Roadtrip

Olen nyt muutaman päivän fiilistellyt ulkona vallitsevaa upeaa, aurinkoista ilmaa ja pohtinut, miten voisin järjestellä itselleni ulkoilma-toimipisteen, töissä kun pitää olla päivästä toiseen. Toistaiseksi projektini ei ole saanut vastakaikua. Kesän merkkejä alkaa olla ruhtinaalisesti ilmassa, toppatakit, pipot ja hanskat voi pakata laatikoihin ja kantaa kellariin (toisin kuin viime vuonna, kun juhannuksena tarvittiin lapasia).Vielä kun kadut puhdistetaan kivistä ja hiekasta niin saa vetäistä rullaluistimet jalkaan ja rullailla pitkin Helsingin kesäisiä katuja.

Rullaluistelukelejä odotellessa toivoisin edes voivani rullailla autolla, mutta tällä hetkellä sekään ei ole mahdollista. 63 neliön asunto tuntuu uskomattoman suurelta tilanteessa, jossa auton avaimet ovat kotiin hukkuneet. Asunto on käännetty monta kertaa ympäri, mutta avaimet pysyvät sinnikkäästi piilossa. Turhauttaa. Polkupyöränikin on mystisellä matkallaan edelleenkin. Tietäisin kyllä tarkalleen mistä se löytyisi, mutta fillari on lukossa, ja senkin avaimet hukassa. Tosin ei minun toimestani! Nyt siis kiukulla kuljetaan julkisilla töihin ja takaisin, mikä tarkoittaa pyöreästi 1,5 tuntia päivässä istumista junassa ja metrossa. Halleluja!

Palataan kuitenkin aikaan, jolloin auton avaimet olivat vielä tallella. Viime viikonloppuna järjestimme omatoimisen roadtripin satakuntaan ystäväni Davidin kanssa, aivan niinkuin edellisessä postauksessani uhkailin! Reittini kulki jotakuinkin seuraavanlaisesti: Vantaa-Helsinki-Harjavalta-Pori-Harjavalta-Rauma-Laitila-Vantaa-Hämeenlinna-Tampere-Vantaa. Matkailu avartaa, niinhän sitä sanotaan.

Matkamme alkoi Helsingin Wanhasta Satamasta, jossa kävimme katsastamassa aiemmin mainitsemani Kuva&Kamera-messut. Messuista oli itselleni enemmän silmäniloa kuin hyötyä, toisin kuin ystävälleni Davidille, jolle tapahtuma oli enemmänkin työmatka. Joka tapauksessa käynti oli mielenkiintoinen.

Messuilta lähdimme aurinkoisessa säässä ajelemaan kohti Harjavaltaa, jossa poikkesimme hyvin nopealla aikataululla. Matka jatkui lähes yhtäjaksoisena Poriin asti..

Ps. Sain vihdoin lähtiessä pukeutua kevätvaatteisiini, joiden käyttömahdollisuutta olen odottanut koko pitkän ja kylmän talven!

Porissa nautimme liekitetystä pizzasta (joka lohkaisi palan hampaastani), siideristä ja yöelämästä, jossa tosin oli hyvin vähän mitään nautinnollista. Mutta kokemus oli merkittävä, ymmärsin taas enemmän jokaista ystävääni, joka ei lähtenyt mukaan. Iltaan mahtui kuitenkin paljon myös mukavia hetkiä, oli mahtava nähdä kavereita, joita todella oli ikävä! Vihdoin yöpaikan löydyttyä (04:00am) pääsimme aivan raivopäinä nukkumaan, ja aamulla kiirehdimme kohti seuraavaa määränpäätä.

Harjavallassa poikkesimme taas paluumatkalla vanhempieni luona syömässä aamiais-kanakeitot ja juomassa kupilliset kahvia, jonka jälkeen taas matka jatkui, tällä kertaa kohti Raumaa. Piti kovasti käydä kuvailemassa Vanhan Rauman puolella, mutta kameraan muistoksi jäi ainoastaan Pyhän Ristin Kirkko sekä paleleva ja tuulen piiskaama David. Ilma oli niin kylmä, että päätimme poistua hyvin vikkelästi. Samalla reissulla saimme toiset kupilliset kahvia serkkutyttöni tarjoamana, käytimme reilun tunnin juoruillen ja taas jatkoimme matkaa, tällä kertaa kohti Laitilaa. Ja jälleen kahvia! Pääsin tutustumaan ystäväni kotipaikkaan, ihmiset siellä olivat erittäin mukavia ja rauhallinen maalaisympäristö miellyttävä. Tunnelma oli ihanan kodikas!

Kaikkien näiden visiittien jälkeen lähdimme noin ilta kahdeksalta ajelemaan jälleen kotia kohti, matka kului rattoisasti ja ripeästi kun pääsimme lähes koko matkan ajamaan avointa moottoritietä.

Tässä kohtaa on varmasti oikea paikka mainita vihamielisyydestäni Pori-Helsinki -reittiä kohtaan, käsittämätöntä miten noinkin suuresti liikennöity VT2 voi olla niin huonokuntoinen. Kaiken lisäksi matka on äärimmäisen kyllästyttävä ja väsyttävä, tylsä. Rakastan autolla matkustamista, mutta pidän siitä, että matkan varrella on jotakin yllättävää, jotakin nähtävää, tai edes jotakin elon merkkejä. Pori-Helsinki -välillä ei taida olla muuta kuin Forssan autokeidas. Kertokaa, jos olen väärässä.

Yhden kotona nukutun yön jälkeen lähdin maanantai-aamuna noutamaan poikaystävääni Tampereelta, kun tämä jälleen saapui Italian matkaltaan. Varasin menomatkalle ruhtinaalisesti aikaa ja käytin sen pysähtymällä kuvaamassa Hämeenlinnassa. Linnaa itseään ympäröi lumoavan kaunis ympäristö, jonne suunnittelin piknik-päivää heti, kun lämpötilat alkavat nousta t-paitalukemiin. 1800- ja 1900-luvulla vankilana toimineet tilukset tarjoavat nykyään vankila-, tykistö-, ja historiallisen museon. Ikävä kyllä vankilamuseo oli suljettu maanantaina, pitää siis sekin katsastaa tulevan piknik-reissun yhteydessä.

Lisäksi aikaa jäi vielä vähän Tampereellekin. Poikaystävääni odotellessa kuljeskelin ympäri Tampereen keskustaa katselemassa, miten kaupunki heräilee kevääseen. Kameraa pidin mukana ja opettelin ahkerasti sen käyttöä, David antoi sunnuntaina hyvin hyvin nopean oppitunnin parista perusjutusta. Yritin kokeilemalla oppia ja ymmärtää, miten mikin toimii.

Tampereella olin aivan fiiliksissä täysin pilvettömästä taivaasta, aurinko lämmitti ja kaikki näytti niiiiin kesäiseltä ja kauniilta. Bongasin myös kesän ensimmäisiä t-paitoja, puolipituisia housuja ja avokkaita!

Kuvaan sattui Tampereen Ortodoksinen Kirkko.

Ulkoilupainotteisen aamupäivän jälkeen pysähdyin odotellessa rautatieaseman kahvilaan nauttimaan latten ja lukemaan lehtiä. Odotukseni palkittiin pian, kun poikaystävä liittyi seuraani. Kotimatkalla vähän viivyttelimme, poikkesimme Ideaparkin Beef Kingissä syömässä mielettömän hyvät pihvit, nappasimme karkkiparkista vähän matkaevästä ja ajelimme kohti kotia. Superväsyneenä maanantain ohjelmaan kuului enää käpertyminen peiton alle, seuraavat muistikuvat lienee tiistai-päivältä.