Eilen aloitin kauan suunniteltuani True Blood -sarjan ensimmäisen tuotantokauden Irenen ja muiden sarjaan koukuttuneiden innoittamana, ja täytyy sanoa, että pitää vielä varmasti muutama jakso katsoa, ennen kuin pääsen sen kummallisuuksiin ihan täysin sisälle. En tiedä, oliko ensimmäinen episodi oikeasti järjettömän hyvä, vai makuuni turhan omituinen. Sarjan ensimmäinen jakso tapahtumien osalta muistutti hyvin pieneltä osin ehkä Twilight -elokuvien ensimmäistä osaa, mitä rakastin saman tien kymmenen minuuttia sitä katsottuani. Tämä ei kuitenkaan saanut samanlaista reaktiota aikaiseksi, toistaiseksi sarja luokittuukin vain Ihan ok -kategoriaan. Se kuitenkin herätti mielenkiintoni, ja aion ahmia jaksoja tänään lisää, voihan olla, että mielipiteeni sarjan suhteen vielä muuttuu. Jatkan tästä aiheesta nähtyäni lisää.
Nyt on pakko palata tähän aamuun. Istuin junassa noin 11.30, aurinko lämmitti kasvojani ikkunan läpi ja kuuntelin viime kesän muistoja verestääkseni The Soundsin kahta ensimmäistä albumia. Yhdessä hetkessä oli jotakin, mikä sai aikaan niin kokonaisvaltaisen tunteen viime kesästä ja sen riemuista, että jäin pohtimaan, mistä tunne on peräisin. Hetken mietittyäni tajusin, että vieressä istuvan rouvan parfyymi oli tämän fiiliksen lähde. Se kun muistutti hyvin vahvasti hyttysmyrkkyä! Nauroin itselleni kun tämän tajusin, koska ihan vilpittömästi hetken mietin, mistä tämä johtuu ja mikä tämä tuoksu on. Hyttysmyrkky oli viime kesän mökkireissuilla pakollinen eväs, ilman sitä varmasti vieläkin parantelisin vuoden takaisia puremia, minulla kun on on paha tapa loputtomiin raapia ja repiä niitä niin, etteivät ne ehdi missään välissä parantua.
Anyway, kiitin mielessäni rouvaa hyvän mielen tuottamisesta. Vaikka tämän parfyymi ei ehkä toiminutkaan halutulla tavalla.
Olen ehkä turhan nopeasti tuudittautunut siihen mielikuvaan, että koska lämpömittari näyttää jo +10, voin kulkea ilman takkia ja leikkiä, että on jo kesä ja lämmintä. Todennäköisesti juuri tästä syystä sairastan nyt kevätflunssaa ja nuhaa. Tänäänkin töissä eväinä oli burana capseja, bafucinia ja vitamiineja, sekä onneksi työkaverin tuomana nenäsumutetta! En siis ole ainoa kevään yllättämä.
Viikonlopun reissun jäljiltä en ole ehtinyt jumppailemaan moneen moneen päivään, ja nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että tänäänkin on pakko jättää väliin :( Kai se on myönnyttävä siihen, että parantelee rauhassa ennen kuin lähtee itseään vetämään aivan piippuun, muuten ei kai parane koskaan.
Illan ohjelmassa siis nopea siivousoperaatio, jonka jälkeen käperryn sohvan nurkkaan nenäliinojen, kuuman kaakaon ja True Bloodin seurassa.
Mieheni on jälleen reissussa, tällä kertaa Tanskan maalla. Vaikka kodissa on selkeä aukko yksin ollessa, on silti joskus nautinnollista viettää laatuaikaa itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Kyllä silti odotan, että se aukko jälleen täytetään.
Yleensä ihmisen lähtiessä jonnekin, annetaan hänelle läksiäislahja. Eilen kuitenkin poikaystäväni lähtiessä reissuunsa minä sain lahjan =) Ähäkutti! Nyt kaulassani kimaltelee tämä kaunis hopeinen sydänriipus. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti