Let it snow, let it snow, let it snow..

Joululaulut - hot, lumisade - not. Joulu alkaa olla ovella ja sitä jos jotain rakastan. Mutta koska kaikessa on mutta, niin pitää sanoa et jos olin viime postauksen aikoihin täynnä tota lumisadetta ni nyt tulee kyllä jo pahasti yli. Pelkästään eilisen aikana satanut 15cm lisää ja loppua ei näy. Tällä menolla ne ei ens kesän aikana ehdi edes sulaa kunnes jo tulee seuraavat. Nopean laskutoimituksen suoritettuani voisin väittää, että meillä ei kohta ole kuin yksi vuodenaika - talvi. Ja sit puhutaan ilmaston lämpenemisestä.. what? Kohta pakkaan laukut ja lähden niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, tai ainakin sen verran kauas, että lämpötila on vähintään 30 astetta enemmän kuin täällä. Tuun takas sit jos täältä lumet joskus sulaa.

No, anyway, muihin juttuihin.. Nyt kun ollaan tälläsella seminegatiivisella linjalla niin jatketaan sit vaikka lauantaisella katastrofipäivällä.. Oli kyllä taas yksi niistä, joina olis voinut kokonaan jättää heräämättä. 11 piti mennä Hentulle parturiin, vaan eipä tullut mentyä. Ai miksi? Siksi, että herätyskellon soimisesta ei ole tietoakaan, lieneekö ees soinut. Aamulla heräsin pari kertaa ja katsoin kelloa - puoli yhdeksän. Jännä juttu vaan, että toi siskon kello on AINA PUOLI YHDEKSÄN. Pattereiden vaihdon aika? Parturin lisäksi tää pommiin nukkuminen sotki muitakin suunnitelmia. Voin sanoa, että olin tosi aurinkoinen.. Tämän väärän jalan herätyksen ansiosta saatiin hyvä matsi aikaiseksi myös Mikon kanssa (päättyi tasapeliin). Eikä näissä suinkaan kaikki. Päivä jatkoi kulkuaan ihan samanlaisissa merkeissä iltaan asti. WC:n ovi hajosi. Perunat paloivat pohjaan. Lohesta meinasi tulla kahteen kertaan liekitettyä - kerran tahallisesti, toisen kerran vahingossa.. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.. Kai näitäkin joskus sit vaan tarvitaan. Miksi? Oi miksi? Onneksi loppuilta oli ihan mukava. En vaan uskaltanut liikkua minnekään enkä koskea mihinkään, kun ei tiedä mitä olis tapahtunut. Tyydyin äijäleffaan ja sisustussuunnittelu-leikkeihin äidin kanssa. Kotimme on aivan mielettömän upea, ainakin ajatuksen tasolla. Toteutus on vielä vähän hakusessa. Katsotaan sitten joulun jälkeen kun näkee ensin, että mitä se pukkikin tuo ;)

Eilinen oli sen sijaan jo huomattavasti mukavampi päivä, lukuunottamatta aivan hirveetä ajomatkaa Harjavallasta Vantaalle kun keli teki tepposiaan.. Puoli seitsemän startti takasi sen, että koko matkan oli aivan pilkkopimeää, mikä on mulle tosi jebou, kun en muutenkaan nää mitään. Hengissä kuitenkin selvittiin! Kotiin päästyä kaaduin suoraan sänkyyn parin tunnin päikkäreille joiden jälkeen jaksoi taas hymyillä :) Kunnon unien ja leffailun jälkeen käväistiin katsomassa Circus Helsingin Acento -esitys, joka energisyydellään, iloisuudellaan ja käsittämättömillä taidoilla sai niiiin hyvälle tuulelle, että tuollainen pitäis kevennykseksi käydä katsomassa ainakin kerran viikossa. Show hämmästytti ja nauratti ja aitoudellaan vei minut mukanaan mennen tullen. Esiintyjiä oli laidasta laitaan, tyttöjä ja poikia, lapsia ja nuoria, erilaisia roolisuorituksia, upeita asuja, mutta ihan ykkösenä paljon hymyä. Esityksestä ei paistanut jännitys, ei epävarmuus eikä väkisin tekeminen, vaan kaikilla oli lavalla hauskaa ja show oli hiottu toimimaan viimeisen päälle. Kivaa kivaa kivaa! Sirkuksesta helposti tulee mieleen vaan pellet ja pelleily, mutta tosiasiassa se on kaikkea muuta. Hauskaa ehdottomasti, mutta voisinpa kuvitella, että myös hyvin fyysistä ja raskasta, voimia, tasapainoa, kehonhallintaa ja keskittymiskykyä vaativaa työtä. Monet jutuista vaatii niin paljon lihasvoimaa, etten käsitä miten se kaikki mahtui niihin pienenpieniin tyttöihin siellä. Olivat melkoisia energiapakkauksia! Ja uskollisia harrastukselleen, tuollainen työ ei synny kotona pyörittelemällä peukaloita, vaan se vaatii treeniä, treeniä, treeniä useita kertoja viikossa.

Treeneistä aasinsiltaa omiini.. Itselleni muistutukseksi: kolmessa viikossa yksi treeni. Häpeä! Ensin olin kipeenä ja sit on muka ollut töitä ja kaikkea niin paljon. Onhan niitä ollut joo.. Mut come on. Potkikaa mua, pliis? Niin, että sais sen hyvän tahdin taas takaisin mikä oli ennen tätä. Kun se on kivaakin! Höh.

Treenaamisen sijaan olen keskittänyt huomiotani joululahjoihin, joulusiivoukseen, piparitaloon ja muihin leipomuksiin.. Leikkinyt siis ihan täysillä kotia! Piparitaloprojektista on tässä mukana pari otosta, muista leipomuksista sitten myöhemmin. Tälläkin hetkellä koti tuoksuu tuoreille suklaakekseille ja -kakulle, joka odottaa jäähtymistään. Kuorrute päälle ja avot! Huomenna työkaverit saa syödä kakkua joka ehkä maistuu hyvältä, mutta mieltäni sen suhteen kaivelee se, että unohdin vatkata taikinan kuohkeaksi ja kakusta tuli kuin tiiliskivi, yhtä tiivis ainakin. Melkein.. Ehkä. Oon tässä samalla muuten kuunnellut NRJ:n nettisivuilta tota jouluradiota ja rakastan sitä! :) Mahtava fiilis tulee.

Tää jatkaa nyt yöllisiä leipomuspuuhia ja fiilistelee varmaan aamuun asti joululauluja. :))

Hyvää yötä!