Sunnuntai vaihtuu maanantaiksi

..ja tässä minä vaan istun.

Omatunto kolkuttelee eilisen riehumisen vuoksi, onko tässä nyt ylitetty raja mitä internetissä voi julkaista ja mitä ei? Koen kuitenkin, että blogini on ovi omaan elämääni ja omiin tuntemuksiini, aina ei kaikkia voi miellyttää. Olen edelleen sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuus vallitsee. Huomenna selviää sitten saadaanko se käännettyä oikeudenmukaisuudeksi.

Kävin tässä puolitoista tuntia läpi kouluhommia ja merkitsin kalenteriin tulevia kursseja ja muita tapahtumia ja huomasin sen täyttyvän vauhdilla! Pitänee merkitä kalenteriin myös se aika, jolloin aion pitää vapaata, että sekin on virallisesti varattu. Muuten täytän jokaisen kolon velvollisuuksilla.

Huomenna on viimeinen työpäivä seuraavaan viikkoon, joten odotettavisssa on vapaita iltoja, jee! Alkaa vihdoin löytyä niitä koloja liikunnallekin. Aikaisemmin jo kerroin uudesta salista, Korso Gym on oikeasti ihan mahtava löytö. Kävelymatkan päässä kotoa laadukas kuntosali ja hyvät ryhmäliikunnat, valtavana plussana myös mahdollisuus käyttää palveluita tekemättä elämän pituista sopimusta heidän kanssaan. Asiakkaalla on mahdollisuus maksaa jäsenyyttään vuodeksi, kuukaudeksi, 10 kerraksi, kertamaksuna... as you like. Hinnatkin on sopivat verrattuna Elixian 70e/kk. En hauku, Elixian palvelut ovat erinomaisia ja jos en olisi opiskelija, varmasti nieleskellen maksaisin senkin summan. Lompakon kevennyttyä on kuitenkin kiva, että sali ei ime koko kuun budjettia ja silti saa reilusti vastinetta. Viime maanantaina jo kävimme siskon kanssa testaamassa Zumban, jonka olin täysin unohtanut olevan ei-minun-laji. Koordinaatiokyky on aivan hukassa, tuntuu, etten erota edes oikeaa vasemmasta. Taidan antaa tilaa niille, joille tanssilliset lajit oikeasti ovat omiaan ja siirryn itse body pumpin puolelle. Ehkä sitten käyn taas nolaamassa siellä itseni, kun sisko seuraavaksi tulee tänne ja haluaa tanssimaan rumbaa ja jiveä. Mitä sitä ei siskonsa eteen tekisi..

Kello on taas niin paljon, että se on hyvää yötä ja huomenta. Unet jää omaan mittakaavaani sen verran lyhyeksi, ettei edes tunne nukkuneensa. Terveisin 12 tunnin yöunia kaipaava.

Ps. Alla oleva pohdintani väkivaltaisuudesta sai kimmokkeen, kun kuuntelin tänään Radio Novalta keskustelua aiheesta tulevaan kansainväliseen väkivallattomaan viikkoon liittyen. Kyllä oikeasti laittaa tällaisen tytön hiljaiseksi, kun kuuntelee faktoja. Kyllä mulla on ollut helppo elämä. Olisi ihanaa, jos jokaisella olisi sellaiseen mahdollisuus.