Bryssel-tarinaa ja saikkumasentelua

Pitäisiköhän olla iloinen siitä, että jos mulla ei muuta ole tällä hetkellä, niin ainakin aikaa? Makaan kotona, kipeenä. Kohta puolitoista viikkoa kestänyt flunssa ei edelleenkään helpota, vaan pahenee koko ajan. Ja aivan niinkuin mun flunssassa ei vielä olisi tarpeeksi, niin Mikkokin on nyt ihan samassa jamassa. Jännää. Hirveen mielenkiintoista kuitenkin miten tää taudinkuva vaihtelee ja kiertää ympyrää; kurkkukipu-tukkonenä-kuiva yskä-limayskä-kuume-kurkkukipu-tukkonenä-kuiva yskä-limayskä-kuume-kurkkukipu.. jne. Uutena juttuna tullut mukaan kevyt vatsakipu. Koskakohan tää loppuu?! Alan olla jo vähän kypsä. Moni olisi riemuissaan muutamasta vapaapäivästä, mut mä ihan rehellisesti haluisin jo töihin. Vaikka onkin ihan kivaa, ettei päivän aikana ole mitään muita sosiaalisia kontakteja kuin lääkärikäynti. Se on niin hauskaa, etten muuta tarvitse.

No, tässä aikaa tappaakseni meinasin kirjoitella tuon matkapostauksen loppuun, mikä lähinnä käsittää Bryssel-osuuden. Dear diary -postauksessa jäimme Genkiin varikolle siihen hetkeen, kun tosipaikat olivat vasta edessä.

Sama meno varikolla jatkui loppuviikon, sillä erotuksella, että torstaina saimme seuraamme vielä Mikon nro.2 ja isäni. Kävimme noutamassa heidät torstai-iltana ja näin ollen saimme joukkoomme sekä mekaanikon, että hyvät kannustusjoukot. Jännitys alkoi viikonloppua kohti tiivistyä. Unohdin varikkovaimo-paineet ja keskityin olennaiseen, yritin tsempata ja kannustaa parhaani mukaan. Kisan lopputulos onkin jo aiemmissa postauksissa käynyt esille. Siitä ollaan iloisia ja ylpeitä ja palkinto komeilee kirjahyllyssämme.

Hilpeä matkaseuralaisemme :D Mekaanikko-Mikko.

Kaikkien autourheiluhullutusten ja jännittämisien jälkeen pakkasimme sunnuntaina pikapikaa laukut ja itsemme autoon ja saimme kyydin Brysseliin, jossa majoitumme ihan oikeaan hotelliin. Voitte kuvitella, miten ihanalta tuntui puolentoista viikon hostellissa ja asuntovaunussa asumisen jälkeen päästä isoon, pehmeään sänkyyn, katsella televisiota, syödä hyvin, nauttia kuuma kylpy ja nukkua pitkät yöunet. Hotelli oli viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä sekä, sanoisinko, äärimmäisen rehellistä. Terveisin me, jotka aioimme tilata ravintolasta pizzaa, kunnes kuulimme ravintolan tarjoilijalta, ettei kannata, se ei ole hyvää. Vaihdoimme hänen suosittelemaan, edullisempaan ja erittäin hyvään ruokalajiin ja tyydyimme olemaan kyselemättä sen enempää.

Maanantai-aamuna lähdimme aikaisin liikkeelle, ensimmäisenä määränpäänämme jokin paikka, jossa voisimme syödä aamiaista. Löysimme ranskalaisen delin, jossa ruoka oli hyvää, mutta kielimuuri korkea. Ranskaa puhuva henkilökunta ymmärsi vain vaikeasti englannin kieltä ja kestikin pienen tovin, ennen kuin saimme tilauksemme nenän alle. Hyvityksenä saimme kuitenkin vähän ranskalaista suklaata, jonka ensin epäilin, pakkauksesta päätellen, olevan saippuaa. Olin väärässä. Tärkein tuli kuitenkin hoidettua, vatsat oli täynnä. Jatkoimme matkaamme etsien tuliaiskauppoja, ja jostain käsittämättömästä syystä pysähdyimme jokaisessa kenkä- ja koruputiikissa. Löysimme kuin löysimmekin mieluiset tuliaiset. Huh. Epähuomiossa kyllä tuli ostettua itsellekin jotain pientä.. Kahdet kengät, paitaa ja vähän Puma-kaupasta uusia treenivaatteita, kyllä kelpaa taas lähteä salille. Nahkaiset prätkätyyliset ylipolven-saappaat, 30e. Nahkaiset korottomat saappaat syksyksi, 20e. Hinnat huimasivat päätä. Mikkoa kiinnosti enemmän pelikaupat ja elektroniikka, mutta yhdessä isossa vaatekaupassa vierailu sai hänenkin shoppailuhalut heräämään. Kohti kotia lähdimme matkalaukut pursuen, enkä voi väittää, etteikö ostokset olisi olleet joka sentin arvoiset.

Mutku...

Ulkomailla joskus haksahtaa ostamaan tuotteita, joilla ei Suomessa tee kertakaikkiaan mitään. Lämpimässä innostuu vaatekappaleista, jotka hädin tuskin peittää jonkin ruumiin osan, avoimista kengistä, mekoista ja muista, jotka olisi saanut kotiin palatessa paiskata vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan, eikä olisi koskaan tarvinnut niitä sieltä kaivaa takaisin. Tällä kertaa olen iloinen siitä, että mukaan lähti vain ihan oikeasti käyttökelpoista tavaraa. Saapikkaat ja nahkatakit ovat nyt jo päässeet ulkoilemaan, ja ne tullaan varmasti jatkossa näkemään käytössä useasti. Jee!

Kun shoppailuhaluni oli tyydytetty, ja tuliaiset löydetty, oli enää aika löytää McDonald´s ja tämän jälkeen hilautua pikkuhiljaa junaan, joka veisi meidät lentokentälle ja sitä kautta vihdoin kotiin. Mäkkärillä sinetöin mielipiteeni Belgialaisista asiakaspalvelijoista. Se ei ole kovin positiivinen, no offence. Tai ehkä vähän silläkin. Töykeä kassamyyjä ei tervehtinyt, väitti minua epäsuorasti valehtelijaksi kun sanoin, etten saanut tilaamaani majoneesia, tuhisi ja huokaili syvään. Ruoka oli onneksi tuhannesti parempaa kuin asiakaspalvelu (mikä on kuitenkin pikaruokalassa oikeesti aika paljon), joten jätimme mäkkärin naureskellen.

Näin oli saatu nopea mielikuva Brysselistä, otettu paljon turistikuvia ja shoppailtu lompakot keveiksi. Sitten olikin jo aika ottaa suunta kohti kotia. Kotimatka sujui leppoisasti leffan parissa Riikaan asti, jonka jälkeen matkasta tuli sellaista helvetinkyytiä, että leppoisasta ei ollut tietoakaan. Potkurikone tärräsi ja sheikkasi niin, etten uskaltanut edes räpsäyttää silmiä matkan aikana, ja laskeutuessa parilla seurueemme jäsenistä meinasi korvakäytävät ja otsaontelot räjähtää. Itse selvisin melko vähällä, oma orastava flunssani kalpeni näiden rinnalla. Kentältä selvisimme nopeasti ja väsyneenä kotiin palatessamme mielessä oli kristallinkirkkaana yksi ainoa ajatus. Järjettömästä väsymyksestä huolimatta, KAHVIA. Koko reissumme aikana ei saanut kahvia, jota olisin oikeasti sillä nimellä kutsunut. Kahvia tilatessani sain take away -kuppini vajaa puolilleen jotakin melkein kahvin väristä nestettä, jonka maku sai tukan nousemaan pystyyn. Harmi, ettei mausta saa kuvaa. Se ei voisi olla kovin kaunis.

Karkkikauppa vai erotiikkamyymälä??

Junan odottelua.

Ja matkan päätteeksi hellä pään hieronta flunssaiselle...

Viikko paluusta siis aikaa ja here we are. Sinnittelin kaksi päivää töissä, mikä oli aivan naurettavaa. Tulin vain entistä kipeämmäksi. Nyt makaan kotona ihmettelemässä, mistä minua rangaistaan?