My day

Tänään, istuessani kliinisten laboratoriotutkimusten teoriatunnilla, huomasin taas olevani oikeassa paikassa. Vaikka koulunkäynti silloin tällöin tympii, antaa se kuitenkin suurta riemua ja toivoa siitä, että jonain päivänä ihan oikeasti teen työtä josta pidän, enkä myy liittymiä ja huonoja puhelimia. Olen myös saanut opiskeluun vihdoin sen otteen, jota haparoivasti yritin jo viime keväänä. Kesti monta kuukautta ennen kuin edes tajusin opiskelevani, ja ennen kuin huomasinkaan, paljon oli hurahtanut ohi enkä ollut ehtinyt edes saada lankojen päistä kiinni. Nyt olin skarppina heti lukukauden alkaessa ja opinnot ovatkin lähteneet käyntiin huomattavasti paremmalla menestyksellä, kuin viime keväänä. Toistaiseksi on vielä paikkaustöitä, viime kevään reissut ja muut opiskelua haittaavat tekijät rokottivat multa luentoja ja labroja, jotka koitan kovalla vimmalla saada suoritetuksi seuraavaan harjoitteluun mennessä. Tavoitteena olisi saada opinnot taas ajantasalle jouluun mennessä, jotta pääsisin aloittamaan kevätlukukauden puhtaalta pöydältä.

Tänään sen sijaan kotona sohvan nurkkaan istahtaessani huomasin, että myös koulun ulkopuolella olen elämässäni ehdottomasti juuri siellä, missä pitääkin. Mulla on ihana koti, upea kumppani, mahtavia ystäviä ja maailman paras perhe. Mulla on myös ihan kiva työpaikka, vaikka sitä blogin alkupuolella parjasinkin. Tuijottelin ikkunasta ulos ja hymyilin. Hymyilen vieläkin.

Minä ja mun viltti, torkkupeitto, tai miksi ikinä haluatkaan sitä kutsua.

Tänään on kiva päivä! Sain nukkua sopivan pitkään, nousin yhdeksältä eikä vielä ollut kiirettä minnekään. Menin kouluun puolilta päivin, pääsin kolmelta ja tiesin, että ilta on vapaa. Torkahdin vähän junaan kotimatkalla ja havahduin onneksi kuulutukseen oikealla asemalla. Kaupan kautta kävelin kotiin, ilma oli ihan mielettömän upea. Ottaen huomioon, että on syyskuun viimeinen päivä, +20 astetta on paljon. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja ympärillä kaikki hehkui punaisena, oranssina, keltaisena.. wau! Muuton jälkeen muhun on iskenyt joku kummallinen tauti, tai muu määrittelemätön mielenhäiriö. Tartuin ensimmäisenä imuriin (siihen uuteen, ihanaan Hooveriin), pyyhin pölyt, tiskasin tiskit, laitoin pyykit ja sit istahdin siihen sohvan nurkkaan, jota aikaisemmin mainostin. Ihanaa olla kotona! Täällä on kovin kotoisaa, etenkin nyt, kun kaikki ihanat kukat ja viherkasvit, joita ollaan saatu ihan älyttömästi, ovat vielä toistaiseksi elossa. Itsekin hankin joitakin, mutta ne on sellaisia IKEAn ikuisuuskasveja, etten niitä onnistu tappamaan kuitenkaan, kuulemma. En usko. No, joka tapauksessa.. Nyt Mikko istuu kaverinsa kanssa yläkerrassa, punaviinipullo näytti olevan seurana, ja mulla on hyvää aikaa bloggailla. Tästä noustessani todennäköisesti siirryn ainoastaan jääkaapin kautta jälleen siihen samaan sohvan nurkkaan, ysiltä alkaa joku leffa, minkä voisi perjantain ratoksi katsoa. Jalkakylpy vois tehdä terää.... Ja saunakin olis lämpeämässä.

Tuleva viikko, huominen ja sunnuntai mukaan lukien, pitää vielä jaksaa rutistaa töissä ja koulussa. Seuraava vapaa koittaa ensi viikon lauantaina. Ajateltiin lähteä Satakuntaan päin, mäkin taisin saada viikonlopun vapaaksi. Odotan innolla, että päästään näkemään vihdoin ja viimein meidän perheen uusi koti, ja voi luoja, miten pitkä aika on siitäkin, kun Hentun kanssa ollaan viimeks nähty. No, nyt nähdään! :) Monenlaista. Rutistuksia sinne suunnalle, Euraan ja Henttulaan!

Loppuun teki mieli laittaa vähän kesämuistoja, nyt kun se alkaa olla jo takana päin. Vielä viime hetken fiilistelyä :) Kohta tulee talvi... loska.. lumi.. pakkaset.. ja joulu <3