Mitä siellä sitten oikein tehtiin? No ajettiin kartingia, tietenkin. Alla olevasta linkistä löytyy kuvia, videoita, tuloksia ja kaikenlaista oheismateriaalia kisatapahtumasta. Kyseessä siis Rotax Grand Finals - suomalaisittan maailmanfinaali, ja jos vielä jäi jotakin epäselväksi, maailmanmestaruudesta taistelemassa oli yli 270 upeaa nuorta ja vanhempaakin lahjakasta kuljettajaa. Lisäksi mukana tapahtumassa nähtiin mitä värikkäin joukko kannustajia, perhettä, ystäviä, mekaanikkoja ja muita tukihenkilöitä. Tuntui mahtavalta saada itsekin olla mukana tunnelmassa! Autourheilusta pitävä tyttöystävä ei siis ole vain urbaani legenda.
http://www.maxchallenge-rotax.com/event2011/grand_final.html
Itse kilpailun ympärille oli rakennettu mahtava tapahtuma, jossa loistokkuudesta ja viihtyvyydestä ei ollut puutetta. Sään herra oli meille armollinen, samoin kuin kilpailun järjestäjä. Tietysti ensimmäinen asia oli mielenkiintoinen kilpailu, on mahtava seurata miten kuljettajat ja heidän tukijoukot laittavat kaikkensa peliin. Oma kumppani noudatti samaa linjaa ja minä tietysti siinä sitten hulluna hösäämässä ympärillä, jännittämässä ja kannustamassa, sekä auttamassa kaikenlaisissa pienissä puuhissa parhaani mukaan.
Pitkin viikkoa oli jännittävää seurata miten tulokset kehittyvät ja kuka viekään lopulta voiton. Suomalaisten sijoitukset eivät aivan vastanneet kuljettajien omia odotuksia, mutta monta kokemusta rikkaampana he palasivat hyvillä mielin takaisin Suomeen, vain valmiimpana näyttämään seuraavana vuonna mistä heidät on tehty. Näimme kuitenkin heiltä paljon hyviä ja onnistuneita suorituksia ja saimme jännittää sijoituksista! Itse seurasin niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kamppailuja tunnekuohuissa ja finaalipäivänä meinasin useampaan kertaan pillahtaa onnenkyyneliin kun seurasin kilpailijoiden ja näiden kannustajien riemuja ja iloja.
Kilpailuviikko alkoi rauhallisissa merkeissä sunnuntaina kalustojen arvonnoilla, ja vasta maanantaina kuljettajat pääsivät ensimmäisen kerran radalle. Aikataulu oli ihanan väljä kun vetoja koko viikon aikana oli maksimissaan 3 päivässä, sen sijaan kun Euro Challengessa kahden ensimmäisen päivän jälkeen on jo aina oltu rättiväsyneitä kun treenivetoja on saattanut olla seitsemänkin saman päivän aikana ja illat venyivät helposti yhdeksään. Alkuviikosta ehdimme siis vielä nauttia säästä, Al Ainista ja esimerkiksi sunnuntain Welcome partyista hotelli Hiltonissa. Ja Mikko vielä kysyi multa, että mihin mä tarvitsen siellä kaikkia niitä hepeneitä joita pakkasin mukaan? Olisipa ollut riemukasta lähteä Hiltoniin kokkareille verkkareissa ja painijatopissa. Samantyyppiset juhlat toistuivat jo keskiviikkona, kun ohjelmassa oli Mid week BBQ party. Nämä ulkoilmajuhlat olivat niin käsittämättömän upeat, etten todellakaan ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Pieni maalaistyttö oli aivan sormi suussa. Kolmannen kerran sain hämmästyä päätösjuhlassa lauantaina, kun tuhatpäiselle yleisölle oli katettu pöydät valkoisin liinoin hotellin piha-alueelle, jossa tarjolla oli livemusiikkia ja kaunis, kaunis, kaunis tunnelma. Illalliselta väki ohjattiin piha-alueen toiselle laidalle, jossa odotti tanssilattia, DJ, pool bar ja bileet, jotka toisilla jatkuivat puoli seitsemään asti sunnuntaiaamuun. Näiden ansiosta mulla edelleen jauhaa päässä aamusta iltaan LMFAO:n Sexy and I know it. Kiitos.
Vaikka odotettua menestystä ei varsinaisen autourheilun saralla saavutettukaan, niin jotain mekin voitimme! Runkovalmistaja lupasi puhtaimpana palautetusta autosta 500 euroa ja kukas muukaan sen palkinnon pokkasi kuin numero 245, eli ME :) Voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani osallinen tähän voittoon ja kauhusta kankeana nousinkin lauantain päätösjuhlassa lavalle Mikon mukana palkintoa noutamaan. Kasvot punaisena kopistelin korkokengissä ja pikkumekossani portaita ylös kuulemaan, miten M kertoi yleisölle, että "This is my lovely mechanic, probably the most beautiful here". Mekaanikko? Oikeasti? Heko heko. Yleisö hurrasi ja minä tuijottelin varpaitani.
Viimeisenä päivänä ehdimme vielä juosta läpi Dubain nähtävyyksiä ja poikkesimme maailman suurimmassa kauppakeskuksessa, mihin ei todellakaan lyhyt visiitti riittänyt vaan sen kiertämiseen tarvittaisiin monta päivää. Aikaa oli turhan vähän ennen lennon lähtöä. Pitää ehdottomasti palata Arabiemiraatteihin pian takaisin. Hintataso yleisesti oli enemmän tai vähemmän edullisempi kuin Suomessa, ihmiset ystävällisiä ja paikka kaikenkaikkiaan on aivan mielettömän upea. Lämmintäkin riittää. Mene ja koe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti