Noniin.. täällä istutaan kotisohvalla, viltin alla, teekuppi vieressä. Tai istun. Toinen puoliskoni ehti jo Saksaan tässä välissä. Onneksi saan Mikon kuitenkin jo huomenna takaisin :)
Matkasta jäi paljon käteen, mutta tällä hetkellä, ikävä kyllä, tulee mieleen vaan tää hiton flunssa. Tänään olis ollut hyvä tilaisuus nähdä vihdoin Hannaa, joka on palautunut reilireissulta ja muutti tosi lähelle meitä, mut enhän mä tässä kondiksessa minnekään jaksa lähteä. Torstaina päästään juoruamaan! Huomenna on aamupalaveri klo 09:00, mikä vähän kaivelee, olishan mulla sentään muuten vapaapäivä. Nyt tarvii ton takia raahautua duuniin. Jos olo sallii, jään sinne loppupäiväksikin.
Matka oli kaikin puolin aivan mahtava! Siihen liittyviä postauksia on tulossa useampiakin, ajatus siellä juoksi niin lujaa, että oli pakko kirjoitella juttuja jo valmiiksi. Ikävä kyllä en päässyt niitä julkaisemaan, ei ollut mahdollisuutta päästä nettiin ennen vikaa päivää Brysselissä.
Nopeesti pähkinänkuoressa reissusta sen verran, että ensimmäisenä suunnattiin Espanjaan Santun kisoihin, joissa Mikko oli mekaanikkona. Espanjan Alcanizissa vietimme neljä päivää, jonka jälkeen huristelimme autolla pitkän matkan aina Belgiaan, Genkiin asti. Matka (1500km) kesti viitisentoista tuntia. Genkissä hurahti kokonainen viikko asuntovaunumajoituksessa ratavarikolla. I liked it! Mikolla kisat meni hienosti, toinen sija viimeisessä osakilpailussa ja toinen sija koko Euro challengessa on mainitsemisen arvoinen saavutus! Sarjasta tuli palkinnoksi tiketti International Openiin, eli puolentoista kuukauden kuluttua pitäisi lähteä Espanjan Zueraan katsomaan kuka on kuka. Saa nähdä lähdenkö itse mukaan. Mikäli saan pitää työpaikkani vielä sen jälkeen, kyllä!
Matkalla nautin varikkovaimoudesta (oma nimitykseni, josta saatte myöhemmin kokonaisen postauksen), tapasin uusia mielenkiintoisia ihmisiä, vanhoja kasvoja, näin kovia kisoja ja kylvin auringossa. Aivan vasta viimeisenä päivänä vahingossa tuhlasin rahojani Brysselissä, jonka olen virallisesti ristinyt halpojen kenkien mekaksi! Mikään muu siellä ei juuri kovin edullista ollut. Ja asiakaspalvelu oli jotain aivan käsittämätöntä. En ole ollenkaan varma, että nämä asiakaspalvelutyötä tekevät edes siellä tiesivät, mitä tarkoittaa customer service. Ihmiset olivat töykeitä, hitaita, väittivät kummallisia asioita, eivät katsoneet silmiin jne. Olimme aivan pöyristyneitä. Matkamuistoiksi jäi joitakin esineitä, vaatteita ja kenkiä, jotka nekin esittelen vähän myöhemmin.
Erittäin hyvänä matkaseurana toimi oma kumppani, mekaanikko-Mikko, eli hyvä kaveri, sekä isäni. Paikan päällä toki oli muitakin tuttuja ja kavereita, jotka myöskin olivat osaltaan mukana tekemässä matkastamme onnistuneen. Kiitos kaikille!
Laitanpa tähän vähän kuitenkin kuvaa.. Lisää tulossa myöhemmin.
 |
| Tästä tilanteesta kuulette ja näette lisää myöhemmin! |
 |
| Hiukkasen nuorempaa katsojaa.. |
 |
| Tämä kuva on jo Brysselistä, josta on tulossa aivan oma postauksensa myöhemmin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti