maanantai 1. helmikuuta 2010

Humussa

Otsikon mukaisesti siis viikonloppu meni taas melkoisessa humussa. Ei niin erityisen juhla -sellaisessa, niinkuin voisi kuvitella, vaan muuten uusien, jännittävien ja mielenkiintoisten asioiden humussa. Tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi, joten enpäs ehtinyt tännekään juuri lupaamiani juttuja postailla.
Blogini kuitenkin sai keskustelua herättävän ulkoasun! Aivan niinkuin oli tarkoituskin. Lisää kuvailuprojektin tuloksia tulee näkymään vähän myöhemmin, vaan enpä uskalla luvata ajankohtaa kun näemmä on vaikeaa keskittyä moneen asiaan samaan aikaan.

Tällä hetkellä valmistelen muuttoa Espooseen, mikä tietää paljon uusia asioita ja muutoksia. Uusi työpaikka, asunto ja koko elinympäristö, väistämättäkin erilainen rytmi ja tulevat projektit vievät tällä hetkellä lähes 100% mielenkiinnostani, huomiostani ja ajastani. Muutto ajoittuu helmikuun viimeiselle viikolle, joten alkaapa olla korkea aika uhratakin niitä ajatuksia asialle. Tulevaisuus innostaa ja jännittää, enkä tiedä kumpaa enemmän.
Onneksi tukena on paljon läheisiä, ja muuttoa helpottaa sekin, että kaksi parasta ystävääni sekä oma kumppani ovat jo pääkaupunkiseudulla vastassa! Itse asiassa toinen ystävistäni muuttaa Helsinkiin pari viikkoa minua ennen, joten voimme pitää omaa vertaistukipiiriä jos sellainen tulee tarpeen ;)
Paljon on siis mietittävää ja tehtävää, se olkoon tekosyyni mahdolliseen harvaan bloggailuuni. Jatkossa tilanne kuitenkin tulee muuttumaan, kuhan saan asiat kuntoon ja asetun aloilleni. Saatatte vielä huomata, miten totaali nervous breakdown tekee tuloaan mitä lähemmäs muuttoajankohtaa pääsemme. Samalla kuitenkin vatsassa on perhosia ja sormenpäät kihelmöi odotuksesta.

Ainakin puoli vuotta olemme ystäväni kanssa istuneet viisi päivää viikossa sohvallani teekupin äärellä, joka kerta miettien mitä ihmettä teemme seuraavaksi. Suunnitelmat ovat olleet suuret. Vaan suunnitelmiksi ovat jääneet.. Syksyllä parasta antia ja samalla elämämme suola oli jokapäiväinen BB2009, believe it or not. Ja voi miten tyhjän olon jätti BB:n loppuminen. Kertonee jonkin verran senhetkisestä asenteesta ja mielenkiinnosta kaikkia maailman asioita kohtaan. Luojan kiitos BB ei kestä ikuisesti ja sen loputtua oli pakko miettiä mitä nyt keksitään elämämme suolan korvikkeeksi.
Onneksi nyt olemme sen jonkin löytäneet, ja tällä kertaa ihan järkevässä muodossa. Kuitenkaan en uskalla luvata, etteikö taas ensi syksynä Big Brother veisi aikaani 22-23.00 ainakin lähes joka päivä. Elämäni suolaa siitä ei enää tule, mutta ehkä vähän sokeria kuitenkin.

Nyt palailen taas blogimaailmasta ihan oikeaan maailmaan ainakin huomiseen asti.

Cheerio!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti