Turning wild

Oh my, en kestä itseäni.. tuottaa aivan suunnatonta tuskaa suunnata huomio tänne, kun kaks seasonia Greyn Anatomiaa odottaa katsomistaan. Sarja täyttää niin tiedonjanoa kuin uteliaisuuttakin, onko mitään parempaa kuin hyvä sairaalasarja yhdistettynä kauniiden naisten ja komeiden miesten suhdekiemuroihin? I don´t think so.

Yritän nyt bygätä kasaan kuitenkin jonkinlaisen postauksen, jonka jälkeen voin jälleen kädet täristen palata elämänveteni lähteelle (=telkkarin ääreen).

Ylitettiin itsemme käymällä viime viikolla kauheen paljon ulkona. Keskiviikkona Le Bonkissa oli Arttu Wiskarin levynjulkkarikeikka, torstaina käytiin leffassa ja vaivauduttiin Flamingon sijaan ihan tonne keskustaan asti. Perjantai sitten räjäytti pankin, ja taivaan. Puoli vuotta sitten maksettu 140€ lipuista Bon Jovin keikalle tuli kyllä monin kerroin takaisin. Kaksi ja puoli tuntia kestävä setti antoi vastinetta rahoille, vaikka sään herra ei ollutkaan meidän puolella. Vettä tuli ku aisaa, sade alkoi sopivasti muutamaa minuuttia ennen keikan alkua ja jatkui tasaisena ihan loppuun asti. Luoja, en oo koskaan seisonut vapaaehtoisesti noin pitkää yhtämittaista jaksoa tollasessa sateessa mikä perjantaina tuli alas.. Olisin yhtä hyvin voinut käydä vaatteet päällä suihkussa ja lopputulos olis ollut sama. Keikan aikana ei sitä edes jaksanut huomata, sen jälkeen sitäkin enemmän. Ai että teki sauna hyvää kotiin tullessa kun varpaissa ei ollut enää tuntoa! Anyway, BJ oli aivan mielettömän mahtava, biisejä tuli sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa, vaikka mun mielipide onkin se, että vanhaa olis saanut tulla enemmänkin. Ihan pelkästään siitä syystä, etten mä joka kerta olis kameran ohi lipuessa joutunut häpeämään kun en osannut sanoja ulkoa, suu liikkui kyllä mutta väärään tahtiin. Mutta kuten sanottu, kiitos Bon Jovi, kiitos kaatosade. Mahtava ilta!

Lauantaina päätettiin vielä jatkaa tätä hulluttelua (ahaha) ja lähdettiin taas leffaan, tällä kertaa käytiin katsomassa The Hangover 2, joka ei pettänyt odotuksia. Say what you want, mun mielestä se oli aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin, toisin kuin esimerkiksi Potc part jotakin, joka siis oli torstain ohjelmassa. Merirosvoleffakin oli jälleen hyvin tehty, hauska ja Jack Sparrow tapansa mukaan mahtava. Mut leffa kokonaisuutena oli mun mielestä vaan ihan kiva. Perus jatko-osa. Ainahan ne menee huonompaan.. Paitsi Hangover. Huutonaurua! Mikähän siinä muuten on, että me Mikon kanssa ollaan ihan älyttömän surkeita olemaan elokuvateatterilla ajoissa? En muista kertaakaan, että oltais rauhassa ehditty valita herkut, limut ja popcornit. Aina juostaan saliin siinä kohtaa kun mainokset jo pyörii hyvää vauhtia.

Tää viikko tuntuu vähän edellistä vaikeammalta, mä kun en tunne oloani mitä freesimmäksi aikaisin aamulla. Aamuvuoroviikko siis, joka myös pakottaa mut viimeaikaisten tapojeni vastaisesti nukkumaan ihmisten aikaan.  Huomenna poikkeuksellisesti iltavuoro (menen töihin kun ehdin -vuoro), koska lähden aamulla hakemaan Mikkoa Tampereelta. Hetken olen jo pelännyt, että se jääkin sille tielle.. Maranello = autourheiluhullun Disney land. Puheluiden perusteella voisi kuvitella, ettei tää tule enää kotiin. Työvuoroista lisää sen verran, että koska en ole ollut viime kuussa lyömässä nyrkkiä pöytään kun työvuorolistoja on tehty, olen koko juhannuksen töissä. Tai lauantaina ei onneksi myydä liittymiä, mutta muut päivät ihan iloisesti. Niinpä kovin pitkälle ei auta karata. Juhannussuunnitelmat on kyllä lyöty lukkoon. Ollaan menossa mökille. En tiedä minne, enkä kenen kanssa. Elämä on. Hauska porukka varmasti ja ainakin meitä on niin paljon, että saadaan naapureita häiritsevä meteli aikaiseksi.

Heräsin viime perjantaina noin klo 07.15 puhelinsoittoon. Mirka se siellä soitteli ja mä jo hetken ajattelin, et eikö se todellakaan oo 16 vuodessa oppinut tuntemaan isosiskoaan sen vertaa, että tietäisi mun todellakin nukkuvan tohon aikaan aamulla. Kunnes mulle yhtäkkiä välähti, että jumpe! Täähän on se päivä, kun pääsykokeiden tulokset ja kouluun sisään päässeet julkistetaan. Hapuilin sitten paniikissa puhelinta yöpöydältä, kun tajusin, ettei se olekaan herätyskello vaan se soi, ihan oikeasti. Ehdin juuri vastata ja kuulin Mirkan kuusi pykälää normaalia kimeämmän äänen kysyvän, että nukunko? En... en nuku enää. Äänestä päättelin, että siskosta tulee syksyllä lähihoitajaopiskelija, aistin sen korvasta korvaan ulottuvan hymyn monen sadan kilometrin takaa, puhelimen läpi. Äkkiä olinkin aivan hereillä, iloinen ja onnellinen Mirkan puolesta. :)  Ihan mahtavaa, onnea rakas sisko!! <3 Nyt on sitten viimeinenkin tästä perheestä sinetöity hoitoalalle. Kyllä me sitten ollaan hyviä ihmisiä ;)

Avenged Sevenfold ja muuta mukavaa

Maanantaina koitti vihdoin odotettu Avenged Sevenfoldin keikka jäähallilla, eikä paljon muuta voi sanoa kun että WAU! Siistihän se oli, monipuolinen ja vaikuttava ja ihon kananlihalle nostattava. Pienenä miinuksena keikan kesto, joka oli vaivaiset tunti ja viisitoista minuuttia. Mutta tunti ja viisitoista minuuttia täyttä meininkiä tarjosi kyllä vastinetta jokaiselle eurolle. Odotan jo nyt, että pääsen katsomaan bändiä uudelleen! "See you in next summer" taisi olla viimeinen lause jonka M. Shadows heitti ilmoille.

Oli huippukivaa nähdä Miraa pitkästä aikaa ja tuntui taas, ettei mitään taukoa ole ollutkaan! Juttu luisti entiseen tapaansa ja posket on vieläki kipeet nauramisesta. Ilta oli aivan nappionnistunut. Naatiskeltiin meillä vähän valkkaria ja kun se loppui ni haettiin täydennystä kaupasta.. Parit siiderit kaupan päällisiksi ja sit tassua toisen eteen --> jäähallille. "Vihreen mäkkärin" kautta päästiin vihdoin lumimyrskyssä perille asti ja nähtiin hallilla lisää kavereita, kivaa jeje! Oltiin paikan päällä just eikä melkein, lämppäreitä ei ehditty nähdä ja paikoillemmekin päästiin just kun ekat soundit soitettiin, ei siis yhtään liian myöhään. Ja wau.. wauwauwau! Mahtavaa!

Mikko otti kuviakin hirveen läjän, itse olisin ollut siihen täysin kykenemätön, koska kädet läpsi tahtia koko setin ajan eikä keskittymiskykykään olisi riittänyt valokuvailuun, annoin 100% Avenged Sevenfoldille. :)



Blurri kuva, mut älä häiriinny siitä.



Keikan jälkeen lähdettiin lumimyrskyssä haahuilemaan kohti kotia hymy huulilla ja kädet taputtamisesta vereslihalla. Iltapalaksi vähän valkosipulimajolla kuorrutettua ruisleipää ja sit unten maille.. Kiitos seuralaisille kivasta illasta <3

Mä alan olla täällä ihan jännärit housuissa kun tieto pääsykokeiden tuloksista kolkuttelee jo ovella.. Perjantaina julkaistaan mut postia joutuu sit oottelemaan ensi viikkoon asti. Höh. Hehkutan täällä kyllä samoin tein kun jotain vaan kuuluu. Muuten ei sitten mitään ihmeellistä ookkaan ilmoilla.. Perussettiä. Töitä on paljon. Todella paljon. Mut saa ollakin, lepään seuraavan kerran sitten jouluna :) Silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa.. Toisin sanoen silloin, kun ihmiset ovat menneet joulusta sekaisin. Töiden ulkopuolella on vähän iskenyt velttovaihde.. Kaamosmasennus alkaa olla ohi, mut nyt tekis vaan mieli istua saunassa ja makoilla sohvalla kuuma glögi kourassa. Salillekaan ei nyt just huvita, mielummin meen vaikka tekeen lumienkeleitä hankeen. Kyllä mä olen huhkinut ihan tarpeeks viimeisen vuoden aikana, jotta oon nyt ansainnut vähän lököttelyä!

Ei kait tässä.. Hyvää joulun odottelua teille <3 Mä palailen taas!

Ps. Auto hajos. Älä ikinä, siis IKINÄ, osta ooppelia.

Tapanpas tässä aikaa..

Noniin.. nyt olis muutama kiva juttu ilmoilla!

Ensinnäkin. Tuli ostettua liput Bon Jovin stadionkeikalle kesäkuuksi, wohou! Tai minähän en mitään ostanut enkä maksanut, vaan kaikki kunnia menee ihanaiselle poikaystävälleni joka ehti tilata liput jo melkein ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni: "Olis kiva päästä kattoo sitä Bon Jovin keikkaa" Check! Homma hoidettu. Nyt siis aivan fiiliksissä oottelen ensin tän kuun 22. päivää jolloin pääsen näkemään Avenged Sevenfoldin livenä, ja tämän jälkeen kesäkuun Bon Jovi -settiä.

Toiseksi, torstaina oli pääsykoepäivä ja koe oli huomattavasti helpompi kuin olin kuvitellut. Vielä ei kuitenkaan kannata innostua, olihan hakijoitakin valtava määrä. Mutta tiedänpä ainakin, etten ole (todennäköisesti) täysin mokannut. Ryhmähaastattelussakin olin äänessä, esitin mielestäni ihan hyviä pointteja ja näkemykseni monista asioista saivat muutkin innostumaan ja keskustelemaan ehdottamistani asioista. Kolmas osa-alue oli valmistava tehtävä, joka palautettiin koetilaisuudessa. Siitä en osaa itse antaa mielipidettä, mutta ainakin Mikko antoi sille hyväksyvän arvion, ja väitti olevansa ylpeä kirjoitustaidoistani. Valmistavaa tehtävää kirjoittaessa aktivoin siis puppugeneraattori-puoleni, joka tarpeen tullen osaa suoltaa niin hienoa ja vakuuttavaa tekstiä, et oikein itsekin ihmettelen. Toki kertomani asiat pohjautuivat täysin faktoihin, mutta saatoin ehkä käyttää termejä ja sanamuotoja, joita ei kuulu normaaliin arkikieleeni. Mutta kukapa niin EI tee? Minunhan on tarkoitus vakuuttaa sen lukijat siitä, että olen kypsä ja fiksu nuori nainen, ja että olen juuri oikea henkilö heidän tarjoamaan koulutuspaikkaan. Nyt vaan oottelen kiermurrellen tän kuun loppua. 26.11 alkaen lähetetään pääsykokeiden tuloksia. Mä oon jo melkein kynät, kumit ja kansiot ostellut ku oon niin intona. Ja varmaan jos sen teen, ni kouluun pääsyä on turha oottaa. Jos yhdenkin maailman asian laitan sen varaan, et kyllä mä sinne kouluun pääsen, ni en taatusti pääse. Karman laki. Sepä se.

Siinähän niitä kivoja juttuja sitten jo olikin. Kyllähän niihin vois vielä lukea mukaan sen, että käytiin edellispäivänä Mikon ja Kimin kanssa keilaamassa.. hauskaahan se oli, mutta en mä kyllä siinä mikään haka ole. Kimi lohdutti kertomalla, ettei keilamestarina oliskaan kiva olla. Jei! Ainakin mun keilaamisesta oli varmaan hupia muille. Helpottuneena kuitenkin voin kertoa, ettei yhtään keilaa singonnut taakse päin, vaan jokainen meni radalle. Yhden kaadon tein - vahingossa. Vähän jälkeen keilavuoron puolenvälin tajusin jo kysyä, että miten se pistelasku oikein toimii, kun se ei tuntunut loogiselta ollenkaan. Keksin myös hyvän keinon välttää yliastumisen vuoksi hylätty tulos. Jos ei astu suoraan viivalle, vaan sen yli, ei kone huomannut huijausta ;)

Tässäpä näitä kuulumisia taas hetkeksi aikaa. Huomenna olis vielä kolmisen tuntia töitä ja sit suunnataan Harjavaltaan. Katotaan jos tällä kertaa ehtis nähdä jokusen kaverinkin? Jaa, enpä kyllä lupaa mitään. Sunnuntaina on luonnollisesti tarkoitus vähän juhlistaa isänpäivää <3

Kattellaan josko jaksaisin/ehtisin viikonlopun aikana vielä palailla. Suattapi olla, et menee kuitenkin ensi viikkoon. Ja varautukaa siihen, että tää höyrypää vaahtoaa vaan siitä koulusta siihen asti, et saa tietää pääseekö sinne vai ei. Ja jos pääsee ni sitte vasta vaahtoankin! :D

Marika - Flunssa, 1-0

Täällä alkaa pikkuhiljaa mieli kirkastua, näyttää siltä, että tää flunssa vihdoin alkaisi taipumaan. Ihan vielä en lopeta taistelua, mutta vaikuttaa siltä, että mä vien lopulta tän matsin.

Sairaslomaa selkeesti paransi postiluukusta tipahtaneet Avenged Sevenfold -keikkaliput. Nyt vaan odotellaan marraskuun tuloa. Tänään aloin pohtia, pitäisikö tilata liput myös Volbeatin keikalle, heidät saadaan Suomeen lokakuussa. Uusi albumi on sen verran loistava, että sen tiimoilta järjestetty keikka voisi taata järisyttävän livekokemuksen, jälleen. Volbeatin olen käynyt katsastamassa aikaisemmin kaksi vuotta sitten Provinssirockissa ja ainakin tähänastisista kokemuksista se on ollut kategoriassaan ehdottomasti ykkönen!

Huomenna aion jo palata takaisin töihin ja normaaliin elämään, oli flunssa tai ei. Viikonloppuna olis tarkoitus lähteä pitkästä aikaa Harjavaltaan, viime visiitistä alkaa olla jo yli puolitoista kuukautta. Suunnitelmia viikonlopun varalle ei sen enempää ole tehty, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Muitakin mielenkiintoisia eventtejä on tulossa, kuten Hannan ja Mikon synttärit ja parisuhteemme jonkinlainen vuosipäivä :) Näitä kaikkia olisi tarkoitus ehtiä juhlistaa tulevien viikkojen aikana.

Duunin puolestakin olisi tarjolla Dealer Night, jossa esiintyjänä on mm. The Baseballs, mutta taitaapa tänäkin vuonna jäädä väliin. Samaan viikonloppuun on iskeytymässä vähän turhan monta juttua, enkä vieläkään ole oppinut olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tässä kuvaa kuitenkin siitä, missä olin viime torstaina!

Ilotulituksen SM-kilpailut siis kysymyksessä. Paukut ammuttiin jo 13. kerran, tällä kertaa Helsingin rajasaaresta.

Oli niin hirvittävän tunnelmallista :)

Liput tilattu!!

Marraskuun 22. Helsingin jäähallissa, ja omassa tajunnassani räjähtää! Vihdoin odotettu Avenged Sevenfold tulee esiintymään meille tänne kylmään pohjolaan. Nämä Etelä-Kalifornialaiset kaverit ovat viimeksi esiintyneet Suomessa kesällä 2008, jolloin olin vielä lähes tietämätön koko bändin olemassaolosta. Myöhemmin sydämeni suli näille tyypeille ja heidän musiikilleen.
Nyt on siis liput tilattu ja odotan, että ne kolahtaa postiluukusta. Vielä enemmän odotan marraskuuta!!

Hehkutusta, hehkutusta!!