Nyt alkaa olla valtaosan vapun juhlimiset ohi ja jäämme taas odottamaan ensi kevättä. Oma vappuni meni melkolailla rauhallisissa merkeissä, jo eilen iltakuudelta jätin tuhatpäisen vappukansan taakseni Ullanlinnanmäelle ja lähdin kotiin jatkamaan ihanaa True Blood -maratonia. Sarja on sittenkin koukuttanut minut ihan totaalisesti!
Perjantaina taistelin koko päivän entten-tentten-ajatuksieni kanssa, flunssapahanen meinasi saada mut jäämään vallan peiton alle. Lääkitsin itseäni kuitenkin riittävästi, särkylääkkeellä, nenäsumutteella, bafucinilla ja duactilla, sekä loppuillasta viinillä ja siiderillä, joten ilta meni kuin menikin mukavasti ja lähes oireettomasti..
Matkani alkoi bussikyydillä rautatieasemalle, jossa treffasin Hannan ja Davidin. Rautatieaseman tiloissa kapinallisesti (janoisina) avasimme ansimmäisen siiderin ja sen ansiosta meitä pyydettiinkin pikaisesti poistumaan. Heh! Ulkona vaihdoimme nopsaan kuulumiset, jonka jälkeen H jatkoi matkaansa ja me Davidin kanssa jäimme pohtimaan tulevan illan kulkua.
Yhdessä hetkessä tajusin liittyneeni mielenosoittajajoukkoon, jonka mukana kuljimme läpi Helsingin keskustan. Tapahtuma pysyi melko rauhallisena, joten minulla oli aikaa tarkastella hyväntuulista, mutta tiukasti kantaa ottavaa joukkoa, jonka mukana kulki monenlaista väkeä laidasta laitaan. Karnevaalihenkisessä kulkueessa oli kaiketi mukana ainakin ilmastoliike, eläinoikeusaktivisteja, antimilitaristeja ja anarkisteja, joilla oli selkeä sana sanottavana. Itse en tuntenut oloani aivan kotoisimmaksi, mutta Davidille osallistuminen oli tärkeää, joten mielelläni olin mukana! Joukkoon liityimme lähinnä Davidin rakkaan valokuvausharrastuksen vuoksi. Tosin asiat, joita tapahtumassa tuotiin esille, kiinnostaa häntäkin hyvin paljon. Enempää minulla ei ole tästä sanottavana, taitaa olla parempikin olla hissukseen ettei puhu ihan soopaa, itsellä kun tähän ei ole kovinkaan erikoista kantaa. Sääli.
Jättäydyimme kulkueesta kun alkoi matka painaa ja suuta kuivata, poikkesimme London Pubissa ja lähdimme taksikyydillä viettämään iltaa Davidin ja tämän kämppiksen luokse.
Tämän näköisenä olin liikkeellä!
Ilta oli oikein rattoisa, joimme lasillisen jos toisenkin ja juttua riitti. Davidin kämppis ilmestyi myös kavereineen paikalle, ja lopulta meidän seitsemän porukka sai ihan hyvät vappukemut aikaiseksi. Ilta tästä jatkui melko myöhään, poikkesimme paikalliseen Punavuoren ahveneen, josta yksien siidereiden ja oluiden jälkeen jatkoimme jälleen keskustan AussieBariin.. Siinä vaiheessa kun muut päättivät lähteä jatkamaan iltaansa Tigeriin, jatkoin itse matkaani bussilla kotiin. Alkoi väsy painaa ja flunssan oireet (laskuhumala) vei lopulta voimat. Täyteen ahdetun bussin puolituntisen röykytyksen jälkeen jäin vihdoin kotiportilla pois ja haahuilin kotiin nukkumaan.
Hetken ajatusten keräämisen jälkeen tajusin, että jalkani huutavat ankarasti armoa! Ostin viime viikolla aivan ihanat, polveen asti ulottuvat saapikkaat, jotka tyrmäsivät minut hinnallaan, 19€!! En tiedä kauanko nämä Modtexistä ostetut halpis-saappaat kestävät, mutta rakastuin niihin ensi silmäyksellä, enkä todellakaan voinut jättää niitä hyllyyn kun hinta oli mitä oli.En kuitenkaan lähes koko talvena ole käyttänyt korollisia kenkiä, ja sen kyllä huomaa.. Totuttelu näin kevään tullen vie taas aikansa. Kesä ja korkokengät kuitenkin kulkevat käsi kädessä, joten ei auta kun kärsiä vähän aikaa.
Lauantai-aamuna heräsin kiroillen, ulkona satoi vettä. Hetken jo luulin, että piknikkimme Ullanlinnanmäelle peruuntuu, mutta ihan pienen hetken odottelun jälkeen vesisade hiipui ja jäljelle jäi enää harmaat pilvet, joihin oli tyytyminen. Puin lämpimästi päälleni, pakkasin mukaan muovikassin pepun alle ja sateenvarjon ja lähdin määrätietoisena taistelemaan sadetta vastaan. Iloksemme pikkuhiljaa jopa päivän mittaan ilma kirkastui, ja joka kerran auringonsäteiden pilkahtaessa koko tuhatpäinen vappukansa puhkesi taputtamaan ja hurraamaan.
Maa oli kuitenkin todella märkä ja mutainen ja jouduimmekin ostamaan pressunpalan piknik-katteemme alle jottei joka paikka kastu ja palellu alta aikayksikön. Lopulta, huolimatta vähän synkästä ilmasta, viihdyin muiden juhlijoiden seurassa iltakuuteen asti syömässä ja nauramassa, vanhoja tuttuja ja uusia ihmisiä tapaillen.
Omasta piknik-katteestamme ei ole yhtään kuvaa, koska pieneen tilaan ahdettu tyttöporukka ruokineen päivineen sai sotkettua oman paikkansa niin epämiellyttävän näköiseksi, ettei kukaan enää uskoisi, että meillä oikeasti oli mukavaa olla ja ruuat olivat oikeasti superherkullisia! Myöhemmin, kun pääsen omalle koneelleni, voisin vielä näyttää teillekin, kun tytöt opettelivat käyttämään viinitonkkaa. Joskus se vaan on vähän hankalaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti