Perussettiä taas

Tällä kertaa en aio sanoa tähän alkuun mitään muuta, kuin että kuvia ette saa, taaskaan. Ihan vaan siksi kun niitä ei ole.

Puolitoista viikkoa sitten lauantaina käytiin vähän viettelemässä iltaa Mikon kanssa, mutta vanhoja alkoi väsyttää sen verran, että käperryttiin lopulta mielummin kotiin peiton alle :) Ehdittiin kuitenkin syömään ja nauttimaan parit siiderit ennen kuin silmät painui kiinni. Oli kuitenkin tosi kivaa! Sittemmin vietin edellisen viikon itsekseni, kun siippa oli reissussa. Tai yksin ja yksin, melkolailla 50-50, ehdin kuitenkin käydä ulkona Hentun ja Hannan kanssa ja viime viikonlopun lusin Harjavallassa vanhempien luona.

Pakko ekaks hehkutella viime torstaita, kun Henttu tuli Helsinkiin juhlistamaan synttäreitään, etuoikeutetusti vain mun ja Hannan kanssa ;) Meidänhän piti lähteä vain teatteriin, ja mahdollisesti yhdelle. Syömässäkin suunnittelimme käyvämme. Ja kuinkas sitten kävikään? Kaikkihan sen tietää..
Yllättävää sinänsä, että varsinkin minä ja Henttu ollaan nykyään niitä, jotka kymmeneltä on sitä mieltä, et olis korkee aika jo painua petiin. Nyt kaikilla kolmella oli niin vimmattu menofiilis, et eihän me voitu jättää iltaa ihan lyhyeen.. Se vaan venyi sillai hiljalleen, no jos nyt vielä nämä, no jos nyt vielä tuo.. Ehkä vielä yksi.. Ehkä vielä Iguana (ehkä vielä kannullinen sangriaa?!).. Ehkä vielä Millionaires Club.. Ups.

Käytiin siis katsomassa Kumman kaa -liveshow-mikälie Presidentin teatterisalissa ja jumpe, et se olikin hyvä! Samaa settiähän se on ku telkkaristakin katsottuna, mut luoja, että nauratti. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, että Elluun ja Anneen on niin helppo samaistua.. Suosittelen näytöstä lämpimästi muillekin hömppähuumorin ystäville. Ja MINÄ KUULIN, että miehetkin siellä nauroivat, että rohkeesti vaan mukaan, ei oo vain naisille suunnattu. No.. hihitellen sitten poistuttiin salista näytöksen päätyttyä ja oltiin kaikki yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti jäädään vielä yhdelle siihen pressaan. Valomerkki tuli kuitenkin hetimmiten (torstai) ja meitä alettiin häätää ulos. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että eiköhän käydä Henry´s pubista hakemassa jotain naposteltavaa kun Henttukin oli jo nälissään kuihtunut niin pieneksi, ettei meinannut tuulessa pysyä jalat maassa. Henry´s oli niin täynnä, että vaihdettiin suuntaa ja naposteltiin Mephisissä, jossa oli sen verran mukava tunnelma, ettei turhaan kiirehditty pois.. Vaan taas se tuli! Valomerkki. Jos ei kuitenkaan ihan vielä mennä kotiin.. Ihan hetki tekisi mieli vielä istuskella kun on niin mukavaa.. Poiketaan siis Iguanassa. No siellä vasta viihdyttiinkin. Sangria maistui hämmästyttävän hyvältä ja suupielet nousi entistä enemmän ylöspäin.. Kukin vuorollaan vihjaili siitä, miten onkin niin jännän pirtee olo, ettei oikeen vielä tekis mieli mennä kotiin, eikä oikein sit tiedä mitä pitäis tehdä, jos sit oliskin parempi lähtee nukkumaan silti..

Tarpeeks kauan kierreltyämme ja kaarreltuamme tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että kysytään Iguanan (aivan mahtavalta) baarimikolta paras paikka lähistöltä ja mennään sinne. Millionaires Clubia suositeltiin, ja kaikista epäluuloista huolimatta lyötiin nokkamme sinne. Olihan se sen arvoista, ilta oli aivan mieletön ja ekan kerran tositosi pitkään aikaan tuntui siltä, että valomerkki tuli aaaaivan liian nopeasti! Ensimmäinen asia; lähde tästä lähtien aina ulos torstaina. Henkilökunta on rennompaa, kenenkään pinnaa ei kiristä, he vitsailevat ja ovat kiinnostuneita asiakkaistaan.. Menepä perjantaina.. Not. Ovimiehet, narikka ja baarimikot ovat kireitä ku viulunkielet, kaikki paikat on ääriään myöden täynnä ja taksia saa odotella kuus tuntia. Loistavan illan päätteeksi käveltiin ovesta ulos suoraan taksiin ja huristeltiin kotiin. Jäi hyvä mieli. Seuraavaa yhtä onnistunutta saa varmaan taas tovin ootella. Sitä odotellessa muistelen tätä :)

Ja seuraava päivä olikin sitten jotain aivan päinvastaista. Ylläripylläri. Illalla kuitenkin huristeltiin Harjavaltaan, Henttu matkaseuranani. En väitä, että Hentun tasainen kuorsaus siinä apukuskin paikalla olis mua juuri hereillä auttanut pitämään, mut ainakin se sai skarppaamaan ku ei ollu vaan oma henki kyseessä jos vaikka sattuu nukahtamaan rattiin :D Selvittiin kuitenkin hengissä kotiin asti, eikä ees jääty tien varteen susien syötäväksi.. Aivan koomassa siis ajelin ohi Karkkilan ABC:n, ja olin aivan varma, ettei päästä seuraavalle tankkauspisteelle asti enää..

Haastoin itseni tekemään viikonlopun aikana ennätyksen siinä, montaako kaveria ehtii nähdä kahden päivän aikana. Haha. No, todellisuus oli sitten vähän toinen. Söin, nukuin, söin.. Äidin ja siskon kanssa hemmoteltiin itseämme hartiahieronnoilla, jalkarasvoilla ja kaikilla muilla tököteillä. Käytiin isän kanssa salilla. Illalla syötiin taas ja lämmitettiin sauna.. Poltettiin kynttilöitä ja nautittiin loikoilusta. Sisko ja siskon poikaystäväkin viihtyivät kerrankin kotosalla ja se vasta oli ihan huippua :) En siis liikkunut juuri minnekään. Paitsi kummituksen luona kävin kuuntelemassa matkatarinoita ja kasvattamassa omaa matkakuumetta. Kummitukselle vaan terveisiä, että jos meidän roadtrip-haavematka toteutuu niin sopii liittyä matkaseuraan! Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi leppoisa ja rentouttava, oli tosi kivaa!

Maanantai-aamuna jouduin taas auton rattiin ja ajelemaan kotiin päin. Kodissa ei missään nimessä ole mitään vikaa, vaan arjessa, töissä.. Jos niissäkään, mut jostainhan on aina pakko valittaa. Maanantaina kuitenkin sain vihdoin Mikon takaisin kotiin viikon reissulta <3 Jo oli aikakin. Nyt on taas maailma radallaan.. Kouluun sain pääsykoekutsun, tätä menoa musta tulee hoitsu! Ensin kuitenkin vielä pitää selvitä ensi keskiviikosta. Hyvä, etten oo jo käynyt hakemassa koulutarvikkeita, kyniä, kumeja, kansioita jne.. Oon vaan niin intona! :) Mut katsotaan miten tytön käy. Nyt on vielä luku-urakkaa edessä.

Palailen taas, kun kiireiltäni kerkeän! Puspus.