Stories from jail

Muutamia kuultiin eilen. Käytiin tutustumassa Kakolan vankilaan, virallisemmin Turun vankilaan tai nykyään Lounais-Suomen vankilaan. Kakolanmäen tilukset poistettiin vankilakäytöstä vuonna 2007 ja Lounais-Suomen vankila muutti Saramäkeen. Tänä kesänä Kakolassa järjestetään viimeistä kertaa turistikierroksia. Kierros kesti kaksi tuntia ja maksoi 20€. Kelpo summa, jolle sai parituntisen aikana vastinetta. Kierros oli hirmu mielenkiintoinen!

Kakolanrinteellä tilukset oli yllättävänkin viihtyisät. Piha-alueella oli virkistysalue, "Kakolan riviera", josta löytyi mm. jalkapallokentäksi täydellinen nurmialue ja pieni lampi. Lisäksi pihalta löytyi verkolla varustettuja pelikenttiä sekä ulkosauna. Nykyään piha on jo vähän rehevöitynyt ja ränsistynyt, mutta kaunis kuitenkin. Mutta kuten aina, kolikolla on myös kääntöpuoli. Muutaman neliömetrin kokoiset aidatut ulkoilualueet olivat erityisen vaarallisille vangeille tai niille, jotka pelkäsivät muita vankeja. Ulkoilumahdollisuus oli tunnin päivässä, viikonloppuisin kaksi. Tämä aika kulutettiin joko kävelemällä merkittyä ympyrää tai treenaamalla laitteilla, joita pihassa oli muutama. Saunassa käytiin kerran viikossa ja se olikin miesten ainoa peseytymismahdollisuus (jos ei lasketa mukaan niitä onnekkaita, jotka ansaitulla luottamuksella pääsivät aamuvarhain lämmittämään keittiölle puurovettä tuhansien litrojen saaveissa, joissa näppärimmät kaverit ottivat kylvyn joka aamu vuosien ajan ennen kuin jäivät kiinni!). Tarinoita kuunnellessa käy mieleen, ettei kauniit tilukset välttämättä olleet avain onneen. Vankilarakennus on muuten täysin "kakoliitista" vankien itse rakentama. Pilkullinen harmaa graniitti on Kakolan rinteiltä louhittua, tästä siis on nimitys peräisin.

Painunut polku näkyy edelleen.

Sisälle päästyä mielikuva oli jälleen ristiriitainen. Mennessä puhuttiin pahojen poikien paikasta, siitä, johon vietiin ne kaikkein vaarallisimmat tyypit. Odotin näkeväni rivitolkulla kaltereita ja vähintään veriroiskeita seinillä. Kuitenkin ensivaikutelma oli täysin erilainen. Olen varmaan katsellut liikaa jenkkisarjoja, mietin.

Todellisuus kuitenkin paljastui vasta tarinoiden myötä. Kertomusten jälkeen oli helpompaa nähdä kokonaisuus, kuvitella elämää muurien sisäpuolella. Tarinat keskittyivät tunnettuihin vankeihin, mm. Nikita Fouganthine (ent. Juha Valjakkala), Reijo Hammar, Jarmo "kanaali" Koskinen ja Matti Haapoja vilahtelivat puheissa. Jokaisen tarinassa toistui samat asiat, törkeitä pahoinpitelyjä, tappoja, tapon yrityksiä, aseellisia ryöstöjä, huumausainerikoksia.. Vankilassakin miehet yrittivät saada toisiaan päiviltä mitä moninaisimmin keinoin. Matti Haapoja keräsi villasukkia ja päätti itse päivänsä vuonna 1895 sitomalla lopulta sukkien langoista köyden ja hirttämällä itsensä selliin numero 24. Kakolaa kutsuttiin aikoinaan 1980-luvulla myös pakolaksi, koska se vuosi kuin seula. Sittemmin turvajärjestelyitä parannettiin ja rakenteita muutettiin vankilakäyttöön sopivammiksi.

Tästä se Hammar livahti aikoinaan.

Ja tätä kautta Fouganthine yritti pakoon, onnistumatta. 

Kanttiini

Pikkuhiljaa kierroksen aikana alkoi myös paljastua niitä piirteitä, jota vankilalta odotin. Käytävät ja sellit muuttuivat ankeammiksi, ovet pitävämmiksi ja olot kaikin puolin kurjemmiksi. 

                          

Selleistä vain muutama oli museoitu, eli säilytetty kalusteineen kaikkineen. Suurimmaksi osaksi sellit oli tyhjiä, kalusteet niistä huutokaupattiin kun vankila suljettiin. Seiniltä kuitenkin löytyy edelleen julisteita, tyttöjen kuvia, maisemia, erilaisia piirustuksia ja aivan loputon määrä kirjoituksia. 

Ei ollut toisissa selleissä liikaa tilaa.

Kuvia voisin laittaa vielä kymmeniä, mutta en viitsi tukkia yhteyksiä niillä, käykää sen sijaan itse katsomassa mitä kaikkea kiven sisästä löytyy. Kierroksia järjestetään vielä 27.8 asti!

Kakolan kierroksen jälkeen käytiin vielä Mikon, äidin ja isän kanssa Rossossa ja naurettiin itsemme kipeäksi kun ei mennyt ihan homma putkeen siellä. Syötiin kyllä hyvät ruuat after all, ja vielä ilmaiset jälkkäritkin. Muusin tilalla oli ranskalaisia ja lopulta muusin joukossa ranskalaisia. Hyvitysjälkkäriin tuli väärä kastike jne. Meidän huumori riitti, mutta tarjoilijatyttö alkoi olla hermona kun samantyyppisiä virheitä oli useammassakin pöydässä.. mikä lie sekoittanut työntekijät noin pahasti. Mut kivaa oli!  :)