Viikonloppuna nautimme auton avainten katoamisen positiivisista puolista, joita on nopeasti ajateltuna hirvittävän vähän. Junamatka Savonlinnaan ja takaisin oli kuitenkin sen verran mukava, että vastedes lupaan enemmänkin suosia junalla matkustamista!
Miinuspuolia on kuitenkin niin paljon, että avaimet teetettyäni ripustan niihin kumisaappaan ja GPS-paikantimen avaimenperäksi.
Alkaa risoa tämä "helppo" ja ekologinen julkisilla liikkuminen. Totta on se, että lähes joka paikkaan kyllä pääsee junalla, bussilla, metrolla tai ratikalla, mutta varsinkin Vantaalta itäiseen Helsinkiin kulkiessa matka kestää viisi kertaa pidempään kuin omalla autolla huristellessa. Aaaarrgghh! Varsinkin nyt, eilisen junaonnettomuuden jäljiltä lähi- ja kaukoliikenne on aivan kaaoksessa, eikä junia tahdo kulkea suuntaan, eikä toiseen ajallaan.
Pitkä matka meni kyllä mukavasti kaksisteen junassa leffaillessa ja lehtiä lukiessa. Tosin taajamajuna Parikkalasta Savonlinnaan oli niin hirveää kyytiä, että oli työlästä edes yrittää löytää siedettävä istuma-asento tunnin matkaksi, puhumattakaan mistään sen mukavammasta. Intercityssä sen sijaan matka taittui niinkin kivasti, että kotiin päästyämme molemmat toivoimme vielä matkan jatkuvan.
Tunnin röykytys taajamajunassa kuitenkin palkitsi, koska matkan päässä odotti aivan uskomattoman leppoisa viikonloppu ja erittäin hyvä seura. Ruoka oli mieletöntä, juomaa oli enemmän kuin riittävästi ja sauna oli tarpeen tullen lämpimänä. Suuri kiitos menee koko seurueelle onnistuneesta viikonlopusta! (Pakko mainita, että yksi parhaista hetkistä oli lauantai-aamuna herätä munien ja pekonin tuoksuun. Meitä hemmoteltiin!)
Eilen taas arki palautui, työt kutsuivat ja tuntui, että koko viikonloppu oli vain ihanaa unta. Aamulla kellon soidessa seitsemältä, en yhtään tuntenut oloani levänneeksi tai voimavarani kasvaneen. Puoli päivää meni väsymyksen kanssa painimiseen, mutta lopulta tilanne kääntyi voitokseni 1-0! Aamupäivän horroksessa soittelin myös auton avainten teettämiseen liittyvän puhelun, jonka aikana selvisi, että lysti tulee kustantamaan 250 euroa. Väsymyksen avuksi astui siis myös jonkin asteinen masennustila. Nyt en enää jaksa sitä murehtia. Ehkä tästä oppii jotakin.
Iltaa vietettiin melko rauhallisissa merkeissä pelikorttien, saunan ja hyvien nautintojuomien parissa! Nyt osaan kaikki autourheilupiireissä vaaditut korttipelit, joita kesällä sitten kuulemma pääsen pelailemaan riittävästi, kun saan mahdollisuuden lähteä kisareissuille mukaan. Kisapäivien jälkeen väki vetäytyy asuntoautojensa ja -vaunujensa uumeniin rentoutumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän koitoksiin.
Saunan jälkeen perheen pienin (Sonja, 10v.) taiteili minulle ällistyttävän kauniit kynnet! Tältä nuorelta neidiltä löytyi sellainen kynsilakkavarasto, että omat, noin parisen kymmentä putelia häviää niille 100-0!
Sunnuntaina, huolimatta edellisen illan viinistä ja siidereistä, olo oli suhteellisen virkeä. Saimme lounaaksi aivan juuri tuoreeltaan loimutettua lohta, röstiperunoita, wok-vihanneksia ja mielettömän hyvää sipulikastiketta. Lounaan jälkeen saivat mutkin houkuteltua trampoliinille, mikä oli kyllä ihanaa lämpimässä auringonpaisteessa, mutta syystä tai toisesta vähäsen kunnon päälle käyvää.
Sunnuntain ratoksi, pienen väsymyksen iskiessä jumituimme Mikon iPhonen äärelle. Traffic rush on aivan mielettömän koukuttava peli! Vuorotellen testailimme liikenteen ohjaustaitojamme. Toisilta se sujui paremmin, toisilta ei ihan niin hyvin.. Itsehän kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti