Täältä pesee!

En ihan tarkkaan vielä tiedä mitä, mutta kun tekee mieli kirjoittaa. Lähdetään vaikka siitä, että istun tyytyväisenä kotona, synttäreidenkään jäljiltä yhtään vapisematta, tutisematta tai voimatta pahoin. Toisin kuin synttärisankari itse ;) Eilen siis juhlistimme Hannan ja Annin yhteis-synttäreitä tyttöporukalla, ensin Annin kotona, josta siirryimme KY:lle, YK:lle, mikälie, en vieläkään muista kummin päin nuo kirjaimet on, Hanna kun jutteli mulle vaan Yhdistyneistä Kansakunnista, mutta niillä ei kaiketi ole mitään tekemistä Helsingin yöelämän kanssa? Anyway.. Puolet illasta pohdimme, miten käyttäisimme 7,2 miljoonaa euroa, jos lottovoitto omalle kohdalle sattuisi. Alkoi harmittamaan niin vietävästi, että oli pakko kipata siiderit nopsaan pois, lähteä jatkamaan iltaa ja unohtaa koko puheen aihe. Joku Matti Meikäläinen Kalajoelta äkkirikastui eilen illalla. Ajatus on niin utopistinen, että on vaikeaa ajatella, mitä itse tilanteessa tekisi. Joka kerta kuitenkin asiaa ajatellessa minusta tulee niin katkera, että parempi kun nytkin lopetan, ennen kuin ehdin edes aloittaa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010092512408592_uu.shtml

Poistuin bussille 03.30 niissä ajatuksissa, että tänään kuolen väsymykseen töissä. No, näin ei kuitenkaan käynyt, koska noin 04.30 viime yönä tajusin, ettei mulla ole työvuoroa tänään laisinkaan. Helpotus. Sen sijaan olen nyt vajonnut syvälle sohvatyynyjen sekaan ja sen lisäksi, että kirjoitan teille, en tee juuri  muuta kuin katselen televisiota toisella silmällä. Odotan muuten innolla tänään alkavaa Tanssii tähtien kanssa -kautta, sekä uusi Vastaparit -sarja pitää myös katsastaa. Lisäksi tietty salkkariuusinnat meni jo, BB on tulossa ja ihan katsottava elokuvakin tulisi sunnuntaileffassa. Että viihdettä riittää. Mikko on Porissa kisoissa, joten ihan itsekseni saan vallata sohvan ja tietokoneen. Vaikka mielelläni tekisin vaihtokaupat tietokoneesta siippaan.

Tähän väliin huomautus. Se, joka tätä lukee, pakottakoot minut optikolle! Alkaa silmät harottaa taas sinne ja tänne kun tuijotan tietokoneen ruutua, tekstiä on vaikeaa lukea. Olen vain saaaaaamaton..

Ennen synttärijuhlia poikkesimme Dealerissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Ruoka oli hyvää, juomaa oli riittävästi, väkeä oli paljon ja tapahtuma mukavasti järkätty. Maija Vilkkumaa ehdittiin nähdä, Fintelligens aloitteli juuri kun olimme poistumassa takavasemmalle. The Baseballs olisi ollut viihdyttämässä myöhemmin illalla, mutta olin jo poistunut paremmille laitumille siinä vaiheessa. Matkapuhelinmaailman kuumimmat uutuudet oli esittelyssä, tosin luulen, että 80% väestä tuli paikalle lähinnä ilmaisen ruoan ja juoman vuoksi, eikä niinkään seuraamaan laite-demoja tai kuulemaan tarinaa myynnin kehityskäyristä. Jotakin tuli kuitenkin tsekattua itsekin, mutta lähinnä aika meni seurusteluun. Kyllähän Nokia oli hienot puitteet meille tarjonnut, että kiitokset niistä voi kyllä lähettää. Kana olisi saanut olla vähän kosteampaa.

Ja tässä pari kuvaa meidän rakastavaisten perjantaista :) Vuosipäivää juhlimassa...

Minulle lähimmät tietävät kriisini sen suhteen, että pitää näyttää hampaat kun hymyilee. Tästä kuvasta vaan välittyy täysillä se fiilis, joka kantoi läpi illan. Kiitos rakas <3 En siis jaksa välittää kriisistä juuri nyt ;) Kuvassa näkyy myös riipus, jonka sain lahjaksi päivämme kunniaksi. Love it!

Tätä hymyä en voi vastustaa! Mikko kyllä valitteli tästä kuvasta, että näyttää kaljulta. En ole ihan samaa mieltä.

Sitten vielä änkeän tähän postaukseen vähän tukkakuvaa..

Tukkaa lukuunottamatta kuvattava ei ole tässä (ainakaan) kovin häävi! Olenko koomassa vai nähnyt kummituksen? Tukkaan on vielä tulossa lisäkkeeksi klipsipidennykset, kuhan raaskisin ne ostaa..

..ja kenkäkuvaa..

Tässä toiset uusista rakkaistani, jotka lähtivät Brysselistä mukaan puoli-ilmaiseksi. Yli polven ylettyvät prätkäsaappaat, nyt jo olleet käytössä jatkuvasti, hyvä kun kotona maltan riisua. Likaiset näyttää jo olevan.. Eivätkä oikeasti kiillä yhtään, vaan nahka on mattapintaista. Ja löysin juuri kuulakärkikynän, jonka hetki sitten hukkasin! :D

Eli tiivistettynä, rakastan mun uusia kenkiä ja uutta tukkaa, kiitos Henriikka! Punainen väri tosin on aika paha, se alkaa nyt jo näyttää haalistumisen merkkejä. Iiik!

Jos laiskasunnuntaisin ei olisi kullan arvoista olla juuri omassa kodissa, omalla sohvalla (koska näyttää aivan hirveältä eikä jaksa säikytellä naapureita) lähtisin Hannalle potemaan myötäkrapulaa. Saattaa olla, että luovun tästä sunnuntai-periaatteestani ja lähden vielä kyläilemään jos Hanna on vastaanottavainen.

Nyt päästän helpotuksen huokaisun, kun sain vihdoin tämänkin tehtyä. Piti Harjavalta-viikonlopustakin laittaa kuvia, kunnes tajusin, ettei niitä ole. Mutta oli aivan mielettömän ihana nähdä perhettä pitkän ajan jälkeen, äitiä, isää ja siskoa. Harmi, kun välimatka on näin pitkä, heidän kanssaan on hurjan mukava viettää aikaa. Sain kuitenkin taas mukaan tuomisia, joita on jopa vielä muutama jäljellä.. Nam!

Näillä siis jatkan herkuttelua nytkin, keitän saavillisen teetä ja vajoan vielä vähän syvemmälle sohvan koloihin.

Rentouttavaa sunnuntaita muillekin!