Jännittää!

Takana nyt aika tarkkaan 80 tuntia ja tuloksena monta uutta kaveria, kaksi hauskaa iltaa, siivousurakka, rantavahdit -maraton, hypistelykierros vaatekaupoilla, sekä kotiutumista ja ympäristöön totuttelua ja siellä täällä täytteenä muutakin mukavaa.

Perjantaipäivä meni leppoisasti näyteikkunaostoksilla, hypistellen ja ihaillen kevään uutuuksia joille ei ihan vielä ole käyttöä. Mieli teki kaikenlaista, mutta lupasin itselleni, että jätän kevätvaatteiden haalimisen siihen hetkeen, kun ihan oikeasti voin niitä käyttää. Tämähän on periaatteena aivan seinästä revitty, koska keväämmällä en enää taatusti löydä niitä aarteita, joista nyt haaveilin ja joita nyt hypistelin. Toiminnalleni kuitenkin on järkevä selitys, muuton ohella rahoilleni on muutakin käyttöä kuin vaatekaapin perukoille päätyviin paitoihin ja mekkoihin sijoittaminen. Oli kuitenkin ihanaa hypistellä ja haaveilla. Kävimme myös erilaisissa askarteluliikkeissä haalimassa nauhaa ja helmiä Hannan koruprojektia varten. Loputon helmimeri säihkyi kaikissa mahdollisissa muodoissa ja väreissä, niistä saisi vaikka mitä kaunista aikaiseksi. Kivihelmet kuitenkin yllättivät hinnallaan, melkein 16€ / 100g tekee äkkiä loppusummasta paria valmista, kaupasta ostettavaa korua vastaavan. Mutta itse tehty on aina uniikki ja omaperäinen, eipä sitten kenelläkään ole samanlaista. Eiköhän se ole sen hinnan arvoista.

Mukavan päivän kruunasi mielettömän hyvä kiinalainen ruoka ja hyvä seura. Kiitos Hanna!

Perjantai-iltana, toivuttuamme näyteikkuna-ostosreissusta, lähdimme Hannan ja Davidin kanssa keskustaan, kahden vaihtoehtoisen suunnitelman kera.  
Vaihtoehto yksi:  yhdet siiderit, kuulumisien vaihto, ja klo 22 kotiin seuraamaan Suomi-USA -matsia.
Vaihtoehto kaksi:  Jääkiekko-ottelun seuraaminen pubissa, pari siideriä ja kotiin. 

Ei liene vaikeaa kuvitella kumpaan lopputulokseen päädyimme. Saavuimme London Pubiin yhdeksän kieppeillä, jolloin ravintola oli jo täynnä urheiluhulluja. Juomat tilattuamme silmäilimme läpi baarin kaikki istumapaikat, jotka nopeasti katsottuna vaikuttivat olevan täynnä. Kuitenkin hetken pyörimisen jälkeen pyysimme päästä istumaan isoon loosiin jossa sillä hetkellä istui ainoastaan kaksi henkilöä. Naiset päästivät meidät ystävällisesti omaan pöytäänsä ja olivatkin mahtavaa kisakatsomoseuraa! Hyvä seura myöskin osoittautui positiiviseksi siinä vaiheessa, kun matsi 13 ensimmäisen minuutin jälkeen oli USA:lle 6-0, ja motivaatio itse ottelun seuraamiseen oli mennyttä. Tässä vaiheessa pöydästämme oli jo pyytänyt saada paikkaa muutama muukin, ja lopulta seurueeseemme kuului yhdeksän henkeä, jotka ilmeisesti ainoina koko pubissa jaksoivat nauraa, kannustaa ja pitää hauskaa älyttömästä tilanteesta huolimatta. Toisessa erässä jännästi näkyvyys screenillekin parani, kun pettynyt ja katkera jääkiekkokansa vaelsi koteihinsa suremaan. Ilta oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja hyvillä mielin hipsin kotiin pelin loputtua.

Lauantaina uni maistui pitkälle aamupäivään asti, kunnes vihdoin kahden jälkeen olin valmis, ja matkalla jälleen Hannan luo, tällä kertaa suunnitelmissa tehdä yhdessä ruokaa, rentoutua, juoruilla ja illalla muutaman muun tytön kanssa lähteä rokkailemaan tavastialle. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan, aloitimme päivämme järjettömän hyvällä kana-fetasalaatti -lounaalla ja vähän myöhemmin korkkasimme jälkiruuaksi vinkut ja siiderit. Tyttöjä alkoi seitsemän jäljestä ilmestyä paikalle, oli mukava tutustua uusiin ihmisiin, kaikki vaikuttivat hyviltä tyypeiltä. Illan jälkeen tuntuikin jo siltä, että kaikki olisimme tunteneet toisemme jo pitkän ajan takaa!

Hyvien keskusteluiden, meikkailujen ja pukeutumisten, makeiden naurujen sekä muutamien siidereiden jälkeen yhdentoista kieppeillä aloimme siirtyä metrolla kohti keskustaa, kun kuulimme, miten tavastia huusi nimeämme. Tässä vaiheessa Davidkin oli liittynyt naisvaltaiseen joukkoomme, tosin epäilen, ettei asetelma tuottanut asianomaiselle ongelmia ollenkaan.

Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen tavastia tarjosi meille jälleen mahtavan illan, ei moittimista! Hauskaa oli, ja vielä hauskempaa kotimatkalla ja yöpalan äärellä. Ilta ei voi olla kovin epäonnistunut, jos aamuneljältä ja -viideltä nauraa niin, että vatsaan ja selkään sattuu, seisoo kaksinkerroin ja poskilihakset jumiutuvat, leukaluista puhumattakaan. Kun nauraa niin, ettei ääntäkään kuulu enää, koska ei ehdi hengittää missään välissä, onko sitten tarpeeksi hauskaa? Eiköhän.

Järjettömän hyvien kalkkuna-juusto-kananmuna-kana-kurkku-tomaatti-valkosipulimajoneesi-aromisuola-tornileipien, nuudeleiden ja kämppiksen herättämisen (lue: vahinko) jälkeen me tytöt vihdoin hillitsimme itsemme ja kävimme nukkumaan, ensin todettuamme, että yöpalamme hakkasi mäkkärin lukemin 100-0. Alkuperäinen tarkoitus oli katsoa vielä Suomen pronssiottelu 05.00, mutta häpeäkseni todettakoon, että väsymys vei voiton ja matsi jäi katsomatta.

Sunnuntaiaamu alkoi meidän mittakaavassa siinä puoli yhden aikaan päivällä, jonka jälkeenkin yleinen ilmapiiri oli uninen, väittäisin, että Hannan kämppis söi aamiaisleipänsä unissaan. Ruuan jälkeen käynnistimme rantavahdit -maratonin, ja hetken päästä jo nautimme sopivaksi aamiaisjälkiruuaksi sipsiä ja dippiä.
Viiden jälkeen sain itseni raahattua vihdoin kotiin Espooseen, ja puolen iltaa keräsin voimia, jotta saisin nämä päivitykset tänne aikaiseksi. Osan illasta kuitenkin myös käytin järkevästi siivoillen ja järjestellen, lopun iltaa maaten ja telkkaria katsellen. Leppoisa sunnuntaipäivä kaiken kaikkiaan.

TJ 1: Huomenna on tiedossa ensimmäinen työpäivä uudessa työpisteessä, jännittää!! Yritin käydä itäkeskuksessa poiketessani esittäytymässä ja näyttäytymässä etukäteen, mutta en saanut siihen mahdollisuutta, koska myymälä oli jatkuvasti täynnä asiakkaita. Annoin siis tulevien työkavereiden hoitaa rauhassa työnsä ja päätin odottaa maltilla huomiseen asti. Toivottavasti uusi työympäristö ja -ilmapiiri ovat yhtä positiivia mitä aiemmin, Porissa oli ainakin huippukollegat! Uskon, että kaikki menee hienosti ja toivon nopeasti pääseväni mukaan heidän osaavaan joukkoonsa.

Huomenna on muitakin hyviä juttuja tiedossa, toinen puoliskoni tulee vihdoin kotiin reissultaan ja saamme viettää pitkästä aikaa yhdessä iltaa tietäen, että huomenna ei pidä kummankaan enää lähteä minnekään. Aiemmin välimatka on johtanut tilanteeseen 5-2, viikot erossa, viikonloput yhdessä. Nyt se on vihdoin takana! Kumppanin harrastuksen tiimoilta kuitenkin kesän tullen reissut ympäri suomea ja eurooppaa tiheentyvät, ne pitänee meitä erillään jonkin verran, mutta sehän on enää pieni rutistus, nyt kun osoitteemme ovat jo saman katon alla. Toki lähden mielelläni reissuille mukaan aina kun siihen aukeaa mahdollisuus!

Lisäksi huomenna pitäisi päättää minkä kuntokeskuksen jäseneksi liityn, sain elixialta hyvän tarjouksen, johon pitää viimeistään huomenna tarttua jos aion saada hyvät edut käyttööni. Ilman niitä hintataso on järjetön, niinkuin useissa muissakin paikoissa, mitä niitä olen ehtinyt vilkuilla. Elixia vaikutti järkevältä ja monipuoliselta vaihtoehdolta. Itäkeskuksestakin löytyisi heidän keskus, joten työpaikka ja harrastus olisivat hyvinkin lähellä toisiaan. Toivoisin kuulevani kokemuksia muilta kyseisen keskuksen asiakkailta, jotta tietäisin onko elixia paikka minua varten.

Nyt lienee kuulumiset ajan tasalla, ja on kaiketi aika siirtyä unten maille, jotta huominen työpäivä alkaa skarppina ja virkein mielin! Yöunien menettäminen on kuitenkin täysin mahdollista, koska pommiin nukkumisen pelko kolkuttelee takaraivolla ja paljon asioita pyörii mielessä. Taidan kuitenkin mennä katsomaan miten tytön käy, uni kuitenkin painaa jo silmäluomia.

Hyvää yötä!