Kotipesä

No jopas on ollut vähän ajan puutetta.. Nytkään en ajatellut koneella istua montaa hetkeä. Viime viikko on puurrettu aamusta iltaan ja välillä yöhön asti remontti- ja muuttohommia. Nyt suurin urakka on ohi ja on aika nauttia uuden kodin onnesta. Makuuuhuone on vielä keskeneräinen ja vaatehuoneen rakennus edessä, mutta muuten alkaa näyttää suhteellisen hyvältä. Lukuunottamatta sitä, että siellä ja täällä pyörii jätesäkkejä ja remppatarpeita.. oon yrittänyt parhaani mukaan piilotella niitäkin. Mut kyllä on kannettu, roudattu, maalattu, asennettu, porattu, ruuvattu, väännetty ja käännetty. Viikonloppuna saatiin suurin urakka alta pois, kiitos ahkerille, ihanille ystäville. Muutettiin, kasattiin (IKEA..), järjesteltiin, ihmeteltiin, käänneltiin ja pyöriteltiin.. ja syötiin hyvin. Urakan päätteeksi piti lämmittää sauna ja tyhjentää jääkaappi sinne  hankituista siidereistä ja lonkeroista, mutta kello näytti niin paljon, että tätä tapahtumaa siirrettiin toiseen päivään. Seuraavaksi tänne tullessa saa vaan istahtaa sohvalle (ja saunan lauteille) ja rentoutua. Ei tässä silti vielä kaikki, hommat ei tietenkään rajoitu remppajuttuihin, to do -lista alkaa olla yhtä mittava kuin kenon onnittelijasoittajan. Hanki sitä, osta tätä, soita sinne, käy tuolla... Mutta niistä pitää selviytyä ihan itse.

Elämä on palannut normaaleille raiteilleen, koulu jatkui ja että on kivaa! Syksystä on tulossa välillä enemmän, välillä vähemmän intensiivinen, ja seuraava harjoittelujaksokin pyörähtää käyntiin taas marraskuun alussa. Minä tykkään, minä tykkään. Mitään muuta kovin ihmeellistä ei viime viikkoihin liity. Egyptitauti ei meinannut hellittää, sen vuoksi meni pedissä tosi pitkä aika ja hyviä päiviä valui viemäristä alas. Loppuaika on ollut yhtä remppaa, rautakaupassa ja IKEAssa juoksemista. Että siinäpä se sitten onkin kaikki tapahtunut pähkinän kuoressa. Täällä päässä on yksi vähäsen uupunut, mutta älyttömän onnellinen tyttö!

Ja sitten alla vähän kuvia. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Asunnossa kaikki oli "ihan ok" alun alkaenkin. Lattiat tosin esimerkiksi oli tehty huolimattomasti ja kävi heti selväksi, että ne tehdään uudelleen, materiaalilla tai toisella. Olohuoneen seinä näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta todellisuudessa se näytti jotenkin ihan pohjamaalilta, ja oli aivan täynnä reikiä, entisellä omistajalla oli ilmeisesti ollut noin 216 taulua seinällä. Samaa väriä oli käytetty myös alakerran toisessa makuuhuoneessa, josta tuli meidän käytössä työhuone. Päätimme kääntää väriä lämpimämmän sävyiseksi, tummanruskeaan. Asunnosta löytyi muutamia enemmän tai vähemmän hullunkurisia ratkaisuja, mutta onneksi niitä on ollut helppo fiksailla. Rakastuttiin kuitenkin tilan valoisuuteen ja avaruuteen, koko yläkerta on yhtä suurta tilaa. Asunnosta näkyi huikea potentiaali, kun osasi katsoa värimaailman ja pienten virhekohtien taakse. Kuntoluokitus on kuitenkin hyvä, ja pintaa syvemmälle ei rempan kanssa tarvinnut mennä. Taloyhtiötäkin on hoidettu mainiosti ja tulevan vuosikymmenen remonttisuunnitelma kustannuksineen on inhimillinen.

Ei muuta kun maalikaupoille.. mukaan tasoitteet, maalit, telat ja sudit ja ja.. lista jatkuu. Maalaaminen on remppapuuhista mukavinta, joten yötä myöten omin pikku kätösin sudin maalia seinille. Mikko hoiteli sillä välin lattiajuttuja, mittaili, tilaili ja asenteli.

Muutamia lyhyitä yöunia ja miljoonia rautakauppavisiittejä myöhemmin ollaan seuraavanlaisessa pisteessä:

Kuten näkyy, lattialla ja seinän nojilla lojuu vielä esimerkiksi alakerran "aulan" ja vaatehuoneen matto rullassa, IKEAan palautettavaa tavaraa pahvilaatikoissa, DVD-levyt keittiössä jne.. Nekin tuosta sitten ensi viikolla häviää. Kuvissa ei vielä näy lattialistat paikallaan, mutta nekin saatiin vihdoin ja viimein. Kaikki tekstiilit uupuu, samoin muut pienet yksityiskohdat. Ei ole verhoja, eikä pöytäliinoja, niitäkin viilaillaan tässä pikkuhiljaa. Tumman seinän vastakohtana on tarkoituksena käyttää ihan vaaleita tekstiilejä. Uudet sälekaihtimet ovat myös tulon päällä, vanhoista suunnilleen joka toinen säle on rikki, verho ei laskeudu alas, tai verho on väärän kokoinen. Vähän toisella kädellä joku näitä tehnyt. Mutta huomatkaa Egyptistä tuotu aarteeni keittiön pöydän yllä! Paikka kyllä tulee vielä vaihtumaan, kun Stenvallini saapuu vanhalta asunnolta (unohtui toistaiseksi seinälle) ja vie tämän paikan.

Mut voi luoja miten rakastan noita uusia työpöytiä. Työhuoneella on ihan oikea merkitys, kun kummallakin on oma, tilava työpöytä, johon mahtuu levittämään tietokoneet, kirjat ja paperit. Bueno. Työhuone on muuten vielä vaiheessa, pöytien lisäksi huoneessa ei vielä ole muuta valmista.

Makuuhuoneessa asuu uusi linnani, siis vihdoin se suuri, päädyllinen parisänky mitä olen kaivannut. Nukkuminen 120cm sängyssä on toisinaan saanut haaveilemaan tästä nykytilanteesta. Kuvia ei tule, koska mitään muuta esiteltävää näiden seinien sisällä ei vielä ole, ei edes tapetteja seinillä. Ne saatiin tänään, ja odottavat vielä tapetoijaa. Siihen saadaan uskoakseni myös ratkaisu ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan tämä 82 neliötä on taipunut juuri sellaiseksi kodiksi, josta haaveilimme. Parin yön jälkeen alan jo kotiutua. Hassua muuten, miten omaa pesää rakentaessa noudattaa tietynlaista kaavaa hyvin useissa asioissa.. Tämä kuuluu näin, koska näin äiti/isäkin laittaa. <3

Nyt, tämän pirun puolitoistatuntisen jälkeen jonka tässä vietin, vaikka ei pitänyt, siirryn sohvan ja telkkarin kautta lepäämään. Huomenna herätys klo 06.30, kouluun muutamaksi tunniksi ja illalla 19.30 istun koneessa matkalla Pariisiin.  Au revoir!