..vielä se ei ole saapunut, odotan kovasti. Ehdin jo salaa haaveilla vapaasta viikonlopusta, mutta kyllähän se oli tiedossa, että ihan turhaan. Koko viikonloppu töitä, mutta seuraavan oon pyytänyt vapaaksi, katsotaan kuinka käy. Parempi se on vähän töitäkin paiskia, valtio loogisesti pienentää opiskelijan tukea kun asumismenot nousevat. Go KELA! Eihän tässä nyt tietysti mitään ongelmaa ole kun vuorokaudessa tunteja on 24, hyvin ehtii käydä koulussa, töissä ja vielä nukkuakin. Ainiin mut mites se sosiaalinen elämä ja elämä yleensäkin?
Vapaata kyllä oli viime viikonloppuna, ja oli muuten hauskaakin! Lauantaina juhlittiin Mikon eilisiä 30-vuotissynttäreitä (+ Hannan kunnioitettavaa 22 vuotta!) kymmenpäisen kaveriporukan kanssa ja sunnuntaina juhlat jatkuivat kun Euran väki ilmestyi yllätysvierailulle. Mikko ei etukäteen tiennyt kummastakaan, vaan autuaasti buukkasi lauantaipäivän täyteen palaveria, sillä välin kun minä olin "töissä", eli kotona paistamassa piirakoita ja kakkuja ja siivoamassa hullun lailla. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka jouduin salailemaan ja piilottelemaan kaikenlaista, kuten ruokatarvikkeita ja juomia siivouskaappiin ja sitä rataa. Vähän ennen yllätystä meinasin paljastua parin mokan takia, mutta sain vielä syötettyä puppupuheita sen verran, ettei M kotiovelle saapuessaan osannut odottaa, että olohuoneessa odottaa iso kaveriporukka valmiina juhlistamaan pyöreitä vuosia. Hämmennys oli melkoinen! Ilta oli mukava, mutta yötä myöden rällästäjiksi meistä ei enää näytä olevan, viimeisetkin tuikut alkoivat sammua jo yhden jälkeen ja bäkkäriltä oli vielä pitkä matka kotiin. Koko lauma vaappui zombina juniin ja busseihin ja toivotteli hyvää yötä kun monet ihmiset jäivät vielä tallomaan toistensa varpaita baarien tanssilattioille.
Sunnuntaina M kuvitteli meidän syövän hyvin ja lepäävän, ja syövän taas.. Unikin alkoi kesken päivän maistua ja siihenhän sitten sohvalle edellisestä illasta väsynyt juhlija simahti sillä aikaa, kun valmistelin illallista kuudelle. Voisitko kuvitella mitään mukavampaa, kuin anopin yllätysvierailun kesken päiväunien? ;) Onneks Mikolla onkin vähän spesiaalit appivanhemmat ja yllätys oli oikeasti tosi mieluinen. Oli aivan superihanaa nähdä koko porukkaa, äitiä, isää, siskoa ja Petriä pitkän tauon jälkeen! Ilta kului kuulumisten vaihdossa ja vatsa täyttyi ruuasta ja edellisen päivän kakuista ja leivonnaisista, joita oli vielä yllinkyllin jäljellä. Aikaa vaan olisi vaadittu viisi kertaa enemmän, jotta se olisi edes vähän paikannut edeltävää pitkää taukoa, mutta toivotaan, että lähitulevaisuudessa onnistutaan järkkäämään paremmin yhteisiä juttuja. Mekään ei olla käyty Eura-Harjavalta-Pori -akselilla vissiin vuosisataan, olis miljoona syytä lähteä kuhan löytyisi jostain sellainen väli, että ehtisi. Haaveilen nyt, että se tapahtuis viikon päästä vkloppuna, mutta johan se todistettiin postauksen alkupuolella, että ei ne haaveet aina niin vaan toteudu.. I´ll try my best.
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi ihana ja Mikko tuntui olevan tosi otettu kaikesta, supersuuri kiitos jokaiselle, jotka olitte paikalla! Mulla itselläni oli hauskaa kun sain yksin tirskua ja hihitellä kaikelle, kun viikon aikana enemmän ja vähemmän jouduin leikkimään salaista agenttia. Eilen, oikeana syntymäpäivänä, käväisi vielä Mikon sukulaisia kakkukahvilla ja katsastamassa meidän uuden asunnon, nyt alkaa olla humpat ja jumpat (mistä tulikin mieleeni, että sain Mirkan mun kanssa zumballe viime maanantaina!) remuttu ja olis kiva rauhottua vähän välillä, mutta eeeeehei, vielä ainakin tämä viikko on täyteen buukattu ohjelmaa.
Nyt alkaa kello olla sopivasti sen verran, että voin alkaa sulkea myymälää :D Viimeinen tunti duunissa on aina samanlainen, kukaan ei käy enää sen jälkeen, kun kello on lyönyt kahdeksan. Nyt on sitten tämäkin aika käytetty hyödyksi. Koitan laitella jossakin välissä tänne vähän linkkejä viime lauantain tarjoiluista, oli superhelppoja ja aivan mielettömän hyviä pikkusuolaisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti