Ulkona tuuli puhalsi niin, ettei pystyssä meinannut pysyä. Niinpä kuviakin tuli otettua vähän huonosti kun aina kameraa esille kaivaessa sormet kangistuivat kylmästä tyystin. Alla kuitenkin vähän kuvaa vanhan kaupungin puolelta, kyllä on nättiä!
Old Hansa on käsittääkseni monien tuntema, pitkään toiminut ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa. Hyvin vanha rakennus keskiaikaistyylisine sisustuksineen ja tarjoilijat pukeutuneena keskiaikaiseen vaatetukseen tekevät ravintolakokemuksesta hyvin poikkeuksellisen. Ruokalistakaan ei ole aivan perinteinen.
Nyt Old Hansan viereen on avattu toinen vastaavanlainen Glad Estlander. Konsepti on kaikenkaikkiaan hyvin samankaltainen, tilaa on vain ilmeisesti kaivattu lisää. Tarjoilija kertoi, että Glad Estlander on avattu vasta muutamia viikkoja sitten, mutta jo nyt pöytävarauksia satelee kiitettävästi. Tunnetumpi Old Hansa on jatkuvasti täyteen varattu. Enkä ihmettele. Ruoka on erinomaista ja mukavan erilaista. Esimerkiksi virvoitusjuomia, kuten Coca Colaa ei ole saatavilla laisinkaan, vaan listalla todella on ruokia ja juomia, jotka sopivat keskiaikaiseen tyyliin. Asiakaspalvelu ansaitsee arvosanan 10+, eivätkä hinnat huimaa päätä. Suosittelen lämpimästi vaihtamaan amarillot ja hesburgerit Old Hansaan tai Glad Estlanderiin, josta voit poistua kokemusta rikkaampana.
Kaikenkaikkiaan kiersimme valehtelematta seitsemän tai kahdeksan erilaista käsityöliikettä, joissa myytiin käsin tehtyjä kaulahuiveja, pipoja, lapasia ja sukkia, sekä paljon erilaisia koriste-esineitä. Itselleni ostin kuvassa näkyvän hauskan korvaläppäpipon, osin matkamuistoksi, mutta toisaalta Suomen arktisiin oloihin sopivaksi käyttötavaraksi. Piponi sai suosiollisen vastaanoton, yhtäkkiä yksi jos toinenkin juoksi näiden perässä.
Iltaa kohden jalat alkoivat anoa armoa korkokengissään, laukkaaminen ympäri vanhaa kaupunkia ja virukeskusta alkoi jo tuntua. Syötyämme vatsat täyteen iloisessa eestiläisessä, vannoimme, ettemme poistu hotellilta ennen seuraavaa aamua. Toisin kuitenkin kävi. Kaverit ilmoittivat ottaneensa tukikohdaksi Viruhotellin Bar Bogartin jossa suomalainen karaoke raikaa ja suomalaisturistit humaltuvat. Näin voisin meillekin sanoa käyneen.
Nopea visiitti muuttui jatkuvan juomavirran, paksun karaokelistan ja hyvän seuran myötä aamuviiteen asti kestäväksi baari-illaksi. Väkeä tippui hiljalleen kelkasta, mutta minun ja Mikon lisäksi muutama muu sinnikäs jatkoi siihen saakka, että meidät vihaisesti työnnettiin alakerran yökerhosta sulkemisajan (05.00) jälkeen ulos. Harkitsimme nukkumaan lähtemistä jo kertaalleen aikaisemmin kun Bar Bogart suljettiin kahden jälkeen, mutta parin tiukan vastalauseen myötä koko asia unohdettiin. Lopulta, muutama kymmentä Smirnoff Icea ja siideriä tyhjentäneenä L`ermitage -hotellille hoippui aamuyöstä neljä urheaa soturia toisiinsa nojaillen ja kuollakseen nauraen. Sunnuntaina aamiaispöydässä oli ihmeen hiljaista.
Tämän asian voisi vaikka joihinkin historiankirjoihin kaivertaa, vai montako kertaa olette tämän pariskunnan nähneet vastaavassa tilanteessa? Terveisin ne, jotka mm. uutena vuotena onnellisesti nukkuivat klo 23.30.
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli oikein mielenkiintoinen, rentouttava ja hulvattoman hauska. Rakettiasioihin palaamme jälleen vuoden kuluttua. Viroon toivottavasti sitä ennen, paljon jäi vielä nähtävää. Se, ja moni muu tulevaisuuden matka ja muu mukava kokemus tulee saamaan omat sivunsa muistosta, jonka ostimme itsellemme täytettäväksi Old Hansan keskiaikaisesta kaupasta.
Edit: Raivostuttavan pienellä tulee kuvat näkyviin kun käyttää iPadin blogpressiä! Klikkaamalla saa suuremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti