Analogiaa

Vannon, että tänään tulee jotain muuta kun koulu- ja työjuttuja!

Kerrospukeutumisen ystävänä oon fiilistellyt viime päivinä saapunutta kevättakkiaikaa. Ihan oikeasti se ei  varmaan vielä ole, koska aamut on julmetun kylmiä edelleen. Mulla se kuitenkin on jo, piste. Hautasin toppatakkini jo syvälle talvivaatekätköön ja olen onnellinen kun se on pois silmistä. Vielä on edessä laatikkojen perkaaminen - pipot, hanskat ja paksut kaulahuivit joutaa taas vähäksi aikaa kellariin, luojan kiitos. Kerrospukeutumisen ystävänä hoksasin myös, että puolentoista viikon päästä saan luopua lempparivaatetuksestani, risoista farkuista ja valtavista neuleista.. Niille ei pahemmin oo Espanjassa käyttöä, mikäli sääennusteisiin on uskominen. Matkaan sen sijaan pitäisi pakata ennemminkin shotseja, mekkoja ja parit bikinit.

Mun jatkuvasti kasvanut pakkauskriisi vähän hälveni kun heräsin todellisuuteen ja muistin taas pesukoneen olemassaolon. Epäilemättä Espanjassakin pestään vaatteita. Ei tarvii siis esimerkiks 35 kappaletta alushousuja  pakata mukaan. Voisin opetella ajattelemaan asioita kahdesti, ennen kuin kehittelen paniikkikohtauksen. Kaksi matkalaukkua saattaa siis sittenkin riittää tarpeisiimme. Jos ne käyvät ahtaaksi, puen päälleni lennon ajaksi kaikki ne vaatteet, jotka eivät enää mahtuneet laukkuun! How simple is that?

Ennen Espanjaan lähtöä pitäisi vielä poiketa Lontoossa. Ensi perjantaina lähdetään ja seuraavana tiistaina tullaan takaisin. Tänään luin jännittävän uutisen otsikolla "Rajut mielenosoitukset uhkaavat kuninkaallisia häitä". Äärimuslimit ja äärioikeistolaiset ovat luvanneet tehdä päivästä helvetillisen. No enhän mä oikeastaan parempaa ajanvietettä sitten oliskaan keksinyt.. mikäs sen mukavampaa ku taistella pysyäkseen pois mellakoitsijoiden ja mellakkapoliisien jaloista. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011042013584860_ul.shtml
Nojoo.. enpä usko, että näistä meidän matkalle oikeasti koituu haittaa. Me lähdetään sinne nauttimaan kauniista ilmoista, nähtävyyksistä ja vaatekaupoista, ja kuvataan kamerat täyteen hömppää. Mellakoitsijat eivät sovi mun mielikuvaani.

Tänään alkoi kauan odotettu pääsiäisloma ja näillä näkymin näyttää siltä, että saatetaan lähteä sitä viettämään Satakuntaan päin. Vielä en ole ihan 100% varma, mut olishan se kiva käväistä "kotona" välillä. Neljä päivää joutenoloa kyllä kelpaa tässä kohtaa kun tuntuu, että oon ihan rättipoikki.. On sellainen fiilis, että kaikkeni oon antanut. En vaan tiedä mille! Ehkä koululle, ehkä töille, ehkä niille molemmille. Ehkä nyt olis hyvä hetki parisuhteen keväthuollolle. Viime päivinä on ollut vähän rankkaa, meillä on ollut sairaanhoitajan ja it-insinöörin kielimuuri. Tietteks.. "Vitsi ku on toi anatomian tentti torstaina, pitää osata kaikki brachialikset ja muut musculukset, tiedäksä muuten mikä on hartialihas latinaks? Sit vielä on os sitä ja os tätä ja tää sydämen johtoratajärjestelmäki pitäis muistaa, puhumattakaan näistä kaikista venoista ja arterioista", johon it-insinööri vastaa: "Joo, mä näytän sulle tän yhen duuniprojektin. Kato.. täs on tällasii markkereita, joiden avulla voidaan kattoo tätä pohjapiirustusta kolmiulotteisesti, täs on...sanoja joita en ymmärrä...ja sit tää on tehty tällasella tekniikalla...lisää sanoja joita en ymmärrä... ja sit tän mä rendaan...teet mitä?...ja sit tällasen kans voidaan kattoo näiden lasien läpi, et miltä tossa kehä kolmosen sivussa näyttäis tällanen rakennus tai miltä vihree nahkasova näyttäis meidän olohuoneessa... eiks oo aivan mielettömän siisti?", johon minä: "Joo! Mekin leikeltiin possun sydäntä viime tunnilla, vitsi miten mielenkiintosta se oli"

Ollaan siis oltu niin koulun ja työprojektien pauloissa ja suu vaahdossa luennoitu omista jutuistamme, ettei vissiin olla ees huomattu, että ollaan puhuttu ihan eri asioista. Eikä kysymys edes ole siitä, ettei ne toisen jutut kiinnosta, vaan yksinkertaisesti siitä, et itsellä on niin kauheesti asiaa. Eilen mä keskityin oikeesti vähän aikaa Mikon näyttämiin juttuihin (esim tää, tää ja tää kato!) ja ne oli tosi supersiistejä ja mielenkiintoisia, vitsi mihin teknologia on menossa, sanon vaan.. pian oikeelle näppikselle ja hiirellekin jo nauretaan ja ne on ihan old schoolia, ja pian noista sotapeleistä tulee niin aitoja, että meidän olohuone muuttuu sotatantereeksi, toivon vaan, ettei sinne tarvii kaivaa montaa poteroa. Mulle tulee ihan huijattu olo kun katson videoita kaikenmaailman sanomalehden näköisistä  taipuvista näytöistä ja muusta mahdottomasta. Ei voi pieni ihminen ymmärtää mihin kaikkeen jo pysytään. Tänään sitä vastoin Mikko oli kiinnostunut mun anatomian jutuista (eikä vain kirjaimellisesti mun anatomiasta) ja lupas värkätä mulle ohjelman, jonka avulla voin harjoitella latinan sanastoa. Mut siitä huolimatta, eikö nyt siltikin vaikuta siltä, että olis aika unohtaa nää koulu- ja työkuviot tän blogin lisäksi myös ihan oikeesta elämästä muutamaks päiväks? :D

Nyt juutuin youtubeen kattelee noita mun mielestä ylifuturistisia huijausvideoita, joiden perusteella pitäisi muka uskoa, ettei kannettava tietokone olekaan vielä teknologian huipentuma. Mistä tulikin mieleeni, että kävin sunnuntaina hipelöimässä iPad kakkosta ja voi hitsi.. olen yrittänyt väittää, ettei sellasella tee kukaan mitään, mut syön sanani. Heippa!

Hih, tulipas vielä mieleen, että tänään koulukaveri kertoi vahingossa sanoneensa ystävälleen, että meillä on analogian tentti tulossa. Mua kovasti nauratti, mut nyt mä tiedän mitä se on. Ehkä mun koulukaverillakin on kotona it-insinööri. Nää kun yhdistää niin vastaus on ihan selvä. Analogiaa!