"Matkalle mukaan" -listani on edelleen tyhjänä. Ruutuvihko, johon niitä merkintöjä pitäisi ilmestyä, on päässyt toimittamaan hiirimaton virkaa. Tavaroita ei ole mennyt matkalaukkuun itsekseen. Pyykkejä on onneksi enemmän puhtaana kuin likaisena, kiitos naapurit, että olette kestäneet pesukoneen meteliä yötä-päivää. Meidän taloudessa rampataan jossain reissussa niin tiheään tahtiin, ettei ehdi pestä edellisen reissun pyykkivuorta kun jo ollaan menossa seuraavalle. Nytkin pitää Jyväskylässä roikottaa jotain verkkarityylisiä riepuja päällä, että jää sitä kevyttä, kivaa ja käyttökelpoista Egyptin matkalle. 40 asteen lämpötiloissa ei kyllä kovin paksulti sitä vaatetta tarvita, että ei kai tässä hätää.
Reilun puolen vuorokauden kuluttua olen sitten päässyt eräänlaiselle virstanpylväälle elämässäni ja hankkinut oman kodin. Onneksi tätä on mun kanssa jakamassa yksi parhaimmista ystävistäni, ihana kumppani, kaikenkaikkiaan aika kiva tyyppi. Eiköhän meistä ole toisillemme vertaistueksi, vaikka toista kiinnostaakin enemmän työhuoneen säilytystilat ja toista pihan penkeissä kasvava lehtisalaatti. Jotenkin vähän jännittää, vaikkei siitäkään sitten mitään hyötyä ole. Luulisi, ettei ole mikään big deal tehdä vähän asuntokauppoja. Kyllä se vaan mulle merkitsee jotakin.. Ainakin sitä, etten ole enää viisitoista. Ei ole nimittäin sitäkään helppo toisinaan ymmärtää.
Viikonlopun suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia tänään... Työpaikallamme vallitseva työvoimapula johti siihen, että jos starttaan huomenna illalla Jyväskylään, jätän kollegat kahdestaan perjantaipäiväksi, ja voi kun tietäisitte millaista sirkusta se on. Perusperjantaina neljäkään myyjää ei tunnu toisinaan riittävän. Koska mulla on myös melko hyvä pomo, joka antaa mulle paljon erivapauksia koska osaan pyytää kauniisti (ja teen hyvää suklaakakkua), ajattelin, että vastapalvelus joskus voisi olla paikallaan kun sitä kauniisti pyydetään. Porskutan siis vielä huomisen töissä tavalliseen tapaan ja perjantaina lupasin mennä muutamaksi tunniksi helpottamaan päivän ruuhkasumaa, koska mun tilalle ei saatu tuuraajaa. Lähden kuitenkin hyvissä ajoin ehtiäkseni johonkin järkevään aikaan lähtevään junaan joka kuljettaa mut Jykilään. Käy se näinkin.
Huomenna siis kiva päivä! Iltavuoro, saa nukkua pitkään. Pankissa käynti sinänsä ei ole erityisen hauskaa, mutta seuraukset sitäkin mukavampia. Me Naiset ilmestyy torstaisin. Aamutee + uusi lehti, kyllä kelpaa. Torstaisin ilmestyvää hömppälehteä fiilistellessäni voin vaan miettiä, että kyllä on pienet ilot..
Hyvää yötä :)
Terveisin,
Äärimmäisen väsynyt bloggaaja
Ps. Mustikkapiirakka oli menestys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti