Huomenna olis vielä toinen vapaa edessä ja Turkuun aiotaan suunnata. Kakolan kierros järjestetään tänä vuonna viimeistä kertaa ja kyllähän siellä pitää käydä kurkistamassa. Paikka ei varmaan herätä hilpeyttä, vaikka se vankilakäytöstä suljettiinkin jo 2007.. Intouduin googlettamaan aiheesta hetki sitten ja päädyin lopulta murha.info -sivustolle, joka on niin jumalattoman addiktoiva kaikessa kaameudessaan, että se päihittää jopa melkein Greyn Anatomian. Ja vie takuuvarmasti yöunet.
Tästä päästäänkin hyvin aasinsiltaa meidän juhannuksen tapahtumiin.
Pitänee mainita, että vaikka näitä kuvia katsoessa kaikki hälytyskellot alkaa huutamaan täysiä, mitään pahaa ei oikeasti tapahtunut :D Ammunta valittiin äänin 10-0 yhdeksi mökkiolympialajiksi ja aluksi pelkäsin pitää koko kapistusta kädessä kun ajattelin, että mun tuurilla kudit ampuukin väärään suuntaan tai jotain, menetän näköni ja ammun kaveria ilmakiväärillä. Kävi kuitenkin ilmi, että, vaatimattomasti, olen luonnonlahjakkuus. No can do. Tölkit lenteli muurilta naps naps vaan. Parikilpailun johdossa ammunnan ja tikanheiton jälkeen oltiin tasapisteillä sekä minä parini kanssa, että Mikko oman parinsa kanssa. Ollaan niin lyömättömiä. Harmi, että unohdettiin jatkaa olympialaisia lauantaina mölkyllä ja munanheitolla, niinpä kokonaistulosta ei saatu koskaan tietää. Tässä talossa siis määrätään kaapin paikka edelleen yhteistuumin!
Ei näytä enää ollenkaan niin pelottavalta. Ei huuda hälytyskellot, ei. |
Juhannus oli kaikin puolin onnistunut ja aivan mahtava, just sellainen mitä kaipasin. Kymmenen henkeä ja boombox piti huolen siitä, että mökkinaapurit ihan siellä järven toisella puolellakin varmasti olivat väkisin tai vapaaehtoisesti hengessä mukana. Ruokaa oli ainakin viisinkertainen määrä tarvittavaan verrattuna, juomaa oli riittävästi, musiikkia laidasta laitaan, aamusta aamuun. Jo ylempänä mainitut mökkiolympialaiset saatiin ainakin hyvään alkuun ja muutenkin tuli kamalasti urheiltua, frisbeen kanssa muun muassa. Saunasta juostiin uimaan ja uimasta taas saunaan kerta toisen jälkeen. Turhat sievistelyt jätettiin sikseen, vaikka porukka olikin osin toisilleen tuntematonta. Alusta asti oli selvää, että kasassa on älyttömän hyviä tyyppejä ja fiilis oli kuin oltaisi tunnettu pidempäänkin.
Yhtä monta tyyliä kuin ampujaa. |
Asiaa tuntuu olevan..? |
Vielä loppukevennykseksi laitan kuvan tuliaisesta, jonka Mikko toi mulle Maranellosta ;) Eiku..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti