Jännittää!

Takana nyt aika tarkkaan 80 tuntia ja tuloksena monta uutta kaveria, kaksi hauskaa iltaa, siivousurakka, rantavahdit -maraton, hypistelykierros vaatekaupoilla, sekä kotiutumista ja ympäristöön totuttelua ja siellä täällä täytteenä muutakin mukavaa.

Perjantaipäivä meni leppoisasti näyteikkunaostoksilla, hypistellen ja ihaillen kevään uutuuksia joille ei ihan vielä ole käyttöä. Mieli teki kaikenlaista, mutta lupasin itselleni, että jätän kevätvaatteiden haalimisen siihen hetkeen, kun ihan oikeasti voin niitä käyttää. Tämähän on periaatteena aivan seinästä revitty, koska keväämmällä en enää taatusti löydä niitä aarteita, joista nyt haaveilin ja joita nyt hypistelin. Toiminnalleni kuitenkin on järkevä selitys, muuton ohella rahoilleni on muutakin käyttöä kuin vaatekaapin perukoille päätyviin paitoihin ja mekkoihin sijoittaminen. Oli kuitenkin ihanaa hypistellä ja haaveilla. Kävimme myös erilaisissa askarteluliikkeissä haalimassa nauhaa ja helmiä Hannan koruprojektia varten. Loputon helmimeri säihkyi kaikissa mahdollisissa muodoissa ja väreissä, niistä saisi vaikka mitä kaunista aikaiseksi. Kivihelmet kuitenkin yllättivät hinnallaan, melkein 16€ / 100g tekee äkkiä loppusummasta paria valmista, kaupasta ostettavaa korua vastaavan. Mutta itse tehty on aina uniikki ja omaperäinen, eipä sitten kenelläkään ole samanlaista. Eiköhän se ole sen hinnan arvoista.

Mukavan päivän kruunasi mielettömän hyvä kiinalainen ruoka ja hyvä seura. Kiitos Hanna!

Perjantai-iltana, toivuttuamme näyteikkuna-ostosreissusta, lähdimme Hannan ja Davidin kanssa keskustaan, kahden vaihtoehtoisen suunnitelman kera.  
Vaihtoehto yksi:  yhdet siiderit, kuulumisien vaihto, ja klo 22 kotiin seuraamaan Suomi-USA -matsia.
Vaihtoehto kaksi:  Jääkiekko-ottelun seuraaminen pubissa, pari siideriä ja kotiin. 

Ei liene vaikeaa kuvitella kumpaan lopputulokseen päädyimme. Saavuimme London Pubiin yhdeksän kieppeillä, jolloin ravintola oli jo täynnä urheiluhulluja. Juomat tilattuamme silmäilimme läpi baarin kaikki istumapaikat, jotka nopeasti katsottuna vaikuttivat olevan täynnä. Kuitenkin hetken pyörimisen jälkeen pyysimme päästä istumaan isoon loosiin jossa sillä hetkellä istui ainoastaan kaksi henkilöä. Naiset päästivät meidät ystävällisesti omaan pöytäänsä ja olivatkin mahtavaa kisakatsomoseuraa! Hyvä seura myöskin osoittautui positiiviseksi siinä vaiheessa, kun matsi 13 ensimmäisen minuutin jälkeen oli USA:lle 6-0, ja motivaatio itse ottelun seuraamiseen oli mennyttä. Tässä vaiheessa pöydästämme oli jo pyytänyt saada paikkaa muutama muukin, ja lopulta seurueeseemme kuului yhdeksän henkeä, jotka ilmeisesti ainoina koko pubissa jaksoivat nauraa, kannustaa ja pitää hauskaa älyttömästä tilanteesta huolimatta. Toisessa erässä jännästi näkyvyys screenillekin parani, kun pettynyt ja katkera jääkiekkokansa vaelsi koteihinsa suremaan. Ilta oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja hyvillä mielin hipsin kotiin pelin loputtua.

Lauantaina uni maistui pitkälle aamupäivään asti, kunnes vihdoin kahden jälkeen olin valmis, ja matkalla jälleen Hannan luo, tällä kertaa suunnitelmissa tehdä yhdessä ruokaa, rentoutua, juoruilla ja illalla muutaman muun tytön kanssa lähteä rokkailemaan tavastialle. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan, aloitimme päivämme järjettömän hyvällä kana-fetasalaatti -lounaalla ja vähän myöhemmin korkkasimme jälkiruuaksi vinkut ja siiderit. Tyttöjä alkoi seitsemän jäljestä ilmestyä paikalle, oli mukava tutustua uusiin ihmisiin, kaikki vaikuttivat hyviltä tyypeiltä. Illan jälkeen tuntuikin jo siltä, että kaikki olisimme tunteneet toisemme jo pitkän ajan takaa!

Hyvien keskusteluiden, meikkailujen ja pukeutumisten, makeiden naurujen sekä muutamien siidereiden jälkeen yhdentoista kieppeillä aloimme siirtyä metrolla kohti keskustaa, kun kuulimme, miten tavastia huusi nimeämme. Tässä vaiheessa Davidkin oli liittynyt naisvaltaiseen joukkoomme, tosin epäilen, ettei asetelma tuottanut asianomaiselle ongelmia ollenkaan.

Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen tavastia tarjosi meille jälleen mahtavan illan, ei moittimista! Hauskaa oli, ja vielä hauskempaa kotimatkalla ja yöpalan äärellä. Ilta ei voi olla kovin epäonnistunut, jos aamuneljältä ja -viideltä nauraa niin, että vatsaan ja selkään sattuu, seisoo kaksinkerroin ja poskilihakset jumiutuvat, leukaluista puhumattakaan. Kun nauraa niin, ettei ääntäkään kuulu enää, koska ei ehdi hengittää missään välissä, onko sitten tarpeeksi hauskaa? Eiköhän.

Järjettömän hyvien kalkkuna-juusto-kananmuna-kana-kurkku-tomaatti-valkosipulimajoneesi-aromisuola-tornileipien, nuudeleiden ja kämppiksen herättämisen (lue: vahinko) jälkeen me tytöt vihdoin hillitsimme itsemme ja kävimme nukkumaan, ensin todettuamme, että yöpalamme hakkasi mäkkärin lukemin 100-0. Alkuperäinen tarkoitus oli katsoa vielä Suomen pronssiottelu 05.00, mutta häpeäkseni todettakoon, että väsymys vei voiton ja matsi jäi katsomatta.

Sunnuntaiaamu alkoi meidän mittakaavassa siinä puoli yhden aikaan päivällä, jonka jälkeenkin yleinen ilmapiiri oli uninen, väittäisin, että Hannan kämppis söi aamiaisleipänsä unissaan. Ruuan jälkeen käynnistimme rantavahdit -maratonin, ja hetken päästä jo nautimme sopivaksi aamiaisjälkiruuaksi sipsiä ja dippiä.
Viiden jälkeen sain itseni raahattua vihdoin kotiin Espooseen, ja puolen iltaa keräsin voimia, jotta saisin nämä päivitykset tänne aikaiseksi. Osan illasta kuitenkin myös käytin järkevästi siivoillen ja järjestellen, lopun iltaa maaten ja telkkaria katsellen. Leppoisa sunnuntaipäivä kaiken kaikkiaan.

TJ 1: Huomenna on tiedossa ensimmäinen työpäivä uudessa työpisteessä, jännittää!! Yritin käydä itäkeskuksessa poiketessani esittäytymässä ja näyttäytymässä etukäteen, mutta en saanut siihen mahdollisuutta, koska myymälä oli jatkuvasti täynnä asiakkaita. Annoin siis tulevien työkavereiden hoitaa rauhassa työnsä ja päätin odottaa maltilla huomiseen asti. Toivottavasti uusi työympäristö ja -ilmapiiri ovat yhtä positiivia mitä aiemmin, Porissa oli ainakin huippukollegat! Uskon, että kaikki menee hienosti ja toivon nopeasti pääseväni mukaan heidän osaavaan joukkoonsa.

Huomenna on muitakin hyviä juttuja tiedossa, toinen puoliskoni tulee vihdoin kotiin reissultaan ja saamme viettää pitkästä aikaa yhdessä iltaa tietäen, että huomenna ei pidä kummankaan enää lähteä minnekään. Aiemmin välimatka on johtanut tilanteeseen 5-2, viikot erossa, viikonloput yhdessä. Nyt se on vihdoin takana! Kumppanin harrastuksen tiimoilta kuitenkin kesän tullen reissut ympäri suomea ja eurooppaa tiheentyvät, ne pitänee meitä erillään jonkin verran, mutta sehän on enää pieni rutistus, nyt kun osoitteemme ovat jo saman katon alla. Toki lähden mielelläni reissuille mukaan aina kun siihen aukeaa mahdollisuus!

Lisäksi huomenna pitäisi päättää minkä kuntokeskuksen jäseneksi liityn, sain elixialta hyvän tarjouksen, johon pitää viimeistään huomenna tarttua jos aion saada hyvät edut käyttööni. Ilman niitä hintataso on järjetön, niinkuin useissa muissakin paikoissa, mitä niitä olen ehtinyt vilkuilla. Elixia vaikutti järkevältä ja monipuoliselta vaihtoehdolta. Itäkeskuksestakin löytyisi heidän keskus, joten työpaikka ja harrastus olisivat hyvinkin lähellä toisiaan. Toivoisin kuulevani kokemuksia muilta kyseisen keskuksen asiakkailta, jotta tietäisin onko elixia paikka minua varten.

Nyt lienee kuulumiset ajan tasalla, ja on kaiketi aika siirtyä unten maille, jotta huominen työpäivä alkaa skarppina ja virkein mielin! Yöunien menettäminen on kuitenkin täysin mahdollista, koska pommiin nukkumisen pelko kolkuttelee takaraivolla ja paljon asioita pyörii mielessä. Taidan kuitenkin mennä katsomaan miten tytön käy, uni kuitenkin painaa jo silmäluomia.

Hyvää yötä!

Terveisiä Espoosta!

Täällä ollaan! Muuton esiaste takana, mukaan Porista nappasin vaatekaapin, kylpyhuoneen ja korulippaiden sisällöt, sekä rakkaan, vanhan ja toisinaan temppuilevan läppärini. Nyt se kuitenkin palvelee minua auliisti, jotta saan päiviteltyä teille kuulumisiani.
Porin kodissa siis odottelee vielä paljon tavaraa ja huonekaluja, jotka saavat ansaitsemansa paikan huhtikuun alussa. Mainitsin aiemmin mahdollisesta asuntonäytöstä.. No, näytöllä käytiin ja se tuotti odotettua tulosta!
Siitä aiheesta lisää kun asia on ajankohtainen. Naurattaa kuitenkin itseä sen verran, että pitänee mainita, ettei tässä ainakaan kodittomia olla. Meillähän on toistaiseksi kolme kotia. Yksi Porissa, toinen Espoossa ja kolmas Vantaalla!

Tällä hetkellä asustelemme siis muuttolaatikoiden ja vaatesäkkien keskellä, mutta eipä tuo haittaa.. Tuntuu silti äärettömän mukavalta. Sain pehmeän laskun, kolme vapaapäivää ennen uudessa työpaikassa aloittamista. Luulin käyttäväni ne osittain myös tavaroiden purkamiseen, mutta nyt kävikin niin, että aikataulullisesti on täysin järjetöntä muuttaa samoja tavaroita useaan otteeseen, odotelkoon siis tulevaa kohtaloaan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden uumenissa.

Tänään siis ohjelmassa vain pieni kierros kaupoilla Hannan kanssa, kahvittelut ja leppoisaa notkumista. Illalla 22.00 tulee jälleen jääkiekkoa, en vielä tiedä missä ja kenen kanssa kisastudioidaan. Saattaa hyvin olla, että katselen sitä itsekseni kotona ja nukahdan toisen erän puolivälissä. Ei yhtään poikkeuksellista..
Toisen puoliskoni kiikutin aikaisin aamulla lentokentälle ja saan kai noutaa sieltä takaisin maanantaina. Saan / joudun siis ensimmäiset päivät viettämään itsekseni ja opetella yksin miten täällä ollaan ja eletään. Lupaan selviytyä fiksusti.

TJ töiden alkuun on nyt kolme, mikä ei enää juurikaan hirvitä. Tänään aion käydä näyttäytymässä uudessa työpisteessäni samalla kun muutenkin pyörähdämme itäkeskuksessa.

Nyt alkaa olla aamutoimien aika, niitä kun en vielä ole saanut alkuun, huolimatta aamu kuuden herätyksestäni. Palailen myöhemmin vähän paremmalla ajalla.

Tseenare!

Rakas päiväkirja (TJ 7)

Ihan ensimmäisenä pitää mainita, että viime postauksen jälkeen, lauantaiaamuna klo 9.45 olin lähdössä töihin kiireellä, koska aamutoimet venyivät jääkiekkomatsin vuoksi. Ja kuinkas sitten kävikään.. Auto ei käynnistynyt!! Hetken aikaa kiroillen yritin saada sitä käyntiin, mutta useasta yrityksestä huolimatta mitään ei tapahtunut. Lähdin sitten pakkasessa kipittämään töihin jumalatonta kyytiä niin, että perille päästyäni poskista ja sormista oli tunto hävinnyt, ripset jäätyneet kiinni toisiinsa ja varpaat halvaantuneet. Matka kesti normaalia kauemmin, koska tuulenpuuskissa jouduin yhtä askelta ottaessani kolmen askeleen verran takaisin päin. Matkanteosta teki myös vaikeaa se, etten lumipyryltä nähnyt eteenpäin. En edes uskaltanut avata silmiä, koska jäiset lumihiutaleet tuntuivat silmämunissa neulanpistoilta.
Että sellainen aamu. Töissä tietenkin kaikki meni päin p#rsettä, mutta sen nyt tiesin jo aamun enteistä joten osasin varautua.
Varttia vailla viisi myymälään ilmestyi enkeli, joka ihan oikeasti oli matkalla töistä kotiin ajatellut, että voisin noinkin loistavan päivän jälkeen haluta kyydin kotiin. Se tuli tarpeen, siinä vaiheessa päivää tuuli oli jo niin kova, että pitkähelmaisen takkini kanssa olisin varmasti lähtenyt lentoon. Ja auto se ei käynnistynyt edelleenkään.

Kevyen kiukuttelun ansiosta tajusin mennä nukkumaan pienet päiväunet, ilman niitä olisi illalla ollut pystyssä matsi, Marika vs. muu maailma. Kyllä kannatti! Päikkäreiden jälkeen toinen enkeli saapui antamaan apuvirtaa autolleni, joka sen jälkeen ystävällisesti käynnistyi. Kamat kassiin ja täysillä kohti Harjavaltaa. Matkalla päätin, että avoimesti vastaanotan ystäväni tarjouksen parista lasillisesta kuohuviiniä tyttöjen kesken. Näinhän teinkin, ja parin kuohuviinilasillisen jälkeen siirryimme jatkamaan iltaa paikalliseen yökerhoon, joka taas yllätti positiivisesti!

Paikalla oli paljon kavereita ja tuttuja, ja keskenäänkin meillä oli aivan hulvattoman hauskaa. Ilta tuntui loppuvan aivan kesken kun kello tuli puoli neljä ja oli kotiinlähdön aika. Juosten taksin kyytiin (ei odottelua taksijonossa, jee!) ja kotiin unten maille.

Meistä kaikista Cassu taitaa olla ainoa, josta on lauantai-illalta julkaisukelpoinen kuva..

Aamulla ensimmäisenä sisko toi kaakaota sänkyyn, enkä edes pyytänyt! On mulla ihana sisko :) Yhdessä sitten vähän katseltiin piirrettyjä ja lököteltiin. Väsytti niin vietävästi..

Äidin kanssa päätettiin lähteä kirpparikierrokselle, jotta sunnuntaimme sisältäisi jotain muutakin kun sohvatyynyjen välissä makaamista. Lähdin intoa piukassa haalimaan löytöjä, mutta en löytänyt juuri mitään! Höh. Mukaan tarttui mansikan kuvilla varusteltu pullo säilöntätarkoitukseen, sekä tämä kaulakoru:

Kun näitä koruja ei vielä ole paljon..

Kirpputori- ja kauppakierroksen jälkeen ajelimme takaisin kotiin lököttelemään, tekemään ruokaa ja saunomaan. Annoimme shokkihoitoa itsellemme sukeltamalla hankeen suoraan saunasta! Hetken luulin, että sydän pysähtyy.. Melko selkeästi niin ei kuitenkaan käynyt.

Saunan jälkeen käperryin sohvan nurkkaan peiton alle, katselin ski crossia telkkarista ja tunsin, miten pikkuhiljaa väsymys valtasi minut uudelleen.. Voiko sitä raukeuden tunnetta vastustaa, kun jalassa on lämpimät villasukat, ympärillä paksu peitto, pään alla pehmeä tyyny, ympärillä vain kynttilän valo, takassa tuli ja television sekä perheenjäsenten äänet kuuluu hiljaisena läheltä? Nämä asiat ovat niitä, joita kotona rakastan. Ne luovat sellaisen tunnelman, mitä en koskaan ole omaan asuntooni onnistunut luomaan.

Makeiden, mutta liian lyhyiden yöunien jälkeen heräsimme klo 6.30 laittamaan kunnon kisastudioaamiaista. Herkkuja oli vatsan täydeltä. Pelistä oli kovat odotukset, jotka lopulta vedettiin viemäristä alas.. Matsihan oli niin alaluokkainen, että Ruotsin mediakin on sitä mieltä, että moista floppia ei voi edes täällä tapahtua, jos suomalaiset eivät tarkoituksella peliä hävinneet. Ikävä kyllä näin ei kuitenkaan tainnut olla.. No, matka jatkuu vielä, toivottavasti paremmissa merkeissä kuin tällä kertaa.

Kuolemanväsyneenä porskuttelin tänään töissä melkolailla onnistuneesti kahdeksan tuntia, ja nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että toinen silmä taitaa jo nukkua. Todennäköisesti tämä teksti sisältää uskomattoman määrän typoja ja kielipoliisit rankaisisivat minua elinkautisella tämän luettuaan. Saa läksyttää!

Päivän olotilat, saavutukset ja muut merkittävät asiat:

- Paniikki alkaa iskeä
- En ole pakannut vieläkään
- Osoitteenmuutos tehty!

- Toiseksi viimeinen työpäivä takana

- Jännittää

Ei varmasti muita mainittavia asioita. Torstaina ehkä asuntonäytölle!! Ehkä. Ehkä.

Hyvä Suomi!! (TJ 9)

Pitänee kirjata ylös, että minut on olympialaisten mahti saanut heräämään kello seitsemän, joka normaalisti tarkoittaa oman käsitykseni mukaan puolta yötä. Armelias työni ei koskaan herätä minua ennen yhdeksää, joten kutsuisinkin tätä jo lähes ihmeeksi. Rakastan unta, ja uni rakastaa minua. Se viipyisi minussa helposti kerran päivässä kellon ympäri.
Ihmeherääminen kuitenkin kannatti, sillä Suomi johtaa Saksaa 5-0! Tällä hetkellä mieli ja keho ovat rauhallisia, oikeat pelit ovat vasta edessä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, näemme Suomen pronssi- tai finaaliottelussa sunnuntaina 28.2. Siihen saakka pitää löytää itsestäni sisua herätä aamu seitsemältä, tai jopa aikaisemmin matseja seuraamaan, jottei missaa näitä kerran neljässä vuodessa ihmisten päät sekoittavia hetkiä. Sitä paitsi, toistaiseksi myös suomen mitalisaldo olympialaisissa on jäänyt niin olemattomaksi, että on hieno seurata menestystä edes jääkiekossa, jossa tosin jo etukäteen tiedettiin odottaa menestystä ja onnistuneita suorituksia. Vaikka mielenkiinnolla seuraan muitakin lajeja, on jääkiekko se laji, joka ratkaisee sen, millainen kokonaisfiilis tämän vuoden olympialaisista jää muisteltavaksi.

Nyt palaan taas viime päiviltä tuttuun aiheeseen ja yllätän teidät. Ei paniikkia. Itse asiassa ei paniikkia viimeiseen kahteen päivään. Kyllä se kohta iskee. Ihan taatusti. Mutta nyt ei mitään. Mitä se tarkoittaa? Koska se tulee? En edelleenkään ole laittanut tikkua ristiin muuton suhteen. Sen sijaan hengailen töissä yliaikaa ihan muuten vaan, shoppailen ja otan rennosti. Eilisen illan katselin jääkiekkoa ja miesten Super G:n telkkarista ja lakkailin kynsiä. Tänään pitäisi olla tosi ahkera, mutta saa nähdä miten tytön käy. Luulen, että keksin muuta tekemistä. Pakkaaminen on kivaa kun on oikeanlaiset välineet, laatikoita, pehmusteita ja sen sellaista. Mulla ei ole mitään, joten aloittaminen on kovin vaikeaa. Niitä pitäisi hankkia. Kun alan pakata, jään hypistelemään vaatteita, teen löytöjä vaatekaappien perukoilta ja jään ihmettelemään koruja, jotka olen jo unohtanut, mutta jotka nyt ovat tyyliini täydellisiä. Laatikoita, hyllyjä ja kaappeja läpi käydessäni jään katselemaan vanhoja valokuvia ja lukemaan lehtiä ja papereita joita olen säilyttänyt. Mitä siis luulette, montako päivää tarvitsen kyseiseen hommaan? Ei yhden käden sormet riitä laskemaan.

Eiliseltä shoppailuretkeltä tarttui mukaan ihanan pirteitä juttuja. Odotan aivan hullun tavalla kevään tuloa, jotta saan ottaa käyttöön kaikki vaatekaapin löydöt, ja ne vaatekappaleet, joita olen kaupoista bongannut, mutta jotka eivät ihan vielä pääse oikeuksiinsa kun pitää pukea kolme vaatekertaa ylle tarjetakseen näissä arktisissa oloissa.

Kuvassa osa viimeisimmistä hankinnoista överisti. Siniruudullinen nappipaita henkalta, sekä pari printtipaitaa JC:stä, jotka sain vitosella kappale! Pirteän turkoosi huivi tarttui mukaan onlystä (minulle vieraan, vähän iäkkäämmän rouvan suosittelemana, tuli kertomaan miten kauniilta se näytti ylläni kun sovittelin sitä mustan nahkatakin kanssa) sekä taas hirveä läjä koruja. JC yllätti, hullaannuin siellä totaalisesti värikkäisiin, turkooseihin, sinisiin, vihreisiin, punaisiin, pinkkeihin ja mustiin koruihin, joista osa oli vielä -50%. Ginalla oli vieläkin jäljellä 1,90€ koruja, sieltäkin tuli mukaan jotakin.
Jos korvareikiä olisi enemmän, olisin esitellyt kaikki ihanat korvakorut joita kahmin mukaan kouratolkulla. Mulla on tullut joku mania isoihin ja näyttäviin koruihin ja käyn haalimassa niitä lisää harva se päivä. En vaan enää tiedä, miten niitä säilyttäisin.
Joka tapauksessa vankasti olen sitä mieltä, että naisena minulla on täysi oikeus haalia koruja ja vaatteita niin paljon kuin huvittaa, kuhan asialliset hommat hoidetaan. Olenhan itse valmis vaikka syömään pelkkiä nuudeleita lopun kuun, jos saan ostaa jotain ihanaa vastineeksi. Ainakin silloin tällöin.

Nyt kuitenkin pitää saada päivä ihan oikeasti käyntiin. Ulkona on mielettömän kaunis, mutta jäätävän kylmä ilma. Tekisi mieli pakkautua kunnolla ja lähteä ulkoilemaan, pilvetön taivas ja auringonpaiste saa haaveilemaan kevään ja kesän tulosta. Sen sijaan työt kutsuu! Viimeisiä viedään. Viime päivinä olen suunnattomasti nauttinut töistä ja työkavereiden seurasta. Tänään kuitenkin teen päivän yksin. Toivottavasti asiakkaita riittää, jotta aika kuluu rivakasti. Hyvää työpäivää siis minulle ja muille ahkerille! Palataan taas.

Edit: JEEEEEE! matsi päättyi 5-0.

TJ 11

Eilinen meni tohinassa, töissä, pankissa, kaupoilla.. Illalla rauhoituin lopulta television ääreen seuraamaan olympialaisia ja noin kolme sekuntia Suomi - Valko-Venäjä -matsin jälkeen nukahdin sohvalle kuin lapsi. Pitää kuitenkin sanoa, että hyvä SUOMI! Toivottavasti saamme nähdä lisää hyviä ja menestyksekkäitä suorituksia näissä olympialaisissa. Vaikka vielä ei todellakaan kannata nuolaista..
Muiden suomalaisten menestys on toistaiseksi jäänyt vain kauniiksi sanaksi, lukuunottamatta Peetu Piiroisen halfpipen hopeaa. Kiitos Peetu!

Ei siis kuitenkaan ehtinyt suurta pakokauhua iskeä missään vaiheessa päivää. Tätä päivää jännitän jälleen. Olisi jo korkea aika alkaa valmistautua muuttoon, mutta sen sijaan olen puuhannut kaikkia ihan muita juttuja. Ensi viikolla vielä aion ehtiä täällä päässä näöntarkastukseen ja verenluovutukseen, joka on muuten ensimmäinen kertani! Lupaan yrittää ottaa siitä tavan. Paljon on siis edelleen asioita muistettavana ja tehtävänä, ja miten ne siitä muuttuisikaan ennen kuin itse niille jotain teen?

Asuntojakin on tullut vilkuiltua, mutta siitä aiheesta ei vielä sen enempää. Pakko vaan mainita, kun tuli niin älyttömän hyvä mieli huomatessani, että ihan oikeasti löytyy paljonkin fiksuja, kauniita ja kuitenkin järkevän hintaisia asuntoja.

Tänään siis enää jäljellä neljä työpäivää, ja ainakin yhden melkein-kollegan kanssa viimeinen yhteinen päivä. Niin se aika vähenee ennen kuin kokonaan loppuu. Vähän haikea fiilis. Kuitenkin joka päivä myös innostun lisää! Monta uutta asiaa edessä, odotan kovasti niiden kohtaamista. Kauaa ei enää tarvitse odotella.. Luulen, että ensi torstai tulee hyvinkin yllättäin, nopeammin kuin kuvittelenkaan. Torstaina siis olisi tarkoitus huristella Espooseen, jotta jää muutama päivä aikaa totutella ympäristöön ennen töiden alkua. Ja viikonloppuna ehkä pitää myös tutustua paikalliseen yöelämään ;) Rakas Hanna saa esitellä seutua minulle hyvin yksityiskohtaisesti!

Hermoromahdus, osa 1

TJ 13.

Tänään palasin kolmen armeliaan vapaapäivän jälkeen töihin, ja lasku oli vähän turhan pehmeä. Ei asiakkaita. Ihmettelen, mitä tälle kaupungille ja kauppakeskukselle on tapahtunut? Toisaalta tänään ei myöskään kukaan ole paiskonut tavaroita, uhkaillut, osoitellut, haistatellut eikä myöskään asioinut meillä juopuneena. Tämä päivä siis menee selkeästi kärkeen parhaimpana päivänä puoleentoista viikkoon. Toki, jos totta puhutaan, ei tiuhempi asiakasvirta olisi tehnyt pahaa.

Tänään sain myös lisää infoa uudesta työpisteestäni Helsingissä. Oltuani yhteydessä tuleviin pomoihini siellä päässä, kuulin, että paikkani on Itäkeskuksessa, Pasaasin puolella. Nyt kynnet esiin ja näyttämään niille, että tämäkin tyttö osaa tehdä työnsä. Tällä hetkellä heillä on täysi miesvalta, saa nähdä miten nopeasti saan paikkani heidän keskuudessa. Ainakin olen valmis tekemään töitä sen eteen!

Nyt alkaa se aikaisemmin mainitsemani hermoromahdus iskeä. Mieli kulkee vuoristorataa. Vuorotellen itken ja nauran. Todellisuudessa odotan muuttoa niin paljon että järki lähtee, mutta samaan aikaan se jännittää ja pelottaa. Iltaisten hermoromahdusten päätteeksi mietin, että onko edes syytä panikoida? Ei. Ja taas kaikki on hyvin.
On vaan paljon järjesteltäviä asioita ja kaikki siellä tulee olemaan uutta. Tuttu tukiverkosto ei ole enää fyysisesti niin liki, onneksi kuitenkin puhelimen soiton päässä. Ja onhan siellä tärkeitä ihmisiä jo valmiiksi vastassa. Sitä paitsi tarkemmin ajatellen hermoromahdusteni suurin syy taitaa olla oma saamattomuuteni. Tuhat ja yksi asiaa on järkkäämättä ennen muuttoa ja kaikkia olen vaan lykännyt. Tiedän miten tässä käy. Viimeisenä iltana revin hiuksia päästäni kun tavaraakaan ei ole pakattu, muuttoilmoitusta ei ole tehty, postit ei siirry, pyykit on pesemättä jne. Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten opin ottamaan rennosti?

Tämä on nyt TJ-projektini 1.3 asti. Työt aloitan silloin, muuttoa teen ensi viikolla. Postailen tänne vähän fiiliksiä, jotta voin myöhemmin myös itse nauraa itselleni näitä lukiessani. Tehän saatte sen jo tehdä.

Raportti

Nopea postaus.

1) Piikin jäljiltä käsi aivan tolkuttoman kipeä. Sattuu. Paljon!!

2) Eilinen tyyppi palasi takaisin myymäläämme tänään, suoraan putkasta päästyään klo 12. Lähtiessään vartijoiden taluttamana ulos, lupasi taas palata uudelleen. Tässä saa ihan oikeasti jännittää. Huoh.

Kuinka voisin auttaa?

Tänään taas kävi mielessä etten halua enää koskaan kysyä yllä olevaa kysymystä keneltäkään. Varsinkin jos vastaukseksi saa niskaan puolet myymälän irtaimistosta.

Mitä jos joku meistä olisi ollut yksin? Mitä jos tällä päihtyneellä ja agressiivisella asiakkaalla olisi ollut käytettävissään jotain kättä pidempää? Mitä jos sama toistuu? Mitä ensi kerralla tapahtuu? Mitä jos?

Tuohtuneita asiakkaita käy joskus, yleensä hyvin harvoin, mutta viime aikoina tavallista useammin. Pori on alkanut näyttää kynsiään. Tämän päivän välikohtaus oli omalla kohdalla ensimmäinen laatuaan, mutta saa miettimään asioita uusista näkökulmista. Vasta nyt jälkeenpäin ymmärtää asian todellisen vakavuuden. Lehdistä saa jatkuvasti lukea murhista, tapoista, pahoinpitelyistä ja muista väkivaltaisista teoista, milloin kouluissa, milloin kauppakeskuksissa. Kenen kohdalle sellainen osuu seuraavaksi? Miltä sitten tuntuu? Tämä jo aiheutti muhkean adrenaliinivyöryn, käsien tärinää ja kasvojen kalpenemista. Nähtäväksi jää, tuleeko tapahtunut vaikuttamaan tulevaisuudessa, ensi yönä tai myöhemmin. Ja kysymyshän oli henkilöstä, joka vain paiskoi arvotavaroita ja yritti pirstoa kaiken mitä käsiinsä sai. Keneenkään henkilöön ei ehtinyt kohdistua väkivaltaa, kun paikalle saapui joku voimistaan ja taidoistaan varma henkilö, joka taivutteli tämän pikkurikollisen nippuun. Lopulta myös viranomaiset.

Hetkessä koko kauppakeskus tiesi tapahtuneesta. Uteliaita ihmisiä kiersi lähettyvillä ympyrää.
Ihmisiä kiehtoo ja kiinnostaa kaikki paha, väkivaltainen ja tuhoisa. Milloin satapäinen yleisö seuraa miehen aikomusta hypätä kerrostalon katolta keskellä Porin keskustaa, ja milloin ihmetellään muita väkivallan tekoja lähietäisyydeltä. Katolla liukastelevaa miestä seurasi ihmisjoukko, jonka mukana oli jopa pieniä lapsia. Ihmiset odottivat joka hetki jotain tapahtuvan, ja mikä sairainta, lopulta pettyivät kun tilanne raukesi viranomaisten toimesta. Pettyivät, kun mies ei tehnytkään itsemurhaa. Toiset jopa yllyttivät häntä tähän tekoon. Mitä ihmettä? Jos tilanne olisikin saanut traagisen lopun, olisi jokainen paikalla ollut menettänyt yöunensa. Tapahtuma olisi piinannut heitä mahdollisesti jopa omaan loppuun asti. Varsinkin heitä, jotka laittoivat lapsensakin tapahtumaa katsomaan! Ei väkivalta ole sirkusta, vaikka se toisten mielestä onkin viihteellistä.
Itse olen hämmästynyt siitä, että se voi olla viihdyttävää missään muodossa. Televisiostakin tuputetaan erilaisia matseja joka kanavalta. Ne olkoon tehtyjä, showta ja tarkoitettu nimenomaan ihmisten säväyttämiseen. Mutta jos en jaksa ymmärtää edes nyrkkeilyä, miten ihmeessä ymmärtäisin jotain vielä epäinhimillisempää. Meitä kuitenkin on monenlaisia, ja ken sellaisia tahtoo katsoa, katsokoon.

Tämä tapahtuma jääköön nyt historiaan. Toivon, että itsekin voin olla sitä sen enempää ajattelematta. Matkalla töistä kotiin vilkuilin kuitenkin normaalia enemmän taakseni ja tarkastelin vastaan käveleviä ihmisiä. Uskon silti, että asiat palautuvat pian normaaliin järjestykseen ja alitajuntani ei tee tepposia vastedes.

Nyt vuorossa telkkaria. Dr. House vieköön mut nyt ainakin tunniksi muihin maailmoihin.

Kiitos, hyvää yötä.

Ps. Kävin tänään sikapiikillä. Ei sattunut yhtään! Oireita ei vielä ainakaan huomattavissa. Raportoin, jos sellaisia ilmenee.

Pps. Tähän päivään on mahtunut hyviäkin asioita. Muistin taas, että mulla on maailman parhaat työkaverit! Pankissa sain hyvää palvelua mukavalta pankkineuvojalta. Tonnikalapatonki maistui yllättävän hyvältä. Tajusin, että läksiäiset on jo ylihuomenna. Tulevaisuuden haasteet odottaa ja innostaa. Ja olen rakastunut. Joka päivä uudelleen. Mulla on siis myös maailman upein poikaystävä. Suosittelen sitä muillekin. Rakastumista. En poikaystävääni.

Valuntaa

Viikonlopun jäljiltä on aivan veto pois. Flunssapahanen otti minut kohteekseen ja nyt työpäivät tuntuvat 16-tuntisilta, sitä kun vaan mielellään huilaisi lämpimän peiton alla nasonexit sieraimissa duactit nielleenä. No, tämä kestettäköön.

Huomenna olisi tarkoitus mennä sikainfluenssapiikille. Vaan mahtavatko suostua sitä ollenkaan laittamaan kun nyt jo on näin tukala olo? Kuulin, että saattavat kieltäytyä sitä antamasta, kun se kai voi vaan entisestään boostata mun flunssan oireita.
Tosin piikistä olen kuullut niin paljon muutakin, toiselta suunnalta hyvää ja toiselta huonoa, että väistämättä joku taitaa myös käydä kimppuuni jos otan sen tai jätän ottamatta. Mielestäni se on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta toiset vievät asian niinkin pitkälle, että lähtevät arvostelemaan muiden valintoja rajuillakin kommenteilla. Itse olen päättänyt sen ottaa, uskon sen olevan pienempi paha näistä kahdesta.
Hyvin yleisiksi oireiksi on listattu väsymys, päänsärky, kuume, lihassärky ja nivelkipu. No, nämä kaikki löytyy jo ennestään..

Kaiken tämän sietämättömän tuskan ja kärsimyksen keskellä siintää kuitenkin paljon hyviä asioita. Ensinnäkin viikonloppuna on edessä taas yhdet huikeat kekkerit kun ystävämme kanssa järkkäämme yhteisläksiäiset ja paikalle on tulossa kaveripiirin kerma. Ainakin viihdearvoltaan. Odotan mielenkiinnolla ja suurella innolla mitä ilta tuo tullessaan!
Toiseksi; muuttoni Espooseen lähenee päivä päivältä! Nyt alkaa jo jännittää. Maanantaina tajusin, ettei huhtikuuhun olekaan enää neljää kuukautta?! Huhtikuun loppuun mennessä siis asuntoni Porissa pitää olla tyhjä. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että lopullinen koti pitää olla löytynyt siihen mennessä. Kahden viikon kuluttua kuitenkin jo teen etukäteis-startin ja asustelen poikkiksen nurkissa siihen asti. Työt uudessa myymälässä aloitan 1.3!
Kolmanneksi; on kolmaskin juttu mistä olen aivan intona, mutta siitä en vielä kerrokaan. Hähä.

Neljäs asia, mitä en todella odota, on lähestyvä hammaslääkärin pakkokäynti. Paikkoja tippuilee harvase päivä. Inhoan kuitenkin hammaslääkärissä käyntiä. _inhoan_

Nyt, pää tyhjänä lähden kotiin ja odotan Davidia saapuvaksi lauantaita koskevaan suunnittelupalaveriin.
Palailen, kun on taas asiaa.

SYNTSÄKIMARAT

6.2.2010

Kuvamateriaalia, kuten lupasin.

Synttärisankarin viehkeä puoliso vauhdissa.

Batman ja Robin tanssin pyörteissä.

Al Capone piti huolta siitä, että muistot ikuistetaan kuviksi. Kiitos!

Vasemmalla Indira Gandhi, Oikealla U. Turhapuro tyttärineen.

Kuten sanottu, juomapuolta oli riittävästi. Tätä kanisteria tankattiin useampaan otteeseen illan aikana.

Vankikarkuri, ja hänen oikea kätensä.

Kiljusen perhe..

Sanasia synttärisankarille.

Lara Croftin kanssa ei pidä lähteä leikkimään. Huomatkaa miesväen ilmeet, vakavana ollaan.

Toiset villiintyy, toiset ottaa rennosti.

Napoleon x 3. Kuvassa myöskin Tohtori itse.

Ja poseerataan sille kameralle...

Vankilasta paennut vasemmalla, oikealla allekirjoittanut.

Minä itse valmistautumassa juhliin lähtöön.

Oikealla puolella juhlapaikalta otettu kuva. Avecina hurmaava Al Capone.

Satunnaista kuvaa sieltä täältä. Fiilikseen ainakin pääsee näitä kuvia katselemalla!

Johan tässä näitä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...!!