I < 3 my Canon

Vielä tuo rakas on lepäämässä ja keräämässä virtaa itseensä, mutta pian, oi pian, siitä tulee taas lojaali palvelijani.  Bloggaajat aina  hehkuttavat järkkäreitä, ja joo, ymmärrän kyllä miksi. Mut mä en ole sitä bloggarikansaa joka kulkee meidän Nikon D3000 kainalossa koulussa, töissä, kirpparilla, kaupassa, kahvilla, metrossa, bussissa, olohuoneessa, keittiössä ja vessassa. Sen sijaan pokkari kulkee melkein missä vaan näpsäkästi käsilaukun pohjalla. Oon siltikin harkinnut taskujen koon kasvattamista, koska inhoan raahata mitään kapsäkkiä mukana. Toistaiseksi en oo vielä onnistunut pyristelemään käsilaukusta eroon, tavaraa on kuitenkin naiselliseen tapaan aina kolmen omaisuuden verran.

Tein tänään pienen päiväretken tonne Sörkkään, kun viimein uuvuttavan kamppailun jälkeen löytyi paikka joka myi mun canoniin uusia latureita. Niitä ei ookkaan tarjolla ihan niinku kuvittelis.. Jos nyt verrataan vaikka puhelimen laturin hankintaan, sehän on naurettavan helppoa. Kyseistä kameran laturia löysin tasan Rajala Shopista, 88€!! Halleluja. Samalla hinnalla saan jo uuden kameran. Tukeuduin Davidiin, joka auttoi mua kääntämään koko internetin ihmeellisen maailman läpi ja lopulta tää löysikin mulle paikan, josta niitä sai. Otin samantien puhelimen kauniisen käteen ja soitin. Puhelun aikana kävi ilmi, että liike olikin tukku, joka yleensä  myy vaan yrityksille, eikä niiden myymälä ees ollut oikeesti tänään auki. Silti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan omani hintaan 28€, jee! Kiitos! Ystävällisiä ihmisiä on siis vielä olemassa. Samalla reissulla poikkesin kampissa hakemassa Lontoon reissulle adapterin sähköpistokkeeseen kun ne käyttää siellä ihan vääränlaisia ;) Nii juu ja vaihtamassa rahaa reissua varten.. olin varmaan just niin vainoharhaisen näköinen kun vaan ihminen voi olla, jolla on 850 euroa käteistä rahaa käsilaukussa. Ihan sama jos mun otsassa olis lukenut "ryöstä mut".

Lukuunottamatta laturinmetsästysreissua olenkin sitten ollut toimeton matkavalmisteluiden suhteen. No, onhan tässä ruhtinaalisesti vielä aikaa - huominen. Tälle päivälle mulla on enää tavoitteena saada aikaiseksi listaa mukana tarvittavista asioista. Käyn itseni kanssa jatkuvaa taistelua siitä, mitä ja miten paljon vaatteita tarvitsen mukaan. Eikä kysymys todellakaan ole siitä, millä pärjään. Kyllähän mä pärjään jos mulla on kaksi eri vaatekertaa kun pidän ja pesen niitä vuorotellen. Mut hei... oon nainen. Onneks Lontoosta tullessa on vielä ruhtinaaliset puolitoista päivää aikaa muuttaa mielensä seitsemäntoista kertaa.

Lontoon matkaan liittyen kaikki tärkeät asiat on hoidettu ja kunnossa, enää pitää ottaa mukaan hyvä mieli ja lähteä nauttimaan ennustuksen mukaan hyvistä ilmoista (ps. suomeen luvattiin räntävappua...), hyvästä seurasta ja muista kivoista jutuista. Listalla on ainakin Madame Tussaud´s ja London eye, katsotaan mihin muualle ehditään. Yksi päivä on omistettu ihan kokonaan shoppailulle!

Pääsiäinen meni tänä vuonna Satakunnassa ja aijjjettä oli mukava reissu! Mikko valitettavasti vietti perjantain ja sunnuntain koutsina kartingradalla Porin kevätpäräyksessä. Se verotti meidän yhteistä aikaa, mut onneks lauantai oli kokonaan pyhitetty yhteiselle pääsiäislomalle. Pääosin se sisälsi rentoutumista, lepäilyä ja kakkua, piirakoita, pääsiäismunia, suklaata, lisää kakkua, mariannekakkua, täytekakkua, suklaapiirakkaa, taas kakkua... Äiti on näemmä kyltymätön sokerihiiri ja olettaa selkeästi muidenkin olevan! Pelästyin oikein kun mulle esitettiin kysymys, että pakattaisko vähän kotiinviemisiksikin kakkua... EI!! Älä vaan pakkaa!! Mutta kiitos vaan, kakut ja muut oli silti ihania. Suklaapiirakka on edelleen mun ehdoton lemppari. Oon vaan joskus kuullut sanonnan, ettei makeaa mahan täydeltä.

Vähän viikonloppu sisälsi juhlaakin. Pikkusisko täytti kunnioitettavat 16 vuotta, johan se on iso tyttö. Onnea vielä! Koska pikkusisko itse ei luonnollisesti synttäripäivänään juuri kotona viihtynyt, lähdettiin mekin viettämään iltaa Raumalle. Voihan vinde, että oli ihan supermahtia käydä serkkulassa. Jotenkin kovin vähän ollaan oltu tekemisissä (johtunee tosta järkyttävästä välimatkasta mikä on ollut ihan mahdotonta kulkea) mut hyvin taas kävi selväksi, että samasta puusta ollaan veistetty. Ilta sisälsi enemmän kuin riittävästi hyvää ruokaa, sopivasti kylmää siideriä ja kuolettavan paljon huutonaurua. Baariin saakka ei kukaan päässyt, sen sijaan ilta päättyi helliin Twilight-Edward-Bella-kyyneliin. Me päätettiin lähteä kotiin vähän ennen niitä :D Seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys, ei viitsinyt riekkua ihan järjettömän myöhään. Kiitos upealle seuralle, oli kivaa. Vastedes voitais yrittää vähän useemmin.....  vaikka niinhän me ollaan yritetty jatkuvasti ;)

Maailman kaunein sisko.

Reissun kruunasi vielä sunnuntaiset treffit muutaman ihanan kaverin kanssa, joiden edellisestä näkemisestä olikin jo ehtinyt pahimmillaan kulua kokonainen vuosi! God dammit. No, kurottiin nyt vuosi kiinni ja johan oon jälleen ajantasalla kuulumisista. Lauraa kävin moikkaamassa, sen kanssa onneks ollaan nähty vähän useemmin. Laura tosin on ihminen, jonka kanssa juttua on aina vuoden edestä, vaikka edellisestä yhteydenpidosta olis kolme tuntia. Et hyvä näin.. Kiitos ihanat!