Se on siinä!

Nonni.. Tiiättekö mitä? Oon jo yli viikko sitten saanut tietää, että pääsin kouluun. Aivan niinkuin sitä ei jo jokainen tietäisi niin kirjotanpa tännekin. Eli JEEEE! Tammikuun kymmenentenä päivänä astun opiskelijaelämän saloihin. Pelottaa jo nyt, et mitä kaikkea se tuo tullessaan.. Ei pelkästään se koulu, vaan se kaikki oheistoiminta.

Tulevaisuuden suhteen alkaa hommat olla klaarit, opiskelupaikka löytyy, työpaikka löytyy! Joten kaikki oorait. Joulun välipäiviksi mennään myymään ihmisille rakettihyvää ja toivotaan, että tarpeeksi töitä paiskomalla päästään pianpianpian lomalle.. Aurinkorannat huutaa jo mun nimeä! Ja ne Egyptin haikalat..

Töistä kun nyt aloin jauhaa niin jatketaan sitten hetki vielä samalla linjalla. Marras-joulukuun vaihde on osoittanut, että vauhti alkaa kiristyä ja päivät pidentyä. Joulukuun alun perusteella voisin sanoa, että viimeisestä kuukaudestani Dna Kaupalla on tulossa ihan antoisa. Marraskuun loppupuolella rykäisty erittäin onnistunut duunipäivä kollegani kanssa toi palkinnon, joka päätti viime perjantaina kahdentoista päivän työputkeni. Firma tarjosi kerrassaan mahtavan illan! Muutamien kollegoideni kanssa suuntasimme klo 21.00 Kappeliin illalliselle ja jatkoimme siitä puolen yön jälkeen Tivolin kautta Huumaan kun tanssijalkoja vipatti. Tällaisessa illassa on aina varjopuolensa. Kun on tarpeeksi kivaa, huomaa sen vielä sunnuntainakin. Jos ei muuta, niin väsyttää ainakin hemmetisti! Mutta NÄIN iso kiitos jokaiselle mukana olleelle.

En minä... vaan ne muut.

Tänään tuli vähän haikea fiilis ilmoitellessani eri tahoille, että Dna-urani päättyy joulukuun 22. päivä. Tammikuussa olis tullut kaksi vuotta täyteen. Johan sitä on siinä.. Nyt on aika jatkaa eteenpäin!

Sit asiasta seitsemänteen.. Itsenäisyyttä juhlittiin taas edellispäivänä ja minäpä en katsonut minuuttiakaan linnan juhlia! Poikkesin siis jokavuotisesta perinteestäni katsomalla jotain yöuneni vievää teurastuselokuvaa poikaystävän ja sen kaverin kanssa. Ihan videotykiltä, jottei vaan tehosteetkaan jäisi huomaamatta. Hyvä, etten oksentanut leffan aikana, sen verran kuvottavaa touhua näkyi välillä. Että suosittelen muillekin, Repo Men. On se oikeesti ihan mielenkiintoinen, en usko, että kukaan ainakaan voi nukahtaa kesken kaiken.. Ennen tätä illan showta vietettiin sellainen "ei tehdä mitään" -päivä ja oli ehkä parhain ja ihanin päivä aikoihin! You should try.

Linnan juhlista on kommentoitava sen verran, että Chisu oli aivan ehdottomasti yksi upeimmista juhlavieraiden joukossa, jos ei jopa linnan kuningatar (anteeksi, Tarja). Olen nähnyt paljon uusintoja tilaisuudesta, sekä lehtikuvia.. Muutamat erottuivat joukosta enemmän tai vähemmän edukseen. Mielestäni äärivastenmielisen Päivi Räsäsen puku oli kaunis, vaikkakin muistutti hieman morsiamen valkoista pukua. Itse taas en kovastikaan syttynyt Laura Lepistön puvulle, jota on kovasti julkisella puolella kehuttu. Oopperalaulajatar Karita Mattilan hivenen avoinainen iltapuku vaikutti siltä, että se tipahtaa aivan minä hetkenä tahansa. Onneksi en katsonut juhlia livenä, olisin pidättänyt sen vuoksi hengitystä koko illan.
Leena Harkimo näytti upealta. Mekko ei ollut kovin sävähdyttävä, mutta naisen pituus vei kaiken huomion. Maria Guzenina-Richardsonin "takinkääntötemppu" ei oikein ollut mieleeni, minusta se oli vähän mautonta. Mutta kukin tavallaan. Miehistä mieleen jäi Lauri "luihu" Tähkä, joka näytti lähinnä pelottavalta sliipatussa tukassaan, sekä Paleface aka. Karri miettinen superstareissaan. Olen sitä mieltä, että tennarit linnan juhlissa on ehkä etikettivirhe, mutta sopi miehelle kuin nyrkki silmään. Tuskin Tarja oli niistä pahoillaan. Miehistä omat lempparini olivat ehdottomasti Jani Toivola ja Jorma Uotinen. Oli myös hienoa nähdä kautta aikain iäkkäin presidentti linnan juhlissa, vaka vanha Mauno Koivisto.

No, se niistä linnan juhlista.. Kyllä niitä jo ruodittiinkin tarpeeksi tähän blogiin.

Tänään oon viettänyt vapaapäivää kiroten pääkaupunkiseudun julkista liikennettä, joka on niin epic fail, ettei tosikaan. Ps. tällä aiheella näemmä sain jo melkein taistelun facebookissa aikaan välille espoolainen - harjavaltalainen joiden näkemykset liikennesekasorron aiheuttajista oli hieman erilaiset :D *naur*. Isäni on vahvasti sitä mieltä, että koko Helsinki on ihan hanurista, ja helsinkiläiset vielä enemmän. Teitä ne ei osaa aurata, eikä ihmiset ajaa autoa. Eikä ne myöskään tiedä, että elämää on muuallakin kuin Helsingissä. Ja myöskin, että lunta ei täällä päin olla vissiin aiemmin nähty, kun se niin hämmästyttää. Terkkuja vaan rakkaalle isäukolle, luet tätä kuiteskii. Mut kyllähän se niin on, että tää lumimäärä täällä on vähän totuttua suurempi, eikä oikein tiedetä mihin sitä vietäis ku joka paikka on jo valmiiksi täyteen ahdettu. Meidän pihakin on jo ku sokkelo, kun koko iso parkkipaikka on niin täynnä kolme neljä metriä korkeita lumikasoja, joka kulmassa ja välissä mihin niitä vaan suinkin mahtuu. Ja vielä kun kaupanpäällisenä on miljoona ihmistä ja pari autoakin niin tila alkaa loppua kesken. Mut huh, huokaisen syvään. Onneksi en ole helsinkiläinen ;) Muuten oma isäni epäilisi jo minunkin ajo-, näkö- ja monia muita kykyjä. Lav juu! Mutta niin, asiaan.. Matkustelin siis keskustaan hoitelemaan uuteen työpaikkaani liittyviä sopimusasioita ja poikkesin samalla Hannan luona juomassa kupposen glögiä ja viemässä sille kengät, joista ystävällisesti jätin vaan toisen :D Toisen unohdin autuaasti kassiini ja kiikutin kotiin asti. Että ole hyvä vaan..

Lupasin itselleni ja siipalle, että vapaapäivinä syödään sitten tästä lähin vähän normaalista poiketen, tehdään siitä meille perinne. Aloitin sen tänään smetanalohella, kasvisrisotolla ja kreikkalaisella salaatilla ja jumpe et oli hyvää vaiks itse sanonki! Tämä idea poiki kiinalaisen ystävämme valmistamista herkuista, joita tämä meille loihti itsenäisyyspäivän iltana.. Tuli vaan mieleen, että itsekin vois syödä joskus jotain muuta ku pastaa tai perunaa ja jauhelihakastiketta? Katsotaan miten pitkälle meidän tuleva perinne kantaa. Ehkä ensi viikkoon asti ainakin!



OHJEET BLOGIIN KUVAAMISTA VARTEN:

1. Ota kuva niin, että vähintään yksi ruokalaji on piilossa.
2. Varmista, ettei valoa ole tarpeeksi.
3. Älä kerro kenellekään mitä vuoassa on, arvailu on paljon hauskempaa kun ruokalaji näyttää jo kerran syödyltä.
4. Muista ottaa MAITO mukaan kuvaan.
5. Älä missään nimessä kuvaa koko kattausta.

Eiköhän tässä ala olla taas suunnilleen kaikki mitä oli kielen päällä.. Mä odotan joulua jo ihan sikana, se unohtui sanoa. Oon ihan täpinöissä! Joulua, uutta vuotta, ensi vuotta.. toisaalta odotan ihan kaikkea.

Hyvää yötä ja kauniita unia. Mulla on niin virkeä olo, että tarvii varmaan lähteä laskemaan lampaita, että saa unen päästä kiinni!