Teksti tuotettu 13 ja 14.1.
Istun koneessa matkalla Tallinnaan. Kiitän korkeampaa, jos pääsen perille asti tämän potkurihärpäkkeen kyydissä. Istumapaikkoja on vähemmän kuin keskivertolinja-autossa. Pohdimmekin, onko tämä lento Flyben vai Veolian. Silti olosuhteet voisivat olla huonommatkin. Jaloilla on tilaa ja lämpöä on riittävästi.. Noin 35 astetta.
Tämä aamu alkoi jonkinasteisella hermoromahduksella. Herätyskellot soittivat viidestä alkaen, mutta tapojemme mukaan nousimme kolme tuntia myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoitti yhtä ainoaa tuntia, jonka aikana piti pakata (niinkuin aina, viime hetkellä) tyhjentää pyykinpesukone, tyhjentää ja täyttää astianpesukone, viedä roskat (unohtui) ja saada itsensä sen näköiseksi, etten säikyttelisi kovasti naapureita kulkiessani. Yhdeksän jäljestä lähdin suhaamaan Järvenpään kautta Tuusulaan ja jatkoin matkaani jälleen päinvastaiseen suuntaan kohti Helsingin Kalasatamaa. Monta asiaa oli hoidettavana, mutta vihdoin vietyäni ystäväni auton Kalasatamaan hyppäsin metroon vähän ennen puoli kahtatoista ja huokaisin - ehtisin sittenkin kentälle ajoissa.
Nyt hyppäämme ajassa vajaan vuorokauden eteenpäin. Nousun jälkeen kaivoin iPadin esille ja aloin kirjoittaa. Ehdin kirjoittaa puolitoista kappaletta kun lentoemäntä huomautti turvavyön merkkivalosta ja samalla kehoitti sulkemaan kaikki elektroniset laitteet. Miksi? Huvittuneena tajusin asian kun pohdin tarkemmin lentomme kestoa. 40 minuuttia, kaiken kaikkiaan. Kun siitä vähentää nousuun ja laskeutumiseen kuluvan ajan, jäljelle jää noin 15 minuuttia. En ehtinyt edes takkia riisua.
Lyhyehkön ilmailun jälkeen siirryimme taksilla L´ermitage -hotelliin ja samalla lennolla olleen suomalaispariskunnan kanssa totesimme olevamme nälkäisiä. Jätimme matkatavarat huoneeseen ja siirryimme alakerran ravintolaan myöhäiselle lounaalle, joka sittemmin muuttui myös illalliseksi. Meillä oli niin kovin mukavaa, että istuimme vielä ruokailun jälkeen pitkän tovin pöydän ääressä. Niin pitkän, että loppu porukka alkoi myös hiljalleen saapua nälkäisinä. Meitä on siis iso ryhmä Rakettitukkulaisia aveceineen, joista jokainen saapui eri puolilta Suomea, eri aikoihin. No, emme tietenkään halunneet poistua kun toiset juuri saapuivat, vaan jäimme yhdistelemään pöytiä ja kolmen tunnin istumisen jälkeen jatkoimme samaa rataa. Väkeä saapui yhä enemmän ja lopulta totesimme kaikkien olevan paikalla. Omasta "hätävararuokailusta" oli jo kulunut sen verran pitkä tovi, että päätimme tilata uuden kierroksen, tosin edellistä sentään vähän kevyemmän. Enpä ole milloinkaan aikaisemmin istunut ravintolan pöydässä syödäkseni kaksi eri kertaa poistumatta välissä. "Hätävaralounaani" koostui pelkästä pääruuasta, toisella kierroksella meni sitten alku- ja jälkiruoka. Kaikki kolme ruokalajia tuli kokeiltua, vain vähän poikkeavassa järjestyksessä. Erikoisia olivat muuten ruoatkin, mutta vietävän hyviä! Parsacappuccino ja jokirapu alkuruokana sai ainakin Mikon vahtimaan lautastani tavallista tarkemmin, näytti pohtivan josko jälkimmäisenä mainittu vielä liikuttelee saksiaan. Jälkiruokakin pitää mainita; Créme Brûlèe tarjoiltuna melonikeiton ja mansikoiden kanssa, voi luoja miten mun sydämeni suli.. Ei liene epäselvää, että olen hyvän ruoan ystävä. Tai ruoan noin niinkuin yleensäkin.
Pitkähköksi venyen lounaan jälkeen päätimme kahdeksan huitteilla lähteä ulos kävelylle. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Tallinassa, vaikka tänne pääseminen Helsingistä on naurettavan halpaa ja helppoa. Nyt kuitenkin ymmärrän kaikki ne hehkutukset siitä, miten kaunis kaupunki tämä on. Vanha kaupunki on suorastaan lumoava! Aivan kuin olisi ykskaks palannut keskiajalle. Hetken lumituiskussa suunnistamisen jälkeen poikkesimme vielä erääseen saluunaan yksille. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei se ollut mikään saluuna laisinkaan, koska rodeohärkää ei näkynyt missään.
Muu väki vielä jatkoi kierrostaan lumituiskussa, mutta me Mikon kanssa päätimme jo palata hotellille. Kello näytti yhtätoista ja kumpikin oli kuoleman väsyneitä. Nyt eletään seuraavaa aamua, kello on 9.30. Mikko lähti RT:n lopetuspalaveriin, mikä oli päällimäinen tarkoitus koko matkalle. Aluevastaavat palaveeraavat ja me avecit, vaimot ja tyttöystävät pohdimme miten päivämme käyttäisimme. Itse päätin aloittaa kevyesti kirjoittamalla ja lukemalla, pian poikkean aamiaiselle. Yhteinen lounas katkaisee päivän 12 tienoilla ja sen jälkeen ajattelin lähteä eksymään kaupungille. Kamera mukaan, ehkä lompakkokin, vaikka se on tällä hetkellä suhteellisen hyödytön kapine. Shoppailua ei hirvittävästi ole tiedossa, näyteikkunaostoksia ja ihailua sitäkin enemmän. Muuten matkan melkolailla kokonaisuudessaan tarjoaa RT, mutta enpä ole tullut kysyneeksi onko budjettiin myös sisällytetty avecien ostostarpeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti