Hyvä Suomi!! (TJ 9)

Pitänee kirjata ylös, että minut on olympialaisten mahti saanut heräämään kello seitsemän, joka normaalisti tarkoittaa oman käsitykseni mukaan puolta yötä. Armelias työni ei koskaan herätä minua ennen yhdeksää, joten kutsuisinkin tätä jo lähes ihmeeksi. Rakastan unta, ja uni rakastaa minua. Se viipyisi minussa helposti kerran päivässä kellon ympäri.
Ihmeherääminen kuitenkin kannatti, sillä Suomi johtaa Saksaa 5-0! Tällä hetkellä mieli ja keho ovat rauhallisia, oikeat pelit ovat vasta edessä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, näemme Suomen pronssi- tai finaaliottelussa sunnuntaina 28.2. Siihen saakka pitää löytää itsestäni sisua herätä aamu seitsemältä, tai jopa aikaisemmin matseja seuraamaan, jottei missaa näitä kerran neljässä vuodessa ihmisten päät sekoittavia hetkiä. Sitä paitsi, toistaiseksi myös suomen mitalisaldo olympialaisissa on jäänyt niin olemattomaksi, että on hieno seurata menestystä edes jääkiekossa, jossa tosin jo etukäteen tiedettiin odottaa menestystä ja onnistuneita suorituksia. Vaikka mielenkiinnolla seuraan muitakin lajeja, on jääkiekko se laji, joka ratkaisee sen, millainen kokonaisfiilis tämän vuoden olympialaisista jää muisteltavaksi.

Nyt palaan taas viime päiviltä tuttuun aiheeseen ja yllätän teidät. Ei paniikkia. Itse asiassa ei paniikkia viimeiseen kahteen päivään. Kyllä se kohta iskee. Ihan taatusti. Mutta nyt ei mitään. Mitä se tarkoittaa? Koska se tulee? En edelleenkään ole laittanut tikkua ristiin muuton suhteen. Sen sijaan hengailen töissä yliaikaa ihan muuten vaan, shoppailen ja otan rennosti. Eilisen illan katselin jääkiekkoa ja miesten Super G:n telkkarista ja lakkailin kynsiä. Tänään pitäisi olla tosi ahkera, mutta saa nähdä miten tytön käy. Luulen, että keksin muuta tekemistä. Pakkaaminen on kivaa kun on oikeanlaiset välineet, laatikoita, pehmusteita ja sen sellaista. Mulla ei ole mitään, joten aloittaminen on kovin vaikeaa. Niitä pitäisi hankkia. Kun alan pakata, jään hypistelemään vaatteita, teen löytöjä vaatekaappien perukoilta ja jään ihmettelemään koruja, jotka olen jo unohtanut, mutta jotka nyt ovat tyyliini täydellisiä. Laatikoita, hyllyjä ja kaappeja läpi käydessäni jään katselemaan vanhoja valokuvia ja lukemaan lehtiä ja papereita joita olen säilyttänyt. Mitä siis luulette, montako päivää tarvitsen kyseiseen hommaan? Ei yhden käden sormet riitä laskemaan.

Eiliseltä shoppailuretkeltä tarttui mukaan ihanan pirteitä juttuja. Odotan aivan hullun tavalla kevään tuloa, jotta saan ottaa käyttöön kaikki vaatekaapin löydöt, ja ne vaatekappaleet, joita olen kaupoista bongannut, mutta jotka eivät ihan vielä pääse oikeuksiinsa kun pitää pukea kolme vaatekertaa ylle tarjetakseen näissä arktisissa oloissa.

Kuvassa osa viimeisimmistä hankinnoista överisti. Siniruudullinen nappipaita henkalta, sekä pari printtipaitaa JC:stä, jotka sain vitosella kappale! Pirteän turkoosi huivi tarttui mukaan onlystä (minulle vieraan, vähän iäkkäämmän rouvan suosittelemana, tuli kertomaan miten kauniilta se näytti ylläni kun sovittelin sitä mustan nahkatakin kanssa) sekä taas hirveä läjä koruja. JC yllätti, hullaannuin siellä totaalisesti värikkäisiin, turkooseihin, sinisiin, vihreisiin, punaisiin, pinkkeihin ja mustiin koruihin, joista osa oli vielä -50%. Ginalla oli vieläkin jäljellä 1,90€ koruja, sieltäkin tuli mukaan jotakin.
Jos korvareikiä olisi enemmän, olisin esitellyt kaikki ihanat korvakorut joita kahmin mukaan kouratolkulla. Mulla on tullut joku mania isoihin ja näyttäviin koruihin ja käyn haalimassa niitä lisää harva se päivä. En vaan enää tiedä, miten niitä säilyttäisin.
Joka tapauksessa vankasti olen sitä mieltä, että naisena minulla on täysi oikeus haalia koruja ja vaatteita niin paljon kuin huvittaa, kuhan asialliset hommat hoidetaan. Olenhan itse valmis vaikka syömään pelkkiä nuudeleita lopun kuun, jos saan ostaa jotain ihanaa vastineeksi. Ainakin silloin tällöin.

Nyt kuitenkin pitää saada päivä ihan oikeasti käyntiin. Ulkona on mielettömän kaunis, mutta jäätävän kylmä ilma. Tekisi mieli pakkautua kunnolla ja lähteä ulkoilemaan, pilvetön taivas ja auringonpaiste saa haaveilemaan kevään ja kesän tulosta. Sen sijaan työt kutsuu! Viimeisiä viedään. Viime päivinä olen suunnattomasti nauttinut töistä ja työkavereiden seurasta. Tänään kuitenkin teen päivän yksin. Toivottavasti asiakkaita riittää, jotta aika kuluu rivakasti. Hyvää työpäivää siis minulle ja muille ahkerille! Palataan taas.

Edit: JEEEEEE! matsi päättyi 5-0.