Am I too lucky?

Nyt voin tehdä tällaisen fiilispostauksen kun nätisti maltoin eilen pysytellä viime viikonlopun tapahtumissa. Eli nyt tapahtuu kevyt repeäminen JEEEAAJEJEJEJAJJAJEJEEE!! Sori. Tähän on kyllä selitys olemassa.Tämä viikko on tuonut mukanaan niiiin monta kivaa juttua, etten ees tajua miten tällainen on mahdollista. Oon alkanut jo pelätä, että liian hyvästä onnesta rangaistaan pian jotenkin. Mut se olkoon sit sen ajan murhe, nyt aion nauttia tästä kaikesta kivasta kun kerran sitä tarjotaan!

Viikko sinänsä ei ollut muuten mitenkään erityisen ihmeellinen, itse asiassa jopa aika täysi ja rankka. Koulupäivät oli pitkiä kahdeksasta neljään rykäisyjä ja töissäkin oon ollut poikkeuksellisen paljon, neljänä päivänä kuluvalla viikolla. Mut joka päivä aina perjantaihin asti kului sellaisessa jännärifiiliksessä, että perjantaina sen purkauduttua tuntui siltä, että kuusi sataa kiloa painoa olisi tipahtanut harteilta. Vaikka olikin kivasta jännityksestä kysymys, niin toi "mitä jos" -spekulointi alkoi jo olla ahdistavaa.

No mitä sitten tapahtui? Helmikuussa Espanjan visiitillä mieleeni kulkeutui ajatus työssäoppimisjaksosta Fuengirolassa. Heti matkan jälkeen aloin selvitellä asiaa ja sain selville, että Fugessa on yksi suomalainen vanhusten hoivakoti, jossa elämäni ensimmäisen sairaanhoitajakoulun työssäoppimisen tavoitteet olisi voinut täyttyä. Soitin Hoivakoti Helenaan saman tien ja sain huonoja uutisia. Moni muukin suomalainen sairaanhoitaja on ilmeisesti innostunut Espanjan auringosta, koska kaikki työssäoppimispaikat oli ensi syksyyn asti varattuja. Jouduin siis hylkäämään haaveeni - harjoittelu Espanjalaisessa laitoksessa ei tulisi kuuloonkaan, koska minun espanjankielen taidollani ei toivoteta kuin hyvää yötä ja huomenta.

Yritin keksiä uutta ratkaisua haaveeni toteuttamiseen, ja yritin taas.. ja taas. Pää oli aivan tyhjä, lopulta jo tyydyin ajatukseen Tilkan kuntoutussairaalasta ja viileästä toukokuusta. Kunnes yhtenä päivänä, aivan totaalisen kyllästyneenä lumeen ja pakkaseen päätin, että kielitaitoni on sittenkin täysin riittävä englannin kieliseen sairaalamaailmaan ja espanjakin tietysti sujuu siinä sivussa. Laitoin sähköpostia Xanit International Hospital -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee pyöräilymatkan päässä Fuengirolasta ja kysyin työssäoppimispaikkaa. Kun postiini ei vastattu puolen vuorokauden kuluessa, soitin perään. Paikka oli minun! Enää oli edessä kaikista hankalin osuus: vakuuta Metropolia siitä, että kolmen kk opiskelun jälkeen olet valmis ulkomaisille kentille. Muutama päivä ja kyynel myöhemmin sain tahtoni läpi, vaikka oikea hakuaika kansainväliseen harjoitteluun oli ollut jo tammikuussa. Hurraa sisukkuus! Perjantaina sain viimeisen siunauksen (ja 24 täytettävää kaavaketta) asialle kansainvälisen vaihdon koordinaattorilta ja elämä oli taas yhtä hymyä.

Alkuviikosta sain myös puhelinsoiton Elixia Itäkeskuksesta, soittivat avoimen hakemukseni perusteella. Käväisin haastattelussa keskiviikkona ja minulle luvattiin paikka samantien, jos vielä saisin hyvän arvion suosittelijalta. Kiitos Anniinalle positiivisista kommenteista, perjantaina varmistui myös uusi työpaikka! Amazing! Facebookissa hehkuttelin myös sitä, että H&M:n paketti tipahti postiluukusta samana perjantaina (kahden päivän toimitusajalla!!) ja hyvää mieltä tuottaa myös Belgian matka, tiistaina lähdetään klo 17.20 Helsinki-Vantaalta hippulat vinkuen.

Ja mitä muuta.. vaikka mitä ihanaa. Yleisesti on niin hyvä fiilis, ettei mitään järkeä :) Enkä voi sanoa, että olen yksin oman onneni seppä. Kyllä tässä on sormet pelissä niin Mikolla kuin Espanja-asioita selvitelleillä opettajilla. Ja uudella työnantajalla.. Ja perheellä. Ja kavereilla. Ja keväällä. Ja ja..

Pikkupiikki loppuun: Äskeiseen viitaten, millä keväällä? Talvihan täällä on!! Espanjassa ei.. dippadaa...