Totta vai tarua?

Niinpä, sitä minäkin useasti matkan aikana mietin. Arabiemiraateissa saa hämmästyä kerta kerran perään, että onko tää ihan oikeasti totta?

Mitä siellä sitten oikein tehtiin? No ajettiin kartingia, tietenkin. Alla olevasta linkistä löytyy kuvia, videoita, tuloksia ja kaikenlaista oheismateriaalia kisatapahtumasta. Kyseessä siis Rotax Grand Finals - suomalaisittan maailmanfinaali, ja jos vielä jäi jotakin epäselväksi, maailmanmestaruudesta taistelemassa oli yli 270 upeaa nuorta ja vanhempaakin lahjakasta kuljettajaa. Lisäksi mukana tapahtumassa nähtiin mitä värikkäin joukko kannustajia, perhettä, ystäviä, mekaanikkoja ja muita tukihenkilöitä. Tuntui mahtavalta saada itsekin olla mukana tunnelmassa! Autourheilusta pitävä tyttöystävä ei siis ole vain urbaani legenda.

http://www.maxchallenge-rotax.com/event2011/grand_final.html

Itse kilpailun ympärille oli rakennettu mahtava tapahtuma, jossa loistokkuudesta ja viihtyvyydestä ei ollut puutetta. Sään herra oli meille armollinen, samoin kuin kilpailun järjestäjä. Tietysti ensimmäinen asia oli mielenkiintoinen kilpailu, on mahtava seurata miten kuljettajat ja heidän tukijoukot laittavat kaikkensa peliin. Oma kumppani noudatti samaa linjaa ja minä tietysti siinä sitten hulluna hösäämässä ympärillä, jännittämässä ja kannustamassa, sekä auttamassa kaikenlaisissa pienissä puuhissa parhaani mukaan.

Pitkin viikkoa oli jännittävää seurata miten tulokset kehittyvät ja kuka viekään lopulta voiton. Suomalaisten sijoitukset eivät aivan vastanneet kuljettajien omia odotuksia, mutta monta kokemusta rikkaampana he palasivat hyvillä mielin takaisin Suomeen, vain valmiimpana näyttämään seuraavana vuonna mistä heidät on tehty. Näimme kuitenkin heiltä paljon hyviä ja onnistuneita suorituksia ja saimme jännittää sijoituksista! Itse seurasin niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kamppailuja tunnekuohuissa ja finaalipäivänä meinasin useampaan kertaan pillahtaa onnenkyyneliin kun seurasin kilpailijoiden ja näiden kannustajien riemuja ja iloja.

Kilpailuviikko alkoi rauhallisissa merkeissä sunnuntaina kalustojen arvonnoilla, ja vasta maanantaina kuljettajat pääsivät ensimmäisen kerran radalle. Aikataulu oli ihanan väljä kun vetoja koko viikon aikana oli maksimissaan 3 päivässä, sen sijaan kun Euro Challengessa kahden ensimmäisen päivän jälkeen on jo aina oltu rättiväsyneitä kun treenivetoja on saattanut olla seitsemänkin saman päivän aikana ja illat venyivät helposti yhdeksään. Alkuviikosta ehdimme siis vielä nauttia säästä, Al Ainista ja esimerkiksi sunnuntain Welcome partyista hotelli Hiltonissa. Ja Mikko vielä kysyi multa, että mihin mä tarvitsen siellä kaikkia niitä hepeneitä joita pakkasin mukaan? Olisipa ollut riemukasta lähteä Hiltoniin kokkareille verkkareissa ja painijatopissa. Samantyyppiset juhlat toistuivat jo keskiviikkona, kun ohjelmassa oli Mid week BBQ party. Nämä ulkoilmajuhlat olivat niin käsittämättömän upeat, etten todellakaan ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Pieni maalaistyttö oli aivan sormi suussa. Kolmannen kerran sain hämmästyä päätösjuhlassa lauantaina, kun tuhatpäiselle yleisölle oli katettu pöydät valkoisin liinoin hotellin piha-alueelle, jossa tarjolla oli livemusiikkia ja kaunis, kaunis, kaunis tunnelma. Illalliselta väki ohjattiin piha-alueen toiselle laidalle, jossa odotti tanssilattia, DJ, pool bar ja bileet, jotka toisilla jatkuivat puoli seitsemään asti sunnuntaiaamuun. Näiden ansiosta mulla edelleen jauhaa päässä aamusta iltaan LMFAO:n Sexy and I know it. Kiitos.

Vaikka odotettua menestystä ei varsinaisen autourheilun saralla saavutettukaan, niin jotain mekin voitimme! Runkovalmistaja lupasi puhtaimpana palautetusta autosta 500 euroa ja kukas muukaan sen palkinnon pokkasi kuin numero 245, eli ME :) Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani osallinen tähän voittoon ja kauhusta kankeana nousinkin lauantain päätösjuhlassa lavalle Mikon mukana palkintoa noutamaan. Kasvot punaisena kopistelin korkokengissä ja pikkumekossani portaita ylös kuulemaan, miten M kertoi yleisölle, että "This is my lovely mechanic, probably the most beautiful here". Mekaanikko? Oikeasti? Heko heko. Yleisö hurrasi ja minä tuijottelin varpaitani.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä juosta läpi Dubain nähtävyyksiä ja poikkesimme maailman suurimmassa kauppakeskuksessa, mihin ei todellakaan lyhyt visiitti riittänyt vaan sen kiertämiseen tarvittaisiin monta päivää. Aikaa oli turhan vähän ennen lennon lähtöä. Pitää ehdottomasti palata Arabiemiraatteihin pian takaisin. Hintataso yleisesti oli enemmän tai vähemmän edullisempi kuin Suomessa, ihmiset ystävällisiä ja paikka kaikenkaikkiaan on aivan mielettömän upea. Lämmintäkin riittää. Mene ja koe.

Fiiliksiä Arabiemiraateista

Lensin siis sunnuntaina 20.11 Dubaihin, jossa M jo olikin vastassa noutamassa minua varsinaiseen kohteeseemme Al Ainiin. Etukäteen kentällä pohdimme muutaman suomalaisen naisen kanssa, että millainenkohan paikka se Al Ain mahtaa olla, varmaan joku pieni kylä (yleissivistys kunniaan). Mahtaakohan siellä olla kauppaa jossakin lähellä, että saadaan ainakin tarvittavaa evästä päiviksi? Nojoo, vähän meni pieleen. 600 000 asukkaan kaupunki on vaikuttavan näköinen Vegasmaisine vtäyalomainoksineen ja kaupungista löytyy myös aivan käsittämättömän suuri ostoskeskus. Pohjoismaiden suurin kauppakeskus, Helsingin Itäkeskus häviää kyllä tälle linnoitukselle 100-0. Kyllä löytyy siis kauppaa ja ravintolaa tästä "kylästä" joka tarpeeseen.

Jo ensivaikutelman perusteella osasin heti sanoa, että Arabiemiraatteihin palaamme vielä uudelleen. Nähtävää jäi valtavasti ja lomakohteena se on paljon enemmän kuin miellyttävä. Kaikki on mahtavan näköistä; kiiltävää, marmoria, uutta, korkeaa, vaikuttavaa. Arabiemiraatit on täynnä superlatiiveja: maailman suurin kauppakeskus, maailman korkein rakennus ja lista jatkuu. Toisin kuin esimerkiksi Egyptissä, täällä mikään ei näytä keskeneräiseltä eikä epäsiistiltä. Upeat rakennukset, hyväkuntoiset tiet, hyvin hoidetut nurmet, kauniit puistot ja valoköynnöksin koristellut palmut veivät ainakin itseltäni jalat alta, Dubain arkkitehtuurista puhumattakaan. Kukaan ei tyrkytä agressiivisesti, eikä kukaan kerjää. Turistiakin arvostetaan ja ainakin omien kokemuksiemme perusteella paikalliset ovat vilpittömästi kiinnostuneita siitä, että me viihdymme. Arabiemiraateissa olet muuten Sir tai Madame, kunnes toisin pyydät.

Arabiemiraatit oli muutenkin kaikin puolin erityisen miellyttävä paikka suomalaiselle turistille. Ensinnäkin kaikki puhuvat hyvin selkeää englannin kieltä. Toiseksi liikennemerkit, televisio-ohjelmat, sanomalehdet, kirjat ja kaikki muu mitä ikinä keksit, on ensisijaisesti englannin kielellä. Oli ilo katsoa OC:ta, jota ei oltu dubattu esimerkiksi ranskaksi, espanjaksi tai italiaksi, niinkuin heillä on tapana. Liikenne on sujuvaa, keskustassakin tiet ovat kolmikaistaisia ja joka paikassa hyvässä kunnossa. Moottoritiet ovat parhaimmillaan seitsemänkaistaisia. Täysin merkityksetön tieto taas on se, että arabit tuntuvat ajavan vain valkoisilla autoilla. Valkoisilla, uusilla, suurilla ja tehokkailla. Pieni saa olla vain, jos kysymyksessä on Ferrari, niinkuin usein onkin. Jos näimme liikenteessä värillisen auton, oli se todennäköisesti Arabiemiraateissa asuvan pakistanilaisen pick up, tai turistin vuokra-auto, aivan niinkuin meidän beige, tehoton Nissan.

Iloitsin pienistä asioista, kuten huoltoasemalla asioinnista. Täysi tankillinen bensiiniä + ikkunoiden pesu 12 euroa. Sisään mennessä huoltoasemat muistuttivat mitä tahansa ABC -asemaa, twixit, marsit ja kinder buenot nököttivät karkkihyllyssä vieri vieressä ja vitriinistä sai päivän tuoreet pasteijat kuten meillä täällä Suomessakin. Kaupassa käydessäkin löytyi lähes samat tuotteet kuin kotoa.

Kolmen tähden hotellimme ansaitsee minun mittapuulla viisi tähteä. Vastaavassa hotellissa en muista milloinkaan majoittuneeni. Huone oli mielettömän upea ja aamiainen aivan mahtava (KIITOS luojalle nakeista ja kananmunasta; Etelä-Euroopassa tunnetaan vain munkit, marmeladit, kääretortut, suklaakakut ja muut makeat ällötykset aamiaisella). Matkan aikana ei kertaakaan tarvinnut pelätä mitä uskaltaa laittaa suuhunsa, ruoka oli hyvää ja puhdasta, vatsalla ei ollut mitään mukisemista. Itse tietenkin olin huono hyödyntämään tätä ihanaa buffetaamiaista kun joka aamu heräsin viime tingassa tapojeni mukaan ja ahmaisin vain mukaani jotakin, mitä ensimmäisenä tarttui käteen. Joka aamu juoksin aamiaissalista ulos posket vielä pullollaan nakkeja ja pekonia.

Ja se sää.. se kaikkein paras osa koko lomaa. +30, ei kuitenkaan liian tuskaista. No need to say more. Joko saa lähteä takaisin, joko?? Pitää varmaan alkaa kyselemään taas harjoittelupaikkaa... Suomalaisia asuu Arabiemiraateissa yllättävän paljon ja etenkin kuulemma suomalaisista opettajista ja sairaanhoitajista on pulaa. Pidetään korvan takana.

Jatkan tarinaa loman tarkemmasta sisällöstä seuraavassa postauksessa, ettei tule romaania.

Hyvää yötä <3