Don´t know where to begin

Hehkutin mielettömästi etukäteen Egyptin reissua, jossa nyt sitten tuli käytyä. Egyptissä kivaa oli ilmasto ja meri, mikään muu asia ei varsinaisesti saa minua sinne takaisin. Ehkä joskus lähdemme samankaltaiselle matkalle, jolle eräs Ruotsalainen tyyppi oli menossa. Lento Hurghadaan, josta sukellusporukan kanssa lähtevät muutamaksi viikoksi merelle. Asuvat siis veneellä, syövät, juovat, peseytyvät. Ja sukeltavat. Ahh. Hotellimme Hurghadassa oli vaatimaton, luojan kiitos kuitenkin ilmastoitu. Siitä nyt ei sovi valittaa, itse  sen valitsimme, eikä sillä varsinaisesti ole suurta väliäkään. Hotellin alakerrassa oli kiva italialaistyyppinen ravintola, jossa uskalsimme syödä tasan ja vain pasta carbonaraa koko viikon, niinä päivinä kun nyt ruoka ylipäätään maistui. Hotellin allasalue oli mukava, mutta lopultakaan emme onnistuneet viettämään sen äärellä yhtä aamupäivää kauempaa.

Ensimmäinen päivä meni lepäillessä, edeltävän yön unet jäivät naurettavan lyhyiksi, kun nukkumaan päästiin vasta yhden jälkeen ja ennen viittä soi jo herätyskello. Illalla ajateltiin lähteä vähän haahuilemaan hotellin läheisyyteen ja päädyimme pieneen kauppaan, jota piti 28-vuotias Tony. Tony tarjosi meille kaupassaan teetä ja limuja ilmaiseksi ja tarjosi apuaan meille viikon ajaksi. Toki Tony on myös kauppias ja muutamia matkamuistoja tuli häneltä myös hankittua loman aikana. Hinnat olivat kuitenkin järkeviä ja kummatkin osapuolet olivat tyytyväisiä. Meistä tuli ystävät viikon aikana.. Kävimme hänen kodissaan ja hän lähti esimerkiksi mukaan snorklausmatkalle, jossa olimme tiistaina.

Punaisen meren vesi on niin kirkasta (ja niin perk**** suolaista), etten olisi voinut kuvitellakaan. Näkyvyyttä riittää silmänkantamattomiin. Vedenalainen maailma on kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt. Koralliriuttoja ja sateenkaaren värisiä kaloja olisi voinut tuijotella tuntitolkulla. Matkaan sisältyi myös parituntinen paratiisisaarella, auringon ottoa valkeilla hiekoilla. Saimme myös lounaan jahdilla ja täytyy sanoa, että se oli mitä luultavammin ainoa hyvä (erittäin hyvä) ruoka, mitä koko viikon aikana söimme, jos sitä perinteistä pasta carbonaraa ei lasketa. Matka alkoi aamulla klo 8 ja takaisin hotellilla olimme ennen viittä, koko reissu kuljetuksineen, välineineen, ruokineen 20€. Finnmatkoilta täysin vastaavaa retkeä tarjottiin yli 60€ hintaan.. kannattaa miettiä mistä niitä varaa. Me otimme tämän Tonyn kautta paikalliselta matkanjärjestäjältä.

Note to self: Älä niele suolavettä, siitä tulee oksennusrefleksi ja se tekee vatsan kipeäksi.

Kolmantena päivänä sitten alkoi totuus valjeta kun vessassa sai viettää enemmän aikaa kuin missään muualla yhteensä. Molemmat olimme samassa jamassa, Mikko ensin ja minä seuraavana päivänä perästä. Apteekista haettiin kaikki mahdolliset tropit ja ne pillerit taisivatkin olla ainoa asia, mitä pariin päivään meni juomien lisäksi kurkusta alas. Tässä vaiheessa huom! Vatsalääkkeet (imodiumia vastaava), antibioottikuuri ja paracetamol -pakkaus tekivät yhteensä piirun vajaa kaksi euroa. Eipä ole hinnalla pilattuja nuo. Paikalliset itse uskovat enemmän luonnontuotteilla parantamiseen ja sairauteen kun sairauteen tuntuvat juovan teetä litroittain.

Pari päivää sitten meni niin ja näin, yritimme vähän pyristellä ulos hotellihuoneesta mutta lopulta totesimme, että meillä oli ihan mukavaa sielläkin ja ainakin vessa on lähellä :D Joka ilta poikkesimme kuitenkin Tonyn kaupalla, joka oli ihan vastapäätä hotelliamme. Juotiin parit teet, tarinoitiin, naurettiin ja tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin.. Tony vei meidät tutustumaan paikalliseen asuinalueeseen (hirveää) ja mm. hedelmätoreille. Harmittelen nyt, ettei toreilta ole mitään kuvia. Arabimiehet ja nuoret pojat paljaine jalkoineen myyvät hedelmiä ja vihanneksia sekä leipää olemattomin hinnoin tiskeistään ja pelkäänpä, ettei hygieniataso vastaa ainakaan länsimaalaisia vaatimuksia. Kuitenkin mekin ostimme vesimelonia, vähän appelsiineja, omenoita ja leipää. Esimerkiksi Espanjassa hedelmät todella olivat tuoreita ja herkullisia, Egyptissä lähinnä mätiä. Harmi. Meloni oli ihan okei. Mutta kuvia siitä olisi pitänyt saada. Alla oleva nopeasti googlen kautta löydetty kuva antaa vähän osviittaa. Näitä kojuja on kymmeniä  kymmeniä perätysten ahtailla kaduilla pimeään aikaan, ihmisiä on liikkeellä aivan älyttömästi ja pitkin katuja pyörii appelsiineja ja omenoita joita sitten nostellaan koreihin takaisin. Kaukaa näkymä kyllä näyttää mielenkiintoiselta ja ihanan erilaiselta. Mutta kun parhaimmillaan myyjä on varpaisillaan kyykyssä tomaattilaatikossa ja heittelee siitä sitten ostajille haluttuja määriä, ei se ihan vastaa omia ostotottumuksiani. Tony ehdotti myös paikallisella kalatorilla vierailua, mutta kerroin, ettei ole tarpeen. Mielessäni kuvittelin, miltä ne +40 asteen helteessä viruvat kalat tiskeissään haisee ja minkälaisen taudin niistä saa.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole vain valittaa, vaan antaa realistinen kuva siitä, millainen paikka Hurghada oikeasti on. Se on puolivalmiiksi rakennettu, jätteiden saastuttama ja hyvin pitkälti paikallisten asuttama vanha kaupunki, jossa ainoat lähes kauniit ja siistit paikat ovat meri ja aidatut hotellialueet. Se on vanha turistikohde, jossa edelleen käy paljon matkailijoita, mutta jos etsii jotain siistimpää ja länsimaalaisempaa, kannattaa kuulemma Hurghadan sijasta matkustaa El Gounaan. Itse en ole siellä käynyt, enkä tiedä aionko enää Egyptiin palatakaan. Kiva ilmasto ja meri on saatavilla monesta muustakin paikasta.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä vielä hulluina hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meitä seitsemän tuntia Cairoon pyramideille ja Egyptiläiseen museoon. Pyramidit vaan on sellainen "must see" -kohde, ei mitenkään säväyttävä, mutta nytpä ne on nähty. Matkalla oli hämmentävä pysähdys aavikon keskellä huoltoasemaan mallia Egypti, mikä tässä kohtaa tarkoittaa seuraavaa: Kivan näköinen keidas, jossa suuret tiskit, jotka mainostavat erilaisia ruokia, hampurilaisia, kanaa, pastaa, jne.. Emme kuitenkaan näe työntekijöitä missään. Yksi kävelee vastaan ja kysymme, minkälaista ruokaa heillä olisi tarjota. "Just a moment, I have to check. Sit down, please." Kuluu pieni hetki. "We have cheese" "What" "We have cheese" "Yeah but.. cheece. With what?" "You can eat cheese just like that". Seitsemän tunnin maailman paskimmasta bussikyydistä ärsyyntyneenä emme jaksaneet ollenkaan sillä hetkellä heidän tapojaan ja älyttömyyksiään. Jos meet Suomessa ABC:lle, saat sieltä hampparia, pizzaa, lihapullia, limua, mehua.. mitä vaan. Ei sulle vastata, että sori, meillä on tänään vaan juustoa! Päätimme antaa juustojen olla ja lähdimme kävelemään takaisin bussille. Tarjoilija juoksi peräämme hetken kuluttua ja kertoi, että "We also have sausages!!" Makkaraa? Okei. Jos se on ihan normaalia, voisi kelvata. "What kind of sausages you have?" "Well.. normal". Monta kertaa on jo selvinnyt matkan aikana, että heidän normaali ei ole meidän normaali. Yritimme kysellä vähän lisää, kunnes vihdoin kokki itse osasi kertoa meille, että kysymys on Hot Dogeista. Napakymppi!! Tilasimme heti pari hodaria. Saimme lautasella kaksi makkaraa, joiden vieressä oli paikallista leipää ja pussitettua Heinziä. Ei ollut Hot Dog meidän tapaan, mutta what ever. Maistui, ja matka jatkui. Paluumatkalla osasimme pyytää niitä samoja "Hot Dogeja", kuin aamullakin.

Sunnuntaina Mikko oli jo kuumeinen ja itsekin olin Cairon reissusta aivan kuollut ja päivä menikin hyvin pitkälti kirjan parissa hotellihuoneessa. Illalla kävimme vähän kävelemässä merenrannalla ja ihmettelemässä taskurapuja. Ensin pimeässä niitä ei näkynyt ollenkaan. Sitten huomasimme yhden liikahtavan. Yhtäkkiä, seisoessani paljain jaloin rantavedessä, tajusin, että niitä on ympärillämme vaikka kuinka paljon! Apuaaaa! Kipitettiin kiireen vilkkaa laiturille ja sielläkin niitä juoksi, ja juoksi muuten lujaa! Meillä oli kivaa ja tähän parituntiseen liittyy ihan erityisiä ihania juttuja. Huolimatta siitä, että olimme kipeänä, huolimatta siitä, että alue ei ollut erityisen viehättävä ja huolimatta siitä, että Tonya lukuunottamatta kaikki paikalliset riipivät hermojamme erittäin aggressiivisilla myyntiyrityksillä, meillä oli ihana loma. Hotellihuoneessa vietin aikaa enemmän kuin olisin kuvitellut, mutta siellä oli helppo olla, parhaassa seurassa, sopivassa lämpötilassa (ulkona aivan liian kuuma) ja vessan äärellä :D Ainakin se oli loma. Pois töistä, pois arjesta. Vain me kaksi.

Edit: Koko tämä viikko korkeassa kuumeessa matkan jälkeen... Sillälailla.

Juna kulkee vaan

Istun junassa matkalla kohti Jyväskylää. Onneksi en pakannut kauheesti hellevaatteita, nyt se syksy on kyllä tullut! Jotain helteitä kai vielä luvattiin, mutta nähtäväksi jää. Nyt on ainakin vilpoista. Aikaisemmat arveluni pakkaamisesta meni ihan nappiin: en pakannut tavaroita vielä Egyptiä varten. Jyväskylästä kotiudutaan myöhään sunnuntai-iltana ja lento Hurghadaan lähtee maanantaiaamuna 07.15. Ihan perinteisesti meni siis tämäkin. Etsitään sitten passeja ja tikettejä su-ma yönä. Ja nukutaan maanantaipäivä biitsillä kuhan päästään perille.

Mun piti tänään vaan käväistä töissä, olla sen aikaa, että pahin ruuhka hellittää. Lähdin lopulta viiden huitteilla, jotta ehdin kuuden junaan. Ihan älytöntä pyöritystä. En voi väittää, ettenkö olis tulevasta lomasta ikionnellinen. Lomankaan jälkeen ei tarvii enää istua joka päivä Dna Kaupassa, vaan saa pääsääntöisesti käydä koulua. Sitä odotan. Varmaan ehtii kyllä mieli muuttua senkin suhteen vielä syksyn ja kevään aikana monta kertaa. Sitä vaan ei ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina haluaa jotain muuta.

Eilen oli kaupantekopäivä. Oli hienoa istua Nordean Myyrmäen konttorin isoimmassa neuvotteluhuoneessa paperipinon keskellä, niinkuin muka aikuiset konsanaan. Nimeni kirjoitin aivan sumussa hirveään määrään papereita ja sen verran huolimattomasti niitä luin, että mut olis saanut kyllä varmaan allekirjoittamaan mitä vaan.  Olo on kuitenkin ihan huikea!! Ihan mieletön fiilis kun saa käteensä paperin, jonka mukaan omistamme ihan oman asunnon (isännöitsijätodistuksen mukaan muutaman naapurinkin asunnon, kiitos kirjoitusvirheen osakenumeroissa). Naama mandariinilla sitten lähdettiin pankista erinäiset lahjukset kainaloissa, pyyheliinoja, iittalaa, punaviiniä. Jopas jotakin. Kyllä on kivaa olla kamalasti velkaa. Hetken näytti pankkitilin saldokin mielekkäältä. Myyjän ja välittäjän kanssa pohdimme mitä tapahtuu, jos koko porukka takaajineen päivineen häviää rahojen kanssa Bahamasaarille ennen kuin nimet ovat vedetty papereihin. Yhteistuumin kuitenkin tultiin siihen tulokseen, ettei taida kannattaa. Kovin oli hauskaa. Myyjä oli hauska heppu, kertoi motocross -naapurista ja erotteli taloyhtiöstä kivat ja vähemmän kivat tyypit. Välittäjällekin menee paljon kehuja. Huom! -kiinteistövälityksen ja ainakin oman välittäjämme Sami Luukkosen kanssa homma toimi älyttömän hyvin. Rehellinen ja toimelias nuori mies teki kyllä työnsä ja enemmän. Toki hänelle siitä palkkaa maksetaan, mutta on niitä toisenlaisiakin. Kiinteä palkkio prosenttiosuuden sijaan antoi ainakin itsellemme käsityksen, ettei välittäjä tee/jätä tekemättä asioita vain tienatakseen itse enemmän rahaa. Rehti ja positiivinen kuva jäi meille, kiitos.

Muuttoa aletaan tehdä heti reissusta kotiuduttua, 22.8 saamme avaimet käteen. Ensin varmaan vähän pikkufiksailuja joita halutaan laittaa omanlaiseksi. Tänään kävin hoitamassa nettiasiat kuntoon, eihän sitä ihminen ilmankaan pärjää. Elisa viihde tuli mainoksen uhrina hankittua. Tunnen itseni petturiksi, mutta ei ole mun vika, että denari tarjoaa osoitteeseemme vain lämmintä kättä. Viihteen kaupanpäällisenä sitäpaitsi tuli karaokemikseri, joka pitää sit tupareissa laittaa testiin. Tupareita ennen kekkerit ovat kovin yksitoikkoisia. Mikon kanssa sovittiin, että jääkaappi on täynnä lonkeroa anytime, kuhan seinät saa maalia, huonekalut tulee koottua ja tavarat löytää paikoilleen. Että tervetuloa vaan!

Fiilistelin muuten jo kesän löhöiltyäni tulevaa kotisalia, jos se vaan miellyttää silmää jahka ehdin käydä tutustumassa. Kivenheiton päässä kotoa on KorsoGYM, ilman mitään elinikäisiä sopimuksia, clubijäsenyyksiä tai muuta humpuukia.. Raakaa punttia ja bodypumppia. Ja zumbaa! Kiitos geenit, että löhöjakson aikana paino ei suinkaan ole noussut, vaan tippunut kaksi kiloa. Tosin itse toivon niitä kiloja jo takaisin ja korkojen kanssa, kiitos. Kuitenkin punttisalilta hankittuna, eikä mäkkäriltä. Viime talven housuissa on jo liikaa tilaa vyötäröllä.

Punainen tupa ja perunamaa

"Matkalle mukaan" -listani on edelleen tyhjänä. Ruutuvihko, johon niitä merkintöjä pitäisi ilmestyä, on päässyt toimittamaan hiirimaton virkaa. Tavaroita ei ole mennyt matkalaukkuun itsekseen. Pyykkejä on onneksi enemmän puhtaana kuin likaisena, kiitos naapurit, että olette kestäneet pesukoneen meteliä yötä-päivää. Meidän taloudessa rampataan jossain reissussa niin tiheään tahtiin, ettei ehdi pestä edellisen reissun pyykkivuorta kun jo ollaan menossa seuraavalle. Nytkin pitää Jyväskylässä roikottaa jotain verkkarityylisiä riepuja päällä, että jää sitä kevyttä, kivaa ja käyttökelpoista Egyptin matkalle. 40 asteen lämpötiloissa ei kyllä kovin paksulti sitä vaatetta tarvita, että ei kai tässä hätää.

Reilun puolen vuorokauden kuluttua olen sitten päässyt eräänlaiselle virstanpylväälle elämässäni ja hankkinut oman kodin. Onneksi tätä on mun kanssa jakamassa yksi parhaimmista ystävistäni, ihana kumppani, kaikenkaikkiaan aika kiva tyyppi. Eiköhän meistä ole toisillemme vertaistueksi, vaikka toista kiinnostaakin enemmän työhuoneen säilytystilat ja toista pihan penkeissä kasvava lehtisalaatti. Jotenkin vähän jännittää, vaikkei siitäkään sitten mitään hyötyä ole. Luulisi, ettei ole mikään big deal tehdä vähän asuntokauppoja. Kyllä se vaan mulle merkitsee jotakin.. Ainakin sitä, etten ole enää viisitoista. Ei ole nimittäin sitäkään helppo toisinaan ymmärtää.

Viikonlopun suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia tänään... Työpaikallamme vallitseva työvoimapula johti siihen, että jos starttaan huomenna illalla Jyväskylään, jätän kollegat kahdestaan perjantaipäiväksi, ja voi kun tietäisitte millaista sirkusta se on. Perusperjantaina neljäkään myyjää ei tunnu toisinaan riittävän. Koska mulla on myös melko hyvä pomo, joka antaa mulle paljon erivapauksia koska osaan pyytää kauniisti (ja teen hyvää suklaakakkua), ajattelin, että vastapalvelus joskus voisi olla paikallaan kun sitä kauniisti pyydetään. Porskutan siis vielä huomisen töissä tavalliseen tapaan ja perjantaina lupasin mennä muutamaksi tunniksi helpottamaan päivän ruuhkasumaa, koska mun tilalle ei saatu tuuraajaa. Lähden kuitenkin hyvissä ajoin ehtiäkseni johonkin järkevään aikaan lähtevään junaan joka kuljettaa mut Jykilään. Käy se näinkin.

Huomenna siis kiva päivä! Iltavuoro, saa nukkua pitkään. Pankissa käynti sinänsä ei ole erityisen hauskaa, mutta seuraukset sitäkin mukavampia. Me Naiset ilmestyy torstaisin. Aamutee + uusi lehti, kyllä kelpaa. Torstaisin ilmestyvää hömppälehteä fiilistellessäni voin vaan miettiä, että kyllä on pienet ilot..

Hyvää yötä :)

Terveisin,

Äärimmäisen väsynyt bloggaaja

Ps. Mustikkapiirakka oli menestys

Piirakkaa ja päiväunia

En nyt edes yritä piilotella... Heti alkuun ajattelin läväyttää, että allekirjoittanut on ylihuomisesta lähtien onnellinen ensiasunnon omistaja! Tarkemmin puolikkaan asunnon.. En sitten tiedä valitsisinko yläkerran vai alakerran? Etupihan vai takapihan? Pikkuvessan vai kylppärin? Heheeee, onneksi ei tarvii valita, kuhan halusin ilmaista, että meillä todella on nämä kaikki! Ehkä on lapsellista fiilistellä näin, mutta olkoon. Se on minun koti, meidän koti. Ensimmäinen laatuaan. Mulle hemmetin iso asia, sanokaa mitä sanotte.

Muutaman viikon päästä asutamme rivitalokolmiota Itä-Vantaalla, lähellä Korson juna-asemaa. Asunnon linkitin tänne aikaisemmin, mutta koska se on poistunut myynnistä, ei linkkikään luonnollisesti enää toimi. Kuvia tulossa heti, kun pääsemme asuntoon käsiksi. Kaupat on sovittu tehtäväksi torstaille klo 13 ja reissusta palattuamme 22.8 saamme avaimet ikiomaan kotiimme. Sit alkaakin pikkupuuhailu. Asunto on hyvässä kunnossa, mutta muutamia juttuja haluamme muuttaa oman maun mukaiseksi. Maalaushommia ainakin, ja pihan laittoa ennen talven tuloa. Voihan veljet.. Projektin edetessä laitan kyllä tänne materiaalia. NYT on tervetulleita kaikki vinkit remonttihommiin! Ja tietenkin kaikki apu... 

Kuva antaa vähän osviittaa tulevasta. Iso, valoisa keittiö on mun ehdoton suosikki koko asunnossa. Luoja, miten voi ihminen olla onnellinen.. Tällainen ei olis koskaan voinut tapahtua ilman Äidin ja Isän apua, ollaan heille miljoona kiitosta velkaa <3 Ja pullakahvit. Tosin pullakahvit on tässä kohtaa aika lame, eiköhän me keksitä jotain enemmän, jotain, millä osoittaa sen avun ja tuen merkitys.

Oon viime päivät käynyt niin ylikierroksilla, ettei mitään järkeä. Oli pakko jo poiketa IKEAssakin suunnittelemassa ja haaveilemassa, hakemassa ideoita. Mielikuvia on jos jonkinlaisia, nyt mietitään keinoja niiden toteuttamiseen. Hankintoja tehdään sitä mukaa kun pankkitili antaa myöden, yritämme mahdollisimman paljon juosta tarjousten perässä, syynätä erilaisia nettipalstoja, kuten esimerkiksi huuto.net ja tori.fi. Vähän näkemällä vaivaa, etsimällä ja itse tekemällä saa huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin kävelemällä huonekaluliikkeeseen ja maksamalla sohvasta 1500 euroa. Sänky on hankintalistalla ykkösenä (heti remonttitarpeiden jälkeen) ja siihen mielellään vähän panostaakin, jos löytää hyvän. Again, vinkit, tervetuloa.

Tässä välissä jumituin tunniksi penkomaan toria, taas. Uskomaton paikka, paljon löytöjä.

Olen taas toiminut omaan perinteiseen tapaani viime aikoina. Kun tekemistä olisi paljon - en tee mitään. Torstai-iltana lähdetään Jyväskylään, josta palaamme sunnuntai-iltana. Maanantaiaamuna kello 07.15 lähtee lento Hurghadaan. Eli käytännössä huomenna pitäisi olla tavarat pakattu. Not gonna happen. Eli pakkaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tässä pöydällä on lista, jonka otsikoksi olen jo eilen kirjannut "matkalle mukaan". Listalla ei ole yhtään asiaa. Sen sijaan olen käyttänyt aikaani leipomalla mustikkapiirakkaa ja haaveilemalla. Äärimmäisen hyödyllistä. 

Työt on maistuneet viime aikoina vähän puulle, varmaan johtuu siitä, että on niin paljon omia kivoja juttuja menossa, ettei millään jaksaisi keskittyä DNA:n liittymiin. No, onneksi työkaverit ovat ihan loistava vertaistuki.  Tuntuu, että muutkin on lomanjälkeisissä fiiliksissään vähän potkimista vailla, niin potkitaan sit toinen toisiamme. Ja nauretaan välillä makeesti. Joskus mulla on sellasia päiviä, niinkuin tänään, et tarmoa ja virtaa on vaik miten paljon, mut ei huvita puhua kenellekään. Olisin mielelläni keskittynyt esimerkiksi johonkin supertärkeisiin paperihommiin, hoitanut kaikkien mitä ikävimmätkin caset alta pois, siivonnut vaikka varastoakin mielummin napit korvilla kuin ollut asiakaspalvelija. Tekeekö se musta huonon? Ei. Istuin nätisti tiskiini, hymyilin, ja otin päivän ensimmäisen asiakkaan, jolla oli puhelin rikki. Siitä se sitten alkoi... Kauppaa onneksi tuli kivasti, niinkuin viime päivinä muutenkin. Se palkitsee.. palkkapäivänä.

Mä siirryn nyt mustikkapiirakkavuoan kautta petiin.. parhaimmat ideat tulee yleensä juuri sillloin, kun yrität nukkua. Silloin olet liian innoissasi, jotta voisit nukkua, mutta liian väsynyt noustaksesi ylös laittamaan ajatuksia paperille. Ajanhukkaa.. valvot vain käyttääksesi aikaa ajatuksille, jotka olet aamulla unohtanut. Hyvää yötä!

Lomalla

Tulipa sitten tavattua niin urpo kiinteistönvälittäjä ettei mitään järkeä. Käytiin tunti sitten katsomassa yhtä rivarin pätkää, jota pitkään silmäiltiin etuovi.comista. Kuvat jo kertoivat, että asunnossa on laittamista, mutta hyviäkin pointteja oli, joten päätimme mennä katsomaan. Todellisuus oli valtava pettymys, asunto ei missään nimessä ollut sitä mitä haemme. Oli miten oli, tämä ei ollut pointti.. Välittäjä luonnollisesti kysyi, että hammeko nimenomaan pihallista kotia, vai olemmeko harkinneet kerrostaloa. Vastasimme, että rivitalot ovat nyt olleet mielessä, niitä etsimme. "Minulla olisi teille ihana kohde, kolme huonetta ja keittiö, erittäin hyvällä sijainnilla. Juuri remontoitu, hyvin hoidettu taloyhtiö ja halvat vastikkeet. Lisäksi asunnossa on suuri lasitettu parveke ja mahtavat näköalat viidennestä kerroksesta".  Mitä? Viidennestä kerroksesta? Emmekö me juuri sanoneet etsivämme rivitaloa. Tämä kyseinen kerrostaloasunto mainittiin vajaan puolen tunnin sisällä valehtelematta ainakin viisi kertaa. "Minkälainen budjetti teillä on asunnon hankintaan?" Kerroimme budjettimme, jonka jälkeen nainen esitelmöi meille ainakin kolmea kohdetta, joiden hintapyynti oli vähintään 50 000€, parhaimmillaan 150 000€ yli budjettimme. Hämmästyneinä kuuntelimme vielä luentoa IKEA:n keittiökaapistoista, meille liian kalliista asunnoista ja välittäjän pojan tyttöystävän asuntokaupoista. Tätä kyseistä asuntoa, jonka keittiössä seisoimme, ei nainen esitellyt juuri sanallakaan. Asunto ei miellyttänyt ja teimme sen selväksi. Kiitimme ja olimme poistumassa, kun nainen reippaasti totesi, että eiköhän istuta alas ja raapustella tarjous paperille. MITÄ?! Ei kiitos.

Nyt mielessä pyörii edelleen aikaisemmin linkittämäni asunto. Siitä ei ole vielä tarjouksia tehty ja mekin vielä toistaiseksi mietimme omaamme. Tänään bongasimme jälleen uuden, jolle sovimme esittelyn. Kuvien ja tietojen perusteella mun sydämeni suli, samoin Mikon. Mutta kuten tänäänkin todistettiin, oikean kuvan saa vasta paikan päällä. Käy kurkkaamassa täältä.

Vietän tällä hetkellä viimeisiä vapaita ennen kuin jään pois täysipäiväisestä pestistäni DNA Kaupalla. Jatkan kyllä edelleen osa-aikaisena ja teen tunteja niin paljon kuin koulun ohella on suinkin mahdollista tehdä. Huominen siis vielä vapaa, jonka käytän osittain lähtemällä Viivin kanssa mustikkametsälle! Pitää saada vähän aarteita pakkaseen talveksi. Huomisen vapaan jälkeen pieni rutistus - töitä ensi viikon perjantaihin asti, sitten viikonlopuksi Jyväskylään kartingkisoihin ja maanantaina, tattadaa, Hurghadaan <3 Tervetuloa loma!

Tuli kyllä lomailtua viime viikonloppukin, nimittäin Alavudella. Isä saavutti crossikisoissa tavoitteensa, keräsi kivasti pisteitä ja kaikki meni muutenkin hienosti, viikonloppu oli kerrassaan mahtava. Leirintäalue oli mielettömän kaunis ja ihana, painan kyllä sen mieleeni tulevaisuutta varten. Jos koskaan liikuskelet tuolla nurkilla, esimerkiksi Tuurissa, harkitse majapaikaksesi Sepänniemen lomakylää!

Viikonloppu kului paljolti crossiradalla, mikä oli muuten epätavalliseen tapaan aivan mielettömän hieno ja katsojaystävällinen, hyvältä paikalta näki melkein koko radan. Oli kiva seurata niin pienten kuin isompienkin tiukkoja ja jännittäviä eriä auringonpaisteessa ja hyvässä seurassa. Kaikki radalta otetut kuvat ovat järkkärissä Mirkalla, mun pokkarista löytyi nää vapaa-ajan otokset. Ehkä saan niitä vielä myöhemmin tänne..

Samaan aikaan kun Alavudella ajettiin hiki otsalla crossia, Tanskassa ajettiin kartingia, Rotax Euro Challengen kolmatta osakilpailua, jossa Mikko oli omassa luokassaan suvereenisti nopein niin aika-ajoissa, alkuerissä, pre-finaalissa kuin finaalissakin. Nämä voitot vahvistivat myös kauden 2011 Euroopan mestaruuden, vaikka yksi osakilpailu on vielä edessä. Voi riemun ja onnen määrää, tätä on odotettu ja niin paljon on M tän eteen töitä tehnyt! Me tietty Alavudella seurasimme reaaliaikaisesti eriä netin kautta ja kiljuimme kaikki vuorotellen toisiamme säikytellen. Ihan mahtavaa, kyllä kelpaa nyt ylpeän tyttöystävän :)

http://www.mkartteam.com/index.php?page=2&data=31-07-2011&lang=fi

Tulipa muuten sunnuntaina poikettua Tuurin kyläkaupassakin ja on se paratiisi, voi veljet. Melkein tyhjin käsin lähdin tosin ulos, mutta jos uusi koti olisi jo ollut tiedossa, olisi sinne voinut tehdä vaikka ja mitä hankintoja. Suhteellisen halvat hinnat ja aivan  mielettömän upeita juttuja valtava talo täynnä, pitää lähteä uudelleen kuhan tietää vähän mitä tarvitsee. Matkaan tarttui jäätelökone, jota ei vielä olla ehditty testata. Kerron sitten, minkälaisia tuloksia sillä saa aikaiseksi. Keskisillä myytiin myös kampaamotuotteita ihan järkevään hintaan, hamstrasin vähän shampoita ja sen sellaista, en mitään kummallista kuitenkaan. Mikko pelästyi tykin kokoista hiuslakkapurnukkaani ja imitoi heti mulle miten siitä suihkuttamalla kaatuu kaikki kymmenen metrin säteellä olevat ihmiset.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Suomen kesä on parhaimmillaan maailman suurinta nautintoa kun saa uida järvessä, syödä grillattua ruokaa ja saunoa rantasaunassa. Valoisat yöt ja viime aikoina vallinneet lämpötilat tekevät siitä aina vaan paremman. Nautitaan nyt vielä, syksyn henkäyksen kuitenkin alkaa jo hiljalleen tuntea ja talvikaan ei ole niin kaukana kuin kuvittelisi. Aika kuluu niiiiiin nopeaan..