Fiilistelyä

Monestakin asiasta. Ensinnäkin päivän ehdottomasti parhaat uutiset: Avenged Sevenfoldin huhutaan varmistaneen keikkansa Suomessa VIHDOIN marraskuussa 2010, and I´ll be there! Pidän käsiä ristissä tämän huhun puolesta.

Kokoonpanon uusin albumi on taas aivan mahtavaa settiä, aivan niinkuin kaikki aiemmatkin <3

Päivän toiseksi parhaat uutiset koskee tätä hellettä joka on vallinnut viimeiset kolme kuukautta taukoamatta. Iltasanomat uutisoi, että inkkaripäivät loppuivat NYT. Thank God! Olen niin helpottunut. Syksy jatketaan kuulemma Suomen kesän "normaaleissa olosuhteissa" mikä tarkoittaa piirun verran yli 20 asteen lämpötiloja. Sopii mulle!

Sunnuntaina olin aivan täpinöissä kun ulkona raivosi kunnon myrsky. En missään nimessä iloitse myrskyn aiheuttamista tuhoista, joista usein saa lukea lehdistä vasta jälkeenpäin. Sillä hetkellä vain fiilistelen luonnon voimien mahtipontisuutta, niin kovaa tuulta, että puut vääntyvät sen voimasta, niin kovaa sadetta, ettei sen läpi näe omaa pihapiiriä pidemmälle, ja ukkosen mahtavaa jylinää sekä salamamerta, joka valaisee puoli kaupunkia. Seisoimme parvekkeella ihmettelemässä tätä sääilmiötä puolisen tuntia ja ah, miten upeaa se oli.

Kuulin ja luin lehdistä, miten nämä säät vaikuttivat muun muassa Sonisphere -festarin onnistumiseen, enkä ole enää niin paljon katkera siitä, etten päässyt paikalle. Olen äärimmäisen pahoillani niiden puolesta, jotka odottivat esimerkiksi Mötley Crüen keikkaa kuin kuuta nousevaa, ja jotka sitä eivät koskaan päässeet näkemään. Olen myös pahoillani niiden kymmenien ihmisten puolesta, jotka loukkaantuivat näillä festareilla ton tuhomyrskyn seurauksena. Varmasti jokaisella heistä oli viikonlopulle vähän erilaiset odotukset. Toivotaan heille pikaista paranemista ja ensi vuodelle parempaa sonippia!

Sitten asiasta seitsemänteen.. Kävinpäs pitkästä aikaa vesihiihtämässä! Tämä nainen oli kyllä ruosteessa, mutta onneksi ihan kaikki temput ei ollut ihan vielä unohtunut. Kai nuo kahden edellisen kesän järjettömät treenit (kerran kumpaisenakin vuonna) on tehnyt tehtävänsä. Paikalliset vesihiihtäjät ottivat meidät mukaan Alhonkulmalle ja tältä se sitten näytti:

Mikko = kannustusjoukot.

Ja arvatkaapa huviksenne miten kipeet on tämän tytön lihakset nyt.. Koko ruho on aivan käyttökelvoton. Hyvä kun maitotölkki pysyy kädessä. Silti eilen raahauduin vielä salillekin.. Ei ole kaikki ruuvit kohdallaan!

Sainpas Mikonkin testaamaan vesihiihdon hienouksia samalla reissulla! Eikä kuulemma edes jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan aikoo uskaltautua vielä uudestaan..

Nyt on nukkumaanmenoaika... Hyvää yötä, palailen taas.