Matkaliput - check!

No jo on aikakin.. päästä siis pois loskan keskeltä hetkeksi! 8. helmikuuta lähtö Espanjaan, pakko päästä lievittämään tätä kroonista kylmää ja kalpeeta naamaa aurinkoon :) Helmikuussa on Malagassakin vielä yöt viileitä, mutta päivisin pitäis tarjeta hienosti pienemmässäkin vaatetuksesta. Tuttavaperhe majoittaa meidät koko viikoksi, joten olotkin on sitten kotoisat.. Samalla päästään sit moikkaamaan Davidiakin. Talvea karkuun lähtenyttä kaveria alkaa olla jo ikävä! Lähtöön ei siis ole kuin kaksi viikkoa ja kaksi päivää, enkä malta enää odottaa.. Terveisin minä, joka tälläkin hetkellä seurailen ku lunta tulee.. ja tulee.. ja tulee.. eikä se koskaan lopu. Sit tää kohu suunnilleen maailmankaikkeuden kylmimmästä talvesta on musta vähän vesittynyt, kun tuolla ulkona oikeesti tarttee enemmän kumisaappaita ku oikeita talvikenkiä. Ja nyt on sentään tammikuu!

Kumman itse valitsisit? Think about it.

Reissua odotellessa jatkan totuttelua uuden työpaikan tarjoamiin haasteisiin ja opiskelijaelämään. Hämmästyttävää on se, että kaksi viikkoa koulua on takana, eikä mitään kyllä vielä olla opiskeltu. "Orientoivat opinnot" on hienosti muotoiltu nimitys sille, että ollaan kaksi viikkoa kuunneltu muun muassa metropolian järjestyssääntöjä ja tutkinnon sisältöä (mikä toki lukee myös opsissa). No, en valita, pari viikkoa on ollut hedelmällistä aikaa tutustua uusiin koulukavereihin ja selkeesti on sellanen ydinryhmä löytynyt joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Eilen oli ensimmäiset opiskelijakunnan järkkäämät bileet - jotka me jätettiin väliin. Ei ollut kuulemma ollut meidän ryhmän edustus oikein kunnossa. Mutta ku rankan viikon jälkeen väsytti niin kovasti, että päikkärit venyi iltaan asti jollon kaikki oli jo menetetty, viideltä ku olis pitänyt olla paikalla (Kaisaniemen puistossa lumessa, kylmässä, loskassa.. Pitääkö opiskelijan uhrautua ihan kaikkeen?). Me sitten järkättiin ihan omat bileet täällä meillä, josta suunnattiin sit noiden opiskelijabileiden jatkopaikkaan, feveriin. Hemmetin hauskaa oli, mut oli kyllä hämärin paikka ikinä. Jotenkin ihan käsittämättömän kummallinen meininki.. En ees oikein osaa määritellä miks. Mut eipä me siitä välitetty, touhuttiin omia juttujamme ja tanssittiin - ja kyl oliki kivaa! Hirveen juopottelun jälkeen (sarkasmia, join oikeesti 3 [kolme] siideriä) heräsin tänään aamulla klo 9 pirteenä ja iloisena siitä, ettei tarvinnut kärsiä krapulaa :) Toistaiseks näyttää siltä, et se mun synttärien jälkeinen horrorkrapula oikeesti opetti jotaki.

Aikamoinen tyylilyyli..

Mikon oli vaikee ymmärtää sitä, että istuttiin kaks ja puol tuntia vessassa tälläytymässä, juoruamassa ja juomassa sidukkaa.. Musta siinä ei oo mitään kummallista - siellä ku on lattialämmitys ja kaikki! Sekaannusta vähän aiheutti mun yritys kihartaa tukkaa uudella mahtavalla muotoiluraudallani. Se toimi aivan mainiosti vielä aamulla, mut illalla kun löin töpselin kiinni seinään ni meinas tukka nousta pystyyn ihan muista syistä. Kylppäristä meni sulakkeet ja äänestä päätellen koko rauta räjähti käsiini. Niin ei sit käynyt kuitenkaan. Ok, no minä sit fiksuna tyttönä meinasin et syy tietysti on missä tahansa muualla, paitsi mun raudassani. Kun en kerrasta oppinut niin työnsin sen töpselin toistamiseen seinään, tällä kertaa olohuoneeseen, jonka ansiosta koko loppu asunto meni pimeeksi. Enkä tosiaankaan tiedä mitä oikein ajattelin.. Puolustukseks sit vaan totesin epätoivoisesti, et "mä oon nainen!!" ku asiaa tiedusteltiin. Onneks meillä on sellaiset sulakkeet, en tiedä miksi niitä kutsutaan, jotka saa vaan tosta eteisen sähkökaapista takaisin toimintaan, joten pidempiaikaista haittaa kokeilustani ei koitunut, luojan kiitos oon itsekin hengissä vielä. Tänään kiikutin sen raudan takaisin kauppaan ja sain tilalle kolme kertaa kalliimman samalla hinnalla :D Hyvä mulle.

Hauskin pointti eilisillassa oli se, että kolmen kikattavan tytön ja yhden hämmästyneen miehen (Mikko) lisäksi täällä oli vielä mun vanhemmatkin. Ne, jotka tietävät kenestä puhutaan, ymmärtävät mainiosti, että koko porukka sulautui hienosti yhteen. Äiti ja isä tuli jo alkuillasta ja ihan väkisin jouduin pitämään ne täällä aamuun asti, nuo kun meinasivat keskellä yötä lähtee ajelemaan takaisin Harjavaltaan. Onneksi kuitenkin jäivät - oli mukavaa :) Kaveritkin oli vaan illan jälkeen sitä mieltä, et "sun vanhemmat on ihan mahtavia". Joo, jag vet. On ne! Eivät kuitenkaan lähteneet opiskelijabileisiin meidän kanssa.. Wondering why.. ;)

Ja jos joku nyt ihmettelee, että eikö mulla todellakaan oo mitään muuta tekemistä puoli neljältä yöllä ku kirjoittaa blogia, niin ei, näköjään ei ole. M on ajamassa, siis oikeesti, kart´in clubilla 25 tunnin kisassa (kahjoa) ja mä en vaan osaa näköjään nukkua. Toivoisin jo, että nukkumatti heittäis vähän unihiekkaa munkin silmiin. Alkuillasta olin kuoleman väsynyt, käperryin M:n viereen ja nukahdin kuin lapsi, mut kun tää lähti "yövuoroon" ni yhtäkkiä mä tapitan täällä tietokoneen ruutua ku ei tuu uni, ja yllättäin, facebookkaan! Huoh.

Mulla ei oo vielä yhtään järkevää kuvaa mun tukasta, jolle ei oo siis todellakaan tapahtunut mitään ihmeellistä, mut värjäsin sen vähentääkseni sitä järkytystä, jonka tää aiheuttaa itelleni ja varmaan muillekin. Hentulle pitäis päästä parturiin, minä kun en kenenkään muun anna tätä kyniä. Mut tässä ollaan.. Ehkä joskus ens jouluna sit. Alla olevasta kuvasta kuitenkin näkyy minkä värinen se on nykyään, mistään muusta ei juuri kannata välittää. Kotilook-hiuspanta on tosi cool. Mut kiharat! Rakastan kiharoita nyt kun tässä alkaa olla pituutta sen verran, että sellasia on mahdollisuus saada.

Ja nyt on aika lopetella tämä lätinä, kun tekstistä on kadonnut se punainen lanka kokonaan. Hyvää yötä niille, jotka osaavat nukkua. Mä jatkan varmaan OC:n katsomista, kolmatta tuotantokautta menee varmaan vasta viidettätoista kertaa..