiaa, että Pizza Kit on vihoviimeinen vaihtoehto pizzapohjaksi. Joo, joskus kehuin sitä.. syön sanani. Ostettiin sellainen nopean ruuan toivossa, mutta lopulta päädyin tekemään taikinan ihan itse.. se oli kanssa-asujillekin turvallisempaa, verenpaine alkoi silkasta raivosta kohoamaan jo tähtitieteellisiin lukemiin.

Ps. Jatkoajalla mennään.. sydän tykyttää... uaaah!

Nauruntäyteinen viikonloppu sai kivan  päätöksen kun sunnuntaina tehtiin (minä tein!) kunnon aamupala ja ehdittiin vielä hetki jubailla ennen kun mä jouduin taas töiden orjaksi. Kiitos M&P hyvästä seurasta!

Viikonloppu kotikulmilla

Otsikon mukaisesti olen siis viettänyt viikonloppua suurimmilta osin Harjavallassa. On ollut ihana nähdä kavereita ja olla vanhempien luona pitkästä aikaa, tosin tuntuu, etten vieläkään ole pystynyt jakautumaan tarpeeksi moneen suuntaan. Minä kun ikävä kyllä pystyn olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan. Päivät ovat kuitenkin olleet antoisia, kaikenlaista on ehtinyt puuhailla..

Kuitenkin ennen viikonlopusta tarinointia haluan hehkuttaa poikaystäväni puolesta! Saksassa kisat ovat kulkeneet mielettömän hyvin ja näyttää siltä, että tänään on jo toinen osakilpailuvoitto tarjolla! Jeee! Vielä täytyy kuitenkin hetken olla maltillinen, kunnes viimeinen ja kovin koitos on ohi. Kannustan parhaani mukaan kotoa käsin ja seurailen tuloksia netistä livenä onnellisena ja iloisena, mutta vähän harmissaan siitä, etten voi olla paikan päällä tsemppaamassa. Lisää tietoa tuloksista ja muista kilpailuun liittyvistä yksityiskohdista, sekä kilpailun jälkeen kuva- ja videomateriaalia (kilpailut, haastattelut, lehdistötilaisuudet jne) löytyy osoitteesta www.rgmmc.com

Nyt on tunti aikaa jänskäillä ennen finaalia, käytetään nyt sekin 'hyödyllisesti'.

Torstai-iltana ajelin Harjavaltaan, kun ensin uuvutin itseni salilla niin, että hyvä kun silmät pysyivät matkan ajan auki. Ilta meni hyvin rauhallisissa merkeissä vanhempien luona, vähän ruokaa ja jutustelua ja nukkumaan. Illan aikana ehdimme monesti ihmetellä Power Balance -ranneketta, josta aion kertoa lisää vähän myöhemmin! Täytyy kuitenkin sanoa, että kaikkien tarinoiden ja muiden ahaa-elämysten jälkeen oli pakko hankkia kyseinen kapistus itsellekin!

Perjantaina tehtiin äidin kanssa aikainen startti ja lähdettiin tunnin lenkille kello puoli yhdeksän aamulla! Tämän jälkeen päivä lähti reippaasti käyntiin, suihkun kautta ja auton nokka kohti poria, Hannan kanssa käytiin koluamassa IsoKarhun putiikit läpi ja huiskuttamassa vanhoille työkavereille.
Harjavaltaan palatessa pääsin vihdoin hentulle uudistamaan tukkani. Kuten seuraavista kuvista näkyy, oli jo korkea aikakin.. Kasvatusyritykseni tuloksena päässäni ohuena lipuva tukka oli pahasti menettänyt muotonsa.. ja värinsä. Ihan noin hirveältä se ei vähän laitettuna näyttänyt, mutta eipä paljon puuttunutkaan.

Melkein kolmen tunnin työn tuloksena olen taas enemmän kuin tyytyväinen uuteen malliin ja väriin! Kiitos Hemuli <3

Hannakin sai reilu viidessä minuutissa ihanan kampauksen iltaa varten!

Pirteä tukkataikurimme!

Illalla sitten oli pakko päästä uuden tukan kanssa ulos, joten tyttöjen kanssa lähdettiin vähän tanssimaan. Iltaa vietettiin Henriikan, Hannan ja Cassun kanssa, jonka jälkeen 11 aikaan suuntasimme kohti Poria ja Cabaretia!

Välillä yritetään käyttäytyä.. Toisinaan taas ei.

 

Vähän jumpatakin piti. Hanna kertoi ottaneensa kuvan ystävästään tekemässä täydellistä vaakaa. Olipa sitten pakko kokeilla, miten se onnistuu itsellä. Ei niin täydellisesti..

Ilta meni kivasti ja oli tosi hauskaa! Kolmen kieppeillä kyyti saapui ja oli aika lähteä kotiin päin. Perjantai-illan hauskuus heijastui kyllä lauantai-aamuunkin. 

Pienen keräämisen jälkeen sain kuitenkin itseni lähtökuntoon (Hentunkin piti, mutta toisin kävi!!) ja suuntasin vesihiihtorantaan kaatosateeseen kuvailemaan vesijettien SM-kilpailuja. Löysin sieltäkin muutaman kaverin jäätymästä. Ilma oli kylmä, kostea ja kolea ja kaiken lisäksi olin unohtanut laittaa kameran akun lataukseen ajoissa. Pari lähtöä sain kuvattua, kunnes kamera ilmoitti, että nyt loppuu tämä leikki.

 

 

 Myöhemmin lauantaina en ottanut enää kameraa mukaan ollenkaan. Kävimme syömässä Sahassa ja illaksi liityin taan Hentun seuraan. Oli Harjavallan paikallisen baarin vuoro, itse olin autolla liikkeellä ja aivan kolalinjalla. Kivaa oli kuitenkin, mutta huomasin tuntevani pientä ahdistusta ahtaassa baarissa humalaisten keskellä. Jaiks!

Nyt vaan, ahhh, lököttelyä.. Saattaapi olla, että minusta kuuluu vielä tänään!