Puoli maailmaa.. nojoo. Teoriassa kyllä, kenellä tahansa on mahdollisuus lukea mitä olen tehnyt tänään, minne kouluun olen päässyt, mitä töihin kuuluu, millainen ilma on ulkona tai missä olen ollut viikonloppuna. Olen kuitenkin ihan iloinen siitä, ettei nämä asiat oikeasti juuri ketään kiinnosta. Pienestä lukijakunnastani olen äärimmäisen onnellinen <3 Tiedän ja tunnen joka ikisen, joka täällä vierailee, ja pidän siitä. Tämä on minun tapani avata niille tärkeille ihmisille asioita, joita elämässäni tapahtuu. Tekstiviestejä saisi kirjottaa miljoonan, jotta saisi kaiken tämän sisällytettyä niihin. Puhelimessakaan ei voi puhua aina, kun olis jotain kielen päällä, ja vielä kun pitäisi soittaa samasta asiasta vanhemmille, siskolle ja muutamalle kaverille kans. Ja ikävä kyllä välimatkan vuoksi en pääse soittamaan heidän ovikelloa likimainkaan aina kun haluaisin, jotta voisin istua kahvikupin ääreen ja ihan oikeasti jutella. Viikko sitten kaverini soitti ja totesi, että on ehtinyt rakentaa talon sitten sen jälkeen, kun me ollaan viimeksi nähty.. Lupasin taas, että asia korjaantuu kun seuraavaksi olen maisemissa. Tiet kulkee molempiin suuntiin, mutta kun on niin kamalasti kaikkee ja sit ku mulla ei oo ni toisella on ja toisinpäin. Kyls tiät.
No mitä mulla sit on? Ihan vaikkapa esimerkiks tänään..
08.30 Koululle, ergonomian labrat
15.45 Labrat ohi, juosten suoraan bussiin, joka vie mut luennolle..
16.15 Farmakologian luento
19.00 luento päättyy, bussilla kotiin
19.40 kotona --> kotitehtävät. Lääkelaskuja joku 3982 sivua.
23.55 Tässä.. kirjoittamassa teille.
Ja huomenna sama rumba alusta, luentojen tilalla töitä klo 20.00 asti. Mulla on hoitamattomia asioita vielä NÄIN paljon ennen Espanjan matkaa (jonne siis saan raahata kasan opiskelumatskua mukaan) ja tasan yksi vapaa päivä sitä ennen, maanantai. Tiistai-aamuna olen onnellisesti koneessa matkalla vähän lämpimämpään :)
Huolimatta siitä, että tää vaikuttaa tällaselta heimäoonniintärkeemullonniinpaljontöitä -huomionkeruu-valitukselta, niin tää on vaan esimerkki siitä, miten mun arki muuttu kertaheitolla ku toi koulu oikeesti alkoi. Pariin ekaan viikkoonhan ei tehty mitään, minkä takia olis tarvinnu laittaa tikkua ristiin sen jälkeen ku astui koulun ovista ulos. Ehdin jo ihmetellä, että mitäs koulunkäyntiä tää nyt sitten on, pitääkö alkaa ottamaan ylimääräisiä kursseja, ettei jää luppoaikaa. Nyt niitä hommia alkaa olla, ja ku käyn töissä ja sovitan muun elämäni näihin niin alkaa oikeesti tehdä tiukkaa. Nautin tästä ihan hiton paljon, mut organisointikyky vaan meinaa välillä pettää :) Eiköhän näiden kanssa vielä löydä jonkun balanssin.. tai sit puolen vuoden päästä tulee burnout.
Noista ergonomian labroista tuli mieleen, että tekipäs muuten tänään eetvarttia siirrellä potilaita ees ja taas ja ylösalaisin, kun selkä on niin tuusan nuuskana, ettei ikinä. Maanantaina aloitan uuden treeniohjelman ja sitä varten tehdyt kaksi kovaa testipäivää aiheutti sen, että nyt mikä tahansa liikkuminen on hankalaa. Ihan sama, puhutaanko istualleen laskeutumisesta, vessakäynnistä, sängystä ylös nousemisesta, maitotölkin pitelemisestä.. puhumattakaan esimerkiks rappusten kävelemisestä. Päivän aikana selkä vähän vetristyy (enää valuu kyyneleet), mut aamuisin tekee mieli huutaa suoraa huutoa. On mulla jumankauta lihaskipua ollu ennenkin, mut ei kyllä tällasta - selässä ainakaan. Itse treeneissä kyllä kulkee järki mukana, mut noiden testipäivien tiukka aikataulu aiheutti vähän sellasta "noo tehään nyt ja kärsitään sit" -ajattelua. Ei ollut aikaa säästellä. Jebou. No, sen kyllä nyt huomaa, ettei tosiaankaan oo säästelty. Kumartuminen tuntuu tosi hauskalta, ja mitäs muuta ergonomian tunneilla voidaan tehdä, ku nimenomaan kumarrella ja kyykkiä. Oikein. Tänään vaan oikea ei tuntunut oikealta, ennemminkin siltä, että olisin voinut lyödä jotain. Tykkäsin paljon enemmän pyörätuoleista.. Niitä testaillessa (ajettiin niillä kilpaa käytävillä.. oikeesti come on, luulin, että ollaan jo melkein aikuisia) selkä ja mieli lepäsi. Meinasin kysyä, että saisinko yhden kotiin lainaan.
Ensi viikolla on tulossa vähän juttua siitä, mitä mun liikkuminen ja treeni sisältää, ja millaisilla aineksilla sitä kokonaisuutta rakennan. Ehkä jotain kuviakin, siitä en oo ihan varma. Seuraavasta kuudesta viikosta meinasin sellasia "ennen-jälkeen" -kuvia, mut en taida koskaan kehdata julkistaa sellaisia! :D Se on vähän sellasta hifistelyä. Myönnän, et kyllä mä sellaiset kuvat aion ottaa, jos ei muuta ni omaks iloksi. Jos tällä menolla ei ala käsivarret näyttämään samalta ku Madonnalla, tai pohkeisiin kasvaa timantit ni jo on kumma! Joskus sanoin, et jonain päivänä haluan näyttää Eva Wahlströmiltä. En halua. Haluan näyttää itseltäni helkkarin hyvässä kesäkunnossa!
Rukoilen Jumalaa, että tän lukijoilla on ollut vähän huumoria mukana. Nyt alkais olla korkee aika vissiin toivottaa nukkumatti tervetulleeksi :)
Terveisin,Marika, "body-builder"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti