Ho-ho-holiday

Se olis loma nyt sitte! Alkuviikon lööbailen kotona ja torstaina neljän huitteilla on lähtö Espanjaan. Ei tarvii olla huolissaan viilenneistä päivistä pariin viikkoon! Vaikka jos ihan rehellisiä ollaan niin mä oon kyllä ollut niistä ihan vaan ja ainoastaan iloinen. Pitkästä aikaa on saanut pukea. Siis pukea. Oikeasti. Eikä vaan hampaita kiristelleen oo tarvinnut laittaa niitä samoja pienimpiä mahdollisia vaatteita päälle niinku kaks viimeistä kuukautta.

Mulle on vihdoin selvinnyt mikä on mun seuraava askel tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Koska en keväällä päässyt sinne linjalle opiskelemaan mihin halusin, selvittelin vähän muita mahdollisuuksia. Nyt on taas aika ottaa pääsykoekirjat kauniiseen käteen ja alkaa päntätä. Kirjat on samat kuin keväällä, mutta opintolinjassa tapahtui pieni muutos siitä syystä, että tajusin, ettei mun koulumenestyspisteet ihan riitä siihen mitä tavoittelin. Nyt musta toivottavasti tulee sairaanhoitaja.. sitten joskus. Ainakin näillä pisteillä  mennään heittämällä pääsykokeisiin, loppu on sitten itsestä kiinni. Mun luonne (en mä, vaan mun luonne) on vähän sellainen, et se tuppaa siirtämään kaikkia asioita aina "huomiselle". Nyt mun täytyy laittaa stoppi sen pelleilylle.

Viikonloppuna sisko ja sen poikaystävä oli meillä kylässä ja käytiin lintsillä, ihan niinkuin viime viikolla jo kehuin.. Koko päivä oli sään kannalta kiikun kaakun, oli hilkulla ettei satanut. Vikan vonkaputouksen jälkeen lähdettiin kotiin ja matkalla autolle saatiin kunnon sade niskaan. Ajoitus oli almost perfect.

I <3 Sisko

Kuvista ei oikein käy ilmi se, että oltiin juurikin Linnanmäellä. Ängettiin aina kaikkiin laitteisiin nelisteen, joten kukaan ei ollut tallentamassa niitä ikimuistoisia ilmeitä ja vihreitä naamoja joita olis saanut kameralle jos olis jäänyt ulkopuolelle kuvaamaan.

Mikko rakastaa Derbyä yli kaiken. Ja jos totta puhutaan niin mäkin oon vähän innostunut siitä. Kyseessä on siis peli, jossa yritetään saada kahta palloa tippumaan pöydässä oikeisiin koloihin, joissa on määritelty pisteet 1, 2, tai 3. Ylhäällä on rivissä hevosia, ja oma heppa liikkuu aina niin monta askelta eteenpäin, kuin saat osumallasi pisteitä. Pelaajia on 3-12 ja se, kenen heppa on ensimmäisenä maalissa, voittaa. Nämä ovat siis ikään kuin ravit. Voittaja saa pienen pehmolelun. Jos voitat kolme pientä, voit vaihtaa ne yhteen keskikokoiseen. Jos saat kerättyä kolme keskikokoista, voit vaihtaa ne yhteen isoon. Kuvassa ylempänä on suurin mahdollinen voitto, joka nyt istuu makuuhuoneemme nurkassa! Laskeekaapas siitä montako peliä tuli pelattua.. Mut mitään hutipelejä me ei pelata. Voittoja on tasan yhtä monta kuin pelattuja pelejäkin. Ollaan siis vähän ylivetoja (lue: Mikko on).

Sit on yksi juttu minkä haluan näyttää, vaikka se ei oo ollenkaan niin ihmeellistä. Mua vaan huvitti kauheesti, et millaiseen pakkaukseen on työnnetty pellillinen pizzataikinaa!

What??

En oo itse tossa vaiheessa edes vielä yrittänyt saada taikinaa purkista ulos, vaan se pursui sieltä sormille kun avasin tota tötteröä. Kaikesta epäluuloisuudesta huolimatta taikina on ihan sikahyvä, miljoona kertaa parempi kuin yksikään pakastepizzapohja joka on ohuempi kuin tulostuspaperi. Ja valmis pizza vei kielen mennessään!

Nyt lähden siivoushommiin ja illalla treeneihin. Auto on huollossa (toista kertaa), josko sen saisi sieltä nyt korjattuna ja valmiina katsastukseen. Sitten saahaan myydä se pois ja ostaa uusi kärry alle. Pointti oli se, että nyt kiukuttaa kulkea julkisilla. Työmatka (ja sama matka myös treeneihin) kestää autolla vartin, julkisilla tunnin. Kamoon!