Viikonloppukuulumisia

Historia toistaa itseään näiden postauksien suhteen.. Joka kerta aloitan valittelemalla sitä, etten ole pitkään aikaan julkaissut mitään. Taas on pitkä aika viime kerrasta jne.. No niin on! Joku on jo ehtinyt muka kaivatakin. Uuden postauksen odottajalle tiedoksi, tämä tuleva ei välttämättä tyydytä sitä kolmen viikon odotusta. Tälle päivälle ei ole aihetta, tai edes ajatusta, vaan annan taas sormien juosta näppäimistöllä omin päin.. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Heti alkuun myös tiedoksi, että yhtään kuvaa ei tipu, en ole omalla koneella, joten postauksen ulkoasukin on todella booring..

Viimeisinä viikkoina ei ole juuri mitään mullistavaa tapahtunut. Mainittakoon kuitenkin, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja olenkin saanut luettua pääsykokeisiin, ylläri! Kutsuja lähetellään näinä päivinä, muistaakseni mahdollisesti ensi viikolla, saa nähdä miten tällä kertaa käy. Viime kerrasta viisastuneena hain kaksoistutkintoni ammatillisella todistuksella, jota en viimeksi hoksannut hyödyntää.. Pakko siis paljastaa, että se on huomattavasti mainittavamman arvoinen kuin ylioppilastodistukseni, joka ei varsinaisesti tuo esille parhaita puoliani. Aiemmin keväällä kerroin "kemian perusteet" -osion olleen niinkin helppo, etten ymmärtänyt siitä sanaakaan. Hanna ystävällisesti kuitenkin piti mulle pienen preppauskurssin viime viikolla ja johan selkis! On huomattavasti mukavampi lukea, kun tuntuu, että lukee suomen kieltä, eikä jotain muuta, joka voisi ihan yhtä hyvin olla hepreaa. Lukutaakkaa on hirveästi myös helpottanut se, että luen kahta täysin erilaista pääsykoemateriaalia koska sattumoisin ensimmäisellä ja toisella hakuvaihtoehdollani on niin paljon toisistaan poikkeava koulutusohjelma. Henkistä taakkaa ei myöskään kevennä se, että aikataulu alkaa olla tiukassa ja lukemista on vielä paljon.. Ja syynä siihen tietysti on vain oma saamattomuus (lue: elämänrytmi jonka ansiosta olen jatkuvasti kuoleman väsynyt).

Kaipaamani syksy oli ja meni, nyt odottelen jo ensimmäisiä kunnon ensilumia. Maa on jo vähän ollut valkea aamuisin, mutta ei riitä! Talvesta, lumesta, rinteistä ja kohmeisista varpaista innostuneena (tai minä ainakin) aloimme jo suunnitella talvilomareissua Rukalle. Mitään varmuutta ei vielä mistään ole, mutta itse oon ainakin aivan fiiliksissä ja pettymys on karvas jos siitä ei mitään tulekaan.. Toisaalta meillä on ihan hyvä back up plan joka ehkä vähän lohduttaa jos ei päästäkään rinteille. Siitä lisää myöhemmin, kun toteutuminen alkaa olla todennäköisempää.

Tällä hetkellä pyörii normaali arki, joskaan ei siinä mitään valittamista ole.. Paljon töitä (jotta myöhemmin olisi mahdollisuus niistä työn hedelmistä ammentaa joku lomareissu), treeniä ja kotia. Silloin tällöin ripaus juhlaa, tänään olisi tarkoitus lähteä vähän ulos, syömään hyvin ja ehkä vähän muutenkin viettämään lauantai-iltaa.. Yritän pitää kameraa mukana, jotta saan jotain todistusta talteen siitä, että oikeesti joskus liikun ihmisten ilmoilla.. Ensi viikolla juhlistetaan Hentun synttäreitä täällä meillä päin Kummanki kaa -näytelmän parissa ja sen jälkeen viikonlopuksi olis tarkoitus lähteä kotikulmille Harjavaltaan <3 Tarkoituksena tehdä ennätys siinä, montako kaveria ehtii nähdä yhden viikonlopun aikana, viettää aikaa vanhempien ja siskon kanssa ja saada talvirenkaat autoon alle. Halloweenkin on mut eipä oo mitään kekkereitä tiedossa, vielä. Oon jotenkin onnistuneesti missannut koko pelottavan juhlan ainakin viimeiset neljä vuotta joten kai sitä on hyvä jatkaa sillä tiellä edelleenkin. Vaikka eihän sitä vielä tiedä mitä jännää keksii :)

Nyt alan keräillä itseäni ja lähden valmistautumaan iltaan.. Yritän olla aktiivisempi tän blogin suhteen, mutta en lupaa mitään :)

Loppuun vähän fiilistelyä..

Big Brother

Oon jo pitkään pohtinut, pitäisikö kirjoittaa joku mielipide siitä, mistä kaikki muutkin nyt puhuu. Kysymys ei voi olla mistään muusta, kuin yliarvostetusta, myötähäpeää herättävästä Big Brotherista. Olen ehkä tällä kaudella väärä ihminen arvostelemaan ohjelmassa mitään tai ketään, koska olen vaivautunut katsomaan yhteensä ehkä viisi jaksoa. Teen sen silti.

Avausjaksoa katsoessani jo totesin, että voi luoja.. voi luuuuoja.. Onko tähän formaattiin suurin pääsyvaatimus todellakin mahdollisimman pieni äo? Mitenkään ketään tuomitsematta havaitsin, että ensivaikutelma lähes jokaisesta oli ainakin niin järkyttävä, että meinasin kuolla ahdistukseen kotisohvallani. Kaikista paras oli tämä nuori tyttö, joka kertoi marssivansa seuraavaksi Hollywoodiin malliksi. Hän vain päätti ensin ottaa välietapiksi big brotherin, jos siitä vaikka irtoaisi lisäpinnoja.

Sen enempää kuitenkaan ketään erillistä henkilöä (ainakaan tässä vaiheessa) arvostelematta, palaan koko formaatin typeryyteen. Vuosi toisen perään olen sitä siitä huolimatta jaksanut katsoa, pari vuotta sitten jopa lähes päivittäin. Ei ole siis tarkoitus tuomita myöskään niitä, jotka tätä hulvatonta eläintarhan elämää seuraa. Nyt vaan itsellä on jo alkanut mennä maku.. Raja on tullut täyteen. Jos palaamme muutaman vuoden taaksepäin, oli ohjelmalla vielä oikeasti viihdearvoa. Ainakin tuntuu, että taloon valittiin henkilöt ihan eri perustein. Tyypit oli omanlaatuisia ja hauskoja, mutta ei typeriä kuin vasemman jalan saappaat! Suurimmaksi osaksi ainakin. Viikkotehtävät olivat ihan oikeasti mielikuvituksekkaita ja jännittäviä, ja asukkaille järjestettiin huomattavasti enemmän aktiviteetteja joihin ei liittynyt vain tolkuton alkoholimäärä ja peiton heiluttaminen. Muistelkaahan Alpakoita, Staff my skodaa, ja ensimmäistä ja alkuperäistä köyhät/kroisokset -asettelua viikkotehtävässä. Asukkaille oli järkätty paljon pieniä skaboja viikkotehtävän lomaan, olihan niitä mielenkiintoisempi katsoa kuin sohvan nurkassa istumista tai röökin polttoa. Hauskan lisän toi myös viikottainen R-kioskireissu, jonka sijaan ostokset hoidetaan enää virtuaalisesti näppäillen ja kaikki toimitetaan varastohuoneeseen. Boring!

Tällä kaudella, samoin kuin myös kaudella 2009, on järkevät tehtävänannot unohdettu ja niiden sijaan asukkaille kannetaan selkä vääränä kukkoa. Onhan sitä kannettu aikaisemminkin, koskaan ei ole ollut puutetta, paitsi niillä vähä-älyisillä, jotka ei todellakaan saa iloa irti mistään muusta kuin alkoholista ja tupakasta. Ja tähän väliin huomautus, että se järjetön vouhoaminen, kitinä, itku ja parku siitä röökistä saa mut niin hermoraunioksi, että tekee mieli paiskata omakin televisio parvekkeelta alas. Come on!! Mutta palaten siihen kukkoon.. BB-talon örvellysbileet pari viikkoa sitten sai toivottavasti asukkaat miettimään käytöstään. Meille katsojille oli toki äärihupaisaa seurata tolkutonta ryyppäämistä, oksentamista, oksennuksessa kieriskelyä (kuhertelua), sammumista ja muuta yhtä järkevää, mutta kyllä oli asukkailla hymy perseessä seuraavana päivänä kun illan tapahtumia käytiin kohta kohdalta läpi. On varmasti mukava kuulla (aivan niinkuin kukaan ei oikeasti muistaisi mitään), että koko Suomen kansa on esimerkiksi nähnyt tyttöjen rintavarustukset, ja useasti vielä. Puhumattakaan mitään viime tuotantokauden liveporno-selkkauksesta. Itku pitkästä ilosta, niinhän sitä sanotaan. Ja kyllä siellä sitten itkettiinkin. Kaikki nämä tapahtumat on kuitenkin jätetty jo unholaan ja lisää kukkoa ollaan valmiita kaatamaan sitä mukaa ja niin paljon kun sitä vain tarjotaan.

Tässä formaatissa alkaa jo historia toistaa itseään. Viikkotehtävät toistuvat edellisiltä kausilta ja muutenkaan mitään uutta ei oikein ole keksitty. Tämän viikon farmitehtävä on koettu jo alpakoiden muodossa, mutta sanottakoon silti, että kuluva viikko on minun silmissäni ollut paras kaikista. Elukat tuovat hurjasti piristystä normaaliin BB-elämään, ja niiden mukana asukkaistakin on paljastunut ihan uusia puolia. Punatukkainen Elisabet on ehdottomasti ykkössuosikkini, tämä nuori mimmi kun kertoi rakastavansa lehmän lantaa ja heinän hajua, nousi pisteet, jälleen. Ottaen huomioon tytön iän verrattuna muihin talon asukkaisiin, on tältä tullut tähän mennessä fiksuimmat jutut. Nikon hellä ote kanoista sulatti myös sydämeni, mutta kaveri on kyllä ollut symppis alusta asti, yksi niistä harvoista, aidoista ja asiallisen oloisista BB-tähdistä. Ihmettelen oikein mitä noin fiksu nuori mies tekee tässä älyttömässä freakshowssa.

Pakko tähän kohtaan on sanoa, että yleistykseni vasemman jalan saappaista ei toki koske kaikkia. Joukkoon on jokaisella kaudella mahtunut muutamia ihan jeppistyyppejä, mutta useinkaan he eivät ole olleet niin kovasti näkyvillä. Viime kaudella yksi ehdottomia suosikkejani oli mensa-Esa, jonka filosofiset pohdinnat tuottivat yleensä hassunhauskan lopputuloksen. Respect!

Pitää kai hattua nostaa siitä, että puhelimien, tietokoneiden ja facebookin aikakaudella tämä porukka elelee seinien sisällä ilman mitään näistä. Viihdykkeenä on vanhanaikaiset, ihan oikeat ihmiset ja isoveljen jekut. Omasta mielestäni yksi parhaimpia on ollut puhuva pönttö, ja muutama päivä sitten nähty jätskitehtävä, jossa pöydät notkuivat herkkuja mutta niitä ei saanut suuhunsa laittaa. Tyttöjen ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset kun suklaat jäi saamatta. Olin silti iloinen heidän puolestaan, kun myöhemmin illalla saivat järkätä jäätelöbaarin ja palkita itsensä kaikella sillä, millä aiemmin oli vain kiusattu. Oli hauska nähdä vilpittömästi innostuneet ilmeet, vaikka tarjolla ei ollut tippaakaan alkoholia.

Kaikesta ruikutuksesta huolimatta aion kauden katsoa loppuun asti, en säännöllisesti, mutta juuri niin, että pysyn kärryillä. Enkä väitä missään nimessä, että katselukokemus olisi vastenmielinen. Lähinnä se on hupaisa. Ällistyn joka kerta jollain tavalla asukkaiden käytöksestä. Siinä mielessä sarja on äärimmäisen mielenkiintoinen. Aina tapahtuu jotain uutta, josta juorulehdet voivat ammentaa. Ja minä. Ai että miten nautin siitä tunteesta, ettei itse ole menettämässä kasvojani näiden kaltaisesti. Joskus joku jopa heittää hyvän jutun ja minua naurattaa.. Hehee!