Heaven, day one

Current location: Espanja, Fuengirola, Los Pacos

Pakkauskaaosta kotona.

Noniin.. eilisestä vähän. Aloittelin tekstiä jo aamulla, josko nyt saisin sen päätökseen.

Lähtö tänne oli maailman paras idea. Mietitäänpäs nopeasti pari kertaa olenko mielummin lumimyrskyssä, vai kuistilla aurinkotuolissa (tai rannalla kahvakuulajumpassa)? Niinpä.

Maisemaa Suomesta..

..ja Espanjasta.

Eilen aamulla kello 03.30 Suomen aikaa soi herätyskello ja kerrankin nouseminen oli helppoa. Lennon kohti Malagaa oli tarkoitus lähteä klo 06.00. Ihan näin ei ollut, aikataulu oli puolisen tuntia myöhässä, koska Helsinki-Vantaan lentokenttä oli lumimyrskyn vallassa. Joka tapauksessa muutamaa tuntia myöhemmin saavuimme iloisena aurinkoiseen Espanjaan. Ja nyt, reilua vuorokautta myöhemmin, 08.10 paikallista aikaa, mut on myyty. Myyty Fuengirolalle, auringolle, palmuille, näille ihmisille ja tälle kaikelle kauniille.. Voisin jäädä tänne.

Majoitumme tuttujen luona, jotka pitävät meistä niin hyvää huolta, että tämä lyö minkä tahansa viiden tähden hotellin laudalta. Meille on varattu kolmikerroksisen talon ylin kerros kokonaan omaan käyttöömme. On oma kylpyhuone ja pieni jääkaappikin. Pienen yksiön kokoisella parvekkeella odotti kaksi aurinkotuolia söpösti rinnakkain. Koko talo on aivan mielettömän upea. Kaksi parveketta ja valtava kuisti eri puolilla rakennusta antaa mahdollisuuden majailla auringossa vaikka koko päivän. Elämää täällä riittää kun saman katon alla on kuusi henkeä ja Max :)

Perille päästyämme päällimäinen asia mielessä oli ruoka. Kova nälkä oli jo ehtinyt yllättää, kun finnairin suhteellisen hyvänmakuinen, mutta olematon annos ei kauaa pitänyt vatsaa täynnä. Suuntasimme rantakadulle Centro Finlandiaan ravintolaan, jossa meitä palveltiin täysin suomen kielellä ja jossa kolme kertaa viikossa näkee SM-liigan livematsit. Tässä kohtaa pitää muuten kertoa, miten väärä mielikuva itsellä on ollut. Joku on saanut mut joskus ajattelemaan, että tää paikka on sellainen turistirysä, jossa suomalaiset kulkevat vyölaukku vyötäröllä ja urheilusukat sandaaleissa, ja jossa "suomalaisen" ravintolan menusta voi tilata esimerkiksi lihapulia tai poronkaristuta (huomaa kirjoitusvirheet). Ei pidä paikkaansa! Totta on se, että täällä on suomalaisia - paljon. Mutta he asuvat täällä suurimmaksi osaksi ympäri vuoden ja ovat kuin kotonaan. Täällä on ihan oikeita suomalaisia palveluita, ravintoloita, kauppoja, terveydenhuoltoa, liikuntapalveluita, peruskoulu ja lukio, erilaisia ammatti- ja työväenopistoja, partureita, jne.. lista on päättymätön. Rannalla kyltissä lukee "Tervetuloa, Welcome". Tämä on suomalaisten pieni siirtokunta, johon on helppo sopeutua. Suomalaiset ovat jopa rakentaneet näitä taloja, joissa minäkin tällä hetkellä tilapäisesti asun. Mun mielestä tää on aivan mahtavaa. Paljon tuttuja juttuja, mutta uusi ympäristö. Ja suomalaiset itsessään on täällä niin erilaisia kuin tavallisesti.. puheliaita, avoimia ja iloisia.
Elämyksiä on monenlaisia. Toiset sanoo, että reissussa ei saa näkyä tai kuulua suomen kieltä ja oikea elämys tulee vain bambumajoista ja sademetsistä. Toiset kutsuisivat tätä elämykseksi, kun saa elää hyvin paljon omaan tapaansa, mutta palmujen, auringon, golfkenttien, kauniiden valkoisten kivitalojen ja iloisten ihmisten ympäröimänä. Itse haluaisin kokea molemmat. Sademetsissä voisin käydä, täällä voisin asua.

Rantakatu sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

Mutta palaten taas asiaan.. Centro Finlandiassa on myös Davidin työpaikka, joten ruokailun jälkeen käytiin yllätysvierailulla Uusi Fuengirolan toimituksessa tätä moikkaamassa. D:n kanssa palaamme kuulolle lisää loppuviikosta. Ruuan jälkeen palasimme lepäämään laakereillemme noihin mainitsemiini parvekkeen aurinkotuoleihin. Pienet päikkärit kaikessa hiljaisuudessa (lukuunottamatta linnun laulua) teki hyvää. Pieneksi ne jäikin, kun ei sitten maltettu pysyä aloillamme, vaan napattiin fillarit alle ja lähdettiin tutkimaan mitä kaikkea täältä löytyy. No vaikka mitä löytyi! Tuntuu, että ihan kaikki on kävelymatkan päässä. Paitsi palatessa ei meinattu löytää kotia enää ;)

Maisemia parvekkeelta..

Mua miellyttää täkäläinen arkkitehtuuri. Taas todistetaan, että yksinkertainen on kaunista. Vaaleat  modernit kivitalot aivan vieri viereen rakennettuna näyttävät upealta. Lähes jokaisen pihan talo on laatoitettu. Monia pihoja koristaa ruukkuistutukset ja osissa on uima-allas. Korkeuserot ovat mahtavia. Rantakadulta tänne Los Pacosiin päin senkuin noustaan, noustaan, noustaan.. Nousu jatkuu aina korkeaan vuorenhuippuun asti. Parvekkeelta voi nähdä Sierra Nevadan häämöttävän muutamien kilometrien päässä, mutta vain silloin, kun ilma ei ole sumuinen. Jos olisin ottanut lumilaudan mukaan, olisin voinut aurinkorannalta (+25`c) kävellä Sierra Nevadaan laskettelemaan. T-paita päällä. Julmetun korkealla vuorella on yli 100 kilometriä rinteitä. Halleluja!

Tässä välissä vähän kuvia rannalta.. Vesi EI vielä ollut kovin lämmintä, mut kahlata tarkeni :) Jäljistä päätellen meillä oli muutakin seuraa.

<3

Tässä kohtaa tuntuu, ettei tämä viikko tule riittämään mihinkään. Viikko tuntuu lähinnä kiusan teolta.. En tiedä mikä riittäisi. Paikallisille suomalaisille ei näemmä mikään, tänne on tultu ja tänne on jääty :) Tapasin jo eilen suomalaisen, joka suositteli mulle työharjoittelupaikkaa Fuengirolasta. Eipä houkutellut, ei... Eikun..