sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Decade to overcome violence

Otsikon mukaisesti 2001-2010 olivat vuosikymmen väkivallan voittamiseksi. Silti etenkin naisiin kohdistunut väkivalta on kyseisen vuosikymmenen aikana kasvanut entisestään. Tänäkin vuonna, lokakuussa viikolla 42 vietetään kansainvälistä väkivallatonta viikkoa. Olisi hienoa, jos tämänkaltaiset kampanjat saisivat oikeasti laajaa näkyvyyttä ja vaikuttaisivat edes muutaman ihmisen ajattelutapaan ja elämään. Pelkään kuitenkin, että menestys ei ole sen suurempi, kuin esimerkiksi autottomassa päivässä. Moniko oli autoilematta, tai moniko edes tiesi päivän teemasta? Aihetta sivuaa myös aikaisemmin Tehyn aloittama kampanja: Älä riko hoitajaasi. Itsessäni tämä aihe herätti luonnollisesi erityistä mielenkiintoa kun kerran opiskelen alalle.
Väkivallaton viikko on Yhdysvaltain NNKY:stä liikkeelle lähtenyt kansainvälinen teemaviikko, jota vietetään aina lokakuussa. Suomessa viikkoa vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1997. Viikon teemoja ovat mm. väkivallan uhrien muistaminen, lasten suojeleminen väkivallalta, koulukiusaaminen, naisiin kohdistuva väkivalta, rasismi ja syrjintä, työpaikkakiusaaminen, väkivalta mediassa sekä rauha.

Suomessa NNKY:t pyrkivät Väkivallattomalla viikolla kampanjoimaan erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tavoitteena on murtaa vaikenemisen ja syyllistämisen muuri ja etsiä keinoja, joilla väkivaltaan voitaisiin puuttua. NNKY-liitto on myös mukana Naisten Linja -verkostohankkeessa, joka antaa puhelin- ja internetneuvontaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille tytöille ja naisille.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on yleinen ihmisoikeusloukkaus joka puolella maailmaa - kaikissa yhteiskunnissa, kulttuureissa ja sosiaalisissa ryhmissä. Sillä on monia eri muotoja: tyttösikiöiden abortointi, tyttövauvojen heitteillejättö, sukuelinten silpominen, myötäjäismurhat, naiskauppa, seksuaalinen häirintä ja ahdistelu, raiskaus ja parisuhdeväkivalta.


Vaarallisin paikka naiselle on koti. Parisuhteessa tapahtuva väkivalta on yleisin naisiin kohdistuva väkivallan muoto ja naisten yleisin vammauttaja. On arvioitu, että kolmannes maailman naisista joutuu omassa perheessään väkivallan uhriksi.

Toivon kuitenkin, että vaikka kampanjointi ei vaikuttaisi tekoihin, vaikuttaisipa se edes niistä puhumiseen. Maailmassa on taatusti miljoonia ihmisiä, jotka sulkevat kokemansa sielunsa syvimpiin sopukoihin, eikä tekijä koskaan joudu vastuuseen. "On arvioitu, että Suomessa raiskataan vuosittain 6000-10 000 naista; näistä vain noin 400 tapausta tulee poliisin tietoon ja vain noin 50 johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin."


Väkivalta erilaisissa ympäristöissä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ja siksi olenkin äärettömän kiitollinen, etten sitä ole itse milloinkaan joutunut kohtaamaan. Olen onnekas. Taas yksi syy arvostaa kaikkea sitä, mitä itsellä on, tai on olematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti