Sairastuin maanantaina flunssaan - lähdin silti töihin. Menin vielä töiden jälkeen koulullekin. Tiistaina flunssa jatkui edelleen - en välittänyt. En myöskään keskiviikkona. Torstaina en jaksanut flunssan vuoksi nousta aamulla kouluun, mutta menin iltapäivällä kuitenkin toisen ryhmän samoihin labroihin, jotta ne eivät jäisi rästiin. Tullessa kolasin lumia parkkipaikalta ja omasta pihasta. Sisään tullessani kaaduin sohvalle ja mittasin itseltäni reilun 38 asteen lämmön. Idiootti.
Sitä on aina muille toitottamassa miten pitää sairaana levätä, eikä saa juosta ympäri kyliä, kyllä ne työt ja muut velvollisuudet odottaa. Silti niistä ei malttaisi itse luopua. On epämiellyttävää ilmoittaa pomolle olevansa pois töistä, samoin ikävää jättää pakollisia labroja tai muita tunteja koululla väliin. Yritin kovasti olla huomaamatta koko flunssaa, mutta lopulta se löi aika lujaa päin näköä. Nyt kuolen tylsyyteen maaten sohvalla tunti toisen perään, vuoroin selailemalla facebookia, vuoroin katsoen Californicationia (mennyt jo puolitoista seasonia) ja vuoroin nukkuen.
Olo on aivan hirveä, aivan kuin jyrän alle jääneellä. Aivastuttaa, yskittää, hengästyttää ja joka lihasta kolottaa. Päätä särkee ja kurkkuun sattuu. Nenääkin kirveltää - olen niistänyt kohta varmaan kolme talouspaperirullallista. Lisäks koko ajan on joko liian kylmä, tai kuuma. Olisiko tarjota vielä jotakin lisää? Onneksi Mikko tuli kotiin eilen illalla, niin ei tarvii olla yksin. Olen kuullut eläinihmisistä, mutta mä olen ehdottomasti ihmisihminen. Tarvitsen ihmisiä, tai ihmisen ympärilleni. Yksin olen.. no, yksin. Puolikas. Pimeän tullen pelokas.
Ihmeellisiä suunnitelmia viikonlopulle ei ollut, mutta terveenä olis voinut poiketa matkamessuilla. Missasin ne viime vuonnakin syystä, joka ei nyt muistu mieleen. Kovasti toivoin, että tällä kertaa olisin päässyt haaveilemaan. Ehkä huomenna taas olen kuin en huomaisikaan pientä kuumetta ja livahdan sinne pariksi tunniksi. Tai ehkä en.. Tai.. Katsotaan. Messuista tulikin mieleeni MP-messut, jotka nekin lähestyvät. Parin viikon päästä lauantaina on raumlaissii tulossa messuilemaan ja lupasin heidät majoittaa matalaan majaamme. Pitänee siis itsekin poiketa messuilla, vaikka se onkin silkkaa itsekidutusta moottoripyöräkortittomalle. Messujen jälkeen voisi vaikka viettää vähän iltaa hyvän seuran, ruoan ja juoman äärellä.
Liput stadikan Suomi-Venäjä -otteluunkin tippuivat tänään postiluukusta, vihdoin. 9.2 rynnätään koko perheen voimin seuraamaan kuinka Leijonat rökittää. Sen jälkeen seuraavana todistetaan Teemu Selänteen viimeisiä otteluita Duckseissa - ja ylipäätään - mikäli homma yleensä jatkuu maaliskuulle asti. Tässä alkaa vähän olemaan jännitystä, että ollaanko ajoissa vai eikö olla. Mitä SM-liigaan tulee, pitää myöntää, että olen huonosti kärryillä tämän kauden tapahtumista. Oman lempilapsen menestystä on heppo seurata facebookista kun iskä ja iskän kaverit päivittävät vuoroin hehkutuksia ja vuoroin perkeleitä. En voi sanoa, että kiinnostus olisi lopahtanut, mutta kun matseja pääsee katsomaan hyvin harvoin ja meidän telkkaristakaan niitä ei näe, niin ei oikein pysy samalla tavalla kärryillä. Nykyään meillä katsellaan enemmän NHL:n Xbox -versiota.
Ei mulla varmaan tällä kertaa muuta. Ainiin. Varasin maanantaille hammaslääkäriajan. Holy Judas Priest.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti